Tajuaako puheliaat ihmiset vievänsä tilaa muilta ihmisiltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen puhelias itse ja pyrin huomioimaan muita parhaani mukaan. Ajatukseni juoksee myös monesti paljon nopeammin, kun hiljaisemmalla/verkkaisemmalla, joka puolestaan turhauttaa minua, mutta toki en sitä tuo esille. Hyvää keskustelutaitoa/tilannetajua/käytöstapoja on molemmilta osapuolilta yrittää huomioida toisen erilaisuutta. ---

Tää on jännä ajatus, johon olen törmännyt aikaisemminkin: puheliaat ihmiset kuvittelee olevansa älykkäämpiä kuin muut. Ilmeisesti kuvittelet myös olevasi muita parempi keskustelija. Oman kokemukseni mukaan hyvin puheliaat ihmiset on yleensä hyvin huonoja keskustelijoita. Se ei ole keskustelua, että pitää yllä monologia, joka on useimmiten täynnä täysin turhaa pajatusta, eikä kuuntele toisia. 

Hyvä keskustelija osaa esittää asiansa tiiviisti ja suoraviivaisesti niin, että sen ymmärtää kerrasta. Puheliaat ihmiset sen sijaan sanoo usein saman asian monta kertaa vähän eri sanoin ja puhe poukkoilee siellä ja täällä, kunnes lopulta puhutaan ihan eri asiasta kuin oli tarkoitus. Se ei ole myöskään älykkyyttä, että tuot jokaisen ajatuksesi julki. Sinun puheripulisi aikana muu porukka on ehtinyt ajatella jo kolme, neljä tai viisi seuraavaakin asiaa selväksi mielessään, mutta sinä jarrutat asioiden etenemistä pulputtamalla yhä edelleen siitä ensimmäisestä. 

Tuossa lainauksessasi ei puhuttu mitään älykkyydestä VAAN siitä, että ajatus juoksee nopeammin. Se EI OLE yhtä kuin älykkyys. Turha uhriutua siellä. 

Joo, nopeus ei ole merkki älykkyydestä, se on kyllä huomattu. 

Ajatuksesi ei juokse nopeammin vaan häiritset muiden ajatusprosessia ääneen ajattelemalla.

Ihmisten kyky lukea toisten ajatuksia on hyvin rajoitettua, joten siksi on hyvä sanoa ääneen mitä ajattelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antakaas kaikkien kukkien kukkia. Nykyisin saa olla puhelias tai hiljainen. Ei pidä ketään haukkua. Minä olen puhelias, mielestäni ihmiset on luotu keskustelemaan. Jos haluaa olla hiljaa, voi olla sitten itsekseen vaan. Ei puhe vie tilaa keltään, mitä hiivattia ap tarkoittaa???

Puheliaat ihmiset on usein juuri niitä, jotka EI anna kaikkien kukkien kukkia, vaan täyttää tilan omalla höpinällään. He vievät muilta tilaa puhumalla koko sen yhdessä vietetyn ajan, joka yleensä on rajallinen. Joko tajuat?

Pitäisikö niiden puheliaiden ja vilkkaiden ihmisten ihan testimielessä olla hiljaa eikä avata keskustelua? Katsoisi vaan vierestä kuka avaa suunsa ensimmäisenä.

Miten niin testimielessä? Tämä on ihan normaalia kanssakäymistä. Aina ei tarvitse olla itse äänessä ensimmäisenä. Etkö todellakaan ole näin alkeellisia käytöstapoja vielä omaksunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antakaas kaikkien kukkien kukkia. Nykyisin saa olla puhelias tai hiljainen. Ei pidä ketään haukkua. Minä olen puhelias, mielestäni ihmiset on luotu keskustelemaan. Jos haluaa olla hiljaa, voi olla sitten itsekseen vaan. Ei puhe vie tilaa keltään, mitä hiivattia ap tarkoittaa???

Puheliaat ihmiset on usein juuri niitä, jotka EI anna kaikkien kukkien kukkia, vaan täyttää tilan omalla höpinällään. He vievät muilta tilaa puhumalla koko sen yhdessä vietetyn ajan, joka yleensä on rajallinen. Joko tajuat?

Pitäisikö niiden puheliaiden ja vilkkaiden ihmisten ihan testimielessä olla hiljaa eikä avata keskustelua? Katsoisi vaan vierestä kuka avaa suunsa ensimmäisenä.

Hehheh. Minä ole jo siinä vaiheessa tehnyt omat tulkintani ja poistunut taka vasemmalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antakaas kaikkien kukkien kukkia. Nykyisin saa olla puhelias tai hiljainen. Ei pidä ketään haukkua. Minä olen puhelias, mielestäni ihmiset on luotu keskustelemaan. Jos haluaa olla hiljaa, voi olla sitten itsekseen vaan. Ei puhe vie tilaa keltään, mitä hiivattia ap tarkoittaa???

Puheliaat ihmiset on usein juuri niitä, jotka EI anna kaikkien kukkien kukkia, vaan täyttää tilan omalla höpinällään. He vievät muilta tilaa puhumalla koko sen yhdessä vietetyn ajan, joka yleensä on rajallinen. Joko tajuat?

Pitäisikö niiden puheliaiden ja vilkkaiden ihmisten ihan testimielessä olla hiljaa eikä avata keskustelua? Katsoisi vaan vierestä kuka avaa suunsa ensimmäisenä.

Kyllä moni puhelias näin tekeekin. Mutta se on meille yhtä raskasta kuin että hiljaisen pitäisi hölöttää yksinään 6 tuntia putkeen. Senpä takia sama seura ei kutsu yleensä toiste. Kaipa nyt jokaisella on oikeus toivoa itselleen sopivaa seuraa. 

Tämä tuli itsellekin mieleen, kun ajattelen yhtä opettajaa jonka kanssa pitää usein jutella. Nämä juttelut siis liittyvät tehtäviin tai näyttöihin ja ovat ns virallisia. Hänkin yleensä aina paasaa vaan itse ja puhuu koko ajan ja jos itselle tulee esim jotain kysyttävää tai haluaisin kertoa jostain niin pitää oikeasti puhua hänen puheensa päälle jos haluaa saada äänensä kuuluviin. Itsellä jää aina jokin asia kysymättä, kun toinen ehtii jo mennä seuraavaan aiheeseen. Näyttöihin liittyvissä keskusteluissa ( olemme tehneet joitakin etänäkin) hän puhuu myös koko ajan ja kun saa tavallaan ne vastaukset kysymyksiinsa ( esim miksi tein noin jne) niin tyytyy siihen. Harmi vaan, kun itsellä on monesti jotain muutakin kysyttävää esim seuraavasta näytöstä tai jostain opiskeluun liittyvästä muusta jutusta, mutta niillä ei näytä olevan aikaa enää ja jos en heti muista niitä yrittää kysyä ( eli puhua hänen päälleen)  niin sitten ne unohtuvat.Olen vähän introvertti ihminen ja en mikään todella puhelias, mutta puhun kyllä jos saan vähän tilaa ja rauhaa. Itselle ei oikein sovi se, että minun pitää "hyökätä" toisen puheen päälle, että saisin asiani sanottua, mutta näköjään joskus on vaan pakko ryhtyä siihen.

Sama opettaja sanoo sitten minulle, että taidat olla ujo, mutta samalla ei anna minun edes kunnolla puhua niin helppoahan on minusta ujo tehdä. On hän siinä vähän oikeassakin, mutta pitäisi ymmärtää, ettei itse anna minulle edes tilaa aina puhua. Tuli tämä nyt mieleen ja minusta tuo aika ikävää välillä. Tietysti ne asiat pitää hoitaa ja tavallaan pitää keskustelu kunnossa, että edetään, mutta voisi joskus kysyä, että onko kaikki selvää tai haluatko itse esim kysyä jotain sekä antaa tilaa minun puhua hänelle. Kaiken tämän jälkeen uskon kyllä sen, että joskus hiljaisista tehdään tavallaan hiljaisempia jos heille ei anneta tilaa puhua ja aikaa kertoa asioistaan. Kaikista ei ole siihen, että keskeyttävät jonkun, että saisivat äänensä kuuluviin. Monia muitakin tilanteita olisi kertoa, mutta tämä nyt se uusin ja hänen pitäisi kyllä ammattinsa puolestakin tavallaan osata toimia ihmisten kanssa ja kuunnella heitä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuli itsellekin mieleen, kun ajattelen yhtä opettajaa jonka kanssa pitää usein jutella. Nämä juttelut siis liittyvät tehtäviin tai näyttöihin ja ovat ns virallisia. Hänkin yleensä aina paasaa vaan itse ja puhuu koko ajan ja jos itselle tulee esim jotain kysyttävää tai haluaisin kertoa jostain niin pitää oikeasti puhua hänen puheensa päälle jos haluaa saada äänensä kuuluviin. Itsellä jää aina jokin asia kysymättä, kun toinen ehtii jo mennä seuraavaan aiheeseen. Näyttöihin liittyvissä keskusteluissa ( olemme tehneet joitakin etänäkin) hän puhuu myös koko ajan ja kun saa tavallaan ne vastaukset kysymyksiinsa ( esim miksi tein noin jne) niin tyytyy siihen. Harmi vaan, kun itsellä on monesti jotain muutakin kysyttävää esim seuraavasta näytöstä tai jostain opiskeluun liittyvästä muusta jutusta, mutta niillä ei näytä olevan aikaa enää ja jos en heti muista niitä yrittää kysyä ( eli puhua hänen päälleen)  niin sitten ne unohtuvat.Olen vähän introvertti ihminen ja en mikään todella puhelias, mutta puhun kyllä jos saan vähän tilaa ja rauhaa. Itselle ei oikein sovi se, että minun pitää "hyökätä" toisen puheen päälle, että saisin asiani sanottua, mutta näköjään joskus on vaan pakko ryhtyä siihen.

Sama opettaja sanoo sitten minulle, että taidat olla ujo, mutta samalla ei anna minun edes kunnolla puhua niin helppoahan on minusta ujo tehdä. On hän siinä vähän oikeassakin, mutta pitäisi ymmärtää, ettei itse anna minulle edes tilaa aina puhua. Tuli tämä nyt mieleen ja minusta tuo aika ikävää välillä. Tietysti ne asiat pitää hoitaa ja tavallaan pitää keskustelu kunnossa, että edetään, mutta voisi joskus kysyä, että onko kaikki selvää tai haluatko itse esim kysyä jotain sekä antaa tilaa minun puhua hänelle. Kaiken tämän jälkeen uskon kyllä sen, että joskus hiljaisista tehdään tavallaan hiljaisempia jos heille ei anneta tilaa puhua ja aikaa kertoa asioistaan. Kaikista ei ole siihen, että keskeyttävät jonkun, että saisivat äänensä kuuluviin. Monia muitakin tilanteita olisi kertoa, mutta tämä nyt se uusin ja hänen pitäisi kyllä ammattinsa puolestakin tavallaan osata toimia ihmisten kanssa ja kuunnella heitä.

Sinun pitää ottaa se tila eikä tuppisuuna odottaa, että joku kysyy, että olisiko sinulla asiaa. Osallistu keskusteluun, ota vastuullisena aikuisena tilasi.

Niin se vaan on, että toisten kanssa on mukavampi jutella kuin toisten, ovat siis parempia juttukavereita. Itse tykkään vilkkaammasta keskustelusta, mutta monet tykkäävät verkkaisemmasta tahdista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuli itsellekin mieleen, kun ajattelen yhtä opettajaa jonka kanssa pitää usein jutella. Nämä juttelut siis liittyvät tehtäviin tai näyttöihin ja ovat ns virallisia. Hänkin yleensä aina paasaa vaan itse ja puhuu koko ajan ja jos itselle tulee esim jotain kysyttävää tai haluaisin kertoa jostain niin pitää oikeasti puhua hänen puheensa päälle jos haluaa saada äänensä kuuluviin. Itsellä jää aina jokin asia kysymättä, kun toinen ehtii jo mennä seuraavaan aiheeseen. Näyttöihin liittyvissä keskusteluissa ( olemme tehneet joitakin etänäkin) hän puhuu myös koko ajan ja kun saa tavallaan ne vastaukset kysymyksiinsa ( esim miksi tein noin jne) niin tyytyy siihen. Harmi vaan, kun itsellä on monesti jotain muutakin kysyttävää esim seuraavasta näytöstä tai jostain opiskeluun liittyvästä muusta jutusta, mutta niillä ei näytä olevan aikaa enää ja jos en heti muista niitä yrittää kysyä ( eli puhua hänen päälleen)  niin sitten ne unohtuvat.Olen vähän introvertti ihminen ja en mikään todella puhelias, mutta puhun kyllä jos saan vähän tilaa ja rauhaa. Itselle ei oikein sovi se, että minun pitää "hyökätä" toisen puheen päälle, että saisin asiani sanottua, mutta näköjään joskus on vaan pakko ryhtyä siihen.

Sama opettaja sanoo sitten minulle, että taidat olla ujo, mutta samalla ei anna minun edes kunnolla puhua niin helppoahan on minusta ujo tehdä. On hän siinä vähän oikeassakin, mutta pitäisi ymmärtää, ettei itse anna minulle edes tilaa aina puhua. Tuli tämä nyt mieleen ja minusta tuo aika ikävää välillä. Tietysti ne asiat pitää hoitaa ja tavallaan pitää keskustelu kunnossa, että edetään, mutta voisi joskus kysyä, että onko kaikki selvää tai haluatko itse esim kysyä jotain sekä antaa tilaa minun puhua hänelle. Kaiken tämän jälkeen uskon kyllä sen, että joskus hiljaisista tehdään tavallaan hiljaisempia jos heille ei anneta tilaa puhua ja aikaa kertoa asioistaan. Kaikista ei ole siihen, että keskeyttävät jonkun, että saisivat äänensä kuuluviin. Monia muitakin tilanteita olisi kertoa, mutta tämä nyt se uusin ja hänen pitäisi kyllä ammattinsa puolestakin tavallaan osata toimia ihmisten kanssa ja kuunnella heitä.

Sinun pitää ottaa se tila eikä tuppisuuna odottaa, että joku kysyy, että olisiko sinulla asiaa. Osallistu keskusteluun, ota vastuullisena aikuisena tilasi.

Et varmaan ymmärtänyt itsekään viestiäni ja sitä mitä tarkoitin. Pitää siis alkaa huutamaan hänen puheensa päällä jatkuvasti ja ottaa se tila sitten. Minusta voisi toimia toisenkin ja tehdä asiat  siten paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Introvertit pääsee haukkumaan ekstrovertteja palstalla, kun työelämässä jäävät jalkoihin tai eivät saa suutaan auki :D Kerrassaan hupaisaa :D

Tiedätkö mikä mielestäni on kerrassaan hupaisaa? Se että ekstrovertti kuvittelee olevansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuli itsellekin mieleen, kun ajattelen yhtä opettajaa jonka kanssa pitää usein jutella. Nämä juttelut siis liittyvät tehtäviin tai näyttöihin ja ovat ns virallisia. Hänkin yleensä aina paasaa vaan itse ja puhuu koko ajan ja jos itselle tulee esim jotain kysyttävää tai haluaisin kertoa jostain niin pitää oikeasti puhua hänen puheensa päälle jos haluaa saada äänensä kuuluviin. Itsellä jää aina jokin asia kysymättä, kun toinen ehtii jo mennä seuraavaan aiheeseen. Näyttöihin liittyvissä keskusteluissa ( olemme tehneet joitakin etänäkin) hän puhuu myös koko ajan ja kun saa tavallaan ne vastaukset kysymyksiinsa ( esim miksi tein noin jne) niin tyytyy siihen. Harmi vaan, kun itsellä on monesti jotain muutakin kysyttävää esim seuraavasta näytöstä tai jostain opiskeluun liittyvästä muusta jutusta, mutta niillä ei näytä olevan aikaa enää ja jos en heti muista niitä yrittää kysyä ( eli puhua hänen päälleen)  niin sitten ne unohtuvat.Olen vähän introvertti ihminen ja en mikään todella puhelias, mutta puhun kyllä jos saan vähän tilaa ja rauhaa. Itselle ei oikein sovi se, että minun pitää "hyökätä" toisen puheen päälle, että saisin asiani sanottua, mutta näköjään joskus on vaan pakko ryhtyä siihen.

Sama opettaja sanoo sitten minulle, että taidat olla ujo, mutta samalla ei anna minun edes kunnolla puhua niin helppoahan on minusta ujo tehdä. On hän siinä vähän oikeassakin, mutta pitäisi ymmärtää, ettei itse anna minulle edes tilaa aina puhua. Tuli tämä nyt mieleen ja minusta tuo aika ikävää välillä. Tietysti ne asiat pitää hoitaa ja tavallaan pitää keskustelu kunnossa, että edetään, mutta voisi joskus kysyä, että onko kaikki selvää tai haluatko itse esim kysyä jotain sekä antaa tilaa minun puhua hänelle. Kaiken tämän jälkeen uskon kyllä sen, että joskus hiljaisista tehdään tavallaan hiljaisempia jos heille ei anneta tilaa puhua ja aikaa kertoa asioistaan. Kaikista ei ole siihen, että keskeyttävät jonkun, että saisivat äänensä kuuluviin. Monia muitakin tilanteita olisi kertoa, mutta tämä nyt se uusin ja hänen pitäisi kyllä ammattinsa puolestakin tavallaan osata toimia ihmisten kanssa ja kuunnella heitä.

Sinun pitää ottaa se tila eikä tuppisuuna odottaa, että joku kysyy, että olisiko sinulla asiaa. Osallistu keskusteluun, ota vastuullisena aikuisena tilasi.

Olet siis juuri tuollainen koko ajan kälättävä ihmishirviö, joka ei pysty huomioimaan muita millään tavalla. Hänhän juuri sanoi puhuvansa päälle ja ottavansa tilaa. Hän kertoi myös, miksi se tuntuu hänestä ikävältä ja perusteli erittäin hyvin, miksi toisen osapuolen pitäisi ymmärtää OMA VASTUUNSA keskustelun tasapuolisesta kulusta, eikä ottaa kaikkea tilaa itselleen.

Miksi tätä asiaa pitää toistaa koko ajan? Ettekö te pysty "kuuntelemaan" muita edes tekstiä lukiessanne?

Jos ajatellaan tavallista keskustelutilannetta, jossa 4 henkilöä istuu saman kahvipöydän ympärillä, niin usein siinä voi olla 2 vilkkaampaa ja 2 hiljaisempaa kaveria. Hyvään keskusteluun kuuluu se että myös niiden hiljaisempien kavereiden mielipiteitä kysytään ja jutun aiheita vaihdetaan kulloisenkin seuran mukaisesti. Etenkin jos on kyse tutusta tyypistä, niin sitä keskustelua voi viedä sinne suuntaa mistä tietää sen hiljaisemmankin kaverin olevan kiinnostunut. Puhe on ihmisille luontainen tapa kommunikoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuli itsellekin mieleen, kun ajattelen yhtä opettajaa jonka kanssa pitää usein jutella. Nämä juttelut siis liittyvät tehtäviin tai näyttöihin ja ovat ns virallisia. Hänkin yleensä aina paasaa vaan itse ja puhuu koko ajan ja jos itselle tulee esim jotain kysyttävää tai haluaisin kertoa jostain niin pitää oikeasti puhua hänen puheensa päälle jos haluaa saada äänensä kuuluviin. Itsellä jää aina jokin asia kysymättä, kun toinen ehtii jo mennä seuraavaan aiheeseen. Näyttöihin liittyvissä keskusteluissa ( olemme tehneet joitakin etänäkin) hän puhuu myös koko ajan ja kun saa tavallaan ne vastaukset kysymyksiinsa ( esim miksi tein noin jne) niin tyytyy siihen. Harmi vaan, kun itsellä on monesti jotain muutakin kysyttävää esim seuraavasta näytöstä tai jostain opiskeluun liittyvästä muusta jutusta, mutta niillä ei näytä olevan aikaa enää ja jos en heti muista niitä yrittää kysyä ( eli puhua hänen päälleen)  niin sitten ne unohtuvat.Olen vähän introvertti ihminen ja en mikään todella puhelias, mutta puhun kyllä jos saan vähän tilaa ja rauhaa. Itselle ei oikein sovi se, että minun pitää "hyökätä" toisen puheen päälle, että saisin asiani sanottua, mutta näköjään joskus on vaan pakko ryhtyä siihen.

Sama opettaja sanoo sitten minulle, että taidat olla ujo, mutta samalla ei anna minun edes kunnolla puhua niin helppoahan on minusta ujo tehdä. On hän siinä vähän oikeassakin, mutta pitäisi ymmärtää, ettei itse anna minulle edes tilaa aina puhua. Tuli tämä nyt mieleen ja minusta tuo aika ikävää välillä. Tietysti ne asiat pitää hoitaa ja tavallaan pitää keskustelu kunnossa, että edetään, mutta voisi joskus kysyä, että onko kaikki selvää tai haluatko itse esim kysyä jotain sekä antaa tilaa minun puhua hänelle. Kaiken tämän jälkeen uskon kyllä sen, että joskus hiljaisista tehdään tavallaan hiljaisempia jos heille ei anneta tilaa puhua ja aikaa kertoa asioistaan. Kaikista ei ole siihen, että keskeyttävät jonkun, että saisivat äänensä kuuluviin. Monia muitakin tilanteita olisi kertoa, mutta tämä nyt se uusin ja hänen pitäisi kyllä ammattinsa puolestakin tavallaan osata toimia ihmisten kanssa ja kuunnella heitä.

Sinun pitää ottaa se tila eikä tuppisuuna odottaa, että joku kysyy, että olisiko sinulla asiaa. Osallistu keskusteluun, ota vastuullisena aikuisena tilasi.

Et varmaan ymmärtänyt itsekään viestiäni ja sitä mitä tarkoitin. Pitää siis alkaa huutamaan hänen puheensa päällä jatkuvasti ja ottaa se tila sitten. Minusta voisi toimia toisenkin ja tehdä asiat  siten paremmin.

Fakta vaan on, että et voi muuttaa häntä. Voit muuttaa vain omaa käytöstäsi. Ei tarvitse huutaa, vaan ihan vaan puhut sen oman asiasi. Koeta vaikka sanoa ensi kerralla ennen kuin hän ehtii aloittaa. Tai jos teillä on sovittu aika, niin alat vaan puhumaan ja sanot että teillä on nyt 15 minuuttia aikaa ja sulla on kolme asiaa. 

Hän varmaan puolestaan ihmettelee, että mikä on kun et tuo omaa osaasi keskusteluun. Jos on jo sanonut että taidat olla ujo, niin se kertoo paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Niin se vaan on, että toisten kanssa on mukavampi jutella kuin toisten, ovat siis parempia juttukavereita. Itse tykkään vilkkaammasta keskustelusta, mutta monet tykkäävät verkkaisemmasta tahdista. 

Taas tämä hitausväite. Ei keskustelu ole yhtään sen hitaampaa, jos mukana ei ole näitä tosi puheliaita ihmisiä. Keskustelut on silloin monesti paljon mielenkiintoisempia ja etenee paljon nopeammin, koska useampi ihminen saa tilaa osallistua ja kertoa oman näkemyksensä. Esitetään kysymyksiä, vaihdetaan ajatuksia ja kuunnellaan toisia. Se ei ole hidasta. Se on paljon antoisampaa ja tehokkaampaa kuin kuunnella sen yhden pulputtajan yksinpuhelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuli itsellekin mieleen, kun ajattelen yhtä opettajaa jonka kanssa pitää usein jutella. Nämä juttelut siis liittyvät tehtäviin tai näyttöihin ja ovat ns virallisia. Hänkin yleensä aina paasaa vaan itse ja puhuu koko ajan ja jos itselle tulee esim jotain kysyttävää tai haluaisin kertoa jostain niin pitää oikeasti puhua hänen puheensa päälle jos haluaa saada äänensä kuuluviin. Itsellä jää aina jokin asia kysymättä, kun toinen ehtii jo mennä seuraavaan aiheeseen. Näyttöihin liittyvissä keskusteluissa ( olemme tehneet joitakin etänäkin) hän puhuu myös koko ajan ja kun saa tavallaan ne vastaukset kysymyksiinsa ( esim miksi tein noin jne) niin tyytyy siihen. Harmi vaan, kun itsellä on monesti jotain muutakin kysyttävää esim seuraavasta näytöstä tai jostain opiskeluun liittyvästä muusta jutusta, mutta niillä ei näytä olevan aikaa enää ja jos en heti muista niitä yrittää kysyä ( eli puhua hänen päälleen)  niin sitten ne unohtuvat.Olen vähän introvertti ihminen ja en mikään todella puhelias, mutta puhun kyllä jos saan vähän tilaa ja rauhaa. Itselle ei oikein sovi se, että minun pitää "hyökätä" toisen puheen päälle, että saisin asiani sanottua, mutta näköjään joskus on vaan pakko ryhtyä siihen.

Sama opettaja sanoo sitten minulle, että taidat olla ujo, mutta samalla ei anna minun edes kunnolla puhua niin helppoahan on minusta ujo tehdä. On hän siinä vähän oikeassakin, mutta pitäisi ymmärtää, ettei itse anna minulle edes tilaa aina puhua. Tuli tämä nyt mieleen ja minusta tuo aika ikävää välillä. Tietysti ne asiat pitää hoitaa ja tavallaan pitää keskustelu kunnossa, että edetään, mutta voisi joskus kysyä, että onko kaikki selvää tai haluatko itse esim kysyä jotain sekä antaa tilaa minun puhua hänelle. Kaiken tämän jälkeen uskon kyllä sen, että joskus hiljaisista tehdään tavallaan hiljaisempia jos heille ei anneta tilaa puhua ja aikaa kertoa asioistaan. Kaikista ei ole siihen, että keskeyttävät jonkun, että saisivat äänensä kuuluviin. Monia muitakin tilanteita olisi kertoa, mutta tämä nyt se uusin ja hänen pitäisi kyllä ammattinsa puolestakin tavallaan osata toimia ihmisten kanssa ja kuunnella heitä.

Sinun pitää ottaa se tila eikä tuppisuuna odottaa, että joku kysyy, että olisiko sinulla asiaa. Osallistu keskusteluun, ota vastuullisena aikuisena tilasi.

Et varmaan ymmärtänyt itsekään viestiäni ja sitä mitä tarkoitin. Pitää siis alkaa huutamaan hänen puheensa päällä jatkuvasti ja ottaa se tila sitten. Minusta voisi toimia toisenkin ja tehdä asiat  siten paremmin.

Valitettavasti parhaiten auttaa ns armeijatyyli tollaisien kanssa. Eli jyrää, tykittää ja kysyy. Yksinkertaisesti ja selkeästi niin että asia hoituu. Sitten jälkikäteen voi mennä vaikka vessaan tasaamaan sykettä, mutta etenkin esim opiskelu- tai työjutuissa asiat vaan on saatava hoidettua ja noin ne hoituu.

Vierailija kirjoitti:

Miksi aina pahimmat selkäänpuukottajat ja juoruakat ja ukot löytyy näistä hiljaisista?  Kummasti ne löytää puhekykynsä kun pitää kertoa muiden asioita eteenpäin. 

no nehän on koko ajan odottaneet kiltisti suun vuoroa, kyllä siinä odotellessa ehtii kuulla yhtä sun toista enemmän tai vähemmän mielenkiintoista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuli itsellekin mieleen, kun ajattelen yhtä opettajaa jonka kanssa pitää usein jutella. Nämä juttelut siis liittyvät tehtäviin tai näyttöihin ja ovat ns virallisia. Hänkin yleensä aina paasaa vaan itse ja puhuu koko ajan ja jos itselle tulee esim jotain kysyttävää tai haluaisin kertoa jostain niin pitää oikeasti puhua hänen puheensa päälle jos haluaa saada äänensä kuuluviin. Itsellä jää aina jokin asia kysymättä, kun toinen ehtii jo mennä seuraavaan aiheeseen. Näyttöihin liittyvissä keskusteluissa ( olemme tehneet joitakin etänäkin) hän puhuu myös koko ajan ja kun saa tavallaan ne vastaukset kysymyksiinsa ( esim miksi tein noin jne) niin tyytyy siihen. Harmi vaan, kun itsellä on monesti jotain muutakin kysyttävää esim seuraavasta näytöstä tai jostain opiskeluun liittyvästä muusta jutusta, mutta niillä ei näytä olevan aikaa enää ja jos en heti muista niitä yrittää kysyä ( eli puhua hänen päälleen)  niin sitten ne unohtuvat.Olen vähän introvertti ihminen ja en mikään todella puhelias, mutta puhun kyllä jos saan vähän tilaa ja rauhaa. Itselle ei oikein sovi se, että minun pitää "hyökätä" toisen puheen päälle, että saisin asiani sanottua, mutta näköjään joskus on vaan pakko ryhtyä siihen.

Sama opettaja sanoo sitten minulle, että taidat olla ujo, mutta samalla ei anna minun edes kunnolla puhua niin helppoahan on minusta ujo tehdä. On hän siinä vähän oikeassakin, mutta pitäisi ymmärtää, ettei itse anna minulle edes tilaa aina puhua. Tuli tämä nyt mieleen ja minusta tuo aika ikävää välillä. Tietysti ne asiat pitää hoitaa ja tavallaan pitää keskustelu kunnossa, että edetään, mutta voisi joskus kysyä, että onko kaikki selvää tai haluatko itse esim kysyä jotain sekä antaa tilaa minun puhua hänelle. Kaiken tämän jälkeen uskon kyllä sen, että joskus hiljaisista tehdään tavallaan hiljaisempia jos heille ei anneta tilaa puhua ja aikaa kertoa asioistaan. Kaikista ei ole siihen, että keskeyttävät jonkun, että saisivat äänensä kuuluviin. Monia muitakin tilanteita olisi kertoa, mutta tämä nyt se uusin ja hänen pitäisi kyllä ammattinsa puolestakin tavallaan osata toimia ihmisten kanssa ja kuunnella heitä.

Sinun pitää ottaa se tila eikä tuppisuuna odottaa, että joku kysyy, että olisiko sinulla asiaa. Osallistu keskusteluun, ota vastuullisena aikuisena tilasi.

Olet siis juuri tuollainen koko ajan kälättävä ihmishirviö, joka ei pysty huomioimaan muita millään tavalla. Hänhän juuri sanoi puhuvansa päälle ja ottavansa tilaa. Hän kertoi myös, miksi se tuntuu hänestä ikävältä ja perusteli erittäin hyvin, miksi toisen osapuolen pitäisi ymmärtää OMA VASTUUNSA keskustelun tasapuolisesta kulusta, eikä ottaa kaikkea tilaa itselleen.

Miksi tätä asiaa pitää toistaa koko ajan? Ettekö te pysty "kuuntelemaan" muita edes tekstiä lukiessanne?

Sen takia ilmeisesti pitää toistaa, kun se ei mene perille.

Ei, en ole koko ajan kälättävä ihmishirviö. Kyllä, osaan jätää muille tilaa ja tulen toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa.

Olen työskennellyt ERITTÄIN puheliaiden ihmisten kanssa ja ollut ongelmissa juuri tuon saman asian kanssa. Ja OLEN OPETELLUT ottamaan tilaa. Tiedän ihan kokemuksen kautta, että se on mahdollista.

Voitte edelleen vetäytyä omasta vastuustanne ja syytellä muita. Tosiasia on, että me jokainen tuodaan oma osamme siihen vuorovaikutukseen ja se OMA osa on se, mitä voi muuttaa. 

Jos on hiljainen ja kokee, ettei saa suunvuoroa, voi toki tulla uikuttamaan siitä tänne palstalle ja syyttää puheliaita ja haukkua heitä kälättäviksi ihmishirviöiksi.

Vaihtoehtoinen tapa on opetella tulemaan toimeen itsestään poikkeavien ihmisten kanssa.

Ihan niin kuin me puheliaammat ihmiset olemme (usein, ei toki kaikki) opetelleet tulemaan toimeen hiljaisempien kanssa ja tarjoamaan teille itsellemme epäluonnollisen pitkiltä tuntuvia taukoja puheessamme että saisitte sanottua asianne. Ihan samalla tavalla hiljaisempien yksinkertaisesti pitää opetella itselleen vieraampaa tapaa ottaa tilaa.

Asia on niin, että muille valittamalla sen puheliaan ihmisen käytös ei muutu. Asiasta pitää joko sanoa hänelle itselleen tai sitten pitää opetella muuttamaan sitä omaa vuorovaikutuksen tapaa niin että homma alkaa sujua.

Todella puheliaiden juttuja kuunnellessa kyllä uupuu tehokkaasti. Haluaisi itsekin jakaa näkemyksiään, mutta se ei onnistu kun toinen ei pysähdy hetkeksikään, ja jos puhut päälle, niin toinen ei kuitenkaan kuuntele tai vaihtaa samantien takaisin omaan aiheeseensa. Lopulta sitä vain luovuttaa, että puhu sitten yksinäsi ja jospa tästä tilanteesta pian pääsisi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi aina pahimmat selkäänpuukottajat ja juoruakat ja ukot löytyy näistä hiljaisista?  Kummasti ne löytää puhekykynsä kun pitää kertoa muiden asioita eteenpäin. 

Itse taas ajattelen täysin toisin päin asian ja moni juoruakka tai ukko on nimensä veroinen kälättäjä, joka puhuu taukoamatta omat sekä muiden asiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuli itsellekin mieleen, kun ajattelen yhtä opettajaa jonka kanssa pitää usein jutella. Nämä juttelut siis liittyvät tehtäviin tai näyttöihin ja ovat ns virallisia. Hänkin yleensä aina paasaa vaan itse ja puhuu koko ajan ja jos itselle tulee esim jotain kysyttävää tai haluaisin kertoa jostain niin pitää oikeasti puhua hänen puheensa päälle jos haluaa saada äänensä kuuluviin. Itsellä jää aina jokin asia kysymättä, kun toinen ehtii jo mennä seuraavaan aiheeseen. Näyttöihin liittyvissä keskusteluissa ( olemme tehneet joitakin etänäkin) hän puhuu myös koko ajan ja kun saa tavallaan ne vastaukset kysymyksiinsa ( esim miksi tein noin jne) niin tyytyy siihen. Harmi vaan, kun itsellä on monesti jotain muutakin kysyttävää esim seuraavasta näytöstä tai jostain opiskeluun liittyvästä muusta jutusta, mutta niillä ei näytä olevan aikaa enää ja jos en heti muista niitä yrittää kysyä ( eli puhua hänen päälleen)  niin sitten ne unohtuvat.Olen vähän introvertti ihminen ja en mikään todella puhelias, mutta puhun kyllä jos saan vähän tilaa ja rauhaa. Itselle ei oikein sovi se, että minun pitää "hyökätä" toisen puheen päälle, että saisin asiani sanottua, mutta näköjään joskus on vaan pakko ryhtyä siihen.

Sama opettaja sanoo sitten minulle, että taidat olla ujo, mutta samalla ei anna minun edes kunnolla puhua niin helppoahan on minusta ujo tehdä. On hän siinä vähän oikeassakin, mutta pitäisi ymmärtää, ettei itse anna minulle edes tilaa aina puhua. Tuli tämä nyt mieleen ja minusta tuo aika ikävää välillä. Tietysti ne asiat pitää hoitaa ja tavallaan pitää keskustelu kunnossa, että edetään, mutta voisi joskus kysyä, että onko kaikki selvää tai haluatko itse esim kysyä jotain sekä antaa tilaa minun puhua hänelle. Kaiken tämän jälkeen uskon kyllä sen, että joskus hiljaisista tehdään tavallaan hiljaisempia jos heille ei anneta tilaa puhua ja aikaa kertoa asioistaan. Kaikista ei ole siihen, että keskeyttävät jonkun, että saisivat äänensä kuuluviin. Monia muitakin tilanteita olisi kertoa, mutta tämä nyt se uusin ja hänen pitäisi kyllä ammattinsa puolestakin tavallaan osata toimia ihmisten kanssa ja kuunnella heitä.

Sinun pitää ottaa se tila eikä tuppisuuna odottaa, että joku kysyy, että olisiko sinulla asiaa. Osallistu keskusteluun, ota vastuullisena aikuisena tilasi.

Olet siis juuri tuollainen koko ajan kälättävä ihmishirviö, joka ei pysty huomioimaan muita millään tavalla. Hänhän juuri sanoi puhuvansa päälle ja ottavansa tilaa. Hän kertoi myös, miksi se tuntuu hänestä ikävältä ja perusteli erittäin hyvin, miksi toisen osapuolen pitäisi ymmärtää OMA VASTUUNSA keskustelun tasapuolisesta kulusta, eikä ottaa kaikkea tilaa itselleen.

Miksi tätä asiaa pitää toistaa koko ajan? Ettekö te pysty "kuuntelemaan" muita edes tekstiä lukiessanne?

Sen takia ilmeisesti pitää toistaa, kun se ei mene perille.

Ei, en ole koko ajan kälättävä ihmishirviö. Kyllä, osaan jätää muille tilaa ja tulen toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa.

Olen työskennellyt ERITTÄIN puheliaiden ihmisten kanssa ja ollut ongelmissa juuri tuon saman asian kanssa. Ja OLEN OPETELLUT ottamaan tilaa. Tiedän ihan kokemuksen kautta, että se on mahdollista.

Voitte edelleen vetäytyä omasta vastuustanne ja syytellä muita. Tosiasia on, että me jokainen tuodaan oma osamme siihen vuorovaikutukseen ja se OMA osa on se, mitä voi muuttaa. 

Jos on hiljainen ja kokee, ettei saa suunvuoroa, voi toki tulla uikuttamaan siitä tänne palstalle ja syyttää puheliaita ja haukkua heitä kälättäviksi ihmishirviöiksi.

Vaihtoehtoinen tapa on opetella tulemaan toimeen itsestään poikkeavien ihmisten kanssa.

Ihan niin kuin me puheliaammat ihmiset olemme (usein, ei toki kaikki) opetelleet tulemaan toimeen hiljaisempien kanssa ja tarjoamaan teille itsellemme epäluonnollisen pitkiltä tuntuvia taukoja puheessamme että saisitte sanottua asianne. Ihan samalla tavalla hiljaisempien yksinkertaisesti pitää opetella itselleen vieraampaa tapaa ottaa tilaa.

Asia on niin, että muille valittamalla sen puheliaan ihmisen käytös ei muutu. Asiasta pitää joko sanoa hänelle itselleen tai sitten pitää opetella muuttamaan sitä omaa vuorovaikutuksen tapaa niin että homma alkaa sujua.

Aloituksen pointti kai oli pyytää puheliaita ihmisiä pohtimaan kommunikointitapojaan, ei syyllistää hiljaisempia ihmisiä jälleen kerran puheliaiden ihmisten huonosta käytöksestä.

Itse olen aika puhelias ja kieltämättä ketuttaa jonkun tilanteen jälkeen kun tajuu höpöttäneensä ummet ja lammet. Varsinkin tilanteissa joissa jännitän niin en kestä piinaavaa hiljaisuutta. Työympäristössä osaan paremmin hillitä itseäni. Mutta, se puheliaisuus voi olla pirun ärsyttävää myös sille puheliaalle. No ikää nyt 48 vuotta ja opettelu vähemmän puheliaaksi jatkuu.