Lue keskustelun säännöt.
Muita joita miesten tapailu ahdistaa?
20.12.2014 |
Minun on jostain syystä vaikea tapailla miehiä. Olin teini-iästä saakka pitkään ensimmäisen mieheni kanssa, ja nyt 26-vuotiaana olen muutaman vuoden elänyt sinkkuna. Kuitenkin parisuhteen kannalta silmät auki pitäen, eli Tinderit ja nettitreffisivut on kokeiltu. On aivan kamalaa mennä noiden pohjalta treffeille uusien ihmisten kanssa, sillä olen niin ujo ja epävarma, mutta olen kuitenkin itseni siihen pakottanut, koska mitään ei saa jos ei yritä.
Muutamien kanssa on sitten päästy tapailuvaiheeseen, ja siinä kohtaa minua vasta alkaakin ahdistamaan. En oikein ymmärrä miksi, ja syy on varmasti minussa, koska kaikkien kohdalla on ollut sama tunne. Ulkona, vaikka kahvilassa, toista on helppo tavata, mutta minun on todella vaikea esim. päästää ketään kotiini, tai käydä miesten kotona. Siinä ollaan jotenkin niin selkeästi kahdestaan ilman mitään häiriöitä, ja se ei tunnu hyvältä. Miksi se on niin vaikeaa?? Onko kellään muulla? Tapailen nyt parhaillaan miestä, joka haluaisi tulla luokseni yöksi lähiaikoina, ja minä en haluaisi suostua. Tämä mies siis on tosi mukava ja haluan tapailla häntä, mutta kahdestaan oleminen on hänenkin kanssaan yhtä tukalaa kuin kaikkien muidenkin. Tulen noissa tilanteissa hirveän itsetietoiseksi, puhe takkuilee ja mieskin alkaa usein vaikuttaa jotenkin luotaantyöntävältä (ilman mitään kunnon syytä).
Yksi osa-alue on noissa tilanteissa myös seksi. Haluaisin olla rennosti ja pitää hauskaa, mutta minua vain ahdistaa kun mies tulee lähemmäs ja lähemmäs ja alkaa suudella. Ja siis kukaan ei ole käynyt mitenkään päälle tai ahdistellut, minä tässä olen se joka reagoi oudosti. Ja vaikka vain sohvalla istuttaisiin ilman mitään kosketusta, niin pahalta tuntuu silti.
Osaako kukaan samaistua tällaisiin tuntemuksiin? Haluaisin osata analysoida itse mikä minussa on vikana, mutta en tiedä miksi olen tällainen. Pakko tästä on päästä yli jos joskus haluaa parisuhteeseen. Muistan muuten etäisesti, että ensimmäisen poikaystäväni seura ahdisti minua alussa myös, paljonkin, mutta päädyimme silti olemaan vuosia onnellisesti yhdessä.
Kommentit (75)
Samanlaisia tuntemuksia. En tiedä johtuuko tämä siitä että miehet eivät ole minulle sopivia vai siitä että en ole päässyt yli erosta. En edes oikein pääse treffeille asti, kun kaikki miehet tuntuvat luotaantyöntäviltä, ajattelen vain, että mitähän inhottavuuksia tuostakin lopulta paljastuu.
Aina sanotaan, että ei kannata ensitreffien perusteella tehdä johtopäätöksiä, mutta entä jos toisen kerran tapaaminen vaan tuntuu vastenmieliseltä? Itsekin katsoin ex-mieheni tiettyjä ominaisuuksia aluksi sormien läpi, mutta toisaalta juuri nämä asiat alkoivat vuosien saatossa ärsyttämään ja tavallaan olivat myös suhteen epäonnistumisen yksi syy.
