Lue keskustelun säännöt.
Tajuaako puheliaat ihmiset vievänsä tilaa muilta ihmisiltä?
20.10.2021 |
Hiljaisemmille aina jankutetaan että sano sinäkin jotain, mutta puheliaille ei sanota, että ole sinäkin hiljaa välillä. Jouduin äsken puhumaan tosi puheliaan ihmisen kanssa asiasta, joka piti tänään saada hoidettua. Kymmenen minuutin asiaan meni vajaa tunti, koska hän ei osannut sulkea suutaan. Ei edes vaikka aloin puhua päälle. Ja korvat ei tietenkään toimi silloin, kun oma suu käy. Puheliaat ihmiset, olkaa niin kilttejä ja opetelkaa huomioimaan muut ihmiset. Joskus voi jonkun asian jättää vaikka sanomatta ja kuunnella mitä muilla on sanottavaa.
Kommentit (180)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina pahimmat selkäänpuukottajat ja juoruakat ja ukot löytyy näistä hiljaisista? Kummasti ne löytää puhekykynsä kun pitää kertoa muiden asioita eteenpäin.
no nehän on koko ajan odottaneet kiltisti suun vuoroa, kyllä siinä odotellessa ehtii kuulla yhtä sun toista enemmän tai vähemmän mielenkiintoista
Esimerkiksi arkipäiväinen tilannekomiikka on hyvin paljon kiinni nopeudesta ja ajoituksesta. Ei se hyväntahtoinen humoristinen kommentti toimi enää 10 minuutin päästä kun tilanne on ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina pahimmat selkäänpuukottajat ja juoruakat ja ukot löytyy näistä hiljaisista? Kummasti ne löytää puhekykynsä kun pitää kertoa muiden asioita eteenpäin.
Itse taas ajattelen täysin toisin päin asian ja moni juoruakka tai ukko on nimensä veroinen kälättäjä, joka puhuu taukoamatta omat sekä muiden asiat.
Nimenomaan näin päin. Kun koko ajan pitää kälättää ja sanoa joka ikinen ajatuksensa ääneen, niin tuleehan siinä väkisinkin kerrottua kaikkien muidenkin asiat. Monesti näillä kälättäjillä ei ole minkäänlaista suodatinta sen suhteen, mitä tai kenen asioita kenellekin kertovat. Ei ole väliä silläkään, kuka sattuu olemaan kärsijän paikalla kuuntelemassa, koska kaikki asiat kerrotaan kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tuli itsellekin mieleen, kun ajattelen yhtä opettajaa jonka kanssa pitää usein jutella. Nämä juttelut siis liittyvät tehtäviin tai näyttöihin ja ovat ns virallisia. Hänkin yleensä aina paasaa vaan itse ja puhuu koko ajan ja jos itselle tulee esim jotain kysyttävää tai haluaisin kertoa jostain niin pitää oikeasti puhua hänen puheensa päälle jos haluaa saada äänensä kuuluviin. Itsellä jää aina jokin asia kysymättä, kun toinen ehtii jo mennä seuraavaan aiheeseen. Näyttöihin liittyvissä keskusteluissa ( olemme tehneet joitakin etänäkin) hän puhuu myös koko ajan ja kun saa tavallaan ne vastaukset kysymyksiinsa ( esim miksi tein noin jne) niin tyytyy siihen. Harmi vaan, kun itsellä on monesti jotain muutakin kysyttävää esim seuraavasta näytöstä tai jostain opiskeluun liittyvästä muusta jutusta, mutta niillä ei näytä olevan aikaa enää ja jos en heti muista niitä yrittää kysyä ( eli puhua hänen päälleen) niin sitten ne unohtuvat.Olen vähän introvertti ihminen ja en mikään todella puhelias, mutta puhun kyllä jos saan vähän tilaa ja rauhaa. Itselle ei oikein sovi se, että minun pitää "hyökätä" toisen puheen päälle, että saisin asiani sanottua, mutta näköjään joskus on vaan pakko ryhtyä siihen.
