Tajuaako puheliaat ihmiset vievänsä tilaa muilta ihmisiltä?

Tämä on edelleen kumma ja järjetön ilmiö työpaikalla että ujot ja hiljaiset tyypit joutuu juorujen kohteeksi ja ihmetellään miksi joku puhuu vähemmän. Miksi kaikkien pitäisi olla hölöttäviä sosiaalipornotyyppejä. Hiljaisista valitetaan mutta hölösuista ei. Antaa jokasen olla sellainen kun on 

Vierailija kirjoitti:

Höpöttäjät on helvetin itsekkäitä. Oma ääni on rakkain eikä toista jakseta kuunnella. Työpaikalla on valitettavasti näitä. Yököttäviä. Joskus tekisi mieli sanoa, että pidä turpasi kiinni kaakattaja.

Jep ja usein tämä hölöttäjätyyppi alottaa selkäänpuukottamisen ja juoruilun kun hiljainen kollega poistuu tauolta. Usein ovat " minä olen maailma viis muista " persoonan tyyppejä muutenkin

Mulla oli tosi outo työhaastattelija. Pälpätti koko ajan vain itsestään sen haastattelun ajan. Itse olen hiljainen ja otan aina muut huomioon, niin oli musta tosi outoa. Tuli myös myöhässä paikalla, ja kun astui huoneeseen niin ei katsonut silmiin tai kätellyt. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on todella paha tapa keskeyttää ihmisiä koska mun ajatus poukkoilee ja ai a just sillä hetkellä tuntuu että hei tää on tärkeä juttu ja jos en sano just nyt niin se katoaa taivaan tuuliin. Oon vilkas add tapaus jolla asperger-piirteitä joita en ole ymmärtänyt kuin vasta viime vuosina. Heti kun tajusin mitä teen niin rupesin kiinnittämään siihen huomiota ja yritän tosi kovasti oppia olemaan hiljaa ja kuuntelemaan. Koulussa olin kiusattu ja vetäydyin kuoreeni ja sitten kun sain itsetuntoni takaisin niin mulla oli jäänyt sosiaaliset taidot alikehittyneiksi. Näin arvelen. Joka tapauksessa tiedostan siis että etenkin jännittyneenä pälätän vähän mitä sylki suuhun tuo ja vaikutan varmaan tosi töykeältä ja tai kajahtaneelta. On työn alla...

Työtä se tosiaan vaatiikin ja mulla on useampi vuosi mennyt opetellessa sosiaalisuutta. En tykkää jauhaa säästä ja kissanristijäisistä. Olen ollut aina koulukiusattu ja syrjitty. Tämän takia en uskalla avata suuta ja kiusaaminen on pilannut koko persoonani

Voi tajuta, ja tahallaan olla välittämättä mitättömistä hiirulaisista, jos se strategia on ennenkin toiminut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antakaas kaikkien kukkien kukkia. Nykyisin saa olla puhelias tai hiljainen. Ei pidä ketään haukkua. Minä olen puhelias, mielestäni ihmiset on luotu keskustelemaan. Jos haluaa olla hiljaa, voi olla sitten itsekseen vaan. Ei puhe vie tilaa keltään, mitä hiivattia ap tarkoittaa???

 

Puheliaat ihmiset on usein juuri niitä, jotka EI anna kaikkien kukkien kukkia, vaan täyttää tilan omalla höpinällään. He vievät muilta tilaa puhumalla koko sen yhdessä vietetyn ajan, joka yleensä on rajallinen. Joko tajuat?

 

Pitäisikö niiden puheliaiden ja vilkkaiden ihmisten ihan testimielessä olla hiljaa eikä avata keskustelua? Katsoisi vaan vierestä kuka avaa suunsa ensimmäisenä.

Teen tätä tarkoituksella ajoin. Usein tuloksena on syvää hiljaisuutta, varsinkin videomiiteissä. Erityisesti tilanteissa, joissa edellinen puhuja on pyytänyt näkemyksiä tai ajatuksia johonkin esittämäänsä asiaan liittyen.

Muutenkin huomaa, että usein samat naamat ottavat vetovastuun, kun kukaan muu ei sano mitään. Itse olen kyllästynyt kivirekien vetämiseen, ja todennut, ettei ole minunkaan hommani tarttua jokaiseen avoimeen asiaan. Jännästi tarjolla olevaan tilaan ja tilaisuuteen ei juuri ole ollut tunkua.

Hiljaisuus ei aina ole hyve ja huomaavaisuutta muita kohtaan, vaan myös tapa vierittää hommat ja vastuu muille.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on edelleen kumma ja järjetön ilmiö työpaikalla että ujot ja hiljaiset tyypit joutuu juorujen kohteeksi ja ihmetellään miksi joku puhuu vähemmän. Miksi kaikkien pitäisi olla hölöttäviä sosiaalipornotyyppejä. Hiljaisista valitetaan mutta hölösuista ei. Antaa jokasen olla sellainen kun on 

Hölöttäväksi sosiaalipornotyypiksi nimittely ei kyllä kuulosta ihan siltä, että saisi olla sellainen kuin on.

Vierailija kirjoitti:

Olen puhelias itse ja pyrin huomioimaan muita parhaani mukaan. Ajatukseni juoksee myös monesti paljon nopeammin, kun hiljaisemmalla/verkkaisemmalla, joka puolestaan turhauttaa minua, mutta toki en sitä tuo esille. Hyvää keskustelutaitoa/tilannetajua/käytöstapoja on molemmilta osapuolilta yrittää huomioida toisen erilaisuutta. Parasta yhteistyötä olen tehnyt jo eläkkeelle jääneen työparin kanssa, joka oli tyystin erilainen, kun itse olen. Hän pakotti minut hidastamaan tapaani olla vuorovaikutuksessa ja minä häntä nopeuttamaan omaansa. Hänen verkkaisuutensa takasi hyvän laadun työlle ja minun nopeuteni sen, että hommat eteni ja pysyttiin aikatauluissa. Minusta asiasta voi sanoa nätisti esim. sähköpostilla, jos muuten ei saa suunvuoroa. Sen sijaan, että taas haukutaan AV-palstalla nimettömänä ja asiaan ei tule muutosta, mutta saadaanpa haukkua selän takana. Tämmöiseksihän tämä Suomen maassa on mennyt politiikkaa myöten. Asiat polarisoidaan

Tää oli mulle tosi yllättävää. Itse olen kokenut erityisen puheliaat ihmiset nimenomaan hitaammiksi ajattelijoiksi, lähinnä koska he käyvät jokaisen ajatusketjun ääneen. Nopeammat ovat päättelyketjussa jo kaukana edellä kun puhelias vielä jäsentää asioita itselleen puhumalla.

Mun työpaikalla puheliaat on niitä, joiden takia aikataulut venyy, koska no.. aikaa menee niin paljon puhumiseen.

Tänään törmäsin luonnossa puheliaaseen ihmiseen. Hän tuli luokseni ja oksensi päälleni puolen tunnin yksinpuhelun. Aiheina mm. oma ja lähisukulaisten yksityiskohtainen sairaushistoria. Lapsuudessa sairastettu munuaisaltaan tulehdus. Trumpetinsoitossa kipeytyvät olkapäät. Toinen maailmansota seikkaperäisesti. Perussuomalaisten kannatuksen lasku. Ja kirsikkana kakussa se harmituksen aihe kun Jouko ei jaksa enää kuunnella (ilmeisesti aviomies ). 

 

Voimia Jouko. Ymmärrän tuskasi.

Hyvä keskustelu lähtee jo aiheen valinnasta tavallaan, mistä aiheesta kannattaa puhua. Ja lisäksi, kuinka paljon, että kannattaako jo vaihtaa aihetta, että ehditään puhua muustakin. Tämä lähinnä puhelu tai tapaaminen tai mikä tahansa kokous tai vastaanottoaika eli missä on rajoitettu aika keskustelulle. Olen itse vähän turhan rönsyilevä eli minulla on joskus vaikea tiivistää asian ydintä, ja tätä vaikeutta on joskus muillakin. Tai aloitan liian kaukaa päästäkseni varsinaiseen asiaan. Mutta kyllä sen huomaa, ainakin TV-keskusteluissa, kuinka puhujaa harmittaa, jos keskeytetään ja varsinainen ajatus jää kertomatta. 

Up

 Lähden pois tilanteesta. Pulpuutakoon paskaa itsekseen. 

Tämän takia hiljaisemman ihmisen on vaikea toimia ryhmässä. Siis edes kavereiden kanssa. Puheliaat vievät kaiken tilan. Ei jää juuri mahdollisuuksia sanoa yhtään mitään. Ja sitten tulee noita kommentteja, että kui sää oot niin hiljainen?

Minun mielestäni puheliaisuus on kiva juttu, jos pulputtaa positiivisista asioista iloisesti. Valitustulvan oksentaminen sen sijaan karkottaa minut.

Eniten inhoan sitä kun soitan jollekin ja toinen osapuoli alkaa heti kertoa jotain juttua miettimättä ollenkaan sitä, että minullakin ehkä on hänelle kerrottavaa. Joskus toinen ehtii jo lopettamaan koko puhelun ilman että olisin ollenkaan saanut tilaisuutta puhua siitä asiasta, jonka takia soitin.

Pistää lerssin suuhun puheripulista kärsivälle.

Jos höpöttäisin koko ajan, niin minulle kyllä sanottaisiin "Tuki jo turpasi" tai vastaavaa.

Duunissa on näitä pari. On käsittämätöntä, miten pitkään ihminen voi vaan puhua ja puhua. Aiheet ovat tyypillisesti omat lapset, naapurit, pihatyöt, sukulaiset, remontit jne. jotka ei kiinnosta pätkääkään. Joo, niin kuin olisin kiinnostunut sun lapsen bilsan kokeen numerosta, kun en ole häntä koskaan edes tavannut. Väkisin ihmetyttää, kun ei ole ilmeisesti yhtään kykyä miettiä, että nämä nyt ei ehkä ole kaikille muille tärkeitä asioita. Niiden puhuminen vaikuttaa kuitenkin olevan tärkeää, kun pitää sieltä kansliasta tulla opehuoneeseen jaarittelemaan. Opet käyttää sitä paljon työtilanakin, mutta välillä se on vaikeaa, kun pälpätys on tauoton. Semmoinen normaali keskustelu ei häiritse, mutta tauoton puhetulva toisinaan. 

Entinen työkaveri puhui ja puhui. Muut eivät saaneet suunvuoroa.  Todella itsekästä! Puhuessaan hän lähti vaikka ostamaan kenkiä. Koskaan ei selvinnyt saiko kenkiä vai ei, sillä puhe rönsyili sinne tänne. Pitkästyttävää.

Ystävyyden loppu!

Olin ollut syöpäleikkauksessa ja kotona toipumassa kun ystäväni tuli yllättäen käymään.

Voi sitä puhetulvaa. En saanut tilaisuutta kertoa omasta tilanteestani. Pälä pälä pälä.... Näin jälkikäteen, hyvä niin. Kun toisen kuulumiset ei kiinnosta, niin ei sitten.