Lue keskustelun säännöt.
Muita joita miesten tapailu ahdistaa?
20.12.2014 |
Minun on jostain syystä vaikea tapailla miehiä. Olin teini-iästä saakka pitkään ensimmäisen mieheni kanssa, ja nyt 26-vuotiaana olen muutaman vuoden elänyt sinkkuna. Kuitenkin parisuhteen kannalta silmät auki pitäen, eli Tinderit ja nettitreffisivut on kokeiltu. On aivan kamalaa mennä noiden pohjalta treffeille uusien ihmisten kanssa, sillä olen niin ujo ja epävarma, mutta olen kuitenkin itseni siihen pakottanut, koska mitään ei saa jos ei yritä.
Muutamien kanssa on sitten päästy tapailuvaiheeseen, ja siinä kohtaa minua vasta alkaakin ahdistamaan. En oikein ymmärrä miksi, ja syy on varmasti minussa, koska kaikkien kohdalla on ollut sama tunne. Ulkona, vaikka kahvilassa, toista on helppo tavata, mutta minun on todella vaikea esim. päästää ketään kotiini, tai käydä miesten kotona. Siinä ollaan jotenkin niin selkeästi kahdestaan ilman mitään häiriöitä, ja se ei tunnu hyvältä. Miksi se on niin vaikeaa?? Onko kellään muulla? Tapailen nyt parhaillaan miestä, joka haluaisi tulla luokseni yöksi lähiaikoina, ja minä en haluaisi suostua. Tämä mies siis on tosi mukava ja haluan tapailla häntä, mutta kahdestaan oleminen on hänenkin kanssaan yhtä tukalaa kuin kaikkien muidenkin. Tulen noissa tilanteissa hirveän itsetietoiseksi, puhe takkuilee ja mieskin alkaa usein vaikuttaa jotenkin luotaantyöntävältä (ilman mitään kunnon syytä).
Yksi osa-alue on noissa tilanteissa myös seksi. Haluaisin olla rennosti ja pitää hauskaa, mutta minua vain ahdistaa kun mies tulee lähemmäs ja lähemmäs ja alkaa suudella. Ja siis kukaan ei ole käynyt mitenkään päälle tai ahdistellut, minä tässä olen se joka reagoi oudosti. Ja vaikka vain sohvalla istuttaisiin ilman mitään kosketusta, niin pahalta tuntuu silti.
Osaako kukaan samaistua tällaisiin tuntemuksiin? Haluaisin osata analysoida itse mikä minussa on vikana, mutta en tiedä miksi olen tällainen. Pakko tästä on päästä yli jos joskus haluaa parisuhteeseen. Muistan muuten etäisesti, että ensimmäisen poikaystäväni seura ahdisti minua alussa myös, paljonkin, mutta päädyimme silti olemaan vuosia onnellisesti yhdessä.
Kommentit (75)
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 19:48"]
Koska olen ollut parisuhteessa aiemmin ja se oli parasta aikaa elämässäni. Haluan perheen ja rakkautta. Minulla saattaa olla vaikeuksia olla oma itseni miesten seurassa, mutta tiedän että siitä voi päästä yli.
ap
[/quote]
Millainen olet, kun olet oma itsesi? Missä tilanteissa koet olevasi oma itsesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 19:48"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 19:43"]
Miksi edes haluat parisuhdetta?
[/quote]
Koska olen ollut parisuhteessa aiemmin ja se oli parasta aikaa elämässäni. Haluan perheen ja rakkautta. Minulla saattaa olla vaikeuksia olla oma itseni miesten seurassa, mutta tiedän että siitä voi päästä yli.
ap
[/quote]
Minua mietityttää, että etsitkö miestä joka antaa rakkautta sinulle? Kuitenkin rakkaus on oikeasti meissä itsessämme, emme me "saa" sitä toisilta. Kyllä sitä saa tavallaan toiselta, mutta oman kokemukseni mukaan vain sen verran, mitä itsestä "lähtee". Ei siinä ole mitään pahaa, jos omat tunteesi eivät heti herää, mutta voitko silloin tuntea mieheltäkään tulevan rakkautta? Jos se siellä jotenkin "hämää"? Voin olla väärässäkin toki.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 19:51"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 19:48"]
Koska olen ollut parisuhteessa aiemmin ja se oli parasta aikaa elämässäni. Haluan perheen ja rakkautta. Minulla saattaa olla vaikeuksia olla oma itseni miesten seurassa, mutta tiedän että siitä voi päästä yli.
ap
[/quote]
Millainen olet, kun olet oma itsesi? Missä tilanteissa koet olevasi oma itsesi?
