Lue keskustelun säännöt.
Tajuaako puheliaat ihmiset vievänsä tilaa muilta ihmisiltä?
20.10.2021 |
Hiljaisemmille aina jankutetaan että sano sinäkin jotain, mutta puheliaille ei sanota, että ole sinäkin hiljaa välillä. Jouduin äsken puhumaan tosi puheliaan ihmisen kanssa asiasta, joka piti tänään saada hoidettua. Kymmenen minuutin asiaan meni vajaa tunti, koska hän ei osannut sulkea suutaan. Ei edes vaikka aloin puhua päälle. Ja korvat ei tietenkään toimi silloin, kun oma suu käy. Puheliaat ihmiset, olkaa niin kilttejä ja opetelkaa huomioimaan muut ihmiset. Joskus voi jonkun asian jättää vaikka sanomatta ja kuunnella mitä muilla on sanottavaa.
Kommentit (180)
Vierailija kirjoitti:
Olen puhelias itse ja pyrin huomioimaan muita parhaani mukaan. Ajatukseni juoksee myös monesti paljon nopeammin, kun hiljaisemmalla/verkkaisemmalla, joka puolestaan turhauttaa minua, mutta toki en sitä tuo esille. Hyvää keskustelutaitoa/tilannetajua/käytöstapoja on molemmilta osapuolilta yrittää huomioida toisen erilaisuutta. Parasta yhteistyötä olen tehnyt jo eläkkeelle jääneen työparin kanssa, joka oli tyystin erilainen, kun itse olen. Hän pakotti minut hidastamaan tapaani olla vuorovaikutuksessa ja minä häntä nopeuttamaan omaansa. Hänen verkkaisuutensa takasi hyvän laadun työlle ja minun nopeuteni sen, että hommat eteni ja pysyttiin aikatauluissa. Minusta asiasta voi sanoa nätisti esim. sähköpostilla, jos muuten ei saa suunvuoroa. Sen sijaan, että taas haukutaan AV-palstalla nimettömänä ja asiaan ei tule muutosta, mutta saadaanpa haukkua selän takana. Tämmöiseksihän tämä Suomen maassa on mennyt politiikkaa myöten. Asiat polarisoidaan ja tärkeintä on saada toinen nolattua tai haukuttua sen sijaan, että asiasta oikeasti ja aidosti keskusteltaisiin. Aloittaja voi ottaa tästä koppia tai toki vain alkaa alapeukuttaa. Kiitos ja anteeksi.
Ajatuksesi ei välttämättä juokse nopeammin, vaan sinä luultavasti sanot nopeammin, mitä ajattelet kuin hiljaisempi ja introvertimpi ihminen, joka harkitsee kauemmin, miten asiansa ilmaisee. Kyse ei ole ajatuksenjuoksun hitaudesta. Hiljaisen ihmisen päässä saattaa liikkua hyvinkin paljon asioita hyvin nopeasti. Hän ei vaan sano kaikkea ääneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puheliaana ihmisenä on todella kiusallista istua mykkien seurassa. Vaihdan nopeasti toiseen seuraan.
He ovat vain kohteliaita eivätkä sano mitään. Samalla he kärsivät loputtomasta pajatuksestasi, joka on todella rasittavaa ja epäkohteliasta käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puheliaana ihmisenä on todella kiusallista istua mykkien seurassa. Vaihdan nopeasti toiseen seuraan.
He ovat vain kohteliaita eivätkä sano mitään. Samalla he kärsivät loputtomasta pajatuksestasi, joka on todella rasittavaa ja epäkohteliasta käytöstä.
Meillä käy yksi asiakas, joka on tavattoman puhelias eikä saa sitä puhetulvaa katkeamaan vaikka mikä tulisi. Kun hän käy liikkeessä, en edes tervehdi häntä ääneen vaan nyökkään ja käännyn saman tien tekemään jotain, ettei tarvitse puhua hänen kanssaan. Jos hänelle sanoo yhden sanankin, niin se pajatus alkaa heti. Muut varmasti toimii samalla tavalla äänekkäiden ihmisten kanssa. Sitä teatteria ei vaan jaksa. Sillä ei ole mitään tekemistä keskustelun kanssa, kun jäät sellaisen ihmisen ansaan. Siitä ei pääse irti olematta todella epäkohtelias, mitä en palveluammatissa tietenkään voi olla.
