Lue keskustelun säännöt.
Avioliittomme murenee käsiin, mitä teen?!
21.12.2014 |
Olemme olleet kaksi vuotta naimisissa, yhdessä yli 10 vuotta. Vauva tulossa. Koko raskauden ajan suhde on ollut laskusuunnassa ja nyt taitaa olla syöksykierre menossa.
Miehelle raskaus tuntuu olevan iso pala, vaikka itse aina sanonut haluavansa lapsia. Esim tänään osti kaupasta paistin ja sitten meille syntyi riitaa siitä, kun jääkaappi haisi. Mies ilmoitti, että syy on mun. Aloin tutkia kaappia. Siellä oli miehen yli viikko sitten avaama broileripaketti, jossa mätäni raakoja broilerinfileitä. Vedin kamalat pultit, koska 2 kk sitten mies oli jättänyt kaappiin raakaa lihaa, josta oli veret valuneet kaikkialle. Ruoat meni silloin roskiin ja mulla oli kamala työ siivota kaappi. Mies hermostui ja lähti kotoa.
Aloin laittaa paistia. Mies tuli takaisin ja olisi ottanutpaistin uunista 60 asteessa. Sanoin, etten voi syödä raskaana veristä paistia. Mies marisi, että syö sä päätypalat. Pyysin, että paistita tehtäisiin kypsä. Mies jätti folion tiskille, johon oli laittanut mausteita ja sitruunamehua, joku ihme viritys, johon olisi paistin vielä käärinyt. Ei suostunut koskemaan kypsään paistiin. Söi vaan salaattia ja perunaa. Lipitti koko loppuillan viiniä ja murjotti, kun mä pesin lattioita. Ilmoitti, että on joulun sitten yksin kotona. Meillä on koko suku kutsuttu tätini luo, lienee tädin viimeinen joulu ja sinne ei oikein voi jättää menemättäkään.
MMies jättää kaikki tavarat lojumaan. Siivosin sen kalsarit, jonkun poranterän, sekalaisen kasan kamaa nojatuolista. Se haki ne siihen takaisin ja ilmoitti, että siivoaa ne itse, kun hälle sopii. Eteisen lattialla kuukauden ainakin ollut miehen papereita ja allergialääkkeet. Ei voi kerätä pois, vaikka pyydän...
Mä en tiedä, mitä tekisin. Tämä on jatkuvaa kiukuttelua ja riitaa. Mitä teen?
Kommentit (93)
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 05:20"][quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 04:59"]
En tajua. Miksi haluat olla ihmisen kanssa, joka tekee elämästäsi huonoa? Etkö halua olla onnellinen ja elää hyvää elämää?
[/quote]
Noin kaavamaisella asenteella ei pitkä liitto onnistu kuin hyvin harvoilta, jos keneltäkään. Jos ap on kymmenen vuotta tuon miehen kanssa ollut riittävän onnellinen hankkiakseen lapsen, ehkä hänellä on siihen tähän asti ollut aihettakin. Ei vuosikymmentä heitetä hukkaan saman tien, vaikka toinen käyttäytyisi äkkiä aivan mielisairaasti. Tai nimenomaan siis silloin ei lähdetä viuhtoen menemään, kun kerran toinen ei ole oma itsensä. Kyllä niitä äkillisiä mielenhäiriöitä on.
[/quote]
Mikäs siinä jos tykkää riidellä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päin vastoin. Kun se yhteinen lapsi kuitenkin on tulollaan, siitähän riiteleminen usein vasta alkaa, vaikka jompi kumpi haistattaisi pitkät. Parempi se taitaa kuitenkin olla katsoa korttinsa loppuun, että mitä tilanteessa voidaan tehdä. Rajansa se on riidanvälttelylläkin. Voihan riidat yrittää välttää sillä, että muuttaa metsään yksikseen. Sielläkin tulee kuitenkin hiirten kanssa riitaa viimeisestä leipäpalasta.
Ikinä en antaisi avuttoman vauvan asua samassa taloudessa tuollaisen sekopään kanssa vaikka olisi vauvan isä. Mieshän voi täysin tunteettomasti vaikka tappaa vauvan jos se "ärsyttää"miestä itkullaan tai huomion tarpeellaan. Ero tai annat lapsen adoptioon heti synnäriltä.
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 04:18"]
Jos et saa miestä terapiaan, voit sanoa meneväsi itse pariterapeutille. Sen on ehkä pakko tulla mukaan nähdäkseen, mitä paskaa hänestä siellä puhutaan ja miten ne pirut yrittävät rikkoa hänenkin liittonsa. Saattaa jopa ilmestyä paikalle kun laitat ajan ja paikan lapulle jääkaapin oveen.
Mutta ehkä olisi hyvä ensin vähän valmistella tilannetta. Sinulla on nyt salaisuus: tiedät, mikä häntä vaivaa. Ole juuri sen oloinen - että mies on lapsellinen ja sinä tiedät miksi. Sitten kyselet täsmäkysymyksiä yrittämättä selittää sen kummempaa. Että vihaatkos sinä lapsia siksi niin paljon, kun et ole niistä hoitolapsista päässyt yli, kun ryöstivät äitisi. Jne. Haukkokoon happea ja kiukutkoon, ettei varmasti ole näin, mutta ajatus kuitenkin on istutettu. Sitten annat sen vain muhia, ja jatkat itsetietoisen selkeästi polkuasi äitiyteen. Mies keikkukoon minkä keikkuu. Kun hän tulee haastamaan seuraavan kerran, tipautat taas seuraavan täsmäkysymyksen.
Veikkaan, että olet todellisuudessa miehellesi erittäin tärkeä ihminen. Senkin ajatuksen voisit tarjoilla, onko hän koskaan miettinyt, miten hänen äitinsä olisi käynyt, jos vihatut kallonporaajat eivät olisi häntä auttaneet ulos liitosta, joka kuitenkin oli riittävän vahingollinen järjestääkseen hänet mielisairaalaan. On olemassa asioita, jotka ovat vielä tärkeämpiä kuin ehjä perhe.
[/quote]
Ihan hyvä ajatus mennä itse pariterapiaan. Mutta missään nimessä et voi ajatella, että "sinä tiedät mikä häntä vaivaa..." Täsmäkysymykset on kaiken huippu! Tälläinen käytös olisi alistavaa ja nöyryyttävää.
Tämän keskustelun perustella meistä kukaan ei voi tietää, mikä miestäsi vaivaa tai varsinkaan, että se johtuu tästä lapsuuden ongelmasta... Eikä ole tarvettakaan. Ainut tarve on huolehtia siitä, että nyt toimitaan molempia osapuolia tyydyttävällä tavalla. Itse voi asettaa rajat: Minua ei kohdella tällä tavalla.
Miksi et voisi syödä medium paistia? Tämä on sivuseikka, mutta alkoi vaivaamaan.
Lainaus THL sivuilta
"Raaka liha
Tartarpihvejä, raakaa jauhelihataikinaa, riimilihaa, parmankinkkua ja muuta raakaa lihaa ei suositella edes pieniä määriä, mutta niitä voi käyttää kuumennettuna. Raaka liha voi aiheuttaa toksoplasmainfektion, joka saattaa johtaa keskenmenoon tai aiheuttaa sikiölle vakavan infektion. Raakalihassa on myös EHEC-riski."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 04:37"]
Katsotaan, jaksanko vetää tuollaista systeemiä enää läpi. Pinna alkaa olla jo sen verran kireällä. Esim nyt yritän nukkua sohvalla. Mies söi punasipulia nyt illalla. Tästä on puhuttu, punasipulin haju tekee mulle nyt raskausaikana niin pahaa, että en voi olla samassa huoneessa sitä syöneen kanssa. Nytkin koko makuuhuone, miehen jokainen ihohuokonen löyhkää raa'alle punasipulille. Tästä on puhuttu, mies on vetänyt tuota sipulia kiusallinen, että pääsisi sanomaan, kun se hullu akka rajoittaa jo hänen syömistäkin.
Laittaisin miehen sohvalle, mutta olen maksanut valkoisesta sohvasta useamman tunnin. Mies nukkuu alasti, en todellakaan halua sen hikistävän sohvaani. Miehestä kun jää valkoiseen lakanaankin keltaiset hikijäljet.
En mä tiedä, jaksanko enää leikkiä tuolle terapeuttia.
[/quote]
Voi olla että miehessä (kin) vikaa, mutta näin naisena voin kyllä sanoa, että kyllä säkin kuulostat melkoiselta valittajalta ja nalkuttajalta. Mäkään en jaksaisi kuunnella tollaista valitusta mitä sulta tulee. Paistit, sotkut, punasipulit ym. ym. huoh...
No, teitä kumpaakin pelottaa isi tilanne.
nuo riidat ovat aika normaalin kulloista mökötystä ja raivoa.
kannattaisi käydä juttelemassa jossain yhdessä.
kuullostatte vastuullisilta kumpikin ja haluatte olla hyviä. Relatkaa ja jutelkaa keskenänne peloistanne.
teillä on iso yhteinen juttu tulossa, toki se pelottaa. Teitä kumpaakin tarvitaan. Kumpaakin tarvitaan perheessänne. Teidän perheessä.
jos on lapsuudessa ollut hankaluuksia, niin ne nousevat pintaan sitten, kun itsestä tulee vanhempi. Siksi olisi hyvä käydä käsittelemässä niitä asioita jossain.
hyvä, että nuo kllikit tulevat nyt, niin voitte niitä availla jo ennen vauvan syntymää.
teillä on hieno asia siinä...ottakaa se juttu. Siinä on positiivista haastetta .
jutelkaa odotuksista, toiveista, peloista. Oletteko naimisissa? Entä jos se on se klikki? Pelottaa tuo koko iän vastuu? Naimisiin mennessä selkiytyy jotain, ei rtarvi miettiä. Voi panostaa siihen teidän juttuun.
entä, jos miehesi miettiikin niitä...entä, jos on paine kosinnasta?
yrittäkää nähdä tilanteenne myös huumorilla. Teillä kuulostaa olevan asiat hyvin. Pystytte riitelemään ilman mitään pettämisuhkia...jotka ovat niiiiin typeriä.
jutelkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin se minunkin mies riiteli kotona, sikaili ja oli paska. Vannoi, ettei ole toista naista. Lopulta, kun itse lähdin, niin jo oli seuraavalla viikolla "uusi" nainen kuvioissa.
Joo, siis ihan turhaa kysellä niistä toisista naisista. Jos mies pettää, niin ei ne sitä kysymällä tunnusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähde sinä sieltä kodista nyt heti ja jätä mies syömään punasipuleitaan. Ota yhteys neuvolan perhetyöntekijään. Saat asunnon nopeasti, koska sulle on syntymässä vauva. Helvetin idiootti mies.
On ymmärrettävää, että uusi ja mullistava elämäntilanne pelottaa ja ehkä nostaa mieleen vanhoja traumoja ym. mutta miehen pitää päättää, käsitteleekö sen niin kuin aikuinen vai alkaako kiukuttelemaan ja kaataa kaiken sun niskaan.
Antaisin vaihtoehdot että ero tai terapia/muu keskusteluapu, jolle tarvetta on todennäköisesti sekä pariskuntana että miehelle yksin. Kahdestaan tilannetta ei varmaan saa selvitettyä, jos toinen on taipuvainen lähinnä mykkäkouluun tai riidanhaastamiseen. Perheneuvola on ilmainen, siitä voi aloittaa jos ei tiedä mihin ottaa yhteyttä. Joulun alla voi olla vaikea saada varattua aikaa mihinkään, mutta pyhät voi käyttää vaikka siihen, että miettii mitä haluaa, ja heti niiden jälkeen puhelin käteen ja soittamaan, joko avun tai asunnon perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä se mies illat luuhaa? Etkö ole yhtään kysellyt tarkemmin? Mulle ei ainakaan kävis tuollainen, että mies jossain epämääräisissä porukoissa viettäisi kaikki illat ja yöt! Oletko kysynyt, että meinaako luuhata samalla tavalla lapsen synnyttyäkin?
Löytäisinpä jostain kaltaisesi ammattiauttajan, jonka kanssa jutella ihan reaalimaailmassa ja jonka ehkä vaikka palkata kotiin juttelemaan miehen kanssa. Kiitos, olet auttanut paljon eteenpäin, antanut uutta perspektiiviä asiaan. Kaikkien, myös perhetyöntekijän reaktio kun on ollut, että jätä se heti. Nyt alan hahmottamaan mahdollisia syitä.
Jokin psyykelääkitys se on ollut ja unilääkkeitä. Ja miehellä kamala vastustus nyt kaikkia lääkkeitä kohtaan. Minulla todettiin ennen raskautta lievä perussairaus, johon syön lääkkeitä nyt vauvan vuoksi, raskauden jälkeen en niitä todennäköisesti tarvitse. Eivät ole psyykelääkkeitä.Miehen mielestä en saisi syödä niitä ja ne kuulemma osasyy siihen, että olen hankala.
Luulen tosiaan, että mies pelkää olevansa kuin isänsä. Pitkään eron jälkeen hän ei edes tervehtinyt tätä esim kaupassa. Emme ole koskaan käyneet isänluona edes kylässä, mies ei halua. Isästä puhuminenkin on punainen vaate, tällä ei kai mene kovin hyvin. Nyt mies on alkanut parjata myös minun isääni, ihan ulkopuolisillekin saattaa naureskella tämän "typeryyttä". Omaa isääni voisi kuitenkin pitää elämässään monella mittarilla kaikenlaista saavuttaneena, hän on omankin sukunsa tukipylväs. Olen tätäkin kummastellut, mutta tuossa sinun esittämässäsi valossa, alkaa sekin näyttää jokseenkin miehen päänsisäiseen maailmaan sopivalta.
Sanoisin, että alkaa mullakin nyt hermo pettää tässä tilanteessa. Olen hyvin positiivinen ihminen, aiemmin ollut hyvinkin vahva ja iloinen. Mies on tehokkaasti tekemässä minusta surkeaa, omqnarvontuntonsa menettänyttä rassukkaa. Lapsen vuoksi minun on ehkä laitettava suhteelle stoppi, koska lapsi tarvitsee vahvan, henkisesti terveen äidin. Minulla on hyvät tukijoukot: oma perhe ja suku, ystävät. Olen saanut ihan käsittämättömän paljon tukea nyt tässä tilanteessa, en tiedä, voinko ikinä korvata sitä lähipiirille. Olen puhunut tilanteesta avoimesti myös miehen suvulle ja saanut tukea sieltäkin. Sen puolesta hyvä, että lapsella tulee olemaan rakastavia, läheisiä ihmisiä myös miehen suvussa, vaikka mies sitten päättäisi olla osallistumatta lapsen elämään. Jos ei ole isä tukena, on ainakin isän suku, joka kantaa, uskoisin, että se on lapselle tärkeää.
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 05:03"]
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 04:38"]
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 04:23"]
Ja sivumennen sanoen, voisit jutella anopin kanssa tuosta, miten hän historiansa näkee. Oliko hän itsemurhavaarassa? Jos oli, ehkä hän voisi jutella poikansa kanssa tuosta asiasta, jos poika alkaa nähdä valoa.
[/quote]
Hän yritti itsemurhaa, siksi joutui sairaalaan. Söi sitä ennen jo lääkkeitä, jotka tietysti miehen mielestä syy itsemurhayritykseen.
[/quote]
Mikä lääkitys se oli? Miehellä taitaa olla tuossa niin kipeä paikka, että hänellä ei ole voimaa sitä käsitellä. Jos hän hyväksyy, että isä ajoi äidin melkein hengiltä, niin hän on itse paha ja vaarallinen ihminen, koska on isänsä kopio. Joten faktat menevät kiistoon ja kaikki syyllisyydenaiheet ovat aina toisissa. Kieltäminen ja projektio.
Jos hän on systemaattisesti pienestä pitäen reagoinut niin kuin on, hänellä on niin paljon huonoudentunteita perstaskussa, että ne ovat ehkä liian raskaita kestää. Jos pystyt välittämään hänelle tunteen, että rakastat häntä vaikka hän onkin täysin sietämätön apina nyt, se voisi tehdä ihmeitä.
On mahdollista, ettei mies kykene tuota ylittämään, ja sitten tietysti olet hankalassa tilanteessa. Muista miettiä asiaa myös lapsen kannalta. Teet palveluksen lapselle, jos kykenet auttamaan hänen isäänsä edes vähän, vaikka isäsuhde jäisi muodostumattakin.
Sen vain sanon, että olet ansainnut hatunnoston jo nyt. Et ole heikosta puusta tehty. Nuo ovat niin rajuja loukkauksia ja niitä tulee ketjussa, että huh huu.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 06:36"]
Ikinä en antaisi avuttoman vauvan asua samassa taloudessa tuollaisen sekopään kanssa vaikka olisi vauvan isä. Mieshän voi täysin tunteettomasti vaikka tappaa vauvan jos se "ärsyttää"miestä itkullaan tai huomion tarpeellaan. Ero tai annat lapsen adoptioon heti synnäriltä.
[/quote]
Lapsen paras on minulle tärkeintä. Siksi luulen, että nuo täällä annetut hyvät neuvot täytyy ottaa käyttöön sitten jotenkin etäältä, yrittää vaikuttaa mieheen, kun emme enää ole yhdessä. Lapsen parhaaksi olen yrittänyt nyt tätä tilannetta miettiä. Lapsen paras olisehjä perhe. Mutta on hyväksyttävä, jos miehestä ei sen perheen jäseneksi ole. Tasapainoinen, iloinen, rauhallinen yhden vanhemman koti lienee aina parempi kuin riitaisa kahden vanhemman koti.
Se mietityttää, että jopa miehen äiti on esittänyt pelkonsa, että mitä jos mies tekee lapselle jotain. Se huolestuttaa.
Sun mies ei kuulosta aikuiselta mieheltä. Eikö tämä vanhempien erokin tullut silloin, kun oli jo aikuinen?
Kun vauva syntyy, et tosiaan tarvitse lasta rinnallesi. Parempi on olla yksin kuin tuollaisessa aallokossa. Hyvä, jos saat sukulaisilta apua. Kaupungin työntekijät auttaa myös.
Tee vaan reippaasti päätös lähteä. Hanki asunto ja itke itkut pois ennen vauvan syntymää. Vauva-aika on raskasta ja saatat itse sairastua jos joudut olemaan tuossa epäterveessä ilmapiirissä.
pärjäät kyllä.
Se miehen haluama paistin kypsyys astetta ei ole medium vaan raaempi. Neuvolassa yksiselitteisesti kiellettiin mediumliha ja sanottiin, että on oltava kypsää.
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 07:49"]
Miksi et voisi syödä medium paistia? Tämä on sivuseikka, mutta alkoi vaivaamaan.
Lainaus THL sivuilta
"Raaka liha
Tartarpihvejä, raakaa jauhelihataikinaa, riimilihaa, parmankinkkua ja muuta raakaa lihaa ei suositella edes pieniä määriä, mutta niitä voi käyttää kuumennettuna. Raaka liha voi aiheuttaa toksoplasmainfektion, joka saattaa johtaa keskenmenoon tai aiheuttaa sikiölle vakavan infektion. Raakalihassa on myös EHEC-riski."
[/quote]
Lapsen paras on ehjä perhe, mutta silloin pitäisi olla ehjä isä. Nyt ei ole.
Paistin kypsyys on sivuseikka. Miehen pitäisi pitää sinusta huolta. Kannat teidän vauvaa.
Olen puhunut, että jos hankintaan keskusteluapua. Ei käy, mies ei tule. Huuhaata. Ei tule neuvolaan perhetyöntekijän juttusillekaan.
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 09:28"]
On ymmärrettävää, että uusi ja mullistava elämäntilanne pelottaa ja ehkä nostaa mieleen vanhoja traumoja ym. mutta miehen pitää päättää, käsitteleekö sen niin kuin aikuinen vai alkaako kiukuttelemaan ja kaataa kaiken sun niskaan.
Antaisin vaihtoehdot että ero tai terapia/muu keskusteluapu, jolle tarvetta on todennäköisesti sekä pariskuntana että miehelle yksin. Kahdestaan tilannetta ei varmaan saa selvitettyä, jos toinen on taipuvainen lähinnä mykkäkouluun tai riidanhaastamiseen. Perheneuvola on ilmainen, siitä voi aloittaa jos ei tiedä mihin ottaa yhteyttä. Joulun alla voi olla vaikea saada varattua aikaa mihinkään, mutta pyhät voi käyttää vaikka siihen, että miettii mitä haluaa, ja heti niiden jälkeen puhelin käteen ja soittamaan, joko avun tai asunnon perään.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 04:59"]
En tajua. Miksi haluat olla ihmisen kanssa, joka tekee elämästäsi huonoa? Etkö halua olla onnellinen ja elää hyvää elämää?
[/quote]
Noin kaavamaisella asenteella ei pitkä liitto onnistu kuin hyvin harvoilta, jos keneltäkään. Jos ap on kymmenen vuotta tuon miehen kanssa ollut riittävän onnellinen hankkiakseen lapsen, ehkä hänellä on siihen tähän asti ollut aihettakin. Ei vuosikymmentä heitetä hukkaan saman tien, vaikka toinen käyttäytyisi äkkiä aivan mielisairaasti. Tai nimenomaan siis silloin ei lähdetä viuhtoen menemään, kun kerran toinen ei ole oma itsensä. Kyllä niitä äkillisiä mielenhäiriöitä on.