[/quote]
Omana itsenäni en jännitä mitään. Voin puhua paljonkin tai olla hiljaa, ja tiedän että kelpaan kummassakin tapauksessa. Olen mielestäni huumorintajuinen, mukava ja iloinen, ja minusta oikeasti pidetään. Olen ehkä vähän höpsö ja ajatukseni saattaa harhailla, joten teen tai sanon välillä tahattoman höpsöjä asioita, mutta se ei haittaa, sillä on ihmisiä jotka ymmärtävät minua. Tällaiseksi tunnen itseni parhaiden ystävieni seurassa, onneksi olen heidät löytänyt! Toimivassa parisuhteessa tunsin myös samanlaista tunnetta, että pieni mokailukaan ei haittaa yhtään mitään. Olo oli turvallinen. Sellaisissa olosuhteissa en pelkää mitään enkä ole epävarma :)
ap
Mulla on sama ongelma kuin ap:llä. Olen ratkaissut asian omalta kohdaltani niin, että en tapaile niitä vieraita miehiä eli käytännössä en sitten ketään, jos ei töissä tai harrastuksissa tule vastaan ensin kaverina. Toi nukkuminenkin ahdistaa tosiaan ihan hirvittävästi. Ja luottamusta ei ole kehenkään eli siksi pitäisi tuntea hyvin ensin kaveripohjalta.
Ehkä kannattaisi vaan alkaa opiskelemaan tai harrastamaan jotain miehiä pursuavaa lajia, jotta niitä luonnollisia kontakteja tulisi jossain vaiheessa. Otan minäkin vastaan vinkkejä näistä.
OT. Olit "teini-iästä saakka pitkään ensimmäisen miehen" kanssa ja nyt "26-vuotiaana muutaman vuoden sinkkuna". Olet siis 26? Et tosiaan ole ehtinyt olla missään pitkässä suhteessa jos olet ollut muutaman vuoden (siis yli 2 vuotta vähintään) sen jälkeen sinkkunakin. Ellet sitten alkanut olla 13-vuotiaan sen miehen kanssa, joka toivottavasti ei ollut mies vaan poika. Ihanaa miten nuorista kaikki on niin pitkäaikaista ja vakavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ihan sama kuin sulla ap!! Veikkaan etten ikinä löydä miestä.. yksi poikaystävä mulla on ollut, joka ei ole herättänyt näitä tunteita. Sitä ennen mulla oli yksi aika ahdistava poikaystävä tosi nuorena. Taidan olla sitoutumiskammoinen.
No jos kotiympäristö muodostaa huimia paineita, niin voisitko ajatella lähteväsi miehen kanssa vaikka viikonloppumatkalle johonkin vieraaseen kaupunkiin tai risteilylle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 20:17"]
OT. Olit "teini-iästä saakka pitkään ensimmäisen miehen" kanssa ja nyt "26-vuotiaana muutaman vuoden sinkkuna". Olet siis 26? Et tosiaan ole ehtinyt olla missään pitkässä suhteessa jos olet ollut muutaman vuoden (siis yli 2 vuotta vähintään) sen jälkeen sinkkunakin. Ellet sitten alkanut olla 13-vuotiaan sen miehen kanssa, joka toivottavasti ei ollut mies vaan poika. Ihanaa miten nuorista kaikki on niin pitkäaikaista ja vakavaa.
