Mikä äidissäsi ärsyttää?

Minäkin kaipaan äitiäni. Ei ehtinyt nähdä lapsiani..

Ei mikään. 

Itsessäni ärsyttää se, etten osaa tarpeeksi näyttää hänelle, miten paljon häntä arvostan. 

Negatiivisyys, oman itsen kehuminen, muiden arvosteleminen, ala-arvoiset käytöstavat, juoruilu, rahanahneus, elättimäisyys...

Kysy vielä kuinka usein tapaamme :)

Muiden arvosteleminen myös. Esim. kauhistelee jos vammaisia tai oikein lihavia ihmisiä näkyy julkisissa paikoissa, kaupungilla yms. Myös jonkinlainen miesviha, pitää miehiä alempina olioina, jotka ovat aina sovinisteja. On saanut vanhanajan tiukan yläluokkaisen kasvatuksen. Äitini on kuitenkin paras ystäväni, kunhan ei tarvitse kestää häntä kuin pari tuntia kerrallaan.

Piikittely, "vain minä osaan"-asenne, lauseet:miten teillä on aina niin sotkusta,(lapsia arjessa3 ja yhteensä5 ja mieheni kanssa kummatkin töissä.imuri käytössä kuitenkin joka toinen päivä ja tavarat laitetaan iltaisin aina paikoilleen. Lapsena kuultu lause "niin kauan kun asut minun kattoni alla teet niin kun sanon". Nämä muumiassa ja liuta muitakin kun tarkkaan rupeis miettimään mutta en viitsi kun tulee vaan vitutus

Äidissä ärsyttää hänen paras ja huonoin puolensa: liika kiltteys.
Siis aivan ihanaahan se on, että ihminen on kiltti, mutta kynnysmatto ei tarvitse olla, eikä kaikkea tarvitse hyväksyä.
Vähän ohi, mutta ärsyttää itsessäni äitiin liittyen se, että minussa herää joku outo leijonaemo hänen seurassaan ja tuntuu kuin olisin aina vähän sellaisella äidin puolustuskannalla, vaikka tiedän kyllä että aikuisena ihmisenä hän varmasti pärjää.
Äiti on minulle rakkaimpia ihmisiä koko maailmassa, vähän paha mieli tuli kun kirjoitin että ärsyttää.

Se että kuoli pois.

Kertoo kaikki asiani eteenpäin. Ja siis ihan kenelle vaan, entisten koulukavereiden vanhemmille, meidän sukulaisille, omille kavereilleen, you name it. Jos erikseen pyytää olemaan kertomatta jostain asiasta -kenellekkään- niin saattaa kuitenkin kertoa sellaisille ihmisille, joita en itse tapaa. Muuten ihana ja lämminhenkinen.

Äidissä ärsyttää hössötys, jos tarjoudun vaikka keittämään kahvit tai auttamaan ruuanlaitossa hän alkaa välittömästi neuvomaan kovalla äänellä (olen 30 v ja esim. kahvia olen keitellyt sellaiset 15 vuotta). Ärsyttää myös äidin tapa olla suuna ja päänä koko ajan, vaikea saada häneltä suunvuoroa eikä hän jaksa kuunnella loppuun mitä hänelle yrittää sanoa, keskeyttää jne. Toki äiti on äiti ja en hänestä ikinä luopuisi.

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 21:15"]Piikittely, "vain minä osaan"-asenne, lauseet:miten teillä on aina niin sotkusta,(lapsia arjessa3 ja yhteensä5 ja mieheni kanssa kummatkin töissä.imuri käytössä kuitenkin joka toinen päivä ja tavarat laitetaan iltaisin aina paikoilleen. Lapsena kuultu lause "niin kauan kun asut minun kattoni alla teet niin kun sanon". Nämä muumiassa ja liuta muitakin kun tarkkaan rupeis miettimään mutta en viitsi kun tulee vaan vitutus
[/quote] Mulla ois myös pitkä lista ärsyttävistä asioista, mutta nyt viimeisimpänä meidän kodin sotkun kauhistelu. Kävin äsken pikaisesti kääntymässä, meillä miehen kanssa joulusiivous kesken joten tavaroita hujanhajan jne. Eteisestä kun pääsi olohuoneeseen, kuului se tuttu pienellä naurulla pohjustettu hymähdys. Voi jeesus miten teki mieli taas potkia koko nainen samantien pihalle. Äidille "kamala sotku" tarkoittaa hiekkaa eteisessä, lehti levällään pöydällä ja muutamaa tavaraa väärässä paikassa. Itse olen aikalailla täysin äidin vastakohta enkä ole kotona koko ajan luuta kädessä. Olen useasti sanonut, jopa rumasti, etten halua kuunnella sitä taivastelua omassa kodissani. Ap

Syö koko ajan, tuo mullekkin aina herkkuja vaikka sanon ettei toisi. En pysty olemaan syömättä, siksi en osta niitä itse. En halua lihoa ja mun täytyy oikeasti miettiä mitä syön jotta niin ei käy. Antaa mulle jatkuvasti rahaa ja tavaraa, josta mulle jää sellainen olo, että pitää jotenkin maksaa takaisin (äiti ei itse ilmeisesti ikyllä oleta näin) ja olla erityisen ihana tytär. Lisäksi tavallaan pelkään, etten opi tulemaan toimeen omillani kun jatkuvasti saan jotain vaikka itselläni on rahaa ihan hyvin. 

