Lue keskustelun säännöt.
Voisiko sielu olla jonkinlaista vielä meille tuntematonta energiaa?
19.10.2021 |
Olen aina ajatellut, että sielu on vain ns. Tietokoneohjelma, joka lakkaa olemasta, kun tietokone menee rikki.
Mutta voisko sielu oikeasti olla jonkinlaista energiaa tai muuta vastaavaa? Jos näin olisi, niik voisiko olla mahdollista, että tämä energia jossain määrin pitäisi muotonsa kehon kuollessa ja tämä energia voisi mahdollisesti kulkeutua seuraavan kehoon?
Ihmisen ollessa vauva/pieni lapsi tämä energia mahdollisesti sisältäisi vielä tietoa siitä edellisestä kehosta ja mitä sinä aikana tapahtui, mutta ajan kanssa sen tiedon päälle aletaan kirjoittaa uutta tietoa.
Mietteitä?
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silelun olemassa ololle ei vain ole ensimmäistäkään järkevää perustetta.
On sielun olemassaololle parikin perustetta. Ilman sielua/mieltä et voi argumentoida, koska ei olisi ketään, joka ajattelisi. Ja toiseksi, intuitio sanoo, että keholla täytyy olla ohjaaja, eli jos keho olisi pelkkiä atomeita, se ei liikkuisi minnekkään.
Öö, aivot ja hermosto, anyone?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap voi olla oikeilla jäljillä. Sielun, tai sellaiseksi mielletyn tietoisuuden energialatauksen, olemusta ja hallintaa on tutkinut mm. CIA. Raportin nimi on Project Gateway ja siinä käsitellään metodeja löytää avaimet ajan ja paikan rajat rikkovaan tietoisuuden matkustamiseen.
Raportti on julkinen ja löytyy vapaasti netistä.
Kiitos, tällaisesta en ole kuullutkaan. Täytyypä googlettaa.
Eipä kestä! Rapsa tunnetaan virallisella nimellä Analysis and assessment of gateway process. Tubesta löytyy myös suomalaisen Finntop5:n juontama tiivistelmä hakemalla gateway-projekti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ajatus sielun kuolemattomuudesta on kaunis ja lohdullinen. Emme ole pelkkiä järkiolentoja, synapsiverkkoja tai energiakimppuja, vaan ainutkertaisia ihmisiä jokainen.
Uskokaa pois, te ETTE halua olla oikeasti ikuisia. Luulette vain haluavanne, mutta ette ole miettineet asiaa loppuun asti, mitä se todella tarkottaisi, olla olemassa ikuisesti, tietoisena.
Hyvä huomio. Riippuukin siitä, millaista tuo ikuinen ja tietoinen olemassaolo olisi - jos se olisi rakkautta ja iloa, vailla nätä elämän vaikeuksia ja ristiriitoja, niin mikä sen parempaa! Tai jos se olisi kylmyyttä, tyhjyyttä, tuskaa - ei houkuta.
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan yksi tärkeimmistä kysymyksistä mitä ihminen voi kysyä itseltään on:
Kuka minä olen? Kuka kysyy tämän kysymyksen? Kuka ajattelee ja mistä nämä ajatukset tulevat? Kuka näkee näillä silmillä ja kuulee korvilla?
"Minä". Kuka "minä"?
Hauskaa on myös se, että jos kehoosi tulisi sinun paikallesi toinen "minä" ja sille annettaisiin täysin samat muistot kuin sinulla oli katoamiseesi asti, tämä uusi "minä" ei voisi erottaa olevansa jotain muuta kuin sinä olit. Se jatkaisi elämäänsä täysin samalla tavalla niistä lähtökohdista kuin sinä olisit jatkanut.
