Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu tuntemattoman ihmisen kylmäävä reaktio jos sanon ohimennen jotain normaaliin small talkiin kuuluvaa?
19.10.2021 |
Havahduin pohtimaan asiaa kun noita ihmiskontaktejakin alkaa tulla enemmän. Aiemmin ihmettelin, että onko minussa jotain vikaa kun minä rupattelen kevyesti small talk mielessä ja osan ihmisistä kanssa voikin syntyä todella mielenkiintoisia keskusteluja.
Osa puolestaan reagoi tervehtimiseeni ja muutamaan sanaan ruumiin lihakset kiristyen ja kasvojen ilme jähmettyen, katsoen kulmien alta. Voisi sanoa, että elävästä ihmisestä lähtee kylmäävä tunne tuollaisessa tilanteessa. Mistä reaktio kertoo kun tervehdin hillitysti, että toinen voisi kokea tulevansa huomioiduksi ja sanon muutaman sanan.
En harrasta mitään rotu-, sukupuoli-, politiikka- tai uskontovitsejä muutenkaan eikä sellaista tulisi mieleenikään sanoa tuntemattomille ihmisille. Onko minun olemuksessani (keski-ikäinen täti) jotain vastenmielistä kun ihmiset reagoivat noin?
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerropa vähän esimerkkejä, koska omalle kohdalle ei ole koskaan tullut mitään vastaavia.
Se tietenkin ärsyttää, jos on juttelemassa jonkun kanssa ja kesken kaiken hyökkää joku höpöttämään skeidaa.
En keskeytä kenenkään keskusteluja. Juttelen yksin oleville ihmisille ihan rauhallisesti ja ystävällisesti. Olen luonteeltani optimisti ja sen vuoksi ajattelen, että voin oppia jotain uutta kun kohtaan uuden ihmisen.
Tätä on ikävä sanoa, mutta suomalaisilla vaikuttaa olevan kovin kompleksinen suhde kanssaihmisiinsä.
Sinulla itselläsi vaikuttaa olevan kompleksinen suhde kanssaihmisiin...
Perustele, miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luoja varjelkoon ap:n kaltaisilta energiaimureilta.
Ap olen itse samanlainen kuin sinä. Varsinkin myyjille tulee sanottua jotain enemmänkin kuin hei ja kiitos. T. 19
Vierailija kirjoitti:
Minäkin oon ihmetellyt samaa. Sellaiseen normaaliin ihmisen huomioimiseenkin, esim. anteeksi pyytämiseen, jos (melkein) osut ruuhkassa, jotkut reagoivat vain vihasella mulkoilulla.
Joidenkin teorioiden mukaan herkkyys omaksua käytöstapoja on hyvin varhain (2,5 v - 5 v), joten selitän itselleni töykeää käytöstä vanhemmilla, joilla ei vaan sattunut olemaan aikaa opastaa ja olla esimerkkinä.
En usko, että ap:ssa tai kenessäkään hienotunteisesti ja ystävällisesti muut huomioivissa on se syy. Älä vaan, ap, muutu: meitäkin on, jotka ilahtuisivat kohtaamisista kanssasi.
Ihmisen sosiaalistumiselle ovat omat herkkyyskautensa. Jos vanhemmat eivät ole nähneet vaivaa ihmislapsen sosiaalistamisen eteen niin ei voi kauhalla ottaa jos on lusikalla annettu.
Vierailija kirjoitti:
Neiti X kirjoitti:
Suomalaiset eivät ole tottuneet tuntemattoma ihmisen liian tuttavalliseen hölöttämiseen. Suhtaudumme tuollaiseen "ei toivottuun" yllätykseen torjuvasti. Ei ole lupaa tunkeutua toisen yksityiseen tilaan täyttämään hiljaisuutta typerällä melusaasteella.
Itse henk.kotaisesti en arvosta tyhjänpuhujia, jotka ovat ihastuneet omaan ääneensä, eivätkä tajua olla hiljaa!
En minä kälätä enkä hölötä. Käsittääkseni on ihan normaalia keskustella vaikkapa vallitsevasta säästä ja päivänpolttavista uutistapahtumista, jotka vaikuttavat kaikkien elämään. Kai sitä voi kysyä kuinka toinen ihminen kokee asian?
Ota huomioon, ettei kaikki halua keskustella ko. aiheista, tai yhtään mistään, juuri sinun kanssasi. Tilannetajua peliin!! Sinun pitää arvostaa muiden toivetta hiljaisuudesta ja rauhasta, sekä lopettaa typerä liirumlaarum-jäkätys.