Sama opettaja sanoo sitten minulle, että taidat olla ujo, mutta samalla ei anna minun edes kunnolla puhua niin helppoahan on minusta ujo tehdä. On hän siinä vähän oikeassakin, mutta pitäisi ymmärtää, ettei itse anna minulle edes tilaa aina puhua. Tuli tämä nyt mieleen ja minusta tuo aika ikävää välillä. Tietysti ne asiat pitää hoitaa ja tavallaan pitää keskustelu kunnossa, että edetään, mutta voisi joskus kysyä, että onko kaikki selvää tai haluatko itse esim kysyä jotain sekä antaa tilaa minun puhua hänelle. Kaiken tämän jälkeen uskon kyllä sen, että joskus hiljaisista tehdään tavallaan hiljaisempia jos heille ei anneta tilaa puhua ja aikaa kertoa asioistaan. Kaikista ei ole siihen, että keskeyttävät jonkun, että saisivat äänensä kuuluviin. Monia muitakin tilanteita olisi kertoa, mutta tämä nyt se uusin ja hänen pitäisi kyllä ammattinsa puolestakin tavallaan osata toimia ihmisten kanssa ja kuunnella heitä.
Sinun pitää ottaa se tila eikä tuppisuuna odottaa, että joku kysyy, että olisiko sinulla asiaa. Osallistu keskusteluun, ota vastuullisena aikuisena tilasi.
Olet siis juuri tuollainen koko ajan kälättävä ihmishirviö, joka ei pysty huomioimaan muita millään tavalla. Hänhän juuri sanoi puhuvansa päälle ja ottavansa tilaa. Hän kertoi myös, miksi se tuntuu hänestä ikävältä ja perusteli erittäin hyvin, miksi toisen osapuolen pitäisi ymmärtää OMA VASTUUNSA keskustelun tasapuolisesta kulusta, eikä ottaa kaikkea tilaa itselleen.
Miksi tätä asiaa pitää toistaa koko ajan? Ettekö te pysty "kuuntelemaan" muita edes tekstiä lukiessanne?
Sen takia ilmeisesti pitää toistaa, kun se ei mene perille.
Ei, en ole koko ajan kälättävä ihmishirviö. Kyllä, osaan jätää muille tilaa ja tulen toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa.
Olen työskennellyt ERITTÄIN puheliaiden ihmisten kanssa ja ollut ongelmissa juuri tuon saman asian kanssa. Ja OLEN OPETELLUT ottamaan tilaa. Tiedän ihan kokemuksen kautta, että se on mahdollista.
Voitte edelleen vetäytyä omasta vastuustanne ja syytellä muita. Tosiasia on, että me jokainen tuodaan oma osamme siihen vuorovaikutukseen ja se OMA osa on se, mitä voi muuttaa.
Jos on hiljainen ja kokee, ettei saa suunvuoroa, voi toki tulla uikuttamaan siitä tänne palstalle ja syyttää puheliaita ja haukkua heitä kälättäviksi ihmishirviöiksi.
Vaihtoehtoinen tapa on opetella tulemaan toimeen itsestään poikkeavien ihmisten kanssa.
Ihan niin kuin me puheliaammat ihmiset olemme (usein, ei toki kaikki) opetelleet tulemaan toimeen hiljaisempien kanssa ja tarjoamaan teille itsellemme epäluonnollisen pitkiltä tuntuvia taukoja puheessamme että saisitte sanottua asianne. Ihan samalla tavalla hiljaisempien yksinkertaisesti pitää opetella itselleen vieraampaa tapaa ottaa tilaa.
Asia on niin, että muille valittamalla sen puheliaan ihmisen käytös ei muutu. Asiasta pitää joko sanoa hänelle itselleen tai sitten pitää opetella muuttamaan sitä omaa vuorovaikutuksen tapaa niin että homma alkaa sujua.
Aloituksen pointti kai oli pyytää puheliaita ihmisiä pohtimaan kommunikointitapojaan, ei syyllistää hiljaisempia ihmisiä jälleen kerran puheliaiden ihmisten huonosta käytöksestä.
Näin puheliaan ihmisen näkökulmasta tässä on nyt ketjun verran haukuttu puheliaita ihmisiä mm. kälättäviksi ihmishirviöiksi. Minä olen puhelias, ja voin kertoa, että olen pohtinut kommunikointitapojani paljon. Ja opetellut olemaan myös hiljaa. Ja veikkaanpa, että aika moni puhelias on.
