Lue keskustelun säännöt.
Muita joita miesten tapailu ahdistaa?
20.12.2014 |
Minun on jostain syystä vaikea tapailla miehiä. Olin teini-iästä saakka pitkään ensimmäisen mieheni kanssa, ja nyt 26-vuotiaana olen muutaman vuoden elänyt sinkkuna. Kuitenkin parisuhteen kannalta silmät auki pitäen, eli Tinderit ja nettitreffisivut on kokeiltu. On aivan kamalaa mennä noiden pohjalta treffeille uusien ihmisten kanssa, sillä olen niin ujo ja epävarma, mutta olen kuitenkin itseni siihen pakottanut, koska mitään ei saa jos ei yritä.
Muutamien kanssa on sitten päästy tapailuvaiheeseen, ja siinä kohtaa minua vasta alkaakin ahdistamaan. En oikein ymmärrä miksi, ja syy on varmasti minussa, koska kaikkien kohdalla on ollut sama tunne. Ulkona, vaikka kahvilassa, toista on helppo tavata, mutta minun on todella vaikea esim. päästää ketään kotiini, tai käydä miesten kotona. Siinä ollaan jotenkin niin selkeästi kahdestaan ilman mitään häiriöitä, ja se ei tunnu hyvältä. Miksi se on niin vaikeaa?? Onko kellään muulla? Tapailen nyt parhaillaan miestä, joka haluaisi tulla luokseni yöksi lähiaikoina, ja minä en haluaisi suostua. Tämä mies siis on tosi mukava ja haluan tapailla häntä, mutta kahdestaan oleminen on hänenkin kanssaan yhtä tukalaa kuin kaikkien muidenkin. Tulen noissa tilanteissa hirveän itsetietoiseksi, puhe takkuilee ja mieskin alkaa usein vaikuttaa jotenkin luotaantyöntävältä (ilman mitään kunnon syytä).
Yksi osa-alue on noissa tilanteissa myös seksi. Haluaisin olla rennosti ja pitää hauskaa, mutta minua vain ahdistaa kun mies tulee lähemmäs ja lähemmäs ja alkaa suudella. Ja siis kukaan ei ole käynyt mitenkään päälle tai ahdistellut, minä tässä olen se joka reagoi oudosti. Ja vaikka vain sohvalla istuttaisiin ilman mitään kosketusta, niin pahalta tuntuu silti.
Osaako kukaan samaistua tällaisiin tuntemuksiin? Haluaisin osata analysoida itse mikä minussa on vikana, mutta en tiedä miksi olen tällainen. Pakko tästä on päästä yli jos joskus haluaa parisuhteeseen. Muistan muuten etäisesti, että ensimmäisen poikaystäväni seura ahdisti minua alussa myös, paljonkin, mutta päädyimme silti olemaan vuosia onnellisesti yhdessä.
Kommentit (75)
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 22:35"]
Pelkään, että en ehkä tosiaan olekaan valmis suhteeseen. Jotenkin ajatus treffailun lopettamisesta houkuttaa, sillä olen niin kyllästynyt niihin ikäviin tunteisiin joita se mukanaan tuo (vaikka siis tietenkin positiivisiakin puolia löytyy). Mutta en sinänsä viihdy sinkkuna. Elämä on rauhallisempaa ja yksinkertaisempaa, mutta toisaalta kaipaan parisuhdetta ja tunnen itseni yksinäiseksi. Tiedän millaista on olla vakituisessa suhteessa, ja oli se parempi olotila kuin yksin oleminen. Siihen siis pyrin uudelleen. Tuosta voisi varmaan vetää johtopäätöksen että minulle kelpaisi kuka vaan, mutta olen oikeasti tosi nirso sen suhteen, kenen kanssa suostun edes ensitreffeille. Treffailu ei ole minulle helppoa, joten miksi harrastaisin sitä vain ajanvietteenä kenen kanssa tahansa.
ap
[/quote]
Tauko ei olisi negatiivisten tunteiden poistamisen takia, vaan henkisen kasvun vuoksi. Selkeästi sulla mättää asiat nyt paljon tässä osa-alueessa kun ne nostaa noin suuret ja huonot tunteet pintaan minkä lisäksi perusluonteeltasivaikutat suhteellisen neuroottiselta - vaikea nähdä miten tuossa tilassa saisit oikeasti sitoutumaan kykenevän ja rakastavan miehen itsellesi. Vakka kuitenkin valitsee aina kantensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisen seurassa nukkumine on suurin luottamuksen osoitus mitä voi olla. Toinen vartioi tavallaan untasi ja olet puolustuskyvyttömässä tilassa. Jos tämä oikeasti ahdistaa paljon niin sulla on aika tavalla perusturvallisuus järkkynyt. Ehkä et osaa edes itse sanoa mistä se johtuu mutta kannattaisi alkaa selvittämään.
