Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu tuntemattoman ihmisen kylmäävä reaktio jos sanon ohimennen jotain normaaliin small talkiin kuuluvaa?
19.10.2021 |
Havahduin pohtimaan asiaa kun noita ihmiskontaktejakin alkaa tulla enemmän. Aiemmin ihmettelin, että onko minussa jotain vikaa kun minä rupattelen kevyesti small talk mielessä ja osan ihmisistä kanssa voikin syntyä todella mielenkiintoisia keskusteluja.
Osa puolestaan reagoi tervehtimiseeni ja muutamaan sanaan ruumiin lihakset kiristyen ja kasvojen ilme jähmettyen, katsoen kulmien alta. Voisi sanoa, että elävästä ihmisestä lähtee kylmäävä tunne tuollaisessa tilanteessa. Mistä reaktio kertoo kun tervehdin hillitysti, että toinen voisi kokea tulevansa huomioiduksi ja sanon muutaman sanan.
En harrasta mitään rotu-, sukupuoli-, politiikka- tai uskontovitsejä muutenkaan eikä sellaista tulisi mieleenikään sanoa tuntemattomille ihmisille. Onko minun olemuksessani (keski-ikäinen täti) jotain vastenmielistä kun ihmiset reagoivat noin?
Kommentit (88)
Olen huomannut saman, täällä toinen keski-ikäinen täti. Mitättömät sosiaaliset taidot osalla porukasta ja tapakulttuurin köyhyys, oisko joku autismi geeni tavallista yleisempi Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen käymään lääkärillä, jos tuntemattoman ”huh, mikä ilma!” tai ”kappas, onpa hieno” -tyyppiset heitot imuroivat energiavarastot tyhjiin. Tilanne on kriittinen.
Mitä tuollaiseen tyhjänpäiväiseen kälätykseen odotetaan vastaukseksi ettei taas tule ulinaa, että onpa töykeä kun ei mitään vastaa? Jööjöö, juujuu, niinpä niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Josko olet sattunut kohtaamaan Minut, jähmetyn kylmääväksi aina kun joku ottaa kontaktia, sillä sellaista kertaa ei ole nähty että olisi pyyteetöntä.
En minä ole mitään muuta vailla kuin tavallani haluan keventää kireää ilmapiiriä. Samalla tavoin tervehdin naapureita ja juttelen heidän kanssaan eikä se ole ainakaan sellainen ongelma, että joku olisi tullut aiheesta sanomaan.
Se on vaan sun mielestä kireä ilmapiiri, kun et kestä hiljaisuutta. Kannattaa opetella olemaan hiljaa, hiljaisuus on kaunista
Totta. Ja jos tulet keskeyttämään tai alat juttelemaan jotain ihan hyvää päivää kirvesvartta juttuja, niin varmasti tunnelma kiristyy.
En keskeytä muiden keskusteluja.
Mistä tiedät ettet keskeytä? Minulla kävi tilanne että joku tuntematon koitti alkaa puhua. Ei mitään hajua mitä sanoi.
Minulla oli puhelin kädessä ja kuulokkeet korvilla enkä alkanut niitä ottaa pois.
Minulla oli keskustelu menossa!
Neiti X kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neiti X kirjoitti:
Suomalaiset eivät ole tottuneet tuntemattoma ihmisen liian tuttavalliseen hölöttämiseen. Suhtaudumme tuollaiseen "ei toivottuun" yllätykseen torjuvasti. Ei ole lupaa tunkeutua toisen yksityiseen tilaan täyttämään hiljaisuutta typerällä melusaasteella.
Itse henk.kotaisesti en arvosta tyhjänpuhujia, jotka ovat ihastuneet omaan ääneensä, eivätkä tajua olla hiljaa!
En minä kälätä enkä hölötä. Käsittääkseni on ihan normaalia keskustella vaikkapa vallitsevasta säästä ja päivänpolttavista uutistapahtumista, jotka vaikuttavat kaikkien elämään. Kai sitä voi kysyä kuinka toinen ihminen kokee asian?
Ota huomioon, ettei kaikki halua keskustella ko. aiheista, tai yhtään mistään, juuri sinun kanssasi. Tilannetajua peliin!! Sinun pitää arvostaa muiden toivetta hiljaisuudesta ja rauhasta, sekä lopettaa typerä liirumlaarum-jäkätys.
Sinä et yksin päätä milloin ja mistä keskustellaan.
Sinä et yksin päätä, ovatko muut valmiita keskustelamaan kanssasi, vai ei.
Kommunikointi on vuorovaikutusta, siihen ei voi painostaa ketään, eikä se toimi vain yhden osapuolen määräyksestä. Jos olet koko ajan äänessä, et ole viidyttävä, etkä mielenkiintoinen, vaan uskomattoma rasittava ja ärsyttävä.