Koetan tässä myös ystävällisesti neuvoa, miten hiljaisempi ihminen saisi sen 10 minuutin asiansa kerrottua siihen 10 minuuttiin tai edes varttiin, mutta se on kuulemma mahdotonta (vaikka tosiaan ihan kokemuksen kautta tiedän, että ei ole). Asia on niin, että vuorovaikutustilanteessa ainoa tekijä, jota voi itse muuttaa, on oma toiminta. Ei sen toisen. Joten ap:n elämä ei muutu, ellei hän ota sitä itse haltuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hiljaiset ihmiset sitten hakevat seuralta, jos he eivät itse halua puhua muille mitään tai kuunnella puheliaampia ihmisiä?
Vastavuoroista keskustelua. Puheliaan ihmisen kanssa se on mahdotonta, kun vetää vaan sitä omaa monologiaan kuuntelematta mitä toisella on sanottavana. Itse viihdyn tosi hyvin hiljaisempien ihmisten kanssa, jotka antavat myös keskustelukumppanille tilaa puhua ja jotka oikeasti kuuntelevat häntä.
Tämä! Puheliaiden ihmisten kokemus muiden mykkyydestä voi johtua siitä, että heidän seuransa on yksinkertaisesti niin uuvuttavaa, ettei introvertimmalla ihmisellä riitä energia sellaiseen kanssakäymiseen. Puheenvuoron saaminen on työn ja tuskan takana ja mitä hyötyä siitä sitten on, kun ei se puhelias edes kuuntele mitä sanot. Ainakin itse kyllästyn aika nopeasti puheliaiden ihmisten seurassa enkä viitsi puhua heille asioitani, koska se on ihan turhaa. Kun tulee sopiva hetki, lähden pois ja toivon, ettei tarvitse tämän ihmisen kanssa enää aikaa tuhlata.
Onko tullut mieleen koskaan, että eihän se puhelias ihminen törmää mykkyyteen kaikkialla? Vaan toisaalla hän kohtaa ihmisiä, joiden kanssa käy mielenkiintoista, aktiivista ja vauhdikasta dialogia? Joutumatta houkuttelemaan vastapuolta puhumaan?
Niin mitä sitten? En sanonut, että kaikki uupuvat teidän seuraanne. Ketjussa on muissakin kommenteissa tullut ilmi, että te pidätte hiljaisina sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät normaaleiden ihmisten seurassa ole hiljaisia. Ei normaaleiden ihmisten tarvitse "houkutella" heitä puhumaan. Teidän seuranne vain uuvuttaa monet ihmiset. Joidenkin toleranssi huonoon käytökseen, kuten ylettömään puhetulvaan, on tietysti korkeampi. Itse olen tullut siihen tulokseen, ettei maksa vaivaa tuhlata kallista aikaa teidän seurassanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hiljaiset ihmiset sitten hakevat seuralta, jos he eivät itse halua puhua muille mitään tai kuunnella puheliaampia ihmisiä?
Vastavuoroista keskustelua. Puheliaan ihmisen kanssa se on mahdotonta, kun vetää vaan sitä omaa monologiaan kuuntelematta mitä toisella on sanottavana. Itse viihdyn tosi hyvin hiljaisempien ihmisten kanssa, jotka antavat myös keskustelukumppanille tilaa puhua ja jotka oikeasti kuuntelevat häntä.
Tämä! Puheliaiden ihmisten kokemus muiden mykkyydestä voi johtua siitä, että heidän seuransa on yksinkertaisesti niin uuvuttavaa, ettei introvertimmalla ihmisellä riitä energia sellaiseen kanssakäymiseen. Puheenvuoron saaminen on työn ja tuskan takana ja mitä hyötyä siitä sitten on, kun ei se puhelias edes kuuntele mitä sanot. Ainakin itse kyllästyn aika nopeasti puheliaiden ihmisten seurassa enkä viitsi puhua heille asioitani, koska se on ihan turhaa. Kun tulee sopiva hetki, lähden pois ja toivon, ettei tarvitse tämän ihmisen kanssa enää aikaa tuhlata.
Onko tullut mieleen koskaan, että eihän se puhelias ihminen törmää mykkyyteen kaikkialla? Vaan toisaalla hän kohtaa ihmisiä, joiden kanssa käy mielenkiintoista, aktiivista ja vauhdikasta dialogia? Joutumatta houkuttelemaan vastapuolta puhumaan?