[/quote]
Lisää OT:ta: Jos AP on seurustellut vaikka 7 vuotta sen exänsä kanssa, se on kuitenkin yli neljäsosa AP:n _koko_ tähänastisesta elämästä mukaan lukien vaippaikä. On se pitkä aika. 26-vuotias ei voisikaan vielä viettää rubiinihäitä.
poihditaanko täällä näinkin henkevia asioita ihan oikeasti kaiket päivät? Ennen lastenrattaita olisi kyllä ihanaa olla vähän muutakin ennen, niinkuin yleensä monet varmaankin ovat havainneet. vuorovaikutteinen näköyhteys lumotilassa on vähän kuin "kolmannen asteen yhteys". silloin luulisi että perusarvot olisisivat kohdallaan; mene ja tiedä ja kokeile.
sitten on tuo pohdinta vaikkapa "pienten" kohdalla. jos tuo edellinen on wau, ei muustakaan tule ongelmia :)
tuleekohan kohta käsilaukusta tai mistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kuulostaa että yrität puristaa itseäsi perinteisen parisuhteen muottiin, vaikkei se sovi sinulle, ainakaan nyt. Joku mies ajattelisi tuosta ihan toisin ja toimisi vain oman mielen mukaan! ...ei siinäkään ole mitään väärää, jos on avoin.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 20:17"]
OT. Olit "teini-iästä saakka pitkään ensimmäisen miehen" kanssa ja nyt "26-vuotiaana muutaman vuoden sinkkuna". Olet siis 26? Et tosiaan ole ehtinyt olla missään pitkässä suhteessa jos olet ollut muutaman vuoden (siis yli 2 vuotta vähintään) sen jälkeen sinkkunakin. Ellet sitten alkanut olla 13-vuotiaan sen miehen kanssa, joka toivottavasti ei ollut mies vaan poika. Ihanaa miten nuorista kaikki on niin pitkäaikaista ja vakavaa.
[/quote]
Ensimmäinen suhteeni kesti lähes 7 vuotta, kyllä sanoisin sitä pitkäaikaiseksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä kuulostaa aromanttisesta aseksuaalisuudesta.
Minusta ap kuulostaa romanttiselta aseksuaalilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 22:08"]
Minusta ap kuulostaa romanttiselta aseksuaalilta.
[/quote]
En ole aseksuaali :)
ap
Ap, sinuna jättäisin hetkeksi tapailun ja kiinnittäisin huomioni sisimpääni. Miten suhtaudut itseesi? Oletko avoin rakkaudelle, uudelle ihmiselle ja sille, että jakaisit elämäsi toisen ihmisen kanssa? Tunnetko, että sinulla on palo ja into suhteita kohtaan ja sellainen kaipuu, että haluat miehen viereesi tositarkoituksessa?
Mä sain tekstisi luettuani sen kuvan, että olet nyt jossain epäselkeässä vaiheessa ja et ole ihan selvillä mikä itse olet ja mikä on suhteesi miehiin. Voin toki olla väärässä, mutta kyllä sun paikkasi on parisuhteessa kun halua löytyy tapailuun, nyt täytyy vain viilata suhde omaan itseensä ennenkuin voi olla tarpeeksi luottavainen siihen, että sen sijaan että pelkää miehen näkemistä sen näkee hetkenä, kun voi saada jotain uutta ja arvokasta kokemusta vaikka jutut menisi mönkään. Itse olen paininut samojen asioiden kanssa, mutta hiljalleen koen olevani jälleen varma käymään treffeillä ilman ahdistusta. Ennen en päässyt paria treffiä pidemmälle, sillä ajatus itsestä miehen kämpässä/siitä mun reviirillä oli liikaa. Seksiäkään ei tietysti koskaan harrastettu :D
Samaa mieltä: sinulla pitäisi olla palo siihen suhteeseen.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 18:36"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 18:31"]
Onko muuten perheessäsi tai lähipiirissäsi ollut ketään miestä (tai naista) joka olisi herättänyt samanlaisia turvattomuuden ja neuvottomuuden tunteita kuin nämä treffikumppanit? Sehän on tietenkin klisee, että kaikki johtuisi lapsuudesta tms, mutta se vain on niin, että usein juuri parisuhdekumppanit herättää samoja tunteita kuin oma isä tai äiti. Jos esim. oma isä on ollut turvaton, niin joku siinä parisuhteessa on semmoista, että se voi herättää samoja tunteita kuin mitä on kokenut lapsena, toisin kuin vaikka joku kaverisuhde.