Sinä vaikutat olevan itse hienotunteisuus ja positiivisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Josko olet sattunut kohtaamaan Minut, jähmetyn kylmääväksi aina kun joku ottaa kontaktia, sillä sellaista kertaa ei ole nähty että olisi pyyteetöntä.
En minä ole mitään muuta vailla kuin tavallani haluan keventää kireää ilmapiiriä. Samalla tavoin tervehdin naapureita ja juttelen heidän kanssaan eikä se ole ainakaan sellainen ongelma, että joku olisi tullut aiheesta sanomaan.
Se on vaan sun mielestä kireä ilmapiiri, kun et kestä hiljaisuutta. Kannattaa opetella olemaan hiljaa, hiljaisuus on kaunista
Totta. Ja jos tulet keskeyttämään tai alat juttelemaan jotain ihan hyvää päivää kirvesvartta juttuja, niin varmasti tunnelma kiristyy.
En keskeytä muiden keskusteluja.
Mistä tiedät ettet keskeytä? Minulla kävi tilanne että joku tuntematon koitti alkaa puhua. Ei mitään hajua mitä sanoi.
Minulla oli puhelin kädessä ja kuulokkeet korvilla enkä alkanut niitä ottaa pois.
Minulla oli keskustelu menossa!
Tuon näkee ihan silmillä jos ei ole sokea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku tuntematon lähestyy, eka ajatus on, että tuo haluaa minulta jotain. Joko rahaa, saarnata uskontoa, tai myydä jotain.
Näin introverttinä ajatuskin siitä, että joku juttelisi ihan vain juttelemisen takia on vieras. Siksi kavahdan, ja näytän varmasti pelokkaalta.
Entäs jos kysyy tietä jonnekin mitä ei löydä?
Tai on tuomassa pudonnutta lompakkoa, kännykkää, hanskaa?
Mietin käykö nämä ketjun "haluan olla rauhassa small talkilta" -tyypit, joiden energiat hupenee heti jonkun tuntemattoman kohti hymyilystä, ikinä Suomen ulkopuolella. Miten te pärjäätte siellä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Josko olet sattunut kohtaamaan Minut, jähmetyn kylmääväksi aina kun joku ottaa kontaktia, sillä sellaista kertaa ei ole nähty että olisi pyyteetöntä.
En minä ole mitään muuta vailla kuin tavallani haluan keventää kireää ilmapiiriä. Samalla tavoin tervehdin naapureita ja juttelen heidän kanssaan eikä se ole ainakaan sellainen ongelma, että joku olisi tullut aiheesta sanomaan.
Mitä ihmeen kireää ilmapiiriä??
Se kireä ilmapiiri on ap:n korvien välissä ja hänellä on sen takia tarve koko ajan todistella kaikille, miten mukava hän on -hän kun ei kestäisi ajatusta, että joku kokisi hänen läsnäolonsa ei-toivotuksi ja ilmapiirin sen takia kireäksi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan hyvät käytöstavat ihan hyvä asia, mutta en mä lähtisi random ihmisten reaktioita tai jutteluvalmiutta niin analysoimaan, enkä itse haluaisi, että random kadulla, kaupoissa tapahtuvien katseiden tai parin sanan perusteella tehtäisiin syväanalyysejä. Saa tehdä, jos haluaa ja jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Neiti X kirjoitti:
Suomalaiset eivät ole tottuneet tuntemattoma ihmisen liian tuttavalliseen hölöttämiseen. Suhtaudumme tuollaiseen "ei toivottuun" yllätykseen torjuvasti. Ei ole lupaa tunkeutua toisen yksityiseen tilaan täyttämään hiljaisuutta typerällä melusaasteella.
Itse henk.kotaisesti en arvosta tyhjänpuhujia, jotka ovat ihastuneet omaan ääneensä, eivätkä tajua olla hiljaa!
En minä kälätä enkä hölötä. Käsittääkseni on ihan normaalia keskustella vaikkapa vallitsevasta säästä ja päivänpolttavista uutistapahtumista, jotka vaikuttavat kaikkien elämään. Kai sitä voi kysyä kuinka toinen ihminen kokee asian?
Eli teetkö niin, että näet jonkun tuntemattoman ihmisen vaikka ostoskeskuksessa ja marssit hänen luokseen juttelemaan kuinka on ilmoja pidellyt tai vaikka Afrikan tähdestä? Ja sitten odotat, että se toinen olisi valmis heti keskustelemaan kanssasi valitsemistasi aiheista ja jos hän ei ole, niin ihmettelet miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meidän taloon muutti osti ap,n kaltainen henkilö. yrittää tehdä itseään tykö. hittuilee talon asioistakin mistä ei mitään tiedä. VITUTTAA JOS KOHTAAN. eikö näille kerros rivi taloon muuttaville voisi tehdä jonkun valtakunnallisen ohjeistus vihkosen. MUITA ASUKKAITA EI TODELLA KIINNOSTA TEIDÄN ONGELMAT.