Niin mitä sitten? En sanonut, että kaikki uupuvat teidän seuraanne. Ketjussa on muissakin kommenteissa tullut ilmi, että te pidätte hiljaisina sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät normaaleiden ihmisten seurassa ole hiljaisia. Ei normaaleiden ihmisten tarvitse "houkutella" heitä puhumaan. Teidän seuranne vain uuvuttaa monet ihmiset. Joidenkin toleranssi huonoon käytökseen, kuten ylettömään puhetulvaan, on tietysti korkeampi. Itse olen tullut siihen tulokseen, ettei maksa vaivaa tuhlata kallista aikaa teidän seurassanne.
Niin, tosiaan, mitä sitten? Silloinhan kaikki voittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoitatko, että kaikkien paikalla olevien ihmisten pitäisi koko ajan puhua, mitä nyt sattuu mieleen tulemaan vaiko sitä, että sinun pitää saada ajatella ääneen ja häiritä muita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hiljaiset ihmiset sitten hakevat seuralta, jos he eivät itse halua puhua muille mitään tai kuunnella puheliaampia ihmisiä?
Vastavuoroista keskustelua. Puheliaan ihmisen kanssa se on mahdotonta, kun vetää vaan sitä omaa monologiaan kuuntelematta mitä toisella on sanottavana. Itse viihdyn tosi hyvin hiljaisempien ihmisten kanssa, jotka antavat myös keskustelukumppanille tilaa puhua ja jotka oikeasti kuuntelevat häntä.
Tämä! Puheliaiden ihmisten kokemus muiden mykkyydestä voi johtua siitä, että heidän seuransa on yksinkertaisesti niin uuvuttavaa, ettei introvertimmalla ihmisellä riitä energia sellaiseen kanssakäymiseen. Puheenvuoron saaminen on työn ja tuskan takana ja mitä hyötyä siitä sitten on, kun ei se puhelias edes kuuntele mitä sanot. Ainakin itse kyllästyn aika nopeasti puheliaiden ihmisten seurassa enkä viitsi puhua heille asioitani, koska se on ihan turhaa. Kun tulee sopiva hetki, lähden pois ja toivon, ettei tarvitse tämän ihmisen kanssa enää aikaa tuhlata.
Onko tullut mieleen koskaan, että eihän se puhelias ihminen törmää mykkyyteen kaikkialla? Vaan toisaalla hän kohtaa ihmisiä, joiden kanssa käy mielenkiintoista, aktiivista ja vauhdikasta dialogia? Joutumatta houkuttelemaan vastapuolta puhumaan?
Niin mitä sitten? En sanonut, että kaikki uupuvat teidän seuraanne. Ketjussa on muissakin kommenteissa tullut ilmi, että te pidätte hiljaisina sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät normaaleiden ihmisten seurassa ole hiljaisia. Ei normaaleiden ihmisten tarvitse "houkutella" heitä puhumaan. Teidän seuranne vain uuvuttaa monet ihmiset. Joidenkin toleranssi huonoon käytökseen, kuten ylettömään puhetulvaan, on tietysti korkeampi. Itse olen tullut siihen tulokseen, ettei maksa vaivaa tuhlata kallista aikaa teidän seurassanne.
Niin, tosiaan, mitä sitten? Silloinhan kaikki voittaa?
Kaikki voittaa silloin, jos kaikki pyrkivät keskustelemaan tasapuolisesti. Myös puheliaimmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitatko, että kaikkien paikalla olevien ihmisten pitäisi koko ajan puhua, mitä nyt sattuu mieleen tulemaan vaiko sitä, että sinun pitää saada ajatella ääneen ja häiritä muita?
En tiedä, onko tämä nyt mulle vai ei.
Mutta ei kenenkään tarvitse olla sellaisessa seurassa, joka tuntuu olevan kärsimystä.
Jos sinusta tuntuu, että joku häiritsee sinua, niin voit sanoa tälle ihmiselle asiasta tai vaihtaa seuraa.
Ja sitten taas jos oma kommunikaatiotapa törmää jatkuvasti ongelmiin esimerkiksi töissä, niin kannattaa miettiä, miten voi itse toimia toisin. Koska toisia ei voi muuttaa, niin ikävää kuin se onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
109 oli vastaus 82:een.
Okei, ei ollu mulle. t. edelline.n
Vierailija kirjoitti:
Julkisissa kulkuvälineissä on rasittavaa, jos siellä on joku pulputtaja. Kaikki joutuvat kuuntelemaan.
Tämä!
