Tunnetko ylemmyyttä ammatistasi?

Jaahas. Tästä keskustelusta on näköjään tullut ehkä hiukan liian lääkäri-hoitaja-kinastelua. Toisaalta eipä tuo mikään yllätys ollut.

Itse en tunne minkäänlaista sisäistä hymyä työstäni. Oikeastaan jopa häpeän tilannettani ja suhtaudun hieman katkerasti ja kateellisesti menestyneiden tilanteisiin. Mutta muistan sen sisäisen hymyn ja hyvän olon työhistoriastani hetkittäisinä ilonpilkahduksina siitä, että olin paras ja olin hyvä. Kaipaan sitä. Ap

Tunnen ylpeyttä työstäni ja siitä, että olen siinä hyvä, mutta harvoin tuon sitä mitenkään esille. Yleensä kysyttäessä kerron vain alan tai työpaikan, mutta jätän mainitsematta korkeakoulutuksen tai esimiesaseman. Varsinkin vähemmän koulutetussa seurassa olen huomannut tällä tavoin saavani miellyttävämmän vastaanoton, eikä minulla sitä paitsi ole mitään tarvetta korostaa asemaani.

En tunne. Olen akateeminen, myös jatkotutkinnon (lisuri) suorittanut tutkija ja palkkani on hyvä. Työni on haastavaa jne. Minua pidemmälle opiskelleet (tohtorit) saattavat olla kokonaan työötömiä tai saavat huonompaa palkkaa. Saisin siis olla onnellinen.

Mutta mutta. Suurimmalla osalla tutkimustuloksistani ei ole käyttöä. Tämä on alkanut häiritä minua ja koen olevani tarpeeton. Olen myös lopen kyllästynyt työpaikallani esiintyvään ylimieliseen suhtautumiseen muita kuin tiedemaailman mittareilla tunnustettuja ansioita kohtaan. Olen yrittänyt vaihtaa työpaikkaa jo pari vuotta siinä onnistumatta.

Jos voisin valita uudestaan, en koskaan ryhtyisi tähän hommaan.

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 18:13"]

En tunne. Olen akateeminen, myös jatkotutkinnon (lisuri) suorittanut tutkija ja palkkani on hyvä. Työni on haastavaa jne. Minua pidemmälle opiskelleet (tohtorit) saattavat olla kokonaan työötömiä tai saavat huonompaa palkkaa. Saisin siis olla onnellinen.

Mutta mutta. Suurimmalla osalla tutkimustuloksistani ei ole käyttöä. Tämä on alkanut häiritä minua ja koen olevani tarpeeton. Olen myös lopen kyllästynyt työpaikallani esiintyvään ylimieliseen suhtautumiseen muita kuin tiedemaailman mittareilla tunnustettuja ansioita kohtaan. Olen yrittänyt vaihtaa työpaikkaa jo pari vuotta siinä onnistumatta.

Jos voisin valita uudestaan, en koskaan ryhtyisi tähän hommaan.

[/quote]

Minkä alan tutkija olet? Hankaliahan asioita nuo ovat, mutta mielestäni voisit olla ylpeä ainakin siitä, että sinulla on silmää muillekin elämän tunnustuksille ja ylipäätään siitä, että olet kovan työn tehnyt päästäksesi tuohon pisteeseen.

Kyllä sinulla saattaa olla vielä hyvinkin mahdollisuuksia vaihtaa alaa, jos tuntuu siltä että et yksinkertaisesti kestä työtäsi. Mutta vielä tärkeämpää olisi oppia arvostamaan itseään ja työtään muista tutkijoista huolimatta.

Tunnen. Olen ylpeä työstäni ja lähden joka päivä töihin hyvällä mielellä (olen OTM). En kuitenkaan ole sillä tavalla ylpeä, että pitäisin itseäni muiden ammattiryhmien edustajia parempana. Luokkakokouksessa tunsin pienen "huonon ylpeyden" piston, kun olin yksi luokan harvoista työelämässä menestyneistä. Ja häpesin pitkään tätä tunnetta, vaikka en ääneen sanonutkaan. Siitä eteenpäin olen tiukasti pitänyt sen ylpeyden kurissa, koska en halua omaksua ajatusmallia, jossa minä ja työni oltaisiin jotenkin muiden yläpuolella. Jokaisen pitäisi kyetä tuntemaan ylpeyttä työstään edes jollain tasolla, muutenhan tekemisestä lähtee kaikki mielekkyys.

Olen ylpeä. Ja ylpeä itsestäni että olen päässyt tähän. Suurperheen äiti ja erityisluokanopettaja

En tunne ylemmyyttä, mutta ylpeyttä tunnen kuitenkin kun voin kertoa opiskelevani sairaanhoitajaksi.

Joo olen, vaikkei se kummoinen ammatti olekaan. Kyllä siinä on jotain hohtoa verrattuna opiskeluaikojen paskaduuneihin, että saa itse määrätä työaikansa ja saa käyttää omia vaatteita :)

No en, oon sairaanhoitaja. Nuorena aattelin että musta tulee jotain suurta ja hienoa ja päädyin sitten ihan duunariksi vain :( nyt harmittaa

Kyllä!
En siksi että se olisi kummoinen vaan siksi että rakastan työtäni.

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 00:00"]

Kyllä! En siksi että se olisi kummoinen vaan siksi että rakastan työtäni.

[/quote]

Mitä teet?

En, olisin mielelläni ihan "rivikansalainen", enkä se, mitä nyt olen. En jaksa olla aina yleistä riistaa ja tuntea kaikkia ihmisiä.

Olen lukiolainen ja sivutoiminen tarjoilija ja olen kyllä ylpeä siitä mitä teen. En kuitenkaan tunne mitään ylemmyyttä, tarjoilijan olisi hieman vaikea tuntea mutta kannattaa silti olla ylpeä omasta alasta!

En tunne. Vihaan työtäni. Ihmiset vittuilee, uhkailee ja jopa sylkee päin. Pieni palkka 1500€brutto ja kerran kuukaudessa vähintään saan painia tautisen nistin kanssa.

Vartija.

Kuka haluisi vaihtaa viikoksi ammatteja päittäin? Löytyykö vielä huonompaa hommaa jostain?

En ylemmyyttä, mutta ylpeyttä kyllä. Tosin en ole vielä töissä vaan opiskelen yliopistossa, mutta tulen olemaan ylpeä siitä tulevasta ammatistakin.

Tottakai tunnen ylpeyttä, hoidan vakavasti sairaita ihmisiä. Mutta tiedän sen että monet ei tätä työtä niin arvosta.

Hävettää myöntää, mutta rehellisesti sanottuna, tunnen. En tietenkään ikinä anna tämän tunteen millään lailla näkyä ulospäin. Tämä tunne on myös yksi niistä seikoista, jotka pitävät minua ammatissani. Hävettää myöntää tämäkin, mutta en erityisesti nauti ammatistani itsessään. T: lääkäri

Ainakin silloin kun saa hyvää palautetta lasten vanhemmilta. Ja onhan se aika hienoa että ihmiset antaa sen yhden elämänsä tärkeimmistä ihmisistä täysin meidän vastuulle. Olen siis lastenhoitaja päiväkodissa. Ja rakastan työtäni vaikka monet ei sitä arvosta.

Kyllä! Olen lääkäri. Vuosikausia olen opiskellut ja nyt tunnen olevani sellaisessa asemassa että voin jo olla ylpeä. Ylemmyydentunne iskee väkisinkin kun keskustelee joidenkin sairaanhoitajien kanssa.

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 00:09"]

Hävettää myöntää, mutta rehellisesti sanottuna, tunnen. En tietenkään ikinä anna tämän tunteen millään lailla näkyä ulospäin. Tämä tunne on myös yksi niistä seikoista, jotka pitävät minua ammatissani. Hävettää myöntää tämäkin, mutta en erityisesti nauti ammatistani itsessään. T: lääkäri

[/quote]

Mietinkin että jos itse olisin lääkäri, minulla olisi rinnassani aina sellainen tietty hyvä, ylpeä olo. Varmaankin harvalta lääkäriltä se olo puuttuu.