Lue keskustelun säännöt.
Miten näpäyttää kaveria, joka yrittää aina nolata muita?
21.12.2014 |
Toimintatapa on aina sama: ollaan jossain bileissä tai illanistujaisissa, ja tää "kaveri" sitten alottaa kertomaan jotain täysin aiheeseen liittymätöntä ja noloa juttua, jolla pyrkii saamaan huomion itseensä ja tarinan kohteen naurunalaiseksi. Ja siis ei kerro mitenkään hyväntahtoisesti tai hauskalla tavalla, vaan pyrkii oikeasti vain nolaamaan ja kiusaamaan. Tekee myös sitä, että juoruilee (erityisesti minusta) kaikille tutuilleen ja nää tutut sitten muodostaa niiden perusteella ei-niin-ruusuisen kuvan musta jo ennen kuin tavataan. Hänen kertomansa jutut ovat pääasiassa asioita joita tein 18-vuotiaana ja nykyään ollaan lähes 30.
Tiedän kyllä, että tällä kaverillani on huono itsetunto, ja ilmeisesti hän sitten koittaa pönkittää sitä pyrkimällä nolaamaan muita. Itse en helposti suutu, mutta tämä naurettava käytös alkaa jo kyllästyttää.
Kommentit (104)
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 17:41"]
Viestin 45 kirjoittaja:
pystyn niin samaistumaan sun tilanteeseen! Tuo minunkin kaverini tykkää kertoa juttujaan erityisesti uusien tuttavuuksien edessä (varmaan koska vanhat kaverit ovat ne jo niin usein kuulleet). Saattaa esimerkiksi uuden deittini edessä alkaa heittää jotain "Minna oli kyllä nuorena aikamoinen lortto, aina kännissä ja miesten perässä" vaikka siis totuus on se että mulla on ollut elämäni aikana kaksi yhden illan juttua ja korkeintaan silloin tällöin suutelin jotain miestä baarissa. Ja sitten kun huomautan että ei se ihan noin mennyt niin alkaa sellainen "älä selitä, olit vaan niin kännissä ettet ees muista" jankutus. -ap
[/quote]
En ole koskaan tavannut ap:n kuvailemia ihmisiä. Mielenkiintoinen ketju. Kannattaa pitää tuollaiset tyypit ainakin deiteistä ym. kaukana. Kuulostaa katkeralta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 22:43"]
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 22:32"]
Ala seuraavalla kerralla itkeä. Sano, ettet enää jaksa tuota vuosia jatkunutta ilkeilyä. Että et ymmärrä, mitä sellaista olet tehnyt hänelle, että hän jatkuvasti yrittää mustamaalata sinua, valheillakin. Tee se julkisesti muiden nähden. Romaha!
[/quote]
En suosittele. Mutta muuten sanoisin sun tilanteessasi painokkaasti, että nyt riittää. Oon joskus suuttunut niin tehokkaasti, että kenellekään ei ole jäänyt kantani epäselväksi. Sen jälkeen kaikki siitä porukasta ovat hieman varoneet minua. Ainakin sen verran, etteivät ole koskaan tulleet vittuilemaan tai edes vihjaamaan minulle asiasta, josta suutuin. Oon rauhallinen ja väritönkin ihminen, mutta teen kaikille vittuilijoille selväksi, että en tästedes aijo sietää vittuilua. Enkä tee sitä itsekään. Tykkään, että puhutaan suoraan eikä ilkeillä ja nolata.
Noh, on mulla sitä huumorintajuakin kuulemma.
[/quote]
Voisin kiteyttää näinkin, että mä en ole ollenkaan mikään näpäyttelijä. Saatan sanoa kerran ja jos ei auta, niin vedän todella vihaisen, pelottavan ja veretseisauttavan kohtauksen. En halua elää toisen ihmisen paskailun ilmapiirissä ja haluan tehdä siitä kerralla lopun. Tällä tyylillä saattavat tuhoutua jotkut ihmissuhteet, mutta onko se toisaalta niin suuri menetys jos ei tykkää vittuilevista ja epärehellisesti kommunikoivista ihmisistä. Uskon, että on toki muitakin tapoja toimia. Kuulisinkin niistä ihan mielelläni, ihan vilpittömästi. Tätä omaa tyyliänikin on täytynyt opetella niin voisin opetella jonkun toisenkin, vielä rakentavamman tyylin.