Niinpä nyhjään yksin kotona, tuskin kukaan täältäkään tulee minua hakemaan : (
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 17:02"]
Minun on jostain syystä vaikea tapailla miehiä. Olin teini-iästä saakka pitkään ensimmäisen mieheni kanssa, ja nyt 26-vuotiaana olen muutaman vuoden elänyt sinkkuna. Kuitenkin parisuhteen kannalta silmät auki pitäen, eli Tinderit ja nettitreffisivut on kokeiltu. On aivan kamalaa mennä noiden pohjalta treffeille uusien ihmisten kanssa, sillä olen niin ujo ja epävarma, mutta olen kuitenkin itseni siihen pakottanut, koska mitään ei saa jos ei yritä.
[/quote]
Mä en kyllä keksi muuta syytä kuin sen, että ette vain tule tarpeeksi hyvin juttuun noiden miesten kanssa. Jos esim. sinua ahdistaisi olla kahden kesken jonkun naispuolisen uuden tuttavuuden kanssa, niin tuskin väkisin yrittäisit kovin pitkään ainakaan? Kyllähän se ahdistaa hengailla kahdestaan jonkun semmoisen tyypin luona (tai hän sinun luonasi), jonka kanssa ei oikeastaan ole juuri mitään yhteistä. Miehet voivat harrastaa seksiä kyllä siitä huolimatta, ettei henkisesti synkkaa, sinä ilmeisesti et (mikä on ihan hyvä). Se miksi tuntuu että niiden tyyppien kanssa viihtyy paremmin julkisilla paikoilla, voi kai johtua vain siitä, että silloin on muitakin virikkeitä ympäristössä kuin toisensa, siis yleisestikin viihtyisämpää, kahdestaan taas paljastuu se ettei kemiaa ole.
Tai sitten jos oikeasti esim. tämä nykyinen mies on mukava, niin mitä siis oikeastaan koet kun olet hänen kanssaan kahdestaan? Pelkäätkö häntä esimerkiksi jollain tasolla? Tai häpeätkö itsessäsi jotain? Jos olet ujo ja epävarma, niin sinulla on kaiketi huono itsetunto (toisin sanoen et välttämättä pidä itsestäsi hirveästi), osaatko sanoa mitään syytä siihen?
Pakko sanoa, että itseäni ahdistaa myös tuollaiset jäykät tilanteet uuden miehen kanssa ja jos vaistoan, että mies yrittää suudella niin menen ihan lukkopn, tuijotan eteenpäin ja naureskelen hermostuneesti. Johtuu siis siitä, että pelkään ettei se tunnukaan hyvältä ja että tulee kiusallinen tilanne. En siis ole silleen "iik, poikabakteereja xD"
MUTTA siitä huolimatta että eksänkin kanssa ahdisti aluksi tuo läheisyys, niin se meni nopeasti ohi ja aloin nauttia siitä. Eli ei se aina tuhoon tuomittua ole.
Minä täällä.
Olen ollut jo vuosia sinkkuna, erosta tosin olen jo ihan loistavasti päässyt ylitse. Muutenkin elämä on mallillaan, mutta mitään sutinaa mulla ei ole. Nettideittailuakin kokeilin ja livenäkin jotain, mutta aina sama juttu. Kun pitäisi treffata, mua alkaa ahdistamaan aivan sairaasti. Pitkin hampain olen käynyt muutamilla treffeillä, mutta aina ne päättyy siihen että mies sanoo ettei ole kipinää. Enää en käy treffeillä ollenkaan, sillä mun itsetunto ei kestä jatkuvia pakkeja. Eikä sen puoleen, en mäkään mitään elämää suurempaa romanssia ole ekoilla treffeillä kokenut, mutta mä oisin ollut valmis kokeilemaan vielä toisen kerran.
Olen nyttemmin luovuttanut kokonaan parisuhdeasioissa. Olen hyväksynyt sen, että tässä elämässä mun tarkoitus on vaan elää ilman rakkautta. Ehkä sitten seuraaavassa elämässä on mun vuoro kokea miltä tuntuu kun joku rakastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 17:39"]
Tai sitten jos oikeasti esim. tämä nykyinen mies on mukava, niin mitä siis oikeastaan koet kun olet hänen kanssaan kahdestaan? Pelkäätkö häntä esimerkiksi jollain tasolla? Tai häpeätkö itsessäsi jotain? Jos olet ujo ja epävarma, niin sinulla on kaiketi huono itsetunto (toisin sanoen et välttämättä pidä itsestäsi hirveästi), osaatko sanoa mitään syytä siihen?
