Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko ylemmyyttä ammatistasi?
20.12.2014 |
Tunnetko ylemmyyttä ammatistasi? Tarkoitan sellaista sisäistä hymyä ja tyytyväisyyttä itseen, kun on kyseinen ammatti?
Kommentit (111)
Ei ylemmyyden tunto ole ollenkaan verratavissa tyytyvaisyysteen. En tunne ylemmyytta, mutta rakastan tyotani. Olen pienen firman toimistossa ja aika pitkalle asiakaspalvelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 00:31"][quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 00:26"]
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 00:25"][quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 00:21"] [quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 00:18"][quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 00:13"] Kyllä! Olen lääkäri. Vuosikausia olen opiskellut ja nyt tunnen olevani sellaisessa asemassa että voin jo olla ylpeä. Ylemmyydentunne iskee väkisinkin kun keskustelee joidenkin sairaanhoitajien kanssa. [/quote] Entä koetko ylemmyyttä vai myötätuntoa niitä kohtaan, jotka ovat opiskelleet sinua kauemmin opintopisteissä ja vuosissa, mutta ovat silti pohja-asemassa? [/quote] Tällä alalla se pohja-asemassa oleminen on ihan oma valinta. Kovalla työllä pääsee pitkälle jos vaan haluaa. Lääkäreille riittää töitä. [/quote] Tarkoitin yleisesti, ei alakohtaisesti [/quote] En tietenkään koe myötätuntoa heitä kohtaan. Se on ammatinvalintakysymys.
[/quote]
Totta, niinhän teoreettisesti ja käytännössäkin se on täysin mahdollista, että jokaikinen tässä maassa voi kouluttautua lääkäriksi tai lääkärintapaiseksi. Se on vain ammatinvalintakysymys.
[/quote]
En vaan koe tarvetta murehtia ihmisten puolesta jotka eivät jaksa/voi opiskella tarpeeksi pitkälle saadakseen arvostetun ammatin.
No joo, olen puheterapeutti. Tiedän tekeväni tärkeää ja osin melko vaativaakin työtä. Ärsyttää vaan, kun suurin osa ihmisistä ei tiedä yhtään mitä teen, kun jostain kumman syystä edelleen ainoa mielikuva on se ärrän päristely.
minä jotenkin säälin lääkäreitä. Useimmiten kun käyn lääkärissä niin tiedän jo etukäteen mikä on vaiva ja mitkä on lääkkeet. Annan sitten heidän innoissaan kertoa asiat, jotka itsekin tiedän ja en ole siis mitään terveydenhoitoalan koulutusta saanut. Onhan lääkäreillä varmaan hetekensä, mutta useimmiten taitaa olla tavallista puuroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne ylemmyyttä ammatistani, vaikkakin tykkään kovasti työstäni. Työni on tarpeeksi haastavaa, ja työn tekee mielenkiintoiseksi se, että koskaan "et osaa kaikkea" koska aina on uutta opittavaa. Tuntuu eneminkin siltä, että heti kun kerron missä olen töissä, asenne muuttuu joko arvostavaksi tai etäiseksi, riippuen kuulijan(=kysyjän) omasta asenteesta. SE ärsyttää, sillä olen edelleen se sama ihminen, kuin ennen tätä tietoa!
Ja inhoan sitä utelua, mitä sitten teen siellä työpaikalla. Ensinnäkin minua sitoo vaitiolovelvollisuus, toisekseen en halua muille edes kertoa tarkemmin työstäni koska se yleensä vaikuttaa toisiin. Haluan, että ihmiset tutustuvat minuun ilman ennkkoluuloja/asenteita. Kuvitellaan myös, että koska olen töissä X, olen automaattisesti varakas. Ja tämä ennakkoluulo hävettää, kun olen ihan tavis.
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 01:00"]minä jotenkin säälin lääkäreitä. Useimmiten kun käyn lääkärissä niin tiedän jo etukäteen mikä on vaiva ja mitkä on lääkkeet. Annan sitten heidän innoissaan kertoa asiat, jotka itsekin tiedän ja en ole siis mitään terveydenhoitoalan koulutusta saanut. Onhan lääkäreillä varmaan hetekensä, mutta useimmiten taitaa olla tavallista puuroa.