Ap, ei randomien loukkaantumiseen tarvita mitään ikä- ja uskontojuttuja. Jos jollain on paha olla, ihan vain se että sulla ei ole paha olla riittää sinun vihaamiseen. Älä vaivaa mieltäsi asialla pidempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neiti X kirjoitti:
Suomalaiset eivät ole tottuneet tuntemattoma ihmisen liian tuttavalliseen hölöttämiseen. Suhtaudumme tuollaiseen "ei toivottuun" yllätykseen torjuvasti. Ei ole lupaa tunkeutua toisen yksityiseen tilaan täyttämään hiljaisuutta typerällä melusaasteella.
Itse henk.kotaisesti en arvosta tyhjänpuhujia, jotka ovat ihastuneet omaan ääneensä, eivätkä tajua olla hiljaa!
Pohjoisessa on normaalia vaihtaa muutama sananen, jos satutaan samaan tilaan. Etelä-Suomessa tähän kavahteluun törmää enemmän.
Itse välillä höpötän ihmisille, en jatka jos katsovat pahasti. Olen vaarattoman ja normaalin näköinen siisti 35v nainen enkä ole koskaan päihtynyt. Asun pk-seudulla.
Joskus kauan sitten, kun muutin pohjoisesta pk-seudulle ihmisten tylyys nauratti. Monesti tuntui, että seuraa jotain huonoa sketsiä. Voi, miten kaipaan pohjoisen ihmisiä!
Pohjoisessa pidettäisiin möllikkää hieman pöpinä.
Tuollaiset möllikät jää ihan kohta historiaan, koska WEF:n agenda2030, uusi talousjärjestelmä etenee loistavasti!!!
Global Governence on viittä vaille täällä.
Siellä ihminen on kuluttaja, ja GG hoitaa myös epätodennäköiset alavireyspuuskat( lupaushan on ettet omista mitään ja olet onnellinen)!
Teknologiaa nimittäin löytyy:
– Emerging technology, such as computational
psychiatry, virtual assistants, voice tracking
of mood and implantable neurological nano
devices, which are creating completely novel
breakthrough solutions in mental health.
Eli siis wau! Nanobotit kropassa ja äänenvireys kertoo GG:lle että nyt kuluttajaa vähän harmittaa.
"voice tracking
of mood and implantable neurological nano
devices"
Siis niin siistii!!! Ja kaikki tämä on luettavissa Forumin omilta sivuilta, sinulta ei tätä tietoa salata! Pilottihanke on juuri käynnissä Uudessa-Seelannissa, voi niitä onnenpekkoja!
Lähde: Wef: Global Governence Toolkit for Digital Mental Health: Building trust in Disruptive Technology for Mental Health
Onnea meille! "Kulta älä ole onneton, meillä melkein kaikki laitteet on!"
Kohta kaikki osaavat hyväntuulisen small talkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tykkään jutella joskus ja olen juuri se, joka saattaa aloittaa vaikka kaupassa juttelemaan viereisen ihmisen kanssa silloin, kun valkkaamme samaan aikaan tomaatteja. Sanoisin, että 99% jutusteluni otetaan mukavasti vastaan. Mutta en minä nyt ala sen ihmeempiä juttelemaan siinä, sanon vain muutaman sanan ja se riittää hyvin. Joskus tilanteista lähtee pitempiä keskusteluita, mutta en todellakaan odota, että toinen alkaisi jutustelemaan kanssani enempää. Osaan oikein hyvin olla myös hiljaa, se ei ole mikään ongelma.
Olen asunut ulkomailla useita vuosia ja tottunut ihan kaikenlaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku tuntematon lähestyy, eka ajatus on, että tuo haluaa minulta jotain. Joko rahaa, saarnata uskontoa, tai myydä jotain.
Näin introverttinä ajatuskin siitä, että joku juttelisi ihan vain juttelemisen takia on vieras. Siksi kavahdan, ja näytän varmasti pelokkaalta.
Entäs jos kysyy tietä jonnekin mitä ei löydä?
Tai on tuomassa pudonnutta lompakkoa, kännykkää, hanskaa?
Mietin käykö nämä ketjun "haluan olla rauhassa small talkilta" -tyypit, joiden energiat hupenee heti jonkun tuntemattoman kohti hymyilystä, ikinä Suomen ulkopuolella. Miten te pärjäätte siellä?
Kerran huikkasin kadulla nuorehkoa naista odottamaan, että toisin hänen pudonneet nahkahanskansa. Hän katsoi olan yli ja lähti juoksemaan pakoon vaikka vilkutin hänelle hanskoillaan. Väkisin en tietenkään alkanut jahtaamaan häntä ja laitoin hanskat kadun varteen jonkun puun oksille.
Mietin kyllä, että itseäni hanskojen katoaminen korpeaa mutta näköjään tuokin on ihan ihmisestä kiinni. Eihän hänen olisi edes kiittää. Se ”jes” olisi ollut ihan riittävä reaktio kun joku poimii hänen pudottamansa hanskat kadulta 🤪.
Minulle oli aikamoinen kulttuurishokki aikoinaan muuttaa Itä-Suomesta Turkuun juuri tämän takia. Jos heitin jotain pientä small talkia jollekin kanssaihmiselle, niin hänen silmiinsä ilmestyi jotain pakokauhun tapaista. Tutut ihmiset eivät tervehtineet, jos törmäsimme kadulla - se olisi kai kuulunut vain läheisempiin ystävyyssuhteisiin. Kontaktin ottamista muihin julkisilla paikoilla välteltiin kuin ruttoa, mutta tuijottaa kyllä osattiin. Pikkuhiljaa totuin tähän menoon ja nykyään välillä ihan nautinkin siitä, että saa ainakin olla rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Eikö kukaan uskalla sanoa edes anonyymina mitään tästä? Haluaisin ymmärtää!
Enpä tiedä mistä johtuu. Itse olen ujonsorttinen ihminen ja jutustelu on joskus kovin pakonomaista vaikka en millään muotoa halua ketään loukata.
Tervehdin kaikkia tuttuja, puolituttuja ja tuntemattomiakin koska täällä pikkukylällä kaikki kuitenkin jollain tapaa ovat tekemisissä keskenään, jos ei muuten niin yhteisten tutun tuttujen kautta.
Saman ilmiön olen havainnut. Jotkut tervehtivät ja vaihdetaan muutama sana vaikka päivän uutisten puheenaiheesta. Jotkut kävelevät kuin zombit katse maahan luotuna tai jonnekin kaukaisuuteen toljottaen tai sitä ah`niin ihanaa puhelinta räpläten.
Mitähän ko tyyppien kuupan sisällä oikein tapahtuu, vai kumiseeko kuin tyhjät tynnyrit.
Jatka vaan rohkeasti jutusteluasi. Itse tykkään kaltaisistasi ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Onhan hyvät käytöstavat ihan hyvä asia, mutta en mä lähtisi random ihmisten reaktioita tai jutteluvalmiutta niin analysoimaan, enkä itse haluaisi, että random kadulla, kaupoissa tapahtuvien katseiden tai parin sanan perusteella tehtäisiin syväanalyysejä. Saa tehdä, jos haluaa ja jaksaa.
Ei kai kukaan juttele muille kuin henkilökunnalle kaupassa? Kadulla puhutaan tutuille. Pysäkillä ehkä voi joutua juttelemaan tuntemattoman kanssa jos ei halua olla hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neiti X kirjoitti:
Suomalaiset eivät ole tottuneet tuntemattoma ihmisen liian tuttavalliseen hölöttämiseen. Suhtaudumme tuollaiseen "ei toivottuun" yllätykseen torjuvasti. Ei ole lupaa tunkeutua toisen yksityiseen tilaan täyttämään hiljaisuutta typerällä melusaasteella.
Itse henk.kotaisesti en arvosta tyhjänpuhujia, jotka ovat ihastuneet omaan ääneensä, eivätkä tajua olla hiljaa!
En minä kälätä enkä hölötä. Käsittääkseni on ihan normaalia keskustella vaikkapa vallitsevasta säästä ja päivänpolttavista uutistapahtumista, jotka vaikuttavat kaikkien elämään. Kai sitä voi kysyä kuinka toinen ihminen kokee asian?
Eli teetkö niin, että näet jonkun tuntemattoman ihmisen vaikka ostoskeskuksessa ja marssit hänen luokseen juttelemaan kuinka on ilmoja pidellyt tai vaikka Afrikan tähdestä? Ja sitten odotat, että se toinen olisi valmis heti keskustelemaan kanssasi valitsemistasi aiheista ja jos hän ei ole, niin ihmettelet miksi?
Kuinka moni on tullut sinulle juttelemaan ostoskeskuksessa? Siis kukaan muu kuin henkilökunta ja vartijat?
Entäs jos kysyy tietä jonnekin mitä ei löydä?