En nyt aina vedä täysillä tuota juttua, esim. tietenkään työpaikalla. Pari kertaa nuorena työpaikalla sanoin vaan painokkaasti, että tuo tyyli loppuu nyt tähän. Sillä on saanut kunnioitusta ja asiallista kohtelua osakseen ihmisiltä, jotka ovat yrittäneet tahalleen olla ikäviä.
t.62
Hyvähän tuo ehdottamasi tapa olisi, jos vain toimisi tällaisten ihmisten kohdalla. Eipä toimi. Tunnen tyypin - ehken ap:n tarkoittamaa, mutta aivan samankaltaisen. Puhuu kerta kaikkiaan törkeitä ihmisistä, jotka eivät ole paikalla - ja varmaan mustakin, kun en ole paikalla - eikä tippaakaan ole muusta kiinnostunut kuin omasta itsestään. Toisaalta osaa olla tarvittaessa niin hurmaava että lähes jokainen tipahtaa hänen ansaansa. Nykyään tiedän, että hänen ystävällisyytensä on sama kuin että hän tarvitsee minulta jotain -aikaa, apua, edes-kuvitella-että-ollaan-ystäviä tai mitä vaan. Näin estän sen, että olen jälleen pettynyt, kun hän sitten yhtä äkkiä onkin viileä ja etäinen eikä vähempää voisi välittää minusta, seurastani tai ajatuksistani.
Parasta itsepuolustusta tämäntyyppisien ihmisten kohdalla on totta tosiaan nostaa kissa pöydälle silloin kuin asia on ajankohtainen eli tasan tarkkaan silloin, kun hän alkaa vähätellä-isotella-maalailla-nolta tai mitä milloinkin. Siinä suoraan muiden edessä.
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 10:55"]
Noloa on minusta myös tuo että koko porukan kuullen aletaan pohtimaan mikä tämän kaverin ongelma on. Minusta sinun ap kannattaisi jutella tämän kaverin kanssa ihan kaksin ja kysyä että miksi hän aina kertailee näitä yli 10v vanhoja tarinoita? Moni pahoittaa niistä mielensä. Se voi huvin olla että ne tapahtumat 10v sitten olivat tämän kaverin elämän parasta aikaa, ja hän kertoilee näitä juttuja saadakseen teidät kaikki näihin tunnelmiin. Sosiaalisesti kömpelöt ihmiset eivät aina myöskään ymmärrä loukkaavansa muita.
[/quote]
Minun ehdotukseni on pysyä itse asiallisena ja faktoissa, eli en suosittele ottamaan samoja aseita käyttöön (vaikka ymmärrän kyllä, että olet niin tehnyt: itse kukin näpäyttäisi takaisin!). Terävä "Miksi sinä haluat nolata minut toistuvasti?" kysymys olisi aiheellinen, tahdikkaasti kahden kesken... ja jos sekään ei ole auttanut, niin ryhmässä. Ilman korulauseita, ilman sarkastisia pohdintoja nolaajan mielentilasta. Selkeä kysymys "Miksi teet noin?" on tyhjentävin. Ja selittelyt voi kuitata aika vaivattomasti toteamalla "En pidä siitä, joten lopeta".
Ja mikäli olet jo noin toiminut eikä mikään auta, suosittelen minäkin viilentämään välit. Ja voit jopa kahden kesken vaikka ilmoittaa hänelle selkeän syyn, että tästä syystä et halua olla hänen kanssaan enää tekemisissä. Se voi tuntua pelottavalta ja saat varmasti jonkinlaisen tunnemyrskyn niskaasi, mutta tuo saattaisi herättää hänet muuttamaan käytöstään. Etenkin, kun nimenomaan noudatat uhkaustasi. Ehkä hänen käytöksensä on tietyssä valossa ymmärrettävää (huono itsetunto jne), mutta hän on silti vastuussa käytöksestään. Paras keino muutokseen on laittaa stoppi sille käytökselle.
Ja jos hän ei ota tuostakaan onkeensa, ehkä siinä on hyvä syy antaa hänen muhia liemissään yksin.