[/quote]
En usko että tällaista selitystä löytyy minun tapauksessani. Minulla on ollut aivan tavallinen lapsuus, ja ihanat vanhemmat. Vanhempani ovat lisäksi aina neuvoneet minua etsimään miestä, joka kohtelee minua kauniisti. Niin olen etsinytkin, enkä ole tapaillut elämäni aikana yhtään kusipäätyyppiä.
Nyt kun mietin, niin yksi melko kauan kuvioissa ollut tapailukumppani ei oikeastaan aiheuttanut näitä ikäviä tunteita, ainakaan kovin paljoa. Tiesin kuitenkin alusta saakka, ettei hänestä olisi minulle pysyväksi puolisoksi, mikä lievensi kaikkea stressiä todella paljon. En kuitenkaan pidä itseäni sitoutumiskammoisenakaan...
ap
[/quote]
Minulla on ollut ja on edelleen samanlaisia ongelmia. Kaipaisin suhdetta mutta liiallinen läheisyys tuntuu tosi pahalta. Tunnen kuin koko keho jännittyy, ikään kuin valmistautuu jäykäksi jostain syystä. Puolustusrefleksi kenties. Tätä tunnetta ei ole kanssa tullut jos ihastuksen kohde on ollut ns. saavuttamaton. Esim. varattu tai homo tai sitten muuten tietää, ettei jutusta tule mitään. Ei siis ole pelkoa "onnistua".
Luulin kanssa, että minulla on ollut hyvä lapsuus. Nyt 30v minulle on alkanut nousta pintaan muistoja siitä, että isä on lyönyt minua. Ei mitenkään hakkaamalla hakannut mutta on ollut väkivaltainen ja minä puolustuskyvytön lapsi. Kun tämä kela oli päällä heräsin eräänä aamuna ajauksen, etten halua miesten tekevän minulle pahaa. No sehän ei ole todennäköistä edes mutta näköjään syvällä oleva pelko. Vielä muutama vuosi sitten en oli tajunnut linkki ahdistukseni ja kokemusteni välillä. Ehkä sinnullekin on tapahtunut jokin asia, joka aiheuttaa tuon.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 22:23"]
Ap, sinuna jättäisin hetkeksi tapailun ja kiinnittäisin huomioni sisimpääni. Miten suhtaudut itseesi? Oletko avoin rakkaudelle, uudelle ihmiselle ja sille, että jakaisit elämäsi toisen ihmisen kanssa? Tunnetko, että sinulla on palo ja into suhteita kohtaan ja sellainen kaipuu, että haluat miehen viereesi tositarkoituksessa?
Mä sain tekstisi luettuani sen kuvan, että olet nyt jossain epäselkeässä vaiheessa ja et ole ihan selvillä mikä itse olet ja mikä on suhteesi miehiin. Voin toki olla väärässä, mutta kyllä sun paikkasi on parisuhteessa kun halua löytyy tapailuun, nyt täytyy vain viilata suhde omaan itseensä ennenkuin voi olla tarpeeksi luottavainen siihen, että sen sijaan että pelkää miehen näkemistä sen näkee hetkenä, kun voi saada jotain uutta ja arvokasta kokemusta vaikka jutut menisi mönkään. Itse olen paininut samojen asioiden kanssa, mutta hiljalleen koen olevani jälleen varma käymään treffeillä ilman ahdistusta. Ennen en päässyt paria treffiä pidemmälle, sillä ajatus itsestä miehen kämpässä/siitä mun reviirillä oli liikaa. Seksiäkään ei tietysti koskaan harrastettu :D
[/quote]
Pelkään, että en ehkä tosiaan olekaan valmis suhteeseen. Jotenkin ajatus treffailun lopettamisesta houkuttaa, sillä olen niin kyllästynyt niihin ikäviin tunteisiin joita se mukanaan tuo (vaikka siis tietenkin positiivisiakin puolia löytyy). Mutta en sinänsä viihdy sinkkuna. Elämä on rauhallisempaa ja yksinkertaisempaa, mutta toisaalta kaipaan parisuhdetta ja tunnen itseni yksinäiseksi. Tiedän millaista on olla vakituisessa suhteessa, ja oli se parempi olotila kuin yksin oleminen. Siihen siis pyrin uudelleen. Tuosta voisi varmaan vetää johtopäätöksen että minulle kelpaisi kuka vaan, mutta olen oikeasti tosi nirso sen suhteen, kenen kanssa suostun edes ensitreffeille. Treffailu ei ole minulle helppoa, joten miksi harrastaisin sitä vain ajanvietteenä kenen kanssa tahansa.