[/quote]
Kaikki lääkärit eivät ole tk-lääkäreitä. Minä olen esimerkiksi lääkärinä synnytysosastolla. Sinne tullaan yleensä kyllä ihan valmiin diagnoosin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 00:54"]
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 00:31"][quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 00:26"] [quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 00:25"][quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 00:21"] [quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 00:18"][quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 00:13"] Kyllä! Olen lääkäri. Vuosikausia olen opiskellut ja nyt tunnen olevani sellaisessa asemassa että voin jo olla ylpeä. Ylemmyydentunne iskee väkisinkin kun keskustelee joidenkin sairaanhoitajien kanssa. [/quote] Entä koetko ylemmyyttä vai myötätuntoa niitä kohtaan, jotka ovat opiskelleet sinua kauemmin opintopisteissä ja vuosissa, mutta ovat silti pohja-asemassa? [/quote] Tällä alalla se pohja-asemassa oleminen on ihan oma valinta. Kovalla työllä pääsee pitkälle jos vaan haluaa. Lääkäreille riittää töitä. [/quote] Tarkoitin yleisesti, ei alakohtaisesti [/quote] En tietenkään koe myötätuntoa heitä kohtaan. Se on ammatinvalintakysymys. [/quote] Totta, niinhän teoreettisesti ja käytännössäkin se on täysin mahdollista, että jokaikinen tässä maassa voi kouluttautua lääkäriksi tai lääkärintapaiseksi. Se on vain ammatinvalintakysymys. [/quote] En vaan koe tarvetta murehtia ihmisten puolesta jotka eivät jaksa/voi opiskella tarpeeksi pitkälle saadakseen arvostetun ammatin.
[/quote]
Sinun arvostamasi ammatin. Itsekritiikki voisi tehdä hyvää, ellet ole provo.
Ei kai kukaan ole niin tyhmä, että opiskelee tiettyä alaa saadakseen arvostetun ammatin? Lisäksesi.
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 00:27"]
Minua taas joka kerta uudessa seurassa ahdistaa kovasti se, että kohta joku kysyy, mitä teen työkseni. Minäkin siis olen lääkäri, mutta yritän aina salata sen viimeiseen asti ja toivon, ettei kukaan kysyisi ammattiani. Pelkään juurikin tuota muiden ennakkoasennetta siitä, että "lääkärit ovat ylpeitä". Useamman kerran on käynyt niin, että aiemmin mukavat ja vapautuneesti minulle jutelleet kanssaihmiset (vaikkapa äitiporukka leikkipuistossa lasten kanssa ollessa) jäätyvät aivan täysin sillä hetkellä, kun kuulevat minun olevan lääkäri. :(
[/quote]
Leikkikentällä kesällä laitoin lasteni leikkikavereiden äidin paljastamaan, että hän on lääkäri. Huomasin, että hän yritti kovasti vastailla ympäripyöreitä ja vältellä paljastumistaan. Sen jälkeen on ollut harmissaan. On se kyllä kummallisen tunteita herättävä ammatti. Toisaalta en ihmettele, onhan siinä kysymys elämästä ja kuolemasta usein. Itse hengasin paljon lääkäriporukan kanssa opiskeluaikana ja lopulta porukasta tuli niin siisäänpäinläpiävää/fakkiutunutta, että niiden kanssa ei pystynyt enää porukkana hengaamaan. Ko porukasta on tullut proffia sun muita. Myös seurustelukumppaniksi oli tarjolla monia lääkisläisiä, mutta oli ne niin komplekseja tyyppejä, että ei voinut ajatella. Monet varmasti valitsevat ko. ammatin kompleksisuuttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 01:04"][quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 00:54"]
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 00:31"][quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 00:26"] [quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 00:25"][quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 00:21"] [quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 00:18"][quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 00:13"] Kyllä! Olen lääkäri. Vuosikausia olen opiskellut ja nyt tunnen olevani sellaisessa asemassa että voin jo olla ylpeä. Ylemmyydentunne iskee väkisinkin kun keskustelee joidenkin sairaanhoitajien kanssa. [/quote] Entä koetko ylemmyyttä vai myötätuntoa niitä kohtaan, jotka ovat opiskelleet sinua kauemmin opintopisteissä ja vuosissa, mutta ovat silti pohja-asemassa? [/quote] Tällä alalla se pohja-asemassa oleminen on ihan oma valinta. Kovalla työllä pääsee pitkälle jos vaan haluaa. Lääkäreille riittää töitä. [/quote] Tarkoitin yleisesti, ei alakohtaisesti [/quote] En tietenkään koe myötätuntoa heitä kohtaan. Se on ammatinvalintakysymys. [/quote] Totta, niinhän teoreettisesti ja käytännössäkin se on täysin mahdollista, että jokaikinen tässä maassa voi kouluttautua lääkäriksi tai lääkärintapaiseksi. Se on vain ammatinvalintakysymys. [/quote] En vaan koe tarvetta murehtia ihmisten puolesta jotka eivät jaksa/voi opiskella tarpeeksi pitkälle saadakseen arvostetun ammatin.
[/quote]
Sinun arvostamasi ammatin. Itsekritiikki voisi tehdä hyvää, ellet ole provo.
Ei kai kukaan ole niin tyhmä, että opiskelee tiettyä alaa saadakseen arvostetun ammatin? Lisäksesi.
[/quote]
Opiskelin lääkäriksi koska lääketiede ja sen monipuolisuus kiinnostivat. Ja myös siksi että halusin arvostetun ammatin jota saisin tehdä hyvällä mielellä. En nyt millään ymmärrä miksi ihmeessä jatkat nalkuttamista? Jos provoksi epäilet, niin eikö silloin kannattaisi vaan lopettaa se yllyttäminen?
Tunnen - olen mennyt läpi kiven ja helvetin ja nyt viimein unelma-ammatissani lääkärinä. Kylläpä meitä täällä käy paljon?! Olen iloinen että saan olla osa monituhatvuotista ammatillista jatkumoa, tehdä töitä ihmisten parissa ja vieläpä työtä jonka koen mielekkääksi ja tärkeäksi. Olen ylpeä työstäni positiivisella, en paskantärkeällä tavalla. Olen ylpeä siitä, että voin lievittää kärsimystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen, vaikka työni ei niin hohdokas olekaan. Nolona tunnustan, että tunnen ylemmyyttä jopa kollegoja kohtaan joskus, koska työni on alallamme haastavimmasta päästä. t. Yläkoulun erityisluokanopettaja.
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 00:52"][quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 00:30"][quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 00:13"]Kyllä! Olen lääkäri. Vuosikausia olen opiskellut ja nyt tunnen olevani sellaisessa asemassa että voin jo olla ylpeä. Ylemmyydentunne iskee väkisinkin kun keskustelee joidenkin sairaanhoitajien kanssa.
[/quote]
Ja tiedät kai, että joskus vaikeneminen on kultaa? Teit itsestäs juuri idiootin.
T:sh, joka tuntee olevansa työkavereidensa kanssa tasavertaisessa asemassa katsomatta koulutusta. Meitä kaikkia tarvitaan.
[/quote]
Tietenkin kaikkia tarvitaan! Mutta en todellakaan ole tasavertaisessa asemassa sairaanhoitajien kanssa. Arvostan heitä kovasti, mutta tasavertaisia (ihan jo koulutuksen puolesta) me emme ole.
[/quote]
Niin. Ylemmyyden tunnetta on monenlaista: on ylpeyttä mm. siitä että saa toimia ammatissa, jossa pääsee auttamaan toisia tai sitten on ylpeyttä siitä että on ammatissaan jollain tavalla toista ylempänä. Ikävä kyllä, susta paistaa pitkälle tuo jälkimmäinen vaihtoehto. Koita nyt ymmärtää, että sairaanhoitaja ja lääkäri ovat tiimissä tasavertaisia - kumpikaan ei tule toimeen ilman toista. Ja kyllä se tiimityö on ihan ehdotonta potilaan voinnin paranemiseksi.
T:sh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kiinnostaa äärimmäisen paljon, mitä joku hakee sillä, että haluaa "arvostetun ammatin"? Ihailua, hyväksyntää, uskoa itseensä, huonon itsetunnon paikkausta? Miksi ammatin tulee olla yleisesti arvostettu?
Asia kiinnostaa siksi, että minulle muiden arvostuksella, ja ammattini statuksella ei ole merkitystä.
Jatkan vielä että lääkärin ammatti on sellainen, joka herättää tunteita. Ammattiin kertoessani voin sada koko inhimillisen tunneskaalan naamalle. Tämäkin on yksi syy, miksi en halua ammattiani mainostaa. 45
Olen tehnyt yli 50:ntä eri työtä elämäni aikana, enkä pidä oikeastaan mistään ammatista. Jos voisin, lopettaisin työnteon kokonaan. Työelämä on itsessään tullut vastenmieliseksi kilpailuineen, kiireineen, nokkimisjärjestyksineen, hyvä veli-piireineen ja stresseineen. Olen ollut sekä yliopistolla töissä ja duunariammateissa, enkä osaa pistää ammatteja enää mihinkään tärkeysjärjestykseen, enkä koe mitään ylemmyyttä mistään (kaikenlaisia ihmisiä on kaikkialla eri syistä). Kaikenlaisia koulutuksia minulla piisaa, olen nopea oppimaan ja mies on yliopiston opettaja, mutta tunnen olevani ihan samanlainen kuin kaikki muutkin ja ennen kaikkea haluan tulla toimeen kaikkien ihmisten kanssa - se on kunnia-asia, koska kaikkia tarvitaan ja sydän melkein särkyy kun joskus näen miten huonosti esim. bussikuskeja tai kaupan kassoja kohdellaan ja kuinka jotkut ihmiset ovat ennakkoluulojensa vankeja. Pidän ihmisistä, mutta mikään työ ei ole tuntunut kutsumukselta ja mietinkin mihin työhön/ammattiin oikeasti kuluttaisin loppuelämäni. Olen orpo, joten olen joutunut työllä ansaitsemaan kaiken mitä haluan. Tosin olen minimalisti, joten tarpeetkin on vain pienentyneet vuosi vuodelta :). Antaisin mitä vain jos oikeasti voisin rakastaa jotain työtä. (Ehkä ylemmyydentuntoiset loppujen lopuksi rakastavat sitä miten luulevat muiden ihmisten suhtautuvan ammattiinsa. Ammatti on kuitenkin eri asia kuin ihminen itse, vaikka ammattirooli kehittyykin.)
En todellakaan. Enemmänkin häpeää. Olen media-assistentti.
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 01:11"][quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 00:52"][quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 00:30"][quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 00:13"]Kyllä! Olen lääkäri. Vuosikausia olen opiskellut ja nyt tunnen olevani sellaisessa asemassa että voin jo olla ylpeä. Ylemmyydentunne iskee väkisinkin kun keskustelee joidenkin sairaanhoitajien kanssa.
[/quote]
Ja tiedät kai, että joskus vaikeneminen on kultaa? Teit itsestäs juuri idiootin.
T:sh, joka tuntee olevansa työkavereidensa kanssa tasavertaisessa asemassa katsomatta koulutusta. Meitä kaikkia tarvitaan.
[/quote]
Tietenkin kaikkia tarvitaan! Mutta en todellakaan ole tasavertaisessa asemassa sairaanhoitajien kanssa. Arvostan heitä kovasti, mutta tasavertaisia (ihan jo koulutuksen puolesta) me emme ole.
[/quote]
Niin. Ylemmyyden tunnetta on monenlaista: on ylpeyttä mm. siitä että saa toimia ammatissa, jossa pääsee auttamaan toisia tai sitten on ylpeyttä siitä että on ammatissaan jollain tavalla toista ylempänä. Ikävä kyllä, susta paistaa pitkälle tuo jälkimmäinen vaihtoehto. Koita nyt ymmärtää, että sairaanhoitaja ja lääkäri ovat tiimissä tasavertaisia - kumpikaan ei tule toimeen ilman toista. Ja kyllä se tiimityö on ihan ehdotonta potilaan voinnin paranemiseksi.
T:sh
[/quote]
Kyllä, ilman toisiamme emme toimeen tule. Ja sairaanhoitajat tekevät aivan mahtavaa ja tärkeää työtä ja arvostan heitä hurjasti. Mutta ammatillisessa mielessä emme ole tasa-arvoisia.
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 00:30"][quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 00:13"]Kyllä! Olen lääkäri. Vuosikausia olen opiskellut ja nyt tunnen olevani sellaisessa asemassa että voin jo olla ylpeä. Ylemmyydentunne iskee väkisinkin kun keskustelee joidenkin sairaanhoitajien kanssa.
[/quote]
Ja tiedät kai, että joskus vaikeneminen on kultaa? Teit itsestäs juuri idiootin.
T:sh, joka tuntee olevansa työkavereidensa kanssa tasavertaisessa asemassa katsomatta koulutusta. Meitä kaikkia tarvitaan.
[/quote]
Tietenkin kaikkia tarvitaan! Mutta en todellakaan ole tasavertaisessa asemassa sairaanhoitajien kanssa. Arvostan heitä kovasti, mutta tasavertaisia (ihan jo koulutuksen puolesta) me emme ole.