Mulla oli nuorempana ihan samanlaisia kavereita pari. Kuuluivat kaveriporukkaan joten ei voinut vältellä. Jos halusi nähdä kivoja kavereita, heidän kusipääkaverit oli aina mukana. Nyt on sitten aikuisiällä jäänyt yhteydenpito vähän noihin kivempiinkiin. Mutta ei voi mitään. Paljon mukavampi kun ei ole tollasia nolaajia enää elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano sille oikein hersyvästi että eikö ole hyvä että kavereilla on värikäs elämä kun muuten hänellä ei olisi mitään puheenaiheita.
Minulla on samanlainen kaveri. Kun tapasin hänen juhlissaan hänen muita työ- ym.kavereita, ja esittäydyimme toisillemme, niin kaikki alkoivat nauramaan kun kerroin missä tapasimme. He olivat kuulleet jo nolon tapahtuman tältä kyseiseltä illalta ja tietenkin kun kuulivat nimeni, niin alkoivat nauramaan. Oli aika noloa ja tunsin kyllä itseni selkäänpuukotetuksi. On varmasti tehnyt musta pilaa useita kertoja ja yllättäen me kaikki tapasimmekin toisemme.. että näin! Jos kavereita saisi helpommin, en olisi tämän henkilön kaveri enää. Yksinkään ei ole kivaa olla, mutta ainakaan en enää pidä häntä ystävänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 00:33"]
Minulla on samanlainen kaveri. Kun tapasin hänen juhlissaan hänen muita työ- ym.kavereita, ja esittäydyimme toisillemme, niin kaikki alkoivat nauramaan kun kerroin missä tapasimme. He olivat kuulleet jo nolon tapahtuman tältä kyseiseltä illalta ja tietenkin kun kuulivat nimeni, niin alkoivat nauramaan. Oli aika noloa ja tunsin kyllä itseni selkäänpuukotetuksi. On varmasti tehnyt musta pilaa useita kertoja ja yllättäen me kaikki tapasimmekin toisemme.. että näin! Jos kavereita saisi helpommin, en olisi tämän henkilön kaveri enää. Yksinkään ei ole kivaa olla, mutta ainakaan en enää pidä häntä ystävänä.
[/quote]Ai kaverille tuli yllätyksenä, että hänen pitämissään juhlissa, hänen itse kutsumansa vieraat tapaavat toisensa? Aika herkästi tunnut ottavan nokkiisi. Ei ihmekään, että kaverit vähissä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 00:25"]
Sano sille oikein hersyvästi että eikö ole hyvä että kavereilla on värikäs elämä kun muuten hänellä ei olisi mitään puheenaiheita.
[/quote]
Ei auta. Täytyy suuttua ja kunnolla, jos ei asiallinen sanominen auta.
Kysy siltä, "että jäikö levy päälle, vai miksi jankkaat?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kohta 50v äiti on tuollainen kuin kuvailema ystäväsi! Olen itse kohta 25v ja tätä on ollut mun murrosiästä asti, mutta pahenee koko ajan. Ja jutut on sarjaa, että tuon vaikka uuden poikaystävän näytille, niin äiti alkaa kertomaan kuinka piilotin lapsena kusisia pikkuhousuja sängyn alle (ja tämä ei pidä ollenkaan millään tavalla paikkaansa, joskus murkkuiässä saattoi eilisen päivän vaatteet lojua lattialla, tuolilla tai sängyn päädyllä mutta vein ne toki aina pyykkiin niin kuin normaalit ihmiset). Tuollaisessa tilanteessa ei oikein auta lähteä korjaamaan kun äiti kääntää asian vielä pahemmaksi (eli saa minut näyttämään siltä että selittelisin tai puolustelisin).
Nykyään en mielellään käy kylässäkään, kuulen muualta ikäviä tarinoita ja äidin ystävillä sekä niiden lapsilla on valmis (ja aivan täysväärä) mielikuva ja mielipide musta. En oo oman lähipiirin kanssa keksinyt tähän muuta kuin että äitini on mustasukkainen tai katkera jostain. Veikkaan siis että niin on sun ystäväsikin. Hän ei varmaan tule koskaan muuttumaan ja itse leikkaisin tuollaisen ihmisen elämästäni- mutta jos haluat yrittää, niin kysy häneltä kahden kesken kasvotusten miksi hän tekee tuollaista ja kerro että se satuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 10:55"]Minullakin on "kaveri", nelikymppinen, jonka kanssa on oikeastaan pakko olla tekemisissä monien yhdistävien linkkien takia. Hän osaa aina mykistää taidollaan alentaa, naljailla ja saada toisen tyhmäksi jopa omissa silmissään. Hänelle on erikoinen taito aloittaa keskustelu muka hyvin ystävällisesti ja myötätuntoisesti, mutta yhtäkkiä toinen osapuoli saa huomata tulleensa johdatelluksi ansaaan, jossa on ihan altavastaajana.