Ja vielä pahempaa, kun joku alkaa utelemaan jotain asioita. Siis täysin vieras ihminen!
Kerran lentokoneessa joku höpötti ja yritti udella työ- ym. kuvioita. En oikein tykännyt…
Olin kai niin ihmeellinen, että ei malttanut olla utelematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hiljaiset ihmiset sitten hakevat seuralta, jos he eivät itse halua puhua muille mitään tai kuunnella puheliaampia ihmisiä?
Vastavuoroista keskustelua. Puheliaan ihmisen kanssa se on mahdotonta, kun vetää vaan sitä omaa monologiaan kuuntelematta mitä toisella on sanottavana. Itse viihdyn tosi hyvin hiljaisempien ihmisten kanssa, jotka antavat myös keskustelukumppanille tilaa puhua ja jotka oikeasti kuuntelevat häntä.
Tämä! Puheliaiden ihmisten kokemus muiden mykkyydestä voi johtua siitä, että heidän seuransa on yksinkertaisesti niin uuvuttavaa, ettei introvertimmalla ihmisellä riitä energia sellaiseen kanssakäymiseen. Puheenvuoron saaminen on työn ja tuskan takana ja mitä hyötyä siitä sitten on, kun ei se puhelias edes kuuntele mitä sanot. Ainakin itse kyllästyn aika nopeasti puheliaiden ihmisten seurassa enkä viitsi puhua heille asioitani, koska se on ihan turhaa. Kun tulee sopiva hetki, lähden pois ja toivon, ettei tarvitse tämän ihmisen kanssa enää aikaa tuhlata.
Onko tullut mieleen koskaan, että eihän se puhelias ihminen törmää mykkyyteen kaikkialla? Vaan toisaalla hän kohtaa ihmisiä, joiden kanssa käy mielenkiintoista, aktiivista ja vauhdikasta dialogia? Joutumatta houkuttelemaan vastapuolta puhumaan?
Niin mitä sitten? En sanonut, että kaikki uupuvat teidän seuraanne. Ketjussa on muissakin kommenteissa tullut ilmi, että te pidätte hiljaisina sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät normaaleiden ihmisten seurassa ole hiljaisia. Ei normaaleiden ihmisten tarvitse "houkutella" heitä puhumaan. Teidän seuranne vain uuvuttaa monet ihmiset. Joidenkin toleranssi huonoon käytökseen, kuten ylettömään puhetulvaan, on tietysti korkeampi. Itse olen tullut siihen tulokseen, ettei maksa vaivaa tuhlata kallista aikaa teidän seurassanne.
Niin, tosiaan, mitä sitten? Silloinhan kaikki voittaa?
Kaikki voittaa silloin, jos kaikki pyrkivät keskustelemaan tasapuolisesti. Myös puheliaimmat.
Ehdottomasti, kaikki voittaa, jos kaikki pyrkivät keskustelemaan tasapuolisemmin. Eli puheliaammat opettelee tekemään tilaa ja hiljaisemmat ottamaan sitä. Mutta jos se toinen osapuoli ei tätä tee, niin seuraa saa vaihtaa, ei ole pakko olla sellaisessa seurassa, jossa kommunikointi on kärsimystä.
Ja sitten taas jos tilanne on töissä tai muussa pakollisessa elämän osa-alueessa, niin sittenm on vaan mietittävä, mitä voi itse tehdä toisin. Ottaako asia puheeksi vai löytääkö toinen lähestymistapa. Koska vaikka kuinka toivoisi tai valittaisi palstalla, niin ei se ihminen sielllä töissä siitä muutu. Muuttaa voi vain omaa toimintaansa.
Mulla on tuollainen erittäin puhelias kollega, jolla kestää 20 minuuttia selittää asia, johon meistä suurimmalla osalla menee viisi. Hän on itse sanonut, että tietää olevansa puhelias ja että hänen päälle voi kyllä puhua, jos haluaa saada asiansa kuuluville. Näin olen alkanutkin tehdä, eikä hän loukkaannu asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on iäkäs sukulainen joka ennen puhui taukoamatta- aivan suodattamatta suusta tuli kaikki
ajatuksen virta. Oli äärimmäisen rasittavaa seuraa!
No itse ei tarvinnut kuin ynähdellä johonkin väliin vastaukseksi.
Jollakin ryhmämatkalla hänelle oli joku sanonut että etkö voi olla vähän aikaa hiljaa- sitä loukkaantumisen
määrää jaksoi vuosia jauhaa.