Jotenkin vaikea Ajatella että kun kuolee niin lakkaisi vain olemasta... Miksi me ollaan täällä oltu, kasvettu ja koettu kaikki jotka tekee meistä meidät ja sitten se olisi vain ohi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sielu valitsee mihin kehoon syntyy, ketkä ovat vanhemmat. Sielu jää elämään vaikka ihminen kuolisi ja syntyy sitten uudelleen. Kirjasuosituksia sielun ikuinen elämä / Lisa Williams
Olen pohtinut samaa kuin ap aloituksessaan. Sielu on energiaa, joka kuollessa palaa jonnekin alkulähteeseen ja ehkäpä päätyy osana energiaa taas pienen lapsen sieluun. Moni on lapsen puheista tai omasta kokemuksestaan puhunut, että on jokin muistijälki vanhasta elämästä. Ehkä se voi vähitellen lapsen sielusta unohtua. Onhan aikoja puhuttu, että joku voi olla "vanha sielu". Uskon että meitä suurempi voima on suunnitellut kaiken, me ihmisinä olemme selvittäneet siitä vähän. Minulle tuo suurempi voima on Jumala, sillä ihmisellä on hengellinen ominaisuus muiden ominaisuuksiensa osana. Se saattaa vain jäädä vähemmälle huomiolle, mutta ehkä joskus vielä huomataan sen tärkeys osana hyvinvoivaa ihmistä. Nämä on niin mielenkiintoisia asioita ja tarvitsevat vielä selvittelyä. Lopulta siis sielu palaa alkulähteelleen Jumalan luo, joka viisaudessaan päättää kuinka kaikki tulee menemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen miettinyt tätä aihetta myös paljon.
Oletteko koskaan miettineet, miten suuri vaikutus ihmisen puhekyvyllä on ajatteluun, muistoihin ja ymmärtämiseen?
Verrattuna vaikkapa eläimiin, jotka elävät vaistojensa varassa, ihminen on oppinut kommunikoimaan niin selvästi toisten ihmisten kanssa, että ovat samalla oppineet uutta tietoa itsestään.
Kuvitellaan että maailmaan syntyy nyt uusi ihminen. Ilmestyy tyhjästä. Hän ei toki selviä hengissä kuin pari päivää, koska
a) ei ymmärrä olevansa olemassa
b) tuntee luultavasti nälkää, kylmää jne.
c) ymmärtää ehkä, että jotain pitäisi tehdä nälälle ja kylmälle, mutta mitä, alkaako hajuaistin varassa etsiä mitä vain suuhun laitettavaa, kiviä maasta?
Eli tässä kohtaa ihmisellä toki saattaa olla myös sielu, mutta jos ihmisellä ei ole YMMÄRRYSTÄ tai muita ihmisiä opettamassa miten kävellään, syödään, puhutaan, niin ihminen ei ole oikeastaan sen kummempi kuin mikä tahansa muukaan maan ötökkä.
Laumassa saalistavat eläimet ovat toki myös oppineet, miten homma parhaiten toimii. Mutta koska eivät osaa puhua eli toisin sanoen eivät ymmärrä (eli käydä keskustelua päänsä sisällä) niin eivät ole kehittyneet ihmisen tasolle. Tietty muut aistit ovat sillä tasolla, että ihmisen aistit eivät siihen yllä. Eikä ole tarvettakaan, koska ihmisen älykkyys paikkaa nuo puutteet.
Eli onko sielu lopulta se jokin "kipinä", joka on kaikessa maan päällä elävässä? Ihminenhän ei ole mitenkään poikkeava verrattuna muihin eläimiin, vain kehittyneempi.
Vai onko yksinkertaisesti niin, että vain aistit luovat mielikuvan olemassaolosta ja kehittyneenä eläinlajina osaamme myös miettiä olemassaoloamme?
Voisin myös jatkaa kasvisolun rakenteesta (kukaan tuskin ajattelee, että kasveillakin on sielu, vaikka nekin elävät, yhteyttävät ja lisääntyvät), mutta itse olen sitä mieltä että "sielu" on yhtä kuin opittu ymmärrys omasta olemassaolosta.