Tyyli on niin typerryttävän törkeä ja naamioitu ylenpalttiseen ystävyyteen, että jään vuosi toisensa jälkeen sanattomaksi. Uskoisin, että hänellä on älykkyytensä lisäksi jokin persoonallisuushäiriö, jolla pötkii pitkälle vaikapa työyhteisössä. Osaa teeskennellä ihan mitä vain, muttei tunne omantunnontuskia muiden nolaamisesta. Jotenkin jopa nauttii peleistään. Olen kiitolinen uhri, koska omat käytöstapani ja moraalinin eivät salli edes taaisin iskemistä, vaikka joskus osaisinkin.
[/quote]
Minulla oli tällainen ystävä aikoinaan. Samaa ikäluokkaa. Oltiin erittäin läheisiä mutta lopulta sain tarpeekseni tuosta käytöksestä eikä olla oltu vuosiin missään tekemisissä. Tiedän että moni on laittanut välit poikki lopullisesti mutta jostain syystä se ei herätä hänessä mitään ajatuksia. Onneks pääsin eroon.
Kuulostaa tylsältä. Toista et voi muuttaa. Ei näyttäisi myöskään ottavansa opikseen. Sun ei kannata nolata itseäsi yrittämällä nolata häntä. Minä jättäisin tyynen rauhallisesti kutsumatta omiin juhliini. Muiden juhlissa välttelisin ja en osallistuisi hänen järjestämiin rientoihin. Onneksi ystävänsä ja tuttavansa voi valita.
Viestin 45 kirjoittaja:
pystyn niin samaistumaan sun tilanteeseen! Tuo minunkin kaverini tykkää kertoa juttujaan erityisesti uusien tuttavuuksien edessä (varmaan koska vanhat kaverit ovat ne jo niin usein kuulleet). Saattaa esimerkiksi uuden deittini edessä alkaa heittää jotain "Minna oli kyllä nuorena aikamoinen lortto, aina kännissä ja miesten perässä" vaikka siis totuus on se että mulla on ollut elämäni aikana kaksi yhden illan juttua ja korkeintaan silloin tällöin suutelin jotain miestä baarissa. Ja sitten kun huomautan että ei se ihan noin mennyt niin alkaa sellainen "älä selitä, olit vaan niin kännissä ettet ees muista" jankutus. -ap
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 23:05"][quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 22:19"]
Itse olen samamtapainen. Kerron toisista seminoloja pikku juttuja jotka saa muut nauramaan. Seuraani kestävätkin vain ne jotka omaavat huumorintajun joka ylettyy myös itseensä. Ne jotka eivät kestä jäävät etäisiksi, sillä en voi olla oma itseni heidän seurassa. Teen tätä koska tykkään saada toiset nauramaan. Eniten nauran kuitenkin itse niille jutuille joissa roustataan minua.
[/quote]
No tuota. Sivustakatsojana huomaa nimenomaan, että ihmiset kiusantuvat noista toisten nolausyrityksistä ja naureskelevat juurikin vain kiusaantuneesti ja hiljaisuuden välttämiseksi. Kukaan ei ole niin juntti, että oikeasti lähtisi nolaajan kanssa nauramaan tarinan kohteelle. Mikset naurata muita kertomalla oikeasti fiksuja ja hauskoja juttuja sen sijaan että menisit sieltä mistä aita on matalin? Vai eikö aivokapasiteetti riitä.
[/quote]
Juttu kyllä lentää mihin suuntaan tahansa oikeassa seurassa. Pointti on nyt vain se ettei tarvitse rajoittaa juttujansa jos on oikeasti hyvä rakastava ystäväpiiri. Jos joku tykkää homovitseistä, niin ei kukaan ole häntä siitä tuomitsemassa, ei edes porukan kiintiö homo, sillä hänkin tietää ettei ystävä tarkoita sitä pahantahtoisesti.. Ihmisiä on erilaisia, mutta huumorilla ei pitäisi olla silti rajoja, sillä jos kaikki olisi vähän vähemmän vakavaa niin maailma olisi varmasti parempi paikka.