Nyt onneksi on jo niin iäkäs että puhetulva on laantunut!
Olen joskus sanonut pälpättäjälle, "voitko olla hetken hiljaa, niin pystyn keskittymään paremmin".
Eli ihan ystävällisesti ja perustellen. Tämä on ollut hyvä keino, yleensä puhetulva katkeaa joksikin aikaa ja puhuja rauhoittuu.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on iäkäs sukulainen joka ennen puhui taukoamatta- aivan suodattamatta suusta tuli kaikki
ajatuksen virta. Oli äärimmäisen rasittavaa seuraa!
No itse ei tarvinnut kuin ynähdellä johonkin väliin vastaukseksi.
Jollakin ryhmämatkalla hänelle oli joku sanonut että etkö voi olla vähän aikaa hiljaa- sitä loukkaantumisen
määrää jaksoi vuosia jauhaa.
Nyt onneksi on jo niin iäkäs että puhetulva on laantunut!
Olen itsekin kohdannut näitä iäksi loukkaantujia, kun heille on joku sanonut ihan kohteliaastikin, että olisitko hetken hiljaa. Ja sen loukkaantumisen jälkeen siitä keskeyttäjästä puhutaan paskaa selän takana vaikka vuosikymmeniä. Sen takia ihmettelen suuresti kun täällä puheliaat ihmiset kasaa kaiken vastuun puhevuoron saamisesta muiden ihmisten niskoille. Ja kaikki muut ei tosiaan ole mitenkään hiljaisia, vaikka se puheliaista siltä näyttäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hiljaiset ihmiset sitten hakevat seuralta, jos he eivät itse halua puhua muille mitään tai kuunnella puheliaampia ihmisiä?
Vastavuoroista keskustelua. Puheliaan ihmisen kanssa se on mahdotonta, kun vetää vaan sitä omaa monologiaan kuuntelematta mitä toisella on sanottavana. Itse viihdyn tosi hyvin hiljaisempien ihmisten kanssa, jotka antavat myös keskustelukumppanille tilaa puhua ja jotka oikeasti kuuntelevat häntä.
Tämä! Puheliaiden ihmisten kokemus muiden mykkyydestä voi johtua siitä, että heidän seuransa on yksinkertaisesti niin uuvuttavaa, ettei introvertimmalla ihmisellä riitä energia sellaiseen kanssakäymiseen. Puheenvuoron saaminen on työn ja tuskan takana ja mitä hyötyä siitä sitten on, kun ei se puhelias edes kuuntele mitä sanot. Ainakin itse kyllästyn aika nopeasti puheliaiden ihmisten seurassa enkä viitsi puhua heille asioitani, koska se on ihan turhaa. Kun tulee sopiva hetki, lähden pois ja toivon, ettei tarvitse tämän ihmisen kanssa enää aikaa tuhlata.
Onko tullut mieleen koskaan, että eihän se puhelias ihminen törmää mykkyyteen kaikkialla? Vaan toisaalla hän kohtaa ihmisiä, joiden kanssa käy mielenkiintoista, aktiivista ja vauhdikasta dialogia? Joutumatta houkuttelemaan vastapuolta puhumaan?
Mitäs puhumaan houkuttelua se on kun koko ajan ollaan itse suu auki kälättämässä, ei kysytä mitään eikä hiljennytä hetkeksikään, eikä edes huomata jos toinen yrittää väliin jotain sanoa?
Ihan tyypillistä on joidenkin kanssa että ouhelias kysyy "no mitä kuuluu". Hiljaisempi aloittaa että "joo kivaa, töissä" Ja sitten puhelias alkaa päälle "minäminäminä". Sellasta.
Ei kaikki toki tällaisia ole, itse eniten tykkäänkin sellaisista suht puheliaista ekstroverteistä, joiden kanssa voi keskustella vastavuoroisesti ja monipuolisesti, mutta kaikki ei sellaisia ole. Itse oöen hiljaisehko introvertti jolloin toisten introverttien kanssa voi mennä liiankin hankalaksi keskustelu (etenkin vapaamuotoinen, työasiat hoituu tosi hyvin asialinjalla!)
-jaahas, minä se oon tässä puhua pälpättänyt jo tunnin verran omista asioistani. Kerroppas sinä nyt välillä että mitä kuluu?