Äärettömän pihi.
Ja nyt tuntuu kun on omat lapsensa saanut maailmalle, ettei enää jaksaisi hoitaa lapsenlapsiaan..edes yhtenä päivänä vuodessa.. noh, onneks on anoppi. <3

Jaarittelu, yksinkertaisen asian kertominen vie ällistyttävän pitkään, kun se aloitetaan kaukaa ja sitten monen polveilevan hyppäyksen kautta vihdoin maaliin. Tämä on ärsyttävää kun itse elää ruuhkavuosia ja on usein kiire, niin toinen kun soittaa ja alkaa se tarinan kertominen...

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 21:07"]Ei mikään. 

Itsessäni ärsyttää se, etten osaa tarpeeksi näyttää hänelle, miten paljon häntä arvostan. 
[/quote]Sama. Ja jos joku pikkujuttu joskus ärsyttääkin, niin yleensä se on joku ominaisuus joka itsestäni myös löytyy. Äitini on ihana <3

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 21:41"]Jaarittelu, yksinkertaisen asian kertominen vie ällistyttävän pitkään, kun se aloitetaan kaukaa ja sitten monen polveilevan hyppäyksen kautta vihdoin maaliin. Tämä on ärsyttävää kun itse elää ruuhkavuosia ja on usein kiire, niin toinen kun soittaa ja alkaa se tarinan kertominen...
[/quote] Täällä tämä myös... Esimerkkinä saatan kysyä äidiltä viestillä onko huomenna töissä. Hän soittaa takaisin ja puhelu menee jotakuinkin näin; "No moikka! Juu mulla oli tossa lauantaina vapaapäivä ja tänään oon ollut aamuvuorossa. Pääsin 14.30 töistä ja menin kotiin siivoomaan ja sitten piti käydä kaupassa ja illalla menen jumppaan. Pitää ehtiä kaikenlaista tehdä ennen joulua ja lahjatkin piilottaa, kun muuten veljesi käyvät niitä tutkimassa. Ja olen huomenna töissä, menen iltavuoroon ja pääsen kymmeneltä. Tiistaina mulla on vielä aamuvuoro ja sitten onkin jo joulu ja saa rauhoittua ja syödä ihania jouluruokia ja juoda glögiä!!!" NO JAAHA!!! Mulla ei ole ruuhkavuodet menossa, mutta ei tollasta jaarittelua jaksa hullukaan kuunnella. Ap

Se syö koko ajan ja sillä on jonkin asteinen vilja-allergia, mutta ei muka osaa olla ilman leipää ja pastaa jne ja sitten sitä aina pierettää ja on maha kuralla ja jossain kaupassakin täytyy mennä hyllyjen väliin piereksimään. Hävettää. Ei jotenkin ymmärrä, että muitakin ruokia ja lisukkeita on olemassa kun nuo. 

Sitten se aina puuttuu mun rahankäyttöön. Jos kerron vaikka meneväni matkalle niin "tarviiko sitä nyt, kamalan kallistakin...". Juu, eihän se matkustelu halpaa ole, mutta mun talous kestää sen.

Myös uusien miesystävien esittely on mennyt siihen, että hän muistelee mun entisiä poikaystäviä siinä ääneen ja näyttää jotain valokuvia. Siis minun exästä ja minusta näyttää jotain valokuvia uudelle miehelle, jota vähän ensi tapaaminen muutenkin jännittää niin mitähän vittua? Ite ainakin loukkaantuisin jos menisin uuden miehen vanhempia katsomaan ja he alkais esitteleen jotain vanhoja kuvia miehestä ja sen exästä. En ymmärrä mikä juttu tää on mut nyt alko ärsyttään tosi paljon. Voi äiti!

Alkoholismi ja uliseva ääni.

Kokoajan komentelee, miten mun pitäisi lastani kasvattaa. Kasvatusperiaatteensa mun lapseni kohdalla on täysin erilaiset, kuin mitä hänellä oli minua kasvattaessaan. On aina ihan lipilipi tuttavilleen ja vieraille ja ylläpitää sellaista pullamuori-imagoa, vaikka on todellisuudessa aika paha suustaan ja kaikkea muuta kuin pullantuoksuinen. Marttyyri kanssa on, meillä kaikilla on elämä niin helppoa ja hänellä vaikeaa ja ne uhraukset..list goes on and on ja silti rakastan sitä.

On tapana kommentoida esim. kaupassa ihmisiä negatiiviseen sävyyn, kuten: "ompas siinäkin muuten mahtava maha" ja kovaäänisesti ilmeisesti itse tajuamatta volyymiaan, toisinaan säestää myös osoittamalla. Kassajonossa alkaa aina kaivelemaan lompakkoaan tuhansien sotkujen joukosta laukustaan vasta kun kassa on sanonut hinnan, ja kestää ja kestää..kuluttaa myös otto-automaatilla sata tuntia.

Hän on niin kaukana, kylmä ja etäinen. Oli tavallaan jo eläessään. Ei kuitenkaan väkivaltainen, pikemminkin siis poissaoleva. R.I.P. Äitini.