Lue keskustelun säännöt.
Muita joita miesten tapailu ahdistaa?
20.12.2014 |
Minun on jostain syystä vaikea tapailla miehiä. Olin teini-iästä saakka pitkään ensimmäisen mieheni kanssa, ja nyt 26-vuotiaana olen muutaman vuoden elänyt sinkkuna. Kuitenkin parisuhteen kannalta silmät auki pitäen, eli Tinderit ja nettitreffisivut on kokeiltu. On aivan kamalaa mennä noiden pohjalta treffeille uusien ihmisten kanssa, sillä olen niin ujo ja epävarma, mutta olen kuitenkin itseni siihen pakottanut, koska mitään ei saa jos ei yritä.
Muutamien kanssa on sitten päästy tapailuvaiheeseen, ja siinä kohtaa minua vasta alkaakin ahdistamaan. En oikein ymmärrä miksi, ja syy on varmasti minussa, koska kaikkien kohdalla on ollut sama tunne. Ulkona, vaikka kahvilassa, toista on helppo tavata, mutta minun on todella vaikea esim. päästää ketään kotiini, tai käydä miesten kotona. Siinä ollaan jotenkin niin selkeästi kahdestaan ilman mitään häiriöitä, ja se ei tunnu hyvältä. Miksi se on niin vaikeaa?? Onko kellään muulla? Tapailen nyt parhaillaan miestä, joka haluaisi tulla luokseni yöksi lähiaikoina, ja minä en haluaisi suostua. Tämä mies siis on tosi mukava ja haluan tapailla häntä, mutta kahdestaan oleminen on hänenkin kanssaan yhtä tukalaa kuin kaikkien muidenkin. Tulen noissa tilanteissa hirveän itsetietoiseksi, puhe takkuilee ja mieskin alkaa usein vaikuttaa jotenkin luotaantyöntävältä (ilman mitään kunnon syytä).
Yksi osa-alue on noissa tilanteissa myös seksi. Haluaisin olla rennosti ja pitää hauskaa, mutta minua vain ahdistaa kun mies tulee lähemmäs ja lähemmäs ja alkaa suudella. Ja siis kukaan ei ole käynyt mitenkään päälle tai ahdistellut, minä tässä olen se joka reagoi oudosti. Ja vaikka vain sohvalla istuttaisiin ilman mitään kosketusta, niin pahalta tuntuu silti.
Osaako kukaan samaistua tällaisiin tuntemuksiin? Haluaisin osata analysoida itse mikä minussa on vikana, mutta en tiedä miksi olen tällainen. Pakko tästä on päästä yli jos joskus haluaa parisuhteeseen. Muistan muuten etäisesti, että ensimmäisen poikaystäväni seura ahdisti minua alussa myös, paljonkin, mutta päädyimme silti olemaan vuosia onnellisesti yhdessä.
Kommentit (75)
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 18:36"]
Nyt kun mietin, niin yksi melko kauan kuvioissa ollut tapailukumppani ei oikeastaan aiheuttanut näitä ikäviä tunteita, ainakaan kovin paljoa. Tiesin kuitenkin alusta saakka, ettei hänestä olisi minulle pysyväksi puolisoksi, mikä lievensi kaikkea stressiä todella paljon. En kuitenkaan pidä itseäni sitoutumiskammoisenakaan...
ap
[/quote]
Tästä tulee taas mieleen, että ihan kuin sulla olisi päässä joku kaava, miten sen miehen kanssa tulee olla ja miltä sen pitää tuntua, tai ikään kuin meneillään olisi joku täydellisen parisuhteen esittämisshow, ja sinua stressaa kun se ei tunnukaan siltä kuin sen pitäisi. Mistä voisi päästä taas siihen, että jos on niin, että nämä miehet nyt vain eivät ole niitä oikeita, ja kuitenkin yrität päässäsi väkisin tehdä heistä sellaisia, niin sitten sinua ahdistaa kun se yhdessäolo ei vastaa omia odotuksiasi. Miksei sitten voi vain hengailla jonkun miehen kanssa ja laittaa hyvää ruokaa tms? Varmaan se onnistuukin, jos a) kummallakaan ei ole odotuksia seksistä b) jos seksiä on, niin kumpaakaan ei haittaa, että suhde on vain ns. fuckbuddy- touhua eikä parisuhde. Jälkimmäinen tuntuu miehiltä onnistuvan huomattavasti helpommin kuin naisilta, minkä takia miesten on ehkä helpompi tässä vaan rennosti laitella ruokaa ja vähän paneskella, vaikka oikeasti naisen persoona tai jutut ei nyt niiiiin kiinnostavia ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 18:42"]
Tunnetko häntä kohtaan seksuaalista halua?