- no joo, oon tässä nyt ollu kesälomalla ja...
- NIIN!! no minähän pitelin lomat sillo jo kesäkuussa. Käytiin kuule perheen kanssa automatkalla Norjassa. On siellä vaan niin perusteellisen upeet maisemat ette kyllä silmä lepää. Sieltä me sitten tultiin etelämmäs rannikkoa pitkin ajellen. Oslossa oltiin kolme yötä ja siellä sattukii yks erikoinen juttu kun..jnejnejne....
Tämänlaiset on niitä pahimpia tapauksia. Kysyy toiselta kuulumisia mutta keskeyttää jo alkuunsa ja jatkaa omaa juttuaan 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hiljaiset ihmiset sitten hakevat seuralta, jos he eivät itse halua puhua muille mitään tai kuunnella puheliaampia ihmisiä?
Vastavuoroista keskustelua. Puheliaan ihmisen kanssa se on mahdotonta, kun vetää vaan sitä omaa monologiaan kuuntelematta mitä toisella on sanottavana. Itse viihdyn tosi hyvin hiljaisempien ihmisten kanssa, jotka antavat myös keskustelukumppanille tilaa puhua ja jotka oikeasti kuuntelevat häntä.
Tämä! Puheliaiden ihmisten kokemus muiden mykkyydestä voi johtua siitä, että heidän seuransa on yksinkertaisesti niin uuvuttavaa, ettei introvertimmalla ihmisellä riitä energia sellaiseen kanssakäymiseen. Puheenvuoron saaminen on työn ja tuskan takana ja mitä hyötyä siitä sitten on, kun ei se puhelias edes kuuntele mitä sanot. Ainakin itse kyllästyn aika nopeasti puheliaiden ihmisten seurassa enkä viitsi puhua heille asioitani, koska se on ihan turhaa. Kun tulee sopiva hetki, lähden pois ja toivon, ettei tarvitse tämän ihmisen kanssa enää aikaa tuhlata.
Onko tullut mieleen koskaan, että eihän se puhelias ihminen törmää mykkyyteen kaikkialla? Vaan toisaalla hän kohtaa ihmisiä, joiden kanssa käy mielenkiintoista, aktiivista ja vauhdikasta dialogia? Joutumatta houkuttelemaan vastapuolta puhumaan?
Mitäs puhumaan houkuttelua se on kun koko ajan ollaan itse suu auki kälättämässä, ei kysytä mitään eikä hiljennytä hetkeksikään, eikä edes huomata jos toinen yrittää väliin jotain sanoa?
Ihan tyypillistä on joidenkin kanssa että ouhelias kysyy "no mitä kuuluu". Hiljaisempi aloittaa että "joo kivaa, töissä" Ja sitten puhelias alkaa päälle "minäminäminä". Sellasta.
Ei kaikki toki tällaisia ole, itse eniten tykkäänkin sellaisista suht puheliaista ekstroverteistä, joiden kanssa voi keskustella vastavuoroisesti ja monipuolisesti, mutta kaikki ei sellaisia ole. Itse oöen hiljaisehko introvertti jolloin toisten introverttien kanssa voi mennä liiankin hankalaksi keskustelu (etenkin vapaamuotoinen, työasiat hoituu tosi hyvin asialinjalla!)
Olet niin asian ytimessä! Kaikista eniten ärsyttää juuri tämä näennäinen "puhumaan houkuttelu", jonka ainoa tarkoitus on oikeuttaa se oma loppumaton puhetulva sillä, että se toinen ei muka saa suutaan auki.
"No sanoisit nyt sinäkin jotain!" ja sitten jatketaan samaan hengenvetoon omaa juttua eikä se katkea sekunniksikaan vaikka muut miten puhuisi päälle tai pyytäisi puheenvuoroa. Se on ihan täyttä teatteria ja sitten nämä tapaukset tuntevat ylemmyyttä siitä että "saavat sentään suunsa auki", vaikka ongelma on siinä, että se leipäläpi ei pysy hetkeäkään kiinni.
Onko tullut mieleen koskaan, että eihän se puhelias ihminen törmää mykkyyteen kaikkialla? Vaan toisaalla hän kohtaa ihmisiä, joiden kanssa käy mielenkiintoista, aktiivista ja vauhdikasta dialogia? Joutumatta houkuttelemaan vastapuolta puhumaan?