Miksi treffailustakin pitää tehdä niin helvetin monimutkaista. Ennen riitti yksinkertaisesti kun tuli toimeen ja tykkäsi toisesta. Nyt vaikuttaa että tapailussa pitää toimia jonkun valmiiksi kirjoitetun käsikirjoituksen mukaan ja noudattaa tarkkoja sinkkuelämä-sarjan opettamia ohjeita ettei häviä jotain kuviteltua mies-nainen valtapeliä.
Joko osuu tai ei osu. Ei sitä tarvitse lopun elämää filosofisoida. Ennen otettiin naapurin poika eikä analysoitu treffejä loputtomiin.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 22:59"]
Miksi treffailustakin pitää tehdä niin helvetin monimutkaista. Ennen riitti yksinkertaisesti kun tuli toimeen ja tykkäsi toisesta. Nyt vaikuttaa että tapailussa pitää toimia jonkun valmiiksi kirjoitetun käsikirjoituksen mukaan ja noudattaa tarkkoja sinkkuelämä-sarjan opettamia ohjeita ettei häviä jotain kuviteltua mies-nainen valtapeliä.
Joko osuu tai ei osu. Ei sitä tarvitse lopun elämää filosofisoida. Ennen otettiin naapurin poika eikä analysoitu treffejä loputtomiin.
[/quote]
Normaalit ihmiset haluavat kenties tutustua toiseen eikä nykyaikaa ole se, että otetaan perähikiältä se ensimmäinen vastaantuleva, ihmiseltä edes etäisesti näyttävä ja juosta heti alttarille kuten vanhoina aikoina tehtiin.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 22:55"]
Toisen seurassa nukkumine on suurin luottamuksen osoitus mitä voi olla. Toinen vartioi tavallaan untasi ja olet puolustuskyvyttömässä tilassa. Jos tämä oikeasti ahdistaa paljon niin sulla on aika tavalla perusturvallisuus järkkynyt. Ehkä et osaa edes itse sanoa mistä se johtuu mutta kannattaisi alkaa selvittämään.
[/quote]
Mielenkiintoista että päädyit kuvailemaan asiaa juuri noin... Toisen kanssa nukkuminen on minulta nimittäin todellakin suurin luottamuksen osoitus mitä keksin. Se puolustuskyvyttömyys on juuri se asia joka minua häiritsee. Inhoan yli kaiken ajatusta, että minä nukkuisin ja toinen olisi vieressä valveilla syystä tai toisesta. Perusturvallisuus sitten... Jos minulla on se järkkynyt, niin todella vaikea keksiä miksi näin olisi. Ainakaan omiin vanhempiini se ei varmastikaan liittyisi, mutta on kai mahdollisia selityksiä muitakin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 23:02"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 22:59"]
Miksi treffailustakin pitää tehdä niin helvetin monimutkaista. Ennen riitti yksinkertaisesti kun tuli toimeen ja tykkäsi toisesta. Nyt vaikuttaa että tapailussa pitää toimia jonkun valmiiksi kirjoitetun käsikirjoituksen mukaan ja noudattaa tarkkoja sinkkuelämä-sarjan opettamia ohjeita ettei häviä jotain kuviteltua mies-nainen valtapeliä.
Joko osuu tai ei osu. Ei sitä tarvitse lopun elämää filosofisoida. Ennen otettiin naapurin poika eikä analysoitu treffejä loputtomiin.
[/quote]
Normaalit ihmiset haluavat kenties tutustua toiseen eikä nykyaikaa ole se, että otetaan perähikiältä se ensimmäinen vastaantuleva, ihmiseltä edes etäisesti näyttävä ja juosta heti alttarille kuten vanhoina aikoina tehtiin.
[/quote]
Tietenkin pitää toiseen tutustua? Eikä ensimmäistä vastaantulevaa tietenkään tarvitse valita? Mutta nykyaikana tuntuu että syyllistytään kaikessa "yliajatteluun". Yksikään ihminen ei ole kuitenkaan täydellinen. Mutta sellaista silti etsitään/vaaditaan ja kohta ollaan 40-vuotiaita ikisinkku yh-äitejä.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 23:07"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 22:55"]
Toisen seurassa nukkumine on suurin luottamuksen osoitus mitä voi olla. Toinen vartioi tavallaan untasi ja olet puolustuskyvyttömässä tilassa. Jos tämä oikeasti ahdistaa paljon niin sulla on aika tavalla perusturvallisuus järkkynyt. Ehkä et osaa edes itse sanoa mistä se johtuu mutta kannattaisi alkaa selvittämään.