Mulla on todella paha tapa keskeyttää ihmisiä koska mun ajatus poukkoilee ja ai a just sillä hetkellä tuntuu että hei tää on tärkeä juttu ja jos en sano just nyt niin se katoaa taivaan tuuliin. Oon vilkas add tapaus jolla asperger-piirteitä joita en ole ymmärtänyt kuin vasta viime vuosina. Heti kun tajusin mitä teen niin rupesin kiinnittämään siihen huomiota ja yritän tosi kovasti oppia olemaan hiljaa ja kuuntelemaan. Koulussa olin kiusattu ja vetäydyin kuoreeni ja sitten kun sain itsetuntoni takaisin niin mulla oli jäänyt sosiaaliset taidot alikehittyneiksi. Näin arvelen. Joka tapauksessa tiedostan siis että etenkin jännittyneenä pälätän vähän mitä sylki suuhun tuo ja vaikutan varmaan tosi töykeältä ja tai kajahtaneelta. On työn alla...
Vierailija kirjoitti:
Se, että ihminen on puhelias, ei tarkoita, että hän puhuu päälle tai on tilannetajuton.
Ei ehkä automaattisesti ja poikkeuksia mahtuu mukaan, mutta ikävä kyllä hyvin usein puhuvat päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palstalla on paljon henkilöitä, joilla on psyykkisiä ongelmia.
Monet heistä ovat hiljaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen puhelias itse ja pyrin huomioimaan muita parhaani mukaan. Ajatukseni juoksee myös monesti paljon nopeammin, kun hiljaisemmalla/verkkaisemmalla, joka puolestaan turhauttaa minua, mutta toki en sitä tuo esille. Hyvää keskustelutaitoa/tilannetajua/käytöstapoja on molemmilta osapuolilta yrittää huomioida toisen erilaisuutta. Parasta yhteistyötä olen tehnyt jo eläkkeelle jääneen työparin kanssa, joka oli tyystin erilainen, kun itse olen. Hän pakotti minut hidastamaan tapaani olla vuorovaikutuksessa ja minä häntä nopeuttamaan omaansa. Hänen verkkaisuutensa takasi hyvän laadun työlle ja minun nopeuteni sen, että hommat eteni ja pysyttiin aikatauluissa. Minusta asiasta voi sanoa nätisti esim. sähköpostilla, jos muuten ei saa suunvuoroa. Sen sijaan, että taas haukutaan AV-palstalla nimettömänä ja asiaan ei tule muutosta, mutta saadaanpa haukkua selän takana. Tämmöiseksihän tämä Suomen maassa on mennyt politiikkaa myöten. Asiat polarisoidaan ja tärkeintä on saada toinen nolattua tai haukuttua sen sijaan, että asiasta oikeasti ja aidosti keskusteltaisiin. Aloittaja voi ottaa tästä koppia tai toki vain alkaa alapeukuttaa. Kiitos ja anteeksi.
Ajatuksesi ei välttämättä juokse nopeammin, vaan sinä luultavasti sanot nopeammin, mitä ajattelet kuin hiljaisempi ja introvertimpi ihminen, joka harkitsee kauemmin, miten asiansa ilmaisee. Kyse ei ole ajatuksenjuoksun hitaudesta. Hiljaisen ihmisen päässä saattaa liikkua hyvinkin paljon asioita hyvin nopeasti. Hän ei vaan sano kaikkea ääneen.
Fiksu tätini kertoo, että tilanne on juuri tuollainen.
Jos häntä ei tunne, niin hän vaikuttaa siltä, ettei hän kästä tilannetta tai pysty ymmärtämään,
mitä toinen sanoo.
Varmasti vaikea piirre.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puheliaana ihmisenä on todella kiusallista istua mykkien seurassa. Vaihdan nopeasti toiseen seuraan.