Sinä et yksin päätä milloin ja mistä keskustellaan.
Sinä et yksin päätä, ovatko muut valmiita keskustelamaan kanssasi, vai ei.
Kommunikointi on vuorovaikutusta, siihen ei voi painostaa ketään, eikä se toimi vain yhden osapuolen määräyksestä. Jos olet koko ajan äänessä, et ole viidyttävä, etkä mielenkiintoinen, vaan uskomattoma rasittava ja ärsyttävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettele lukemaan tilanteita. Itsekin rupattelen ihmisten kanssa mutta koskaan en puskista.
Esimerkki. Nousin aamulla junaan, edessäni istui mies. Juna ei lähtenyt liikkeelle hetkeen ja tuli kuulutus ettei ole lähdössä koska jossain taas jostain vikaa.
Koska näitä on nykyään tosi usein naurahdin. Edessäni ollut mies naurahti myös. Nousimme samaan aikaan pois junasta ja aloimme keskutella tilanteesta, minne päin kumpikin koittaa mennä ja kannattaako edes yrittää.
Meille syntyi sellainen "samassa tilanteessa" hetki jossa on luonteva puhua toiselle.
Itsekin saatan toisinaan olla omissa ajatuksissa huomioimatta ympärillä olevia ihmisiä ja silloin saattaa saada "kylmää" kohtelua kun ei kiinnosta rupatella, etenkään jos sitä rupattelua ei edellä mitään kontaktia toiseen.
Minä kerran yritin ystävällisesti aloittaa keskustelun erään maskinaamaisen kanssa, että "Onko lipsahtanut vaippa väärään päähän, heh heh?" Ei oikein syttynyt kunnon keskustelua siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerropa vähän esimerkkejä, koska omalle kohdalle ei ole koskaan tullut mitään vastaavia.
Se tietenkin ärsyttää, jos on juttelemassa jonkun kanssa ja kesken kaiken hyökkää joku höpöttämään skeidaa.
En keskeytä kenenkään keskusteluja. Juttelen yksin oleville ihmisille ihan rauhallisesti ja ystävällisesti. Olen luonteeltani optimisti ja sen vuoksi ajattelen, että voin oppia jotain uutta kun kohtaan uuden ihmisen.
Tätä on ikävä sanoa, mutta suomalaisilla vaikuttaa olevan kovin kompleksinen suhde kanssaihmisiinsä.
Hohhoijaa. No jos kerran tunnet itsesi niin erilaiseksi, niin ehkä sinun kannattaa etsiä samankaltaisia ihmisiä lähellesi ja lopettaa kaikkien muiden kiusaaminen höpinöilläsi.
Vaikka olisin kuinka yksin ja yksinäisen näköinen, niin en välttämättä halua yhtään ketään kälättäjää lähelleni. Tykkään hiljaisuudesta ja omasta rauhasta. Teen asiakaspalvelutyötä ja saan koko työpäivän ajan jutella ihan riittämiin. Töiden jälkeen haluan myös hetken rauhan ennen kuin menen kotiin kolmen lapsen ja miehen luokse.
Suosittelen käymään lääkärillä, jos tuntemattoman ”huh, mikä ilma!” tai ”kappas, onpa hieno” -tyyppiset heitot imuroivat energiavarastot tyhjiin. Tilanne on kriittinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole tavannut koskaan pyyteetöntä small talkia vapaa-ajalla, kuten bussipysäkillä, nuorena keikoilla tai jossain tapahtumassa. Vähintään on käsi takapuolella tai aletaan kehumaan ulkonäköä. Koen sen hyvin epämiellyttäväksi ja siksi annan ymmärtää kyseisissä tilanteissa heti, etten halua keskustella.
Joskus nuorempana annoin hyväntahdon eleenä vieraan istua samana pöytään, kun olimme ystäväni kanssa viettämässä tyttöjen iltaa, kun työviikko oli ollut muutoinkin raskas niin ulkopuolisen seuralaisen oli pakko angetä keskusteluun jopa Ystävällisesti ilmoittaessani, että hän voi istua kyllä pöydässä, mutta näemme pitkästä aikaa ja haluaisin vaihtaa kuulumiset ystäväni kanssa. Kun erehdyimme kertomaan ammattimme, hän otti oletuksen alan työtehtävästä ja alkoi läksyttämään aiheesta, josta emme suoranaisesti tiedä alamme töistä lainkaan, koska olemme eri tehtävissä. Väsyneelle ihmiselle se jäi mieleen ja ilta meni pilalle.