[/quote]
Mielenkiintoista että päädyit kuvailemaan asiaa juuri noin... Toisen kanssa nukkuminen on minulta nimittäin todellakin suurin luottamuksen osoitus mitä keksin. Se puolustuskyvyttömyys on juuri se asia joka minua häiritsee. Inhoan yli kaiken ajatusta, että minä nukkuisin ja toinen olisi vieressä valveilla syystä tai toisesta. Perusturvallisuus sitten... Jos minulla on se järkkynyt, niin todella vaikea keksiä miksi näin olisi. Ainakaan omiin vanhempiini se ei varmastikaan liittyisi, mutta on kai mahdollisia selityksiä muitakin.
ap
[/quote]
Luin jostakin rikollislehdestä sellaisesta miehestä joka kuristi aina nukkuvat naiset jotka oli juuri jossain tavannut ja päässyt niiden luokse yökylään. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 23:13"]
Tietenkin pitää toiseen tutustua? Eikä ensimmäistä vastaantulevaa tietenkään tarvitse valita? Mutta nykyaikana tuntuu että syyllistytään kaikessa "yliajatteluun". Yksikään ihminen ei ole kuitenkaan täydellinen. Mutta sellaista silti etsitään/vaaditaan ja kohta ollaan 40-vuotiaita ikisinkku yh-äitejä.
[/quote]
Tuosta aiemmasta sai sen kuvan, että tapailussa olisi jotain väärää ja automaattisesti ylianalysointia. Ajat OVAT muuttuneet, standardit parisuhteeseen on etenkin naisilla (syystäkin) korkeat, koska toimeentulo ja henki on turvattu vaikka olisi naimaton nainen. Se, että joku kokee itsensä turvattomaksi miesten seurassa on tosi iso hälytysmerkki eikä mitään ylianalysointia nähnytkään.
Aloin miettimään yhtä käytännön asiaa tässä meidän kulttuurissamme Suomessa, täällä ei juuri kosketeta toista ihmistä. Kosketatko kavereitasi ja sukulaisiaai, sekä mies- että naispuolisia, olkapäälle, kätellessä, halatessa, yhdessä askarrellessa, ruokaa ojentaessa, jossain (urheilu) harrastuksessa? Voiko kosketuksen harvinaisuus tehdä kosketustilanyeesta pelottavan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et vastannut kysymykseen oletko testauttanut hormoniarvosi? Vaikutat hyvin epäseksuaaliselta ja kylmän laskelmoivalta.
Mulla oli nuorena samanlaisia ongelmia mutta ne ratkaistiin kaavalla: alkoholia kuvioihin ja mahdollisimman pian sänkyyn (eka kerta kännissä). Sen jälkeen ei enää jännittänyt kun oli jo seksiäkin ollut, ja jos muutama eka tapaaminen oli ollut jokusen tuopin voimalla, niin toisen oppi tuntemaan sen verran hyvin ettei enää jännittänyt.
Olin tosiaan nuorena niin ujo, että ilman alkoholia en varmasti olisi ikinä seurustellut kenenkään kanssa, tai päässyt edes sänkyyn. Selvinpäinhän minä juoksin miesten huomiotakin lähinnä karkuun, kun se ahdisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälläkin yksi jokseenkin introvertti, jota tapailuaikoina ahdisti. Ei ehkä niinkään omat odotukset tai tarve hitaasta etenemisestä, vaan ne vastapuolen ennakko-odotukset siitä, miten suhteen pitäisi edetä, ennen kuin tunnetaan paremmin. Seksissä ahdisti ehkäisyasiat ja sellainen rooli, että pitäisi olla jotenkin lämmiteltävänä, edetä siten, että myöntyy miehen aloitteisiin. Samalla, kun yllykkeitä olisi ihan omasta takaa, en olisi varsinaisesti tarvinnut valmistelua. Ja sitten se tunnelataus siinä alkuvaiheessa, miehet saattavat puhua hyvinkin pehmoisia, kun itse en varsinaisesti ole sekopäisesti ihastuvaa ihmistyyppiä. Ja se varmistelu, kun joutuu selittelemään omia menemisiä, täysin viattomiakin. Ahdistava ajatus, jos ero tulisi ja joutuisi aloittamaan alusta. Jos olisi aseksuaali, ja mielellään vielä epänaisellinen, olisi elämä paljon helpompaa. Ikävää lukea miesten mielipiteitä, että introverttien naisten tulisi pysyä miehistä erossa. Tällaisillakin on tarpeita, eivätkä ne miehetkään pysy kaukana oma-aloitteisesti.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 23:46"]
Et vastannut kysymykseen oletko testauttanut hormoniarvosi? Vaikutat hyvin epäseksuaaliselta ja kylmän laskelmoivalta.
[/quote]
En ole testauttanut. Epäseksuaalista en ole nähnytkään, seksi on ihanaa. Ja lämpimäksi ihmiseksi minua ainakin sanotaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
76: Merkillistä, minulla taas olisi 10 kertaa vähemmän paineita vain nukkua jonkun kanssa, johon en ihan pohjia myöten luota, kuin harrastaa seksiä. Ehkä se osittain johtuu siitä, että olen lapsesta asti nukkunut sikin sokin tuttujen ja puolituntemattomien kanssa kesäleireillä jne. samassa huoneessa tai teltassa.
Sivu/2