[/quote]
Minun on todella vaikea analysoida mikä se tuntemani ikävä tunne on. En usko pelkääväni miehiä, mutta jotenkin tuntuu ehkä siltä että he ovat liian lähellä jotain henkilökohtaista tilaani, jos olemme kahdestaan, ja vielä minun kodissani. Itsetuntoni ei ole loistava, mutta jos häpeäisin itseäni ihan hirveästi niin tuskin kävisin edes treffeillä. Enemmän kyse on kai siitä, etten haluaisi päästää ketään kovin lähelle, henkisesti tai fyysisesti. Tai siis haluaisin todella kovasti, mutta en jostain syystä osaa. Ja miehet ovat kaikki aina olleet kilttejä, kunnioittavia ja edenneet ihan rauhallisesti, joten minussa se vika on pakko olla.
ap
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 17:34"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 17:02"]
Minun on jostain syystä vaikea tapailla miehiä. Olin teini-iästä saakka pitkään ensimmäisen mieheni kanssa, ja nyt 26-vuotiaana olen muutaman vuoden elänyt sinkkuna. Kuitenkin parisuhteen kannalta silmät auki pitäen, eli Tinderit ja nettitreffisivut on kokeiltu. On aivan kamalaa mennä noiden pohjalta treffeille uusien ihmisten kanssa, sillä olen niin ujo ja epävarma, mutta olen kuitenkin itseni siihen pakottanut, koska mitään ei saa jos ei yritä.
[/quote]
Mä en kyllä keksi muuta syytä kuin sen, että ette vain tule tarpeeksi hyvin juttuun noiden miesten kanssa. Jos esim. sinua ahdistaisi olla kahden kesken jonkun naispuolisen uuden tuttavuuden kanssa, niin tuskin väkisin yrittäisit kovin pitkään ainakaan? Kyllähän se ahdistaa hengailla kahdestaan jonkun semmoisen tyypin luona (tai hän sinun luonasi), jonka kanssa ei oikeastaan ole juuri mitään yhteistä. Miehet voivat harrastaa seksiä kyllä siitä huolimatta, ettei henkisesti synkkaa, sinä ilmeisesti et (mikä on ihan hyvä). Se miksi tuntuu että niiden tyyppien kanssa viihtyy paremmin julkisilla paikoilla, voi kai johtua vain siitä, että silloin on muitakin virikkeitä ympäristössä kuin toisensa, siis yleisestikin viihtyisämpää, kahdestaan taas paljastuu se ettei kemiaa ole.
[/quote]
Julkisilla paikoilla kemiaa kyllä tuntuu olevan! Varsinkin sen miehen kanssa, jota nyt tapailen. Viestittelemme myös paljon, ja siitä vuorovaikutuksesta nautin todella paljon. On ihan hassua ajatella, että kemiaa olisi tarpeeksi kaikkeen muuhun paitsi kahden kesken olemiseen. Vaikka on se kai mahdollista. Joskus vaan käy niin, että jos joku mies on kotonani, niin yhtäkkiä haluan vain saada hänet ulos, haluan olla yksin. Tätä on käynyt monen eri miehen kanssa, joskaan en ole ketään vielä varsinaisesti käskenyt lähtemään. Joskus olen ehdottanut kävelylle lähtemistä, ja se auttaa heti.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No oletko pohjimmiltasi oikeasti kiinnostunut vaikkapa tästä nykyisestä miehestä, vai onko se vain "mukava, kunnioittava, kohtelias, kivannäköinen mies"? Siis että voiko se olla vain niin yksinkertaista että kun ei ole ulkopuolisia häiriötekijöitä/virikkeitä niin ette vain tule niin hyvin juttuun, että siitä olisi parisuhteeksi asti? Kyllähän monet tapaa kavereitaankin lähinnä jonkun tekemisen puitteissa, koska kaikkien kanssa ei ole sellaista yhteensopivuutta, että riittäisi pelkkä kahdestaan kotona istuskelu luomaan tarpeeksi mielenkiintoa. Itsekin jos mietin tuttavapiiriä niin aika harvan kanssa loppujen lopuksi olisi tarpeeksi juttua ettei kahdestaan kökkiminen ahdistaisi..
Sä et varmaan vain ole ihastunut mieheen tai voi kuvitella niin edes käyvän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai sitten jos sanoisit tälle miehelle miltä sinusta oikeasti hänen seurassaan tuntuu ollessanne kahdestaan niin ehkä siitä voisi syntyä jonkinlainen mielenkiintoinen keskustelu, mikä auttaisi päästämään miestä lähelle. Tai siis ehkä se lähelle päästäminen olisi juuri sitä, että kertoisit rehellisesti juuri sen hetkiset tuntemuksesi. Ellet sitten ole jo tehnyt niin.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 18:04"]
No oletko pohjimmiltasi oikeasti kiinnostunut vaikkapa tästä nykyisestä miehestä, vai onko se vain "mukava, kunnioittava, kohtelias, kivannäköinen mies"? Siis että voiko se olla vain niin yksinkertaista että kun ei ole ulkopuolisia häiriötekijöitä/virikkeitä niin ette vain tule niin hyvin juttuun, että siitä olisi parisuhteeksi asti? Kyllähän monet tapaa kavereitaankin lähinnä jonkun tekemisen puitteissa, koska kaikkien kanssa ei ole sellaista yhteensopivuutta, että riittäisi pelkkä kahdestaan kotona istuskelu luomaan tarpeeksi mielenkiintoa. Itsekin jos mietin tuttavapiiriä niin aika harvan kanssa loppujen lopuksi olisi tarpeeksi juttua ettei kahdestaan kökkiminen ahdistaisi..
[/quote]
Kyllä tässä tämänhetkisessä miehessä on hyvin lupaavia piirteitä, tulemme oikeasti tosi kivasti juttuun silloin kun minulla on hyvä fiilis. Tiedän myös sen tunteen kun jutun juurta ei riitä, ja se on ihan eri tunne kuin tämä. Tätä tunnetta en ole tuntenut kenenkään muun kuin treffikumppaneiden kanssa, ja heistä ihan jokainen on sen tunteen herättänyt. Siinä on jotain turvattomuutta, neuvottomuutta ja kiusaantuneisuutta, enkä nyt tiedä pitäisikö se jäljittää vain omaan epävarmuuteeni.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 18:10"]
Tai sitten jos sanoisit tälle miehelle miltä sinusta oikeasti hänen seurassaan tuntuu ollessanne kahdestaan niin ehkä siitä voisi syntyä jonkinlainen mielenkiintoinen keskustelu, mikä auttaisi päästämään miestä lähelle. Tai siis ehkä se lähelle päästäminen olisi juuri sitä, että kertoisit rehellisesti juuri sen hetkiset tuntemuksesi. Ellet sitten ole jo tehnyt niin.
[/quote]
Keskustelisin mielellään avoimesti kaikesta, mutta pelkään että tämä on sen tason juttu joka näin aikaisessa tapailuvaiheessa kyllä karkottaa miehet tiehensä.
Miksen vain voi osata rennosti viettää aikaa toisen kanssa, ei kaikista tapailuista edes tarvitse tulla vuosisadan rakkaustarinaa.
ap
Naiset ovat nynnyjä, mutta ei se mitään. Mies asiakaspalvelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä olet epävarma? Mä veikkaan, ettet tunne itseäsi välttämättä mielettömän hyvin, minkä vuoksi toiset ihmiset herättää epämääräisiä tuntemuksia joista et saa kiinni, ja se voi aiheuttaa myös epävarmuutta, kun ei ymmärrä omia reaktioitaan. Jos tietäisit edes sen, mikä aiheuttaa oman epävarmuutesi, niin olisi ehkä helpompaa sietääkin sitä tai jopa tunnustaa toisille.
nna itsellesi aikaa. Et ole selvästi vielä valmis uuteen suhteeseen
Onko muuten perheessäsi tai lähipiirissäsi ollut ketään miestä (tai naista) joka olisi herättänyt samanlaisia turvattomuuden ja neuvottomuuden tunteita kuin nämä treffikumppanit? Sehän on tietenkin klisee, että kaikki johtuisi lapsuudesta tms, mutta se vain on niin, että usein juuri parisuhdekumppanit herättää samoja tunteita kuin oma isä tai äiti. Jos esim. oma isä on ollut turvaton, niin joku siinä parisuhteessa on semmoista, että se voi herättää samoja tunteita kuin mitä on kokenut lapsena, toisin kuin vaikka joku kaverisuhde.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 18:27"]
Mistä olet epävarma? Mä veikkaan, ettet tunne itseäsi välttämättä mielettömän hyvin, minkä vuoksi toiset ihmiset herättää epämääräisiä tuntemuksia joista et saa kiinni, ja se voi aiheuttaa myös epävarmuutta, kun ei ymmärrä omia reaktioitaan. Jos tietäisit edes sen, mikä aiheuttaa oman epävarmuutesi, niin olisi ehkä helpompaa sietääkin sitä tai jopa tunnustaa toisille.
[/quote]
Sepä juuri, kun ei ymmärrä itseään :( Kaikenlaiset negatiiviset tunteet on helpompi sietää ja käsitellä, kun niiden syyt ymmärtää. Minä en oikeasti tiedä mikä minua vaivaa. Miksen voi katsoa elokuvaa tai laittaa ruokaa mukavan miehen kanssa ilman stressiä, miksi ihmeessä se tuntuu pahalta?
Erostani on tosiaan kaksi vuotta, ja olen harkinnut sitä mahdollisuutta etten ole päässyt siitä tarpeeksi hyvin yli. Se voi hyvinkin olla totta. Mutta joskus on mentävä eteenpäin kuitenkin, ja nyt on jo korkea aika.
ap
Ei kenelläkään ole mitään velvollisuutta seurustella, harrastaa seksiä tai muutenkaan elää toisten odotusten mukaan.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 18:31"]
Onko muuten perheessäsi tai lähipiirissäsi ollut ketään miestä (tai naista) joka olisi herättänyt samanlaisia turvattomuuden ja neuvottomuuden tunteita kuin nämä treffikumppanit? Sehän on tietenkin klisee, että kaikki johtuisi lapsuudesta tms, mutta se vain on niin, että usein juuri parisuhdekumppanit herättää samoja tunteita kuin oma isä tai äiti. Jos esim. oma isä on ollut turvaton, niin joku siinä parisuhteessa on semmoista, että se voi herättää samoja tunteita kuin mitä on kokenut lapsena, toisin kuin vaikka joku kaverisuhde.
[/quote]
En usko että tällaista selitystä löytyy minun tapauksessani. Minulla on ollut aivan tavallinen lapsuus, ja ihanat vanhemmat. Vanhempani ovat lisäksi aina neuvoneet minua etsimään miestä, joka kohtelee minua kauniisti. Niin olen etsinytkin, enkä ole tapaillut elämäni aikana yhtään kusipäätyyppiä.
Nyt kun mietin, niin yksi melko kauan kuvioissa ollut tapailukumppani ei oikeastaan aiheuttanut näitä ikäviä tunteita, ainakaan kovin paljoa. Tiesin kuitenkin alusta saakka, ettei hänestä olisi minulle pysyväksi puolisoksi, mikä lievensi kaikkea stressiä todella paljon. En kuitenkaan pidä itseäni sitoutumiskammoisenakaan...
ap
Mielipiteitä? :(