[/quote]
Tunnen, mutta se on vasta hyvin orastavassa vaiheessa. Minun täytyy tuntea ihminen todella hyvin ennen kuin tunnen mitään vahvempaa halua.
ap
Miten ne miehet sitten reagoivat tuohon kiusaantumiseesi tilanteessa? Voisin ajatella, että siitä syntyy helposti itse itseään ruokkiva kierre: vaikutat ei-niin-innostuneelta, mies havaitsee sen ja se heijastuu myös hänen käytökseensä enemmän tai vähemmän ilmeisenä pettymyksenä, miehen muuttunut olemus saa sinut vieläkin epäilevämmäksi sen suhteen, tapahtuuko tässä nyt "oikeita" asioita jne. Ja tuollainen voi olla hyvin pitkälti sanatonta reagointia (esim. katse alkaa hapuilla tai vältellä toista), joka on ristiriidassa sen kanssa, mitä mies tai sinä puhutte ja se vain lisää hämmennyksen määrää.
Mitä sitten teette tai puhutte kun olette miehen kanssa kahdestaan? Tuntuuko sinusta itsestäsi, että sinun pitäisi olla jotenkin mielenkiintoisempi vai eikö mies enää tunnu mielenkiintoiselta? Etkö keksi enää mitään puhuttavaa? Tuo kyllä edelleen kuulostaa siltä, että esim. siellä kävelylenkillä saa energiaa ja virtaa siitä tekemisestä, mutta kahdestaan ollessa sen pitäisi tulla keskinäisestä kemiastanne, ja jos sitä ei ole, niin alkaa ahdistaa. Varsinkin jos koko juttu on sillä pohjalla, että "tässä nyt flirttaillaan ja tapaillaan jännittävästi" eikä teillä oikeasti ole senkään vertaa yhteistä, että voisitte olla ihan vain kavereita ja jutella vaikka jostain yhteisestä mielenkiinnon kohteesta.
sinä ajattelet liikaa järjellä. anna mahdollisuus sellaiselle, joka ei ole täydellinen mutta joka saa perhosia vatsaan. ja joka himottaa sinua. oletko tarkistanut hormoniarvosi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 18:57"]
Miten ne miehet sitten reagoivat tuohon kiusaantumiseesi tilanteessa? Voisin ajatella, että siitä syntyy helposti itse itseään ruokkiva kierre: vaikutat ei-niin-innostuneelta, mies havaitsee sen ja se heijastuu myös hänen käytökseensä enemmän tai vähemmän ilmeisenä pettymyksenä, miehen muuttunut olemus saa sinut vieläkin epäilevämmäksi sen suhteen, tapahtuuko tässä nyt "oikeita" asioita jne. Ja tuollainen voi olla hyvin pitkälti sanatonta reagointia (esim. katse alkaa hapuilla tai vältellä toista), joka on ristiriidassa sen kanssa, mitä mies tai sinä puhutte ja se vain lisää hämmennyksen määrää.