Eli ei, nykyisin kiellän heti, ettemme ole kiinnostuneet seurasta ja ei, pöytään ei saa tulla odottamaan toisen pöydän vapautumista. Ei! En ole kiinnostunut säästä. Ja ei! Kauneus on katsojan silmissä sanotaan, mutten halua tulla huomatuksi sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut introvertit eivät oikein siedä tuntemattomia ihmiskontakteja juuri lainkaan... en keksi oikein muuta selittävää, itsekin saatan jähmettyä (riippuu keskustelun aloittajan ilmeistä ja kehonkielestä - tulkitsen ne usein hyökkääviksi ja uhmaaviksi, reagoin sen mukaisesti).
Älä sekoita introverttiutta ja ujoutta. Olen introvertti, mutta en ole ujo. Muutaman sanan vaihtaminen tuntemattoman kanssa ei ole minulle mikään ongelma tai saa korvia päässäni luimuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku tuntematon lähestyy, eka ajatus on, että tuo haluaa minulta jotain. Joko rahaa, saarnata uskontoa, tai myydä jotain.
Näin introverttinä ajatuskin siitä, että joku juttelisi ihan vain juttelemisen takia on vieras. Siksi kavahdan, ja näytän varmasti pelokkaalta.
Vierailija kirjoitti:
Neiti X kirjoitti:
Suomalaiset eivät ole tottuneet tuntemattoma ihmisen liian tuttavalliseen hölöttämiseen. Suhtaudumme tuollaiseen "ei toivottuun" yllätykseen torjuvasti. Ei ole lupaa tunkeutua toisen yksityiseen tilaan täyttämään hiljaisuutta typerällä melusaasteella.
Itse henk.kotaisesti en arvosta tyhjänpuhujia, jotka ovat ihastuneet omaan ääneensä, eivätkä tajua olla hiljaa!
Pohjoisessa on normaalia vaihtaa muutama sananen, jos satutaan samaan tilaan. Etelä-Suomessa tähän kavahteluun törmää enemmän.
Itse välillä höpötän ihmisille, en jatka jos katsovat pahasti. Olen vaarattoman ja normaalin näköinen siisti 35v nainen enkä ole koskaan päihtynyt. Asun pk-seudulla.
Joskus kauan sitten, kun muutin pohjoisesta pk-seudulle ihmisten tylyys nauratti. Monesti tuntui, että seuraa jotain huonoa sketsiä. Voi, miten kaipaan pohjoisen ihmisiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neiti X kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neiti X kirjoitti:
Suomalaiset eivät ole tottuneet tuntemattoma ihmisen liian tuttavalliseen hölöttämiseen. Suhtaudumme tuollaiseen "ei toivottuun" yllätykseen torjuvasti. Ei ole lupaa tunkeutua toisen yksityiseen tilaan täyttämään hiljaisuutta typerällä melusaasteella.
Itse henk.kotaisesti en arvosta tyhjänpuhujia, jotka ovat ihastuneet omaan ääneensä, eivätkä tajua olla hiljaa!
En minä kälätä enkä hölötä. Käsittääkseni on ihan normaalia keskustella vaikkapa vallitsevasta säästä ja päivänpolttavista uutistapahtumista, jotka vaikuttavat kaikkien elämään. Kai sitä voi kysyä kuinka toinen ihminen kokee asian?
Ota huomioon, ettei kaikki halua keskustella ko. aiheista, tai yhtään mistään, juuri sinun kanssasi. Tilannetajua peliin!! Sinun pitää arvostaa muiden toivetta hiljaisuudesta ja rauhasta, sekä lopettaa typerä liirumlaarum-jäkätys.
Sinä et yksin päätä milloin ja mistä keskustellaan.
Sinä et yksin päätä, ovatko muut valmiita keskustelamaan kanssasi, vai ei.
Kommunikointi on vuorovaikutusta, siihen ei voi painostaa ketään, eikä se toimi vain yhden osapuolen määräyksestä. Jos olet koko ajan äänessä, et ole viidyttävä, etkä mielenkiintoinen, vaan uskomattoma rasittava ja ärsyttävä.
No nyt on aika hysteeristä.
Täytyy ymmärtää tilanne jossa on sallittua aloittaa smalltalk, vaikuttaa siltä että ap valitsee summamutikassa kohtaamiaan tai sitten metsästää hisseissä, ulko-ovilla ja muissa paikoissa joissa uhri ei pääse heti pakoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Josko olet sattunut kohtaamaan Minut, jähmetyn kylmääväksi aina kun joku ottaa kontaktia, sillä sellaista kertaa ei ole nähty että olisi pyyteetöntä.
