Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu tuntemattoman ihmisen kylmäävä reaktio jos sanon ohimennen jotain normaaliin small talkiin kuuluvaa?
19.10.2021 |
Havahduin pohtimaan asiaa kun noita ihmiskontaktejakin alkaa tulla enemmän. Aiemmin ihmettelin, että onko minussa jotain vikaa kun minä rupattelen kevyesti small talk mielessä ja osan ihmisistä kanssa voikin syntyä todella mielenkiintoisia keskusteluja.
Osa puolestaan reagoi tervehtimiseeni ja muutamaan sanaan ruumiin lihakset kiristyen ja kasvojen ilme jähmettyen, katsoen kulmien alta. Voisi sanoa, että elävästä ihmisestä lähtee kylmäävä tunne tuollaisessa tilanteessa. Mistä reaktio kertoo kun tervehdin hillitysti, että toinen voisi kokea tulevansa huomioiduksi ja sanon muutaman sanan.
En harrasta mitään rotu-, sukupuoli-, politiikka- tai uskontovitsejä muutenkaan eikä sellaista tulisi mieleenikään sanoa tuntemattomille ihmisille. Onko minun olemuksessani (keski-ikäinen täti) jotain vastenmielistä kun ihmiset reagoivat noin?
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neiti X kirjoitti:
Suomalaiset eivät ole tottuneet tuntemattoma ihmisen liian tuttavalliseen hölöttämiseen. Suhtaudumme tuollaiseen "ei toivottuun" yllätykseen torjuvasti. Ei ole lupaa tunkeutua toisen yksityiseen tilaan täyttämään hiljaisuutta typerällä melusaasteella.
Itse henk.kotaisesti en arvosta tyhjänpuhujia, jotka ovat ihastuneet omaan ääneensä, eivätkä tajua olla hiljaa!
En minä kälätä enkä hölötä. Käsittääkseni on ihan normaalia keskustella vaikkapa vallitsevasta säästä ja päivänpolttavista uutistapahtumista, jotka vaikuttavat kaikkien elämään. Kai sitä voi kysyä kuinka toinen ihminen kokee asian?
Kyseletkö sinä siis tuntemattomilta ihmisiltä mielipiteitä päivänpolttaviin uutistapahtumiin??
Niin se ap rehvakkaasti kirjoitti. Olen täysin varma, että lähes jokainen ajattelee ap:n olevan päihdyttävien tuotteiden alainen ja kiinnostus hänen juttuihinsa on miinuksella. Vaikka olenkin aika puhelias nainen, niin suhtaudun ap:n tapaisiin hölöttäjiin varauksella. Minua ei oikeasti kiinnosta hänen keskustelunsa.
Ap aloittaa siis heti huomenna ryhtiliikkeen ja lopettaa vieraiden ihmisten hölötyksellä lähentelyn.
Tähän minusta olisi kiva saada ap:n oma vastaus. Olen itsekin aika puhelias tyyppi ja ihan mielelläni vaihdan muutaman sanan tuntemattomien ihmisten kanssa vaikka jossain bussipysäkillä tai kaupan tomaattihyllyn luona. Silti minun on vaikea kuvitella sellaista päivänpolttavaa uutistapahtumaa, josta kokisin luontevaksi ja ns. "normaaliksi" alkaa tuikituntemattoman kanssa keskustelemaan. Olisi kiva kuulla vaikka konkreettisia esimerkkejä tällaisista uutistapahtumista.
Toisaalta pidän aika vieraana ylipäätään sellaista ajatusta, että avaisin keskustelun kysymällä toisen mielipidettä johonkin asiaan. Luontevammalta minusta tuntuisi sanoa jotain neutraalia tilanteeseen sopivasta neutraalista aiheesta odottamatta vastausta. Kaikki ihmiset eivät halua jutella tuntemattomien ihmisten kanssa ja minusta se on ihan ok. Jos suoraan kysyy toiselta jotain, ihan vaikka mielipidettä säästä, se voi tuntua tungettelevalta ja epämukavalta, koska siihen sisältyy odotus että saa kysymyksensä vastauksen.
Esimerkki 1: ”On se hurjaa kun Venäjällä määrättiin eläkeläiset neljäksi kuukaudeksi kotikaranteeniin.”
Mitä luultavimmiten ihminen pitää tilannetta äärimmäisenä, mutta ymmärtää että vanhoja pitää suojella.
Esimerkki 2: ”Sataa kuin saavista kaatamalla. Mistäköhän löytäisi samanlaisen kokonaisen sadepuvun kuin lapsilla on?”
1) Tuntisin oloni vaivautuneeksi ja luultavasti vain mumisisin jotain takaisin. Mun mielestä korona on nykyisin niin politisoitunut aihe, että en halua keskustellaan siitä edes kaikkien tuttujen kanssa. Enkä tuossa tapauksessa voisi mitenkään tietää, onko sen toisen mielestä eläkeläisten karanteeniin määrääminen ymmärrettävä toimenpide vaiko täyttä fasismia. En ole sitäpaitsi niin hyvin edes perillä Venäjän koronatilanteesta, että voisin siitä varsinaisia mielipiteitä muodostaa. En ole ollut tietoinen mistään neljän kuukauden kotikaranteenimääräyksistä.
2) Tämän tulkitsisin humoristiseksi heitoksi, en kysymykseksi, joten todennäköisesti naurahtaisin vastaukseksi ja sanoisin jotain "niinpä" tms.
(Retkeilyvarusteita myyvistä liikkeistä löytynee aikuisten kurahousuja ja sadetakkeja.)
Suosittelisin kyllä välttämään ainakin koronarajoituksia koskevia aiheita ihan tuntemattomien kanssa. Sen verran tulenarka asia kyseessä kuitenkin nykypäivänä.
-eri
Et siis voi kertoa siitä retkeilykaupasta kurapuvusta haaveilevalle? Venäjän tilanteeseen voi kuitata vain, että oho! Mumiseminen kuuluu enemmän teinin kuin aikuisen käytökseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on raskasta omassa elämässäni itsestäni riippumattomista syistä. Joudun työssäni yläkoulun opena kohtaamaan satoja ihmisiä viikoittain ja olemaan kiinnostunut ja ottamaan vastaan jos vaikka minