Avioliittomme murenee käsiin, mitä teen?!

Ei ole ensimmäinen isähalvaus, joka iskee vaikka miten monen yhteisen vuoden jälkeen nimenomaan siinä kohtaa, kun kiljutaan riemusta pissatikulle.

Minkä ikäinen mies oli, kun äitinsä joutui sairaalaan, ja miten pitkään tämä oli poissa? Tuohan on päivänselvä tapaus - poika ei ole käsitellyt missään vaiheessa äitiään kohtaan kokemaansa katkeruutta ja vihaa, kun hänet on niin hylätty, ja hän tarttuu sitäkin hanakammin isänsä tarjoamaan kusipäämalliin. Eli hänellä on kaksi vahvaa motiivia, jotka kiskovat häntä samaan suuntaan. Se on sitten kuin purjekelkka peilijäällä: kovaa menee. Nyt vaimo on hylännyt hänet tulemalla raskaaksi ja astumalla äidin rooliin. Samalla miespojalla ei ole minkäänlaisia pidäkkeitä kadehtiessaan tulevaa lasta, koska hän vihaa omaa tarvitsevuuttaan ja samaistaa sen lapseen. Ei ole ihme, jos hän onkin nyt täysin kylmä perillistä kohtaan.

Tähän asti mies on pärjännyt elämässä nuoren ihmisen joustavuudella ja voinut leikkiä kotia vaimon kanssa ja olla suht ok. Mutta kun nyt teistä on tulossa äiti ja isä, hänessä käynnistyi ohjelmisto, jonka olemassaolosta hän ei itse tiennyt, ja mies on luultavasti peloissaan itsekin reaktioistaan. Sitä innokkaammin hän projisoi kaiken siihen, että vaimopiru on muuttunut. Case closed.

Miehen olisi hoidatettava päätään ja mentävä terapiaan. Kerro miehelle, että hänen olonsa tulee helpottumaan siellä, koska oikeasti hän ei ole niin paska jätkä kuin luulee olevansa. Hän vain toistaa lapsuudenperheensä kuviota ja purkaa hylätyn lapsen raivoa. Valitettavasti se raivo ei purkamalla parane, vaan hänen itsetuntonsa heikkenee siitä, säikähdys pahenee, ja raivo pahenee myös. Jos hän ei apua suostu ottamaan vastaan, hänestä saattaa tulla paljon paskempi jätkä vielä.

Eli mun olisi pitänyt antaa miehen jättää paisti verta tihkuvaksi ja lähteä itse ABClle syömään? Kun mies voi ihan hyvin syödä kypsää paistia, mutta minä en nyt voi vauvan vuoksi syödä sellaista lihaa, josta jää verilammikko lautaselle. Sitten menee loppu 2 kg lihasta hukkaan, kun ei se mieskään jääkaappikylmää veristä lihaa syö. Siitä tuli muuten kypsänäkin ihan mureaa ja hyvää.

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 03:24"]

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 01:45"]Olemme olleet kaksi vuotta naimisissa,  yhdessä yli 10 vuotta. Vauva tulossa. Koko raskauden ajan suhde on ollut laskusuunnassa ja nyt taitaa olla syöksykierre menossa.    Miehelle raskaus tuntuu olevan iso pala, vaikka itse aina sanonut haluavansa lapsia. Esim tänään osti kaupasta paistin ja sitten meille syntyi riitaa siitä,  kun jääkaappi haisi. Mies ilmoitti,  että syy on mun. Aloin tutkia kaappia. Siellä oli miehen yli viikko sitten avaama broileripaketti, jossa mätäni raakoja broilerinfileitä. Vedin kamalat pultit, koska 2 kk sitten mies oli jättänyt kaappiin raakaa lihaa, josta oli veret valuneet kaikkialle. Ruoat meni silloin roskiin ja mulla oli kamala työ siivota kaappi. Mies hermostui ja lähti kotoa. Aloin laittaa paistia. Mies tuli takaisin ja olisi ottanutpaistin uunista 60 asteessa. Sanoin, etten voi syödä raskaana veristä paistia. Mies marisi, että syö sä päätypalat. Pyysin, että paistita tehtäisiin kypsä. Mies jätti folion tiskille,  johon oli laittanut mausteita ja sitruunamehua, joku ihme viritys, johon olisi paistin vielä käärinyt. Ei suostunut koskemaan kypsään paistiin.  Söi vaan salaattia ja perunaa. Lipitti koko loppuillan viiniä ja murjotti,  kun mä pesin lattioita. Ilmoitti, että on joulun sitten yksin kotona. Meillä on koko suku kutsuttu tätini luo, lienee tädin viimeinen joulu ja sinne ei oikein voi jättää menemättäkään. MMies jättää kaikki tavarat lojumaan. Siivosin sen kalsarit, jonkun poranterän, sekalaisen kasan kamaa nojatuolista. Se haki ne siihen takaisin ja ilmoitti, että siivoaa ne itse, kun hälle sopii. Eteisen lattialla kuukauden ainakin ollut miehen papereita ja allergialääkkeet. Ei voi kerätä pois, vaikka pyydän... Mä en tiedä, mitä tekisin. Tämä on jatkuvaa kiukuttelua ja riitaa. Mitä teen? [/quote] Parisuhteessa on tärkeintä se, että kumpikin haluaa toiselle pelkkää hyvää. Silloin on täysin samantekevää kumpi on oikeassa. Jos on pyrkimys elää yhdessä, tarkoittaa se sitä että kumppanit kohtelevat toisiaan hyvin. Jos teillä kummallakaan ei ole halua tehdä toisen elämästä niin hyvää kuin mahdollista, on outoa miksi olette yhdessä. Itse en jatkaisi edes treffi-iltaa, jos ajautuisin riitaan paistin kypsyydestä.

[/quote]

Siis tuo paistiesimerkki oli vaan kuvaus siitä, kuinka älyttömistä syistä ne riidat nyt syntyy. Ja sitten mies jatkaa asiaa monta päivää marttyyrina, että mä olen vaan niin kamala ja hankala ja käytän raskautta tekosyynä. Että kyllähän mä aiemmin söin verta tuhkuvia pihvejä, niin nyt olen ihan skitso,  kun raskautta käytän tekosyynä, etten muka syö. Huoh.

Tuo oli kyllä jo pelottavan hyvä analyysi.

Mies oli jo 25v, kun äiti joutui sairaalaan. Sen jälkeen vanhemmille tuli ero, olimme silloin tunteneet muutaman kuukauden. Mies tuli silloin itkien mua tapaamaan,  että hänellä ei enää ole kotia, kun äiti jätti isän...

Mutta hän on aina puhunut siitä, miten äidilleen oli muka hoitolapsetärkeämpiäiä kuin hän. Äiti oli siis pph. Hoitolapset aina meni kuulemma hänen edelle ja aina äiti oli niiden puolta. Miehen äiti itsekin jutellut, että mies inhosi sitä, että oli hoitolapsia.  Ja miehen isä kuulemma oli aina poikansa puolta. Jos äiti kielsi jotain, niin isä salli ja huusi lasten äidille, että tämä on väärässä. Huoh.

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 03:27"]

Ei ole ensimmäinen isähalvaus, joka iskee vaikka miten monen yhteisen vuoden jälkeen nimenomaan siinä kohtaa, kun kiljutaan riemusta pissatikulle.

Minkä ikäinen mies oli, kun äitinsä joutui sairaalaan, ja miten pitkään tämä oli poissa? Tuohan on päivänselvä tapaus - poika ei ole käsitellyt missään vaiheessa äitiään kohtaan kokemaansa katkeruutta ja vihaa, kun hänet on niin hylätty, ja hän tarttuu sitäkin hanakammin isänsä tarjoamaan kusipäämalliin. Eli hänellä on kaksi vahvaa motiivia, jotka kiskovat häntä samaan suuntaan. Se on sitten kuin purjekelkka peilijäällä: kovaa menee. Nyt vaimo on hylännyt hänet tulemalla raskaaksi ja astumalla äidin rooliin. Samalla miespojalla ei ole minkäänlaisia pidäkkeitä kadehtiessaan tulevaa lasta, koska hän vihaa omaa tarvitsevuuttaan ja samaistaa sen lapseen. Ei ole ihme, jos hän onkin nyt täysin kylmä perillistä kohtaan.

Tähän asti mies on pärjännyt elämässä nuoren ihmisen joustavuudella ja voinut leikkiä kotia vaimon kanssa ja olla suht ok. Mutta kun nyt teistä on tulossa äiti ja isä, hänessä käynnistyi ohjelmisto, jonka olemassaolosta hän ei itse tiennyt, ja mies on luultavasti peloissaan itsekin reaktioistaan. Sitä innokkaammin hän projisoi kaiken siihen, että vaimopiru on muuttunut. Case closed.

Miehen olisi hoidatettava päätään ja mentävä terapiaan. Kerro miehelle, että hänen olonsa tulee helpottumaan siellä, koska oikeasti hän ei ole niin paska jätkä kuin luulee olevansa. Hän vain toistaa lapsuudenperheensä kuviota ja purkaa hylätyn lapsen raivoa. Valitettavasti se raivo ei purkamalla parane, vaan hänen itsetuntonsa heikkenee siitä, säikähdys pahenee, ja raivo pahenee myös. Jos hän ei apua suostu ottamaan vastaan, hänestä saattaa tulla paljon paskempi jätkä vielä.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 02:04"]

Alkuraskaudessa mies uhkasi erolla pari kertaa. Lopulta sanoin, että lähtee sitten,  ei tarvitse enää riidellä. Mies alkoi vetää sanojaan takaisin. Kolme viikkoa sitten oli iso riita, pyysin häntä lähtemään. Hän sanoi katsovansa asunnon. Nyt, kun on ollut puhetta, niin ei ole mitään katsonutkaan.

[/quote]

Minkä takia suostut passiivisen uhrin rooliin, seuraten mitä miehesi tekee tai aikoo tehdä, lähteä/jäädä, pettää/ei pettää. Ole oman elämäsi herra ja tee itse omat päätökset niinkuin omaksi parhaaksesi katsot!

Ok, eli taas löytyi lisää syitä, miksi miehellä on niin hankalaa nyt. Itse asiassa alan ajatella, että hänessä ehkä on hyvinkin ainesta ihmiseksi, jos kerran tausta on noin selkeä ongelma hänellä, eikä oireilu ole kuitenkaan tuon pahempaa.

Jos kerran taustalla on kateus hoitolapsia kohtaan, miehen lapsiviha on moninkertaista laatua. Ja jos äiti on ollut kovilla varmaan kaikki pojan kasvuvuodet huonon miehen kanssa ja rankassa työssä, hän on voinut olla poissaoleva ja väistelevä koko ajan. Samaan aikaan isä on tehnyt kaikkensa siirtääkseen poikaan halveksunnan äitiä kohtaan, ja poika uskoo jossain sielunsa pölyttyneessä kolkassa hartaasti, että se on nimenomaan miehekästä.

Hyvällä terapeutilla mies saattaisi saada asiansa järjestykseen, kun perusongelmat ovat noin selvää laatua. Saattaisit jopa itse saada hänet miettimään, jos osaisit toimia niin, että rikot hänen odotuksensa. Hän yrittää pakottaa sinua käyttäytymään äitinsä tavoin, jotta hänen tunteensa olisivat oikeutetut ja hän voisi yrittää sitten taas pakottaa sinut käyttäytymään niinkuin äidin olisi pitänyt käyttäytyä. Ihmettele siinä sitten, miksi toinen on niin ristiriitainen...

Varmasti mies hyvänä ihmisenä on toisaalta säälinyt äitiään ja paheksunut isäänsä ja yrittänyt ajatella olevansa erilainen, joten nyt hänelle tulee yllätyksenä tämä pinnanalainen todellisuus ja miten vahvasti se häntä riepottaa. Mutta kun oppii itse ymmärtämään, mistä tuulee, oppii kääntelemään purjeitaan itse.

Miksi siivoat aikuisen miehen sotkuja?

Hyvä kysymys. No, se nyt on nähty, että mies ei pyytämällä lähde. Eli hänet täytyisi sitten potkaista pois. Mä en nyt jaksaisi niitäkin riitoja tähän päälle. Mieleni sopukoissa olen kai toivonut, että mies tulisi järkiinsä ja me rakennettaisiin lapselle perhe, jossa olisi isä ja äiti. Mutta kai se on pelkkää haihattelua sitten. Itse en kodistani lähde, en ala nyt raskaana ryhtyä siihen rumbaan, että mun pitäisi muuttaa. Mies tässä kiukkuaa ja kiukuttelee,  hän pakatkoon sitten tavaransa ja etsiköön toisen asunnon. Tämä on mun ja lapsen koti.

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 03:51"]

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 02:04"]

Alkuraskaudessa mies uhkasi erolla pari kertaa. Lopulta sanoin, että lähtee sitten,  ei tarvitse enää riidellä. Mies alkoi vetää sanojaan takaisin. Kolme viikkoa sitten oli iso riita, pyysin häntä lähtemään. Hän sanoi katsovansa asunnon. Nyt, kun on ollut puhetta, niin ei ole mitään katsonutkaan.

[/quote]

Minkä takia suostut passiivisen uhrin rooliin, seuraten mitä miehesi tekee tai aikoo tehdä, lähteä/jäädä, pettää/ei pettää. Ole oman elämäsi herra ja tee itse omat päätökset niinkuin omaksi parhaaksesi katsot!

[/quote]

2

No, tuo auttaa mua hahmottamaan,  että mistä tämä päällisin puolin järjetön käytös johtuu. Mutta jos alan selittää tuota miehelle, niin sehän alkaa huutaa pää punaisena ja menee ihan lukkoon. Kun hänessähän ei ole vikaa koskaan. Esim se raaka broileri siellä kaapiss oli mun syy, mä en mukamas antanut hänen paistaa sitä yhtä filettä (vaikka muut paistoi) ja oli sekin mun syy, etten heittänyt sitä pois. Eli kaikki kääntyy muiden syyksi.

Terapiaan en sitä saa. Hän vihaa psykologeja ja muita, koska oli niiden syy, että vanhemmat erosivat. Jos äiti ei olisijoutunutt sairaalaan, ei eroakaan olisi tullut. Miten sitten itse luovisin miehen näkemään tuon tilanteen.. No, en nyt heti keksi.

d[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 03:52"]

Ok, eli taas löytyi lisää syitä, miksi miehellä on niin hankalaa nyt. Itse asiassa alan ajatella, että hänessä ehkä on hyvinkin ainesta ihmiseksi, jos kerran tausta on noin selkeä ongelma hänellä, eikä oireilu ole kuitenkaan tuon pahempaa.

Jos kerran taustalla on kateus hoitolapsia kohtaan, miehen lapsiviha on moninkertaista laatua. Ja jos äiti on ollut kovilla varmaan kaikki pojan kasvuvuodet huonon miehen kanssa ja rankassa työssä, hän on voinut olla poissaoleva ja väistelevä koko ajan. Samaan aikaan isä on tehnyt kaikkensa siirtääkseen poikaan halveksunnan äitiä kohtaan, ja poika uskoo jossain sielunsa pölyttyneessä kolkassa hartaasti, että se on nimenomaan miehekästä.

Hyvällä terapeutilla mies saattaisi saada asiansa järjestykseen, kun perusongelmat ovat noin selvää laatua. Saattaisit jopa itse saada hänet miettimään, jos osaisit toimia niin, että rikot hänen odotuksensa. Hän yrittää pakottaa sinua käyttäytymään äitinsä tavoin, jotta hänen tunteensa olisivat oikeutetut ja hän voisi yrittää sitten taas pakottaa sinut käyttäytymään niinkuin äidin olisi pitänyt käyttäytyä. Ihmettele siinä sitten, miksi toinen on niin ristiriitainen...

Varmasti mies hyvänä ihmisenä on toisaalta säälinyt äitiään ja paheksunut isäänsä ja yrittänyt ajatella olevansa erilainen, joten nyt hänelle tulee yllätyksenä tämä pinnanalainen todellisuus ja miten vahvasti se häntä riepottaa. Mutta kun oppii itse ymmärtämään, mistä tuulee, oppii kääntelemään purjeitaan itse.

[/quote]

Jos et saa miestä terapiaan, voit sanoa meneväsi itse pariterapeutille. Sen on ehkä pakko tulla mukaan nähdäkseen, mitä paskaa hänestä siellä puhutaan ja miten ne pirut yrittävät rikkoa hänenkin liittonsa.  Saattaa jopa ilmestyä paikalle kun laitat ajan ja paikan lapulle jääkaapin oveen.

Mutta ehkä olisi hyvä ensin vähän valmistella tilannetta. Sinulla on nyt salaisuus: tiedät, mikä häntä vaivaa. Ole juuri sen oloinen - että mies on lapsellinen ja sinä tiedät miksi. Sitten kyselet täsmäkysymyksiä yrittämättä selittää sen kummempaa. Että vihaatkos sinä lapsia siksi niin paljon, kun et ole niistä hoitolapsista päässyt yli, kun ryöstivät äitisi. Jne. Haukkokoon happea ja kiukutkoon, ettei varmasti ole näin, mutta ajatus kuitenkin on istutettu. Sitten annat sen vain muhia, ja jatkat itsetietoisen selkeästi polkuasi äitiyteen. Mies keikkukoon minkä keikkuu. Kun hän tulee haastamaan seuraavan kerran, tipautat taas seuraavan täsmäkysymyksen.

Veikkaan, että olet todellisuudessa miehellesi erittäin tärkeä ihminen. Senkin ajatuksen voisit tarjoilla, onko hän koskaan miettinyt, miten hänen äitinsä olisi käynyt, jos vihatut kallonporaajat eivät olisi häntä auttaneet ulos liitosta, joka kuitenkin oli riittävän vahingollinen järjestääkseen hänet mielisairaalaan. On olemassa asioita, jotka ovat vielä tärkeämpiä kuin ehjä perhe.

Ja sivumennen sanoen, voisit jutella anopin kanssa tuosta, miten hän historiansa näkee. Oliko hän itsemurhavaarassa? Jos oli, ehkä hän voisi jutella poikansa kanssa tuosta asiasta, jos poika alkaa nähdä valoa.

Kai se mies odottaa, että potkit hänet pihalle. Hän on siinä vaiheessa jätetty "uhri" ja sä olet se paha, joka hajotti perheen...
Voi sitten hakea muilta naisilta säälistä huomiota.

Katsotaan,  jaksanko vetää tuollaista systeemiä enää läpi. Pinna alkaa olla jo sen verran kireällä. Esim nyt yritän nukkua sohvalla. Mies söi punasipulia nyt illalla. Tästä on puhuttu, punasipulin haju tekee mulle nyt raskausaikana niin pahaa, että en voi olla samassa huoneessa sitä syöneen kanssa. Nytkin koko makuuhuone, miehen jokainen ihohuokonen löyhkää raa'alle punasipulille. Tästä on puhuttu, mies on vetänyt tuota sipulia kiusallinen, että pääsisi sanomaan, kun se hullu akka rajoittaa jo hänen syömistäkin. 

Laittaisin miehen sohvalle,  mutta olen maksanut valkoisesta sohvasta useamman tunnin. Mies nukkuu alasti, en todellakaan halua sen hikistävän sohvaani. Miehestä kun jää valkoiseen lakanaankin keltaiset hikijäljet.

En mä tiedä, jaksanko enää leikkiä tuolle terapeuttia. 

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 04:23"]

Ja sivumennen sanoen, voisit jutella anopin kanssa tuosta, miten hän historiansa näkee. Oliko hän itsemurhavaarassa? Jos oli, ehkä hän voisi jutella poikansa kanssa tuosta asiasta, jos poika alkaa nähdä valoa.

[/quote]

Hän yritti itsemurhaa, siksi joutui sairaalaan. Söi sitä ennen jo lääkkeitä, jotka tietysti miehen mielestä syy itsemurhayritykseen.

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 03:56"]

Miksi siivoat aikuisen miehen sotkuja?

[/quote]

Esiivoa ja siksi olen huono vaimo. Siivoan ja teen väärin, koska niihin ei saa koskea.

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 04:37"]

Katsotaan,  jaksanko vetää tuollaista systeemiä enää läpi. Pinna alkaa olla jo sen verran kireällä. Esim nyt yritän nukkua sohvalla. Mies söi punasipulia nyt illalla. Tästä on puhuttu, punasipulin haju tekee mulle nyt raskausaikana niin pahaa, että en voi olla samassa huoneessa sitä syöneen kanssa. Nytkin koko makuuhuone, miehen jokainen ihohuokonen löyhkää raa'alle punasipulille. Tästä on puhuttu, mies on vetänyt tuota sipulia kiusallinen, että pääsisi sanomaan, kun se hullu akka rajoittaa jo hänen syömistäkin. 

Laittaisin miehen sohvalle,  mutta olen maksanut valkoisesta sohvasta useamman tunnin. Mies nukkuu alasti, en todellakaan halua sen hikistävän sohvaani. Miehestä kun jää valkoiseen lakanaankin keltaiset hikijäljet.

En mä tiedä, jaksanko enää leikkiä tuolle terapeuttia. 

[/quote]

Raskaana ollessa naiselle tahtoo tulla kova tarve saada suojelua mieheltä, ja tuollainen pellekäytös loukkaa radikaalisti sitä tarvetta. Ei ole ihme, jos et jaksa. Mies saattaa silti päästä kriisistään yli suhteellisen nopeastikin, jos hän vain alkaa hoksata asioita.

Lapsikin herättää samantyyppisiä tunteita vanhemmissaan. Että kun se on oma ja rakas, sen pitäisi rakastaa takaisin eikä rääkätä vanhempaansa ja etsiä siitä kohtia, johon tökätä tikulla ja katsoa, mimmoinen ääni siitä kuuluu. Lapset soittelevat vanhempansa pinnaa kuin kellopeliä, ja nauttivatkin vielä siitä.

Teet aikuisemmin kuin uskotkaan, jos otat miehenkesytysprojektin harjoituksena tulevaa varten, jotta olet taitavampi äiti sitten kohta. Hanki siihen sohvaan päällinen nyt hyvän sään aikaan. Ja sitten sanot miehelle, että huomaan että haluat ärsyttää ja se on kirjattu tiedoksi, ja sitten lähetät hänet sinne katetulle sohvalle.

En tajua. Miksi haluat olla ihmisen kanssa, joka tekee elämästäsi huonoa? Etkö halua olla onnellinen ja elää hyvää elämää?

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 04:38"]

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 04:23"]

Ja sivumennen sanoen, voisit jutella anopin kanssa tuosta, miten hän historiansa näkee. Oliko hän itsemurhavaarassa? Jos oli, ehkä hän voisi jutella poikansa kanssa tuosta asiasta, jos poika alkaa nähdä valoa.

[/quote]

Hän yritti itsemurhaa, siksi joutui sairaalaan. Söi sitä ennen jo lääkkeitä, jotka tietysti miehen mielestä syy itsemurhayritykseen.

[/quote]

Mikä lääkitys se oli? Miehellä taitaa olla tuossa niin kipeä paikka, että hänellä ei ole voimaa sitä käsitellä. Jos hän hyväksyy, että isä ajoi äidin melkein hengiltä, niin hän on itse paha ja vaarallinen ihminen, koska on isänsä kopio. Joten faktat menevät kiistoon ja kaikki syyllisyydenaiheet ovat aina toisissa. Kieltäminen ja projektio.

Jos hän on systemaattisesti pienestä pitäen reagoinut niin kuin on, hänellä on niin paljon huonoudentunteita perstaskussa, että ne ovat ehkä liian raskaita kestää. Jos pystyt välittämään hänelle tunteen, että rakastat häntä vaikka hän onkin täysin sietämätön apina nyt, se voisi tehdä ihmeitä.

On mahdollista, ettei mies kykene tuota ylittämään, ja sitten tietysti olet hankalassa tilanteessa. Muista miettiä asiaa myös lapsen kannalta. Teet palveluksen lapselle, jos kykenet auttamaan hänen isäänsä edes vähän, vaikka isäsuhde jäisi muodostumattakin.

Sen vain sanon, että olet ansainnut hatunnoston jo nyt. Et ole heikosta puusta tehty. Nuo ovat niin rajuja loukkauksia ja niitä tulee ketjussa, että huh huu.

Heitä pellolle.