Eli kun kuolet niin aistit vaan lakkaa toimimasta ja se siitä. :(
Vierailija kirjoitti:
Sielua ei ole olemassa, se on uskovaisten keksintö, jolla pääsee mielikuvitustaivaaseen.
Ei ole mitään mystistä sieluenergiaa olemassa.
Ei sitä kaikilla olekaan. Ehkä sinä olet yksi heistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sielu valitsee mihin kehoon syntyy, ketkä ovat vanhemmat. Sielu jää elämään vaikka ihminen kuolisi ja syntyy sitten uudelleen. Kirjasuosituksia sielun ikuinen elämä / Lisa Williams
Tuo on kauniin kuuloinen ajatus. Tuossa on idea valinnasta, siis keho & vanhemmat, minkä sielu itse tekee. Itse ajattelen myös, että kyse on valinnasta, mutta se on valinta/päätös, jonka Jumala tekee.
Uskon myös siihen, että sielu jää elämään ruumiin kuihduttua, mutta sielu siirtyy odottamaan sitä, kun Kirjat avataan. Siellä on ylhäällä kaikki, mitä olemme tehneet tai sanoneet elämämme aikana.
On kielen väärinkäyttöä esittää kysymys jonkin sellaisen olemassaolosta josta ei ole minkäänlaista näyttöä. Sielu on sana joka liittyy uskonnolliseen kontekstiin. Uskonnollinen käsite on mitä ilmeisimmin fiktiota ja fiktion käsiteeseen sisältyy täysin oleellisesti se että kyse ei ole reaalimaailman ilmiöstä.
Myöskään "tuntematon energia" ei oikeastaan tarkoita mitään, siinä ei ole mitään kommentoimisen arvoista.
Voiko vuorenpeikot elää Altai-vuoriston läntisten laaksojen alueella, jonkin tuntemattoman energialähteen varassa? Ja lisäkysymys: Kuinka vuorenpeikot viettävät vapaa-aikaansa, silloin kun ne eivät louhi malmia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sielu etsii onnellisuutta, halujen täyttymistä.
... Kaikki kumpuaa tietoisuudesta. Elämän olosuhteiden ja itse kehon havaitseminen on mahdollista tietoisuuden ansiosta.
Kuun heijastuminen vesistön pinnasta auttaa meitä ymmärtämään tämän. Kun vesi aaltoilee, heijastus värähtelee ja heiluu aaltojen mukana. Kuu itse loistaa taivaalla vakaasti ja liikkumattomana. Myös sielu loistaa hengellisestä sijainnistaan (ajan ja avaruuden tuolla puolen), joka heijastuu aineen vääristämän tietoisuuden kautta ruumiillisen olemassaolon vaihtelevissa olosuhteissa. Ruumis on sielun harhojen biologinen ilmentymä. Kehon synnyttää itseilmaisu, joka perustuu väärään käsitykseen itsestä, hienovaraisesta karkeaan, kerros kerrokselta: ego, mieli, mieli ja aistit. Sielu itsessään on hienovarainen, tietoinen tarkkailija, joka valaisee ja elävöittää tietoisuudella ruumiin aineellisia kuoria kokemalla ruumiillisen olemassaolon."
...
Kristinusko menee siinä harhaan, että siinä halutaan poistaa ruumiillinen keho, koska se on saastainen. Perustuu tietysti tuohon harhaan, mutta kukaan ei ole valaistunut ilman kehoa. Edes Jeesus. Pääuskonto ei auta, jos haluaa puhdistua pintaa syvemmältä. Kaikki, jotka on kehoon syntyneet, on epätäydellisiä. ... Täytyy ensin tunnistaa kehonsa, jotta siitä voi luopua.