ap
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 19:35"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 19:27"]
Miehen kotona on paljon helpompaa, mutta silti vaikeampaa kuin jossain ulkona. Minun luonani ajatukseni laukkaavat epämukavan hurjaa vauhtia, ja mietin koko ajan pitäisikö tarjota syötävää, juotavaa, laittaa musiikkia päälle, vai televisio, vai sulkea kaikki ylimääräinen melu pois. En pidä vierailijoista tämän ominaisuuteni takia muutenkaan, mieluummin käyn toisten luona itse. Kotonani muutun ihan mahdottomaksi hermoilijaksi, ja suusta pääsee ihmeellisiä sammakoita, kun en oikein pysty keskittymään keskusteluun.
Hitaasti eteneminen olisi minulle tosi tärkeää. Olen esim. mennyt muutaman miehen kanssa omaan tahtiini nähden liian nopeasti sänkyyn, ja ne kokemukset tuntuvat edelleen pahalta. Tiedänpähän ainakin nyt mikä minulle ei sovi. Mutta tuskin kukaan ymmärtäisi, jos sanoisin että haluaisin vaikka kokonaisen viikon olla kokonaan omissa oloissani. En vaatisi sitä tapailukumppanilta, sillä itsellenikin olisi järkytys, jos saisin tietää että oma olemassaoloni aiheuttaisi jollekin ahdistusta.
ap
[/quote]
Ehkä nämä sinun ongelmat menee vain elämänkokemuksen puutteen piikkiin (se on ihan hyvä, ei siitä elämänkokemuksesta mitään iloa ole). Sitten kun on ns. oikeita ongelmia vaikka siinä parisuhteessa niin ei ehdi miettiä pitääkö laittaa telkkari kiinni vai auki tai mitä pitää tarjota. Myöskään ei varmasti ketään normaalia miestä järkytä jos ystävällisesti ilmoittaa, että haluaisi olla nyt viikon ihan itsekseen. Jossain vaiheessa suhdetta useimmat miehet päinvastoin ilahtuisivat tällaisista viikoista suuresti. Tai siis lähinnä kai yritän sanoa, ettei tuommoisilla jutuilla oikeasti ole yhtään mitään väliä minkään kannalta eikä suhde jätä onnistumatta siksi jos on tullut laitettua väärää musiikkia soimaan, mutta tämän siis huomaat varmaan sitten kun olet saanut enemmän niitä kokemuksia. Ja senkin varmasti tulet huomaamaan, että sinun olemassaolosi tulee ahdistamaan tulevaa aviomiestäsikin useaan otteeseen, muttei sekään ole mikään maailmanloppu.
[/quote]
Oman pään sisällä asiat paisuvat aina niin suuriksi, että on hyvä että joskus joku tällä tavoin muistuttaa, etteivät ne niin suuria olekaan. Toivottavasti olet oikeassa siinä, että mieskin voisi arvostaa omaa aikaa. Ei se tarkoita, että toiseen olisi kyllästynyt. Minä vain haluan välillä olla yksin.
Elämänkokemusta minulta puuttuukin, ja se on kai yksi syy miksi minun on niin vaikea arvioida mikä tässä mättää. Olen aina pelännyt syrjäytyväni esim. parisuhdemarkkinoilta, siksikin olen pakottautunut tapailemaan ihmisiä.
ap