Voisiko sielu olla jonkinlaista vielä meille tuntematonta energiaa?
Olen aina ajatellut, että sielu on vain ns. Tietokoneohjelma, joka lakkaa olemasta, kun tietokone menee rikki.
Mutta voisko sielu oikeasti olla jonkinlaista energiaa tai muuta vastaavaa? Jos näin olisi, niik voisiko olla mahdollista, että tämä energia jossain määrin pitäisi muotonsa kehon kuollessa ja tämä energia voisi mahdollisesti kulkeutua seuraavan kehoon?
Ihmisen ollessa vauva/pieni lapsi tämä energia mahdollisesti sisältäisi vielä tietoa siitä edellisestä kehosta ja mitä sinä aikana tapahtui, mutta ajan kanssa sen tiedon päälle aletaan kirjoittaa uutta tietoa.
Mietteitä?
Kommentit (92)
Aivan kaikki maailmankaikkeudessa on energiaa. Energia ei koskaan kuole se vaan vaihtaa muotoaan.
Olen miettinyt ihan samaa kuin ap.
Tuo on niin vaikeasti tutkittava juttu, ettei tuohon tule vastausta tieteen taholta pitkään aikaan, jos ikinä, mutta minusta tuo on ihan hyvin mahdollista.
Kaikkea ei voi mitata, eikä todistaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt ihan samaa kuin ap.
Tuo on niin vaikeasti tutkittava juttu, ettei tuohon tule vastausta tieteen taholta pitkään aikaan, jos ikinä, mutta minusta tuo on ihan hyvin mahdollista.
Kaikkea ei voi mitata, eikä todistaa.
Aivan kaikki on mitattavissa. Noinko vähän ymmärrät luonnontieteistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt ihan samaa kuin ap.
Tuo on niin vaikeasti tutkittava juttu, ettei tuohon tule vastausta tieteen taholta pitkään aikaan, jos ikinä, mutta minusta tuo on ihan hyvin mahdollista.
Kaikkea ei voi mitata, eikä todistaa.
Aivan kaikki on mitattavissa. Noinko vähän ymmärrät luonnontieteistä?
Jos on tuntematon ilmiö, niin eihän sellaiselle voi olla mittariakaan, vai mitä? Heh.
Eihän radioaktiivisuudellekaan ole ollut mittaria kuin kai jotain sata vuotta, vaikka ilmiö on ollut olemassa iät ja ajat. Sitä ei vain tiedetty.
Sielua ei ole olemassa, se on uskovaisten keksintö, jolla pääsee mielikuvitustaivaaseen.
Ei ole mitään mystistä sieluenergiaa olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt ihan samaa kuin ap.
Tuo on niin vaikeasti tutkittava juttu, ettei tuohon tule vastausta tieteen taholta pitkään aikaan, jos ikinä, mutta minusta tuo on ihan hyvin mahdollista.
Kaikkea ei voi mitata, eikä todistaa.
Tuota uskovaiset jaksaa höpöttää vaikka kuinka, ettei kaikkea voi todistaa tai mitata. Ei varmasti voi mitata keksittyjä satuja.
Jos asia on oikeasti olemassa niin sen pystyy havaitsemaan.
Vierailija kirjoitti:
Sielua ei ole olemassa, se on uskovaisten keksintö, jolla pääsee mielikuvitustaivaaseen.
Ei ole mitään mystistä sieluenergiaa olemassa.
Energiaa on olemassa ihan ateistienkin mielestä, joten aika ahdasmielistä laittaa kaikki samaan nippuun.
Sieluun voi uskoa vaikka ei muuten uskoisikaan, mitä sielulla itse kukin käsittääkään.
Ihmisen elopaino tippuu aavistuksen verran heti viimeisen henkäyksen jälkeen.
Joo en ymmärrä miksi pitää lukea kaikki niin mustavalkoisesti. Sielu = uskonto.
Minä olen agnostikko. Mikä aikaan sai alkuräjähdyksen? Oliko sitä ennen toinen universumi, joka painui kasaan ja lähti uudelle rundille? Oliko vain ei mitään ja alkuatomi?
Pointti on se, että voin agnostikkona ajatella, että jonkilainen voima käynnisti alkuräjähdyksen ja voin antaa sille voimalle vaikka nimen Jumala. Sen ei tarvitse silti tarkoittaa, että puhun tietoisesta ja omaa tahtoa toimittavasta "olennosta"; se on vain nimi voimalle/asialle, jota en käsitä.
Minulle sielu on se tietoisuus itsestä ja ympäristöstä mikä minussa on. Onko kyseessä sitten vain pääni sisällä oleva ohjelma jonka saa aikaan miljoonat synapsit vai kenties jokin niiden kanssa yhdessä toimiva voima/energia, jota emme vielä tunne. En voi tietää.
Ei tarvitse vetää uskovaisia kaikkeen mukaan. Ei sielu yksin kuulu heille.
Vierailija kirjoitti:
Joo en ymmärrä miksi pitää lukea kaikki niin mustavalkoisesti. Sielu = uskonto.
Minä olen agnostikko. Mikä aikaan sai alkuräjähdyksen? Oliko sitä ennen toinen universumi, joka painui kasaan ja lähti uudelle rundille? Oliko vain ei mitään ja alkuatomi?
Pointti on se, että voin agnostikkona ajatella, että jonkilainen voima käynnisti alkuräjähdyksen ja voin antaa sille voimalle vaikka nimen Jumala. Sen ei tarvitse silti tarkoittaa, että puhun tietoisesta ja omaa tahtoa toimittavasta "olennosta"; se on vain nimi voimalle/asialle, jota en käsitä.
Minulle sielu on se tietoisuus itsestä ja ympäristöstä mikä minussa on. Onko kyseessä sitten vain pääni sisällä oleva ohjelma jonka saa aikaan miljoonat synapsit vai kenties jokin niiden kanssa yhdessä toimiva voima/energia, jota emme vielä tunne. En voi tietää.
Ei tarvitse vetää uskovaisia kaikkeen mukaan. Ei sielu yksin kuulu heille.
Jos jumala määritellään muuten kuin miten uskonnoissa, esim.sanotaan luontoa tai maailmankaikkeutta jumalaksi silloin määritelmä on tarpeeton.
uskontojen määritelmä on taas kontekstivirhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt ihan samaa kuin ap.
Tuo on niin vaikeasti tutkittava juttu, ettei tuohon tule vastausta tieteen taholta pitkään aikaan, jos ikinä, mutta minusta tuo on ihan hyvin mahdollista.
Kaikkea ei voi mitata, eikä todistaa.
Tuota uskovaiset jaksaa höpöttää vaikka kuinka, ettei kaikkea voi todistaa tai mitata. Ei varmasti voi mitata keksittyjä satuja.
Jos asia on oikeasti olemassa niin sen pystyy havaitsemaan.
Jopa tieteilijät sanovat ettei ihminen välttämättä pysty havaitsemaan kaikkea. Jotkut asiat vain ovat meidän ulottumattomissa.
Oikeastaan yksi tärkeimmistä kysymyksistä mitä ihminen voi kysyä itseltään on:
Kuka minä olen? Kuka kysyy tämän kysymyksen? Kuka ajattelee ja mistä nämä ajatukset tulevat? Kuka näkee näillä silmillä ja kuulee korvilla?
"Minä". Kuka "minä"?
Oikea aika kertoa tuosta oletetusta energiasta enemmän on silloin
kun olet todistanut sen todeksi, ei yhtään aikaisemmin.
Naurettavaa olettaa että se häviäisi kuollessa ennen kuin tiedetään mikä se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt ihan samaa kuin ap.
Tuo on niin vaikeasti tutkittava juttu, ettei tuohon tule vastausta tieteen taholta pitkään aikaan, jos ikinä, mutta minusta tuo on ihan hyvin mahdollista.
Kaikkea ei voi mitata, eikä todistaa.
Tuota uskovaiset jaksaa höpöttää vaikka kuinka, ettei kaikkea voi todistaa tai mitata. Ei varmasti voi mitata keksittyjä satuja.
Jos asia on oikeasti olemassa niin sen pystyy havaitsemaan.
Jopa tieteilijät sanovat ettei ihminen välttämättä pysty havaitsemaan kaikkea. Jotkut asiat vain ovat meidän ulottumattomissa.
Tämäkö sitten tarkoittaa, että mikä tahansa höpöjuttu voi olla totta?
Koska tutkijat eivät tiedä kaikkea, sänkyni alla asuva vaaleanpunainen elefantti voi olla totta?
Apistevisti kirjoitti:
Oikea aika kertoa tuosta oletetusta energiasta enemmän on silloin
kun olet todistanut sen todeksi, ei yhtään aikaisemmin.
Ap pohti voisiko sielu olla meille tuntematonta energiaa, ja sinä olisit kieltämässä pohdiskelunkin? Kun ottaa huomioon mistä kaikesta roskasta täällä kirjoitetaan, tämä on aiheena paljon mielenkiintoisempaa.
Jos "entä jos"- tyyppiset mietiskelyt ei kiinnosta, kannattaa siirtyä eri ketjuun.
Täällä on jo viitattu sieluumme ja kristinuskoon, jossa sielumme on Jumalan luoma ja kuolematon, vaikka kehomme lakkaa toimimasta. Olemme iankaikkisuusolentoja, joita Jumala rakkaudessaan kutsuu yhteyteensä, emme tietokoneohjelmia tai pelkkää energiaa.
Apistevisti kirjoitti:
Oikea aika kertoa tuosta oletetusta energiasta enemmän on silloin
kun olet todistanut sen todeksi, ei yhtään aikaisemmin.
Liittyykö vain tähän energiaan vai kaikkiin ilmiöihin?
Olisiko mustista aukoista pitänyt kertoa vasta, kun saatiin ensimmäinen kuva? Pitäisikö lakata puhumasta mustasta aineesta/energiasta siihen asti, kunnes saadaan 100% todistetuksi, että niitä todella on olemassa?
On todellakin järjetön juttu esittää väite jota ei pysty todistamaan. Sitä ei ole, ennen kuin toisin todistetaan. Vaikka jokin voisi olla olemassa, se ei tarkoita että se on olemassa. Minun Kia ei muutu Mersuksi kolarissa, vaikka juuri oikeanlaisessa kolarissa se voisi teoriassa muuttua, mutta ei, siitä tulee Opel.
Olettamalla kaikenĺaista tuulesta temmattua, voit selittää sillä mitä tahansa.