[/quote]
Muutama tapailu onkin kaatunut siihen, että lopulta minun on ollut vaikea edes katsoa miestä silmiin, niin epämukavaksi tilanne on mennyt :( Nuo miehet ovat selvästi olleet minulle täysin vääriä, mutta nykyinen ei vaikuta siltä. Hän saa minut usein rentoutumaan pelkällä jutustelulla. Hänelle olen kertonutkin, että hermoilen paljon ja saatan vaikuttaa sosiaalisesti kömpelöltä sen takia. Sitä en ole kertonut, että minulle on kamala ajatus päästää häntä kotiini ja nukkumaan luokseni.
ap
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 18:58"]
Mitä sitten teette tai puhutte kun olette miehen kanssa kahdestaan? Tuntuuko sinusta itsestäsi, että sinun pitäisi olla jotenkin mielenkiintoisempi vai eikö mies enää tunnu mielenkiintoiselta? Etkö keksi enää mitään puhuttavaa? Tuo kyllä edelleen kuulostaa siltä, että esim. siellä kävelylenkillä saa energiaa ja virtaa siitä tekemisestä, mutta kahdestaan ollessa sen pitäisi tulla keskinäisestä kemiastanne, ja jos sitä ei ole, niin alkaa ahdistaa. Varsinkin jos koko juttu on sillä pohjalla, että "tässä nyt flirttaillaan ja tapaillaan jännittävästi" eikä teillä oikeasti ole senkään vertaa yhteistä, että voisitte olla ihan vain kavereita ja jutella vaikka jostain yhteisestä mielenkiinnon kohteesta.
[/quote]
Yhteisiä mielenkiinnon kohteita on kyllä, ja keskustelu on tosi sujuvaa silloin kun tuntemukseni eivät pilaa sitä. Kun alkaa ahdistaa, niin ei ole juuri mitään puheenaihetta millä mies voisi tilannetta helpottaa, vaikka nykyinen treffikumppani on siinä kyllä välillä onnistunutkin. Julkisilla paikoilla ongelmaa ei ole koskaan, vaan voimme keskustella tunteja putkeen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 18:21"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 18:10"]
Tai sitten jos sanoisit tälle miehelle miltä sinusta oikeasti hänen seurassaan tuntuu ollessanne kahdestaan niin ehkä siitä voisi syntyä jonkinlainen mielenkiintoinen keskustelu, mikä auttaisi päästämään miestä lähelle. Tai siis ehkä se lähelle päästäminen olisi juuri sitä, että kertoisit rehellisesti juuri sen hetkiset tuntemuksesi. Ellet sitten ole jo tehnyt niin.
[/quote]
Keskustelisin mielellään avoimesti kaikesta, mutta pelkään että tämä on sen tason juttu joka näin aikaisessa tapailuvaiheessa kyllä karkottaa miehet tiehensä.
Miksen vain voi osata rennosti viettää aikaa toisen kanssa, ei kaikista tapailuista edes tarvitse tulla vuosisadan rakkaustarinaa.
ap
[/quote]
Mies kyllä huomaa käytöksestäsi että jotain on vialla, ja tekee siitä sitten vääriä johtopäätöksiä. Eikö olisi parempi puhua asiasta ensin? Ei sinun tarvitse kaikkea ahdistuksen tunnettasi vuodattaa, voit aivan hyvin puhua kevyemmin kuinka olet kyllä miehestä kiinnostunut mutta sinua jännittää kovasti, ja haluat ottaa esimerkiksi läheisyyden hitaammin ja omaan tahtiisi.
Sanoit että sinua ahdistaa varsinkin omassa kodissasi. Miltä sinusta tuntuu olla miehen kotona, onko yhtään helpompaa ettette ole sinun reviirilläsi?
Hmm, no mulla on yksi tuttu, joka epäilee itsellään Aspergerin syndroomaa, ja hän on sellainen, ettei mm. pidä siitä, jos hänen luonaan yövytään. Ahdistuu myös helposti ihmisten seurassa ilman mitään sen kummempaa syytä. Ja jotenkin tuo tapasi kuvailla noita ongelmiasi kuulostaa myös häneltä, hyvin analyyttiselta muttei oikein pääse käsiksi ongelmien syihin pintaa syvemmältä- mikä ehkä johtuu ihan vain siitä, että jos aivot on hieman eri tavalla "wired" kuin muilla ihmisillä niin mitään sen syvällisempää ongelmaa ei edes ole, täytyy vain sopeutua omiin reaktioihinsa. Esim. jos sulla olisi jotain Asperger- tyyppisiä piirteitä (ilman edes varsinaista syndroomaa) niin sun pitäisi esim. sitten tavata miestä kotonasi aluksi vaikka vain tunnin ajan eikä väkisin yöpyä hänen luonaan ennen kuin sitten kuin oikeasti tuntuu siltä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 19:15"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 18:21"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 18:10"]
Tai sitten jos sanoisit tälle miehelle miltä sinusta oikeasti hänen seurassaan tuntuu ollessanne kahdestaan niin ehkä siitä voisi syntyä jonkinlainen mielenkiintoinen keskustelu, mikä auttaisi päästämään miestä lähelle. Tai siis ehkä se lähelle päästäminen olisi juuri sitä, että kertoisit rehellisesti juuri sen hetkiset tuntemuksesi. Ellet sitten ole jo tehnyt niin.