He ovat vain kohteliaita eivätkä sano mitään. Samalla he kärsivät loputtomasta pajatuksestasi, joka on todella rasittavaa ja epäkohteliasta käytöstä.
Hitaat eivät ymmärrä, etteivät kaikki ole yhtä raskassoutuisia.
Vastavuoroinen keskustelu on yksi sosiaalistentaitojen kulmakivi. Jos ei huomaa itse että vie kaiken tilan, on varmaan ihan hyvä että tästä nätisti huomautetaan. Ehkä muistuu jatkossa edes vähän paremmin mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että ihminen on puhelias, ei tarkoita, että hän puhuu päälle tai on tilannetajuton.
🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣
Jos omasta mielestäsi olet hyvä keskustelija ja sinulla on hyvä tilannetaju, mitäpä, jos keskustelisit aiheesta sen sijaan, että painelet sitä yhtä emojia monta kertaa? Olen valmis vaihtamaan mielipiteitä kanssasi.
🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on iäkäs sukulainen joka ennen puhui taukoamatta- aivan suodattamatta suusta tuli kaikki
ajatuksen virta. Oli äärimmäisen rasittavaa seuraa!
No itse ei tarvinnut kuin ynähdellä johonkin väliin vastaukseksi.
Jollakin ryhmämatkalla hänelle oli joku sanonut että etkö voi olla vähän aikaa hiljaa- sitä loukkaantumisen
määrää jaksoi vuosia jauhaa.
Nyt onneksi on jo niin iäkäs että puhetulva on laantunut!
Olen itsekin kohdannut näitä iäksi loukkaantujia, kun heille on joku sanonut ihan kohteliaastikin, että olisitko hetken hiljaa. Ja sen loukkaantumisen jälkeen siitä keskeyttäjästä puhutaan paskaa selän takana vaikka vuosikymmeniä. Sen takia ihmettelen suuresti kun täällä puheliaat ihmiset kasaa kaiken vastuun puhevuoron saamisesta muiden ihmisten niskoille. Ja kaikki muut ei tosiaan ole mitenkään hiljaisia, vaikka se puheliaista siltä näyttäisi.
Olet lukenut näitä viestejä todella omituisesti, jos niissä sinusta sanotaan että kaikki vastuu puheenvuoron saamisesta on jollain muulla kuin puheliaalla. Niin täällä ei lue. Pointti oli, että kun kommunikaatiossa on ongelmia, ihminen voi muuttaa ainoastaan omaa toimintaansa. Se ei tarkoita, ettei toisella ole osa eikä arpaa tai ettei hän olisi vastuussa toiminnastaan. Mutta vaikka kuinka minua harmittaisi joku jonkun ihmisen hölmö piirre tai ymmärtämätön puoli, niin ei se toinen siitä toivomalla muutu. Minun pitää silloin tehdä jotain toisin. Ottaa asia puheeksi, keksiä toinen keino, toimia toisin. Ymmärrätkö?
Se ei tarkoita, että puheliailla olisi oikeutta jyrätä ketään .
Se tarkoittaa, että jos sinä kohtaat ihmisen, joka ei anna sinulle puheenvuoroa, sinun kannattaa joko vaihtaa seuraa tai muuttaa omaa toimintaasi niin, että sata puheenvuoron.
🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Julkisissa kulkuvälineissä on rasittavaa, jos siellä on joku pulputtaja. Kaikki joutuvat kuuntelemaan.
Kaverini tekee tätä: kälättää hyvin kuuluvalla äänellä ja nauraa isoon ääneen, monesti puhelimeen. Minäkin oon ollut luurin toisessa päässä kahdesti, kun joku ulkopuolinen kanssamatkustaja on tullut sanomaan, että voisi olla hiljempaa. Monet kaverini ei kestä häntä illanvietoissa tms, ja on jopa suoraan sanottu, ettei haluta häntä toista kertaa tavata.