En minä ole mitään muuta vailla kuin tavallani haluan keventää kireää ilmapiiriä. Samalla tavoin tervehdin naapureita ja juttelen heidän kanssaan eikä se ole ainakaan sellainen ongelma, että joku olisi tullut aiheesta sanomaan.
Mitä ihmeen kireää ilmapiiriä??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi sietää "olen niin mukava ja haluan, että kaikki pitävät minusta" -tunkeilijoita small talkeineen.
Jätä ihmiset rauhaan!
Jos päiväsi menee pilalle sen takia, ettet taas kerran saanut todistettua jollekulle, että olet NIIN mukava, niin mene terapiaan.Miksi sinä ajattelet minusta noin? Minusta voi pitää ja minusta voi olla pitämättä. Se tunnetaan on toisen ihmisen tunne. Ei minun.
Minusta on outoa, että aina valitetaan siitä, ettei kukaan huomaa eikä juttele ystävällisesti sinällään elämää ajatellen merkityksettömistä asioista. Sitten kun juttelee kevyesti, eikä tee mitään syväluotaavaa haastattelua toisesta ihmisestä, käsketään olemaan vaiti ja jättää ihmiset rauhaan.
Tulee mieleen, että minkälaiselta hopealautaselta te odotatte muiden ihmisten tarjoilevat teille jos tavallisen keski-ikäisen naisen ystävälliset sanat kelpaa? Taitaa olla itsekeskeisen itsesääliä ja itsetehostusta koko valitus siitä, ettei yksikään ihminen suhtaudu ystävällisesti?
Huoh🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neiti X kirjoitti:
Suomalaiset eivät ole tottuneet tuntemattoma ihmisen liian tuttavalliseen hölöttämiseen. Suhtaudumme tuollaiseen "ei toivottuun" yllätykseen torjuvasti. Ei ole lupaa tunkeutua toisen yksityiseen tilaan täyttämään hiljaisuutta typerällä melusaasteella.
Itse henk.kotaisesti en arvosta tyhjänpuhujia, jotka ovat ihastuneet omaan ääneensä, eivätkä tajua olla hiljaa!
Pohjoisessa on normaalia vaihtaa muutama sananen, jos satutaan samaan tilaan. Etelä-Suomessa tähän kavahteluun törmää enemmän.
Itse välillä höpötän ihmisille, en jatka jos katsovat pahasti. Olen vaarattoman ja normaalin näköinen siisti 35v nainen enkä ole koskaan päihtynyt. Asun pk-seudulla.
Joskus kauan sitten, kun muutin pohjoisesta pk-seudulle ihmisten tylyys nauratti. Monesti tuntui, että seuraa jotain huonoa sketsiä. Voi, miten kaipaan pohjoisen ihmisiä!
Minäkin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Josko olet sattunut kohtaamaan Minut, jähmetyn kylmääväksi aina kun joku ottaa kontaktia, sillä sellaista kertaa ei ole nähty että olisi pyyteetöntä.
En minä ole mitään muuta vailla kuin tavallani haluan keventää kireää ilmapiiriä. Samalla tavoin tervehdin naapureita ja juttelen heidän kanssaan eikä se ole ainakaan sellainen ongelma, että joku olisi tullut aiheesta sanomaan.
Naapureissa on kahta sorttia, toiset kokevat olonsa epämukavaksi jos eivät saa kontaktia naapuriin, tai sitten on juuri päinvastoin.
Meidän naapurustossamme vahdimme toistemme taloja, kastelemme kukat ja viemme postin keittiön pöydälle ja hoidamme lemmikit kun joku on matkoilla. Ei voi olla enää tuota parempia naapureita!
Minäkin oon ihmetellyt samaa. Sellaiseen normaaliin ihmisen huomioimiseenkin, esim. anteeksi pyytämiseen, jos (melkein) osut ruuhkassa, jotkut reagoivat vain vihasella mulkoilulla.
Joidenkin teorioiden mukaan herkkyys omaksua käytöstapoja on hyvin varhain (2,5 v - 5 v), joten selitän itselleni töykeää käytöstä vanhemmilla, joilla ei vaan sattunut olemaan aikaa opastaa ja olla esimerkkinä.
En usko, että ap:ssa tai kenessäkään hienotunteisesti ja ystävällisesti muut huomioivissa on se syy. Älä vaan, ap, muutu: meitäkin on, jotka ilahtuisivat kohtaamisista kanssasi.