[/quote]
Keskustelisin mielellään avoimesti kaikesta, mutta pelkään että tämä on sen tason juttu joka näin aikaisessa tapailuvaiheessa kyllä karkottaa miehet tiehensä.
Miksen vain voi osata rennosti viettää aikaa toisen kanssa, ei kaikista tapailuista edes tarvitse tulla vuosisadan rakkaustarinaa.
ap
[/quote]
Mies kyllä huomaa käytöksestäsi että jotain on vialla, ja tekee siitä sitten vääriä johtopäätöksiä. Eikö olisi parempi puhua asiasta ensin? Ei sinun tarvitse kaikkea ahdistuksen tunnettasi vuodattaa, voit aivan hyvin puhua kevyemmin kuinka olet kyllä miehestä kiinnostunut mutta sinua jännittää kovasti, ja haluat ottaa esimerkiksi läheisyyden hitaammin ja omaan tahtiisi.
Sanoit että sinua ahdistaa varsinkin omassa kodissasi. Miltä sinusta tuntuu olla miehen kotona, onko yhtään helpompaa ettette ole sinun reviirilläsi?
[/quote]
Miehen kotona on paljon helpompaa, mutta silti vaikeampaa kuin jossain ulkona. Minun luonani ajatukseni laukkaavat epämukavan hurjaa vauhtia, ja mietin koko ajan pitäisikö tarjota syötävää, juotavaa, laittaa musiikkia päälle, vai televisio, vai sulkea kaikki ylimääräinen melu pois. En pidä vierailijoista tämän ominaisuuteni takia muutenkaan, mieluummin käyn toisten luona itse. Kotonani muutun ihan mahdottomaksi hermoilijaksi, ja suusta pääsee ihmeellisiä sammakoita, kun en oikein pysty keskittymään keskusteluun.
Hitaasti eteneminen olisi minulle tosi tärkeää. Olen esim. mennyt muutaman miehen kanssa omaan tahtiini nähden liian nopeasti sänkyyn, ja ne kokemukset tuntuvat edelleen pahalta. Tiedänpähän ainakin nyt mikä minulle ei sovi. Mutta tuskin kukaan ymmärtäisi, jos sanoisin että haluaisin vaikka kokonaisen viikon olla kokonaan omissa oloissani. En vaatisi sitä tapailukumppanilta, sillä itsellenikin olisi järkytys, jos saisin tietää että oma olemassaoloni aiheuttaisi jollekin ahdistusta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lueskele netissä introverteistä. Ei oman rauhan kaipuussa ole mitään väärää.
(Mutt hei, älä kutsu seksiä nukkumiseksi, ongelmasi ei nyt ensi sijassa ole nukkuminen vaan seksi)
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 19:27"]
Miehen kotona on paljon helpompaa, mutta silti vaikeampaa kuin jossain ulkona. Minun luonani ajatukseni laukkaavat epämukavan hurjaa vauhtia, ja mietin koko ajan pitäisikö tarjota syötävää, juotavaa, laittaa musiikkia päälle, vai televisio, vai sulkea kaikki ylimääräinen melu pois. En pidä vierailijoista tämän ominaisuuteni takia muutenkaan, mieluummin käyn toisten luona itse. Kotonani muutun ihan mahdottomaksi hermoilijaksi, ja suusta pääsee ihmeellisiä sammakoita, kun en oikein pysty keskittymään keskusteluun.
Hitaasti eteneminen olisi minulle tosi tärkeää. Olen esim. mennyt muutaman miehen kanssa omaan tahtiini nähden liian nopeasti sänkyyn, ja ne kokemukset tuntuvat edelleen pahalta. Tiedänpähän ainakin nyt mikä minulle ei sovi. Mutta tuskin kukaan ymmärtäisi, jos sanoisin että haluaisin vaikka kokonaisen viikon olla kokonaan omissa oloissani. En vaatisi sitä tapailukumppanilta, sillä itsellenikin olisi järkytys, jos saisin tietää että oma olemassaoloni aiheuttaisi jollekin ahdistusta.
ap
[/quote]
Ehkä nämä sinun ongelmat menee vain elämänkokemuksen puutteen piikkiin (se on ihan hyvä, ei siitä elämänkokemuksesta mitään iloa ole). Sitten kun on ns. oikeita ongelmia vaikka siinä parisuhteessa niin ei ehdi miettiä pitääkö laittaa telkkari kiinni vai auki tai mitä pitää tarjota. Myöskään ei varmasti ketään normaalia miestä järkytä jos ystävällisesti ilmoittaa, että haluaisi olla nyt viikon ihan itsekseen. Jossain vaiheessa suhdetta useimmat miehet päinvastoin ilahtuisivat tällaisista viikoista suuresti. Tai siis lähinnä kai yritän sanoa, ettei tuommoisilla jutuilla oikeasti ole yhtään mitään väliä minkään kannalta eikä suhde jätä onnistumatta siksi jos on tullut laitettua väärää musiikkia soimaan, mutta tämän siis huomaat varmaan sitten kun olet saanut enemmän niitä kokemuksia. Ja senkin varmasti tulet huomaamaan, että sinun olemassaolosi tulee ahdistamaan tulevaa aviomiestäsikin useaan otteeseen, muttei sekään ole mikään maailmanloppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 19:34"]
Lueskele netissä introverteistä. Ei oman rauhan kaipuussa ole mitään väärää. (Mutt hei, älä kutsu seksiä nukkumiseksi, ongelmasi ei nyt ensi sijassa ole nukkuminen vaan seksi)
[/quote]
Ei, kyllä ongelma on myös nukkuminen. En haluaisi ketään asuntooni yöksi, en ketään. Saati samaan sänkyyn. En pysty rentoutumaan, eikä unikaan siinä tilanteessa tule.
ap
Et taida olla vaimomatskua tai edes parisuhdematskua
Sulla on tuommoisia piirteitä, joten sun pitää vain löytää mies, joka ymmärtää ja hyväksyy ne ja on valmis esim. tuossa nukkumisasiassa joustamaan. Ethän voi teeskennellä loppuikääsi jotain muuta kuin mitä olet.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 19:43"]
Miksi edes haluat parisuhdetta?
[/quote]
Koska olen ollut parisuhteessa aiemmin ja se oli parasta aikaa elämässäni. Haluan perheen ja rakkautta. Minulla saattaa olla vaikeuksia olla oma itseni miesten seurassa, mutta tiedän että siitä voi päästä yli.
ap
Tilanne: Vieraahkon miehen tapailu aiheuttaa erinäköistä ahdistusta.
Ratkaisu: Lopeta tapailemasta vieraahkoja ihmisiä.
Lopeta kaavojen mukaan eläminen, ala miettiä, kuka olet ja mitä juuri sinä elämältä, tältä ainutkertaiselta, haluat. Olet vasta 26! Voi, kun joku olisi puuttunut hiukan omiin kuvioihini, kun olin jumissa aikaisemmin elämässäni.
(Ja ps. tämä oli sitten kirjoitettu hyvällä, ainutkertaisesti ihmiseltä ihmiselle, tarkoitus on olla hyvä ja ajattelevainen. Ja ehkä säästää ap:lta kallisarvoista aikaa. Ja se tärkein: ap ei yhtään kuulosta rakastuneelta, joten miksi pyöriä ko. miehen kanssa turhaan, ja miettiä, mitä mies mahd haluaa?)
Tunnetko häntä kohtaan seksuaalista halua?