Jos ihminen haluaa valaistua, niin se tapahtuu sitä kautta, että hyväksyy kehonsa, ei siis tuomitse itseään, vaan hyväksyy itsensä ja harhaiseen olemukseen syntyneet asiat. Myöntää ollensa väärässä, lähes kaikessa. Se on egolle iso haaste. Asioista voi päästää irti, kun ensin kokee ruumiissaan sen, miten vesi aaltoilee. Eli antaa tunteiden tulla ja mennä. Sitä kautta voi löytää sielunsa, eli kuun taivaalta.
Sielunsa löytäminen edellyttää rehellistä itsensä tutkailua, hyväksymistä, ei tuomitsemista. Hengellisyys on oma sisäinen prosessi. Uskonnot on jotain muuta. Oikotietä onneen ei ole.
Me emme ole kehoja, joilla "on" sielu. Olemme sieluja, joilla on keho. Sielut eivät tarvitse elääkseen kehoa. Ruumiita, joissa ei ole sielua, kutsutaan "kuolleiksi".
Sielut ovat todellisia eläviä olentoja, joilla on ainutlaatuisia henkilökohtaisia ominaisuuksia - tunteet, mieli, äly. Sielut eivät kuole, eivät vanhene, eivät koskaan lakkaa olemasta ja säilyttävät aina yksilöllisyytensä.
"Niin kuin ihminen pukeutuu uusiin vaatteisiin ja hylkää vanhat, niin sielu pukeutuu uuteen kehoon ja jättää vanhan ja hyödyttömän kehon taakseen".
On suuri harhakuvitelma samaistua aineelliseen kehoon.
Sielu on elävä tietoisuushiukkanen, yksilöllisen tietoisuuden kantaja, kun taas aineellinen keho on kuollutta ainetta, materiaa. Sielu on ikuinen ja muuttumaton, ja aineellinen keho on väliaikainen.
Tästä aiheesta lisää ”Bhagavad Gitasta”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sielu on energiaa. Kurt Gödel todisti tämän. Jopa Suomessakin oli tästä ohjelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt ihan samaa kuin ap.
Tuo on niin vaikeasti tutkittava juttu, ettei tuohon tule vastausta tieteen taholta pitkään aikaan, jos ikinä, mutta minusta tuo on ihan hyvin mahdollista.
Kaikkea ei voi mitata, eikä todistaa.
Aivan kaikki on mitattavissa. Noinko vähän ymmärrät luonnontieteistä?
Jos on tuntematon ilmiö, niin eihän sellaiselle voi olla mittariakaan, vai mitä? Heh.
Eihän radioaktiivisuudellekaan ole ollut mittaria kuin kai jotain sata vuotta, vaikka ilmiö on ollut olemassa iät ja ajat. Sitä ei vain tiedetty.
Eli se oli mitattavissa.
MOT
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sielua ei ole olemassa, se on uskovaisten keksintö, jolla pääsee mielikuvitustaivaaseen.
Ei ole mitään mystistä sieluenergiaa olemassa.
Energiaa on olemassa ihan ateistienkin mielestä, joten aika ahdasmielistä laittaa kaikki samaan nippuun.
Sieluun voi uskoa vaikka ei muuten uskoisikaan, mitä sielulla itse kukin käsittääkään.
Voi sitä uskoa vaikka mihin roskaan, mutta ei se siitä totta tee.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen elopaino tippuu aavistuksen verran heti viimeisen henkäyksen jälkeen.
No sen verran mitä suolesta ja rakosta valahtaa tavaraa ulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sielua ei ole olemassa, se on uskovaisten keksintö, jolla pääsee mielikuvitustaivaaseen.
Ei ole mitään mystistä sieluenergiaa olemassa.
Energiaa on olemassa ihan ateistienkin mielestä
Ei sitä hörhöenergiaa mistä hihhulit ja jotkut reikihoitajat höpisevät.
On sielun olemassaololle parikin perustetta. Ilman sielua/mieltä et voi argumentoida, koska ei olisi ketään, joka ajattelisi. Ja toiseksi, intuitio sanoo, että keholla täytyy olla ohjaaja, eli jos keho olisi pelkkiä atomeita, se ei liikkuisi minnekkään.