Luulen, että tämä kaveri välillä tajuaa, koska ihmiset antavat suoraa palautetta, mutta pääasiallisesti hän ajattelee olevansa ihana tunnelmanpiristäjä. On myös aika itsekäs, perheen ainoa lapsi, eli ei välttämättä edes tajua, että muillakin on tarpeensa, kuten häiriötön matkustaminen raskaan työpäivän jälkeen jne.
🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että ihminen on puhelias, ei tarkoita, että hän puhuu päälle tai on tilannetajuton.
Ei ehkä automaattisesti ja poikkeuksia mahtuu mukaan, mutta ikävä kyllä hyvin usein puhuvat päälle.
Niin. Tai sitten tunnistat nämä päälle puhuvat, koska he ärsyttävät niin paljon. Ja sulta todennäköisesti jää tunnistamatta puheliaiksi ne puheliaat ihmiset, jotka ovat opetelleet käytöstapoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
109 oli vastaus 82:een.
109 - x = 82 eli x = 27.
En usko, että tajuaa.
Työympyröissä tällainen ihminen on vielä käsiteltävissä, mutta siviilissä erittäin tuskastuttavaa.
Puolison sukulainen on juuri tällainen. Ennen kuin hän ehtii sisään kynnyksen yli, alkaa kovaääninen kälätys, joka hiljenee vihdoin vasta auton takavalojen loitontuessa.
Aiemmin keskusteluun osallistuminen oli vielä jollain tasolla mahdollista (aiheina silloin puhujan + puolisonsa työ ja vapaa-ajan tapahtumat), mutta nyt kun pariskunnalla on pieni lapsi, vierailuista on tullut todella uuvuttavia. Nimittäin joka sekunnin, jota henkilö ei käytä oman henkilökohtaisen arkensa selostamiseen, hän täyttää kovaäänisellä "keskustelullaan" puhumattoman taaperonsa kanssa. Sen jälkeen hän tulkitsee lapsen ajatukset ja tekemisen motiivit yleisölleen, suunnilleen odottaa aplodeja, ja siitä onkin sujuvaa siirtyä taas monologiin, jossa kätevästi voi palata jo aiemmin käsiteltyihin aiheisiin ja siitä taas taaperoon ad infinitum.
Olen vierailuiden jälkeen aivan poikki. Enää en edes viitsi yrittää osallistua "keskusteluun", vaan mietin hiljaa omiani.
Harmi, ettei lapseenkaan pääse mitenkään tutustumaan, koska äititsunami iskee aina, kun lasta yrittää lähestyä.
Itse olen sanavalmis, nopeaälyinen puhetyöläinen ja arvostan hyviä keskusteluita. Kuitenkin juuri tuo totaalinen tilan valtaaminen muilta tappaa kiinnostukseni ja osallistumishalukkuuteni täysin.
Itse tykkään höpöttäjistä, kun olen ujo ja hiljainen. Muiden kaltaisteni kanssa menee aivan vaivaantuneeksi ja väkinäiseksi. Toki inhoan sellaista, että puhutaan päälle, keskeytetään, ei kuunnella yhtään vaan koko ajan tärkeimpänä mielessä on se oma suunvuoro ja mitä saa seuraavaksi puhua itsestään. Vastavuoroiset höpöttäjät on parhaita, itsekin siinä rentoutuu ja uskaltaa olla oma itsensä.
Kuinka sattuikaan tämä keskustelu silmiini juuri nyt. Olen nimittäin tänään tapaamassa kahta tuttavaani, joita en ole nyt nähnyt pariin vuoteen. Mennään pizzalle. Eivät ole ihan ystäviä, mutta työn kautta on tutustuttu, tehty yhteisiä juttujakin, ja tapailtu sen jälkeen harvakseltaan vapaa-ajallakin. Sinänsä ovat oikein mukavia ihmisiä, mutta se puhetulva on ihan mahdoton.
Ehdin jo nimittäin miettiä, että miksi menen tapaamaan heitä. Olen jo etukäteen ihan uuvuksissa. Tiedän mitä se on: loputon puhetulva kummaltakin, ihan jotain triviaaleja pikkujuttuja. Piiitkiä pohjustuksia johonkin asiaan, joka ei ole edes kovin merkillinen. Kysyvät kyllä jossain vaiheessa jotain minulta, mutta vastattuani siirtyvät taas omaan agendaansa.
Meillä on työn puolesta yksi juttu, johon olisivat mielellään tulossa vapaaehtoisiksi. Tosi ystävällistä, mutta en vaan jaksa. Sielläkin, töiden parissa, ihan jatkuvaa höpötystä. Täytyy keksiä joku kohtelias tapa sanoa, miksi emme tarvitse heitä.
Vievät energiaa, ihan tosi paljon.
Vierailija kirjoitti:
En usko, että tajuaa.
Työympyröissä tällainen ihminen on vielä käsiteltävissä, mutta siviilissä erittäin tuskastuttavaa.
Puolison sukulainen on juuri tällainen. Ennen kuin hän ehtii sisään kynnyksen yli, alkaa kovaääninen kälätys, joka hiljenee vihdoin vasta auton takavalojen loitontuessa.
Aiemmin keskusteluun osallistuminen oli vielä jollain tasolla mahdollista (aiheina silloin puhujan + puolisonsa työ ja vapaa-ajan tapahtumat), mutta nyt kun pariskunnalla on pieni lapsi, vierailuista on tullut todella uuvuttavia. Nimittäin joka sekunnin, jota henkilö ei käytä oman henkilökohtaisen arkensa selostamiseen, hän täyttää kovaäänisellä "keskustelullaan" puhumattoman taaperonsa kanssa. Sen jälkeen hän tulkitsee lapsen ajatukset ja tekemisen motiivit yleisölleen, suunnilleen odottaa aplodeja, ja siitä onkin sujuvaa siirtyä taas monologiin, jossa kätevästi voi palata jo aiemmin käsiteltyihin aiheisiin ja siitä taas taaperoon ad infinitum.
Olen vierailuiden jälkeen aivan poikki. Enää en edes viitsi yrittää osallistua "keskusteluun", vaan mietin hiljaa omiani.
Harmi, ettei lapseenkaan pääse mitenkään tutustumaan, koska äititsunami iskee aina, kun lasta yrittää lähestyä.Itse olen sanavalmis, nopeaälyinen puhetyöläinen ja arvostan hyviä keskusteluita. Kuitenkin juuri tuo totaalinen tilan valtaaminen muilta tappaa kiinnostukseni ja osallistumishalukkuuteni täysin.
Minkälainen sen naisen puoliso on? Saako hänkään ikinä puheenvuoroa? Olisi kamalaa kasvaa noin itsekkään ihmisen lapsena.
Tällaiset naapureina ja huutonaurulla repäisevinä ja helvetti on irti. Se on tuntitolkulla yhtä räkäistä huutonaurua. Siis koko arjen minkä kutsuvat vieraita eritoten.
Olet lukenut näitä viestejä todella omituisesti, jos niissä sinusta sanotaan että kaikki vastuu puheenvuoron saamisesta on jollain muulla kuin puheliaalla. Niin täällä ei lue. Pointti oli, että kun kommunikaatiossa on ongelmia, ihminen voi muuttaa ainoastaan omaa toimintaansa. Se ei tarkoita, ettei toisella ole osa eikä arpaa tai ettei hän olisi vastuussa toiminnastaan. Mutta vaikka kuinka minua harmittaisi joku jonkun ihmisen hölmö piirre tai ymmärtämätön puoli, niin ei se toinen siitä toivomalla muutu. Minun pitää silloin tehdä jotain toisin. Ottaa asia puheeksi, keksiä toinen keino, toimia toisin. Ymmärrätkö?
Se ei tarkoita, että puheliailla olisi oikeutta jyrätä ketään .
Se tarkoittaa, että jos sinä kohtaat ihmisen, joka ei anna sinulle puheenvuoroa, sinun kannattaa joko vaihtaa seuraa tai muuttaa omaa toimintaasi niin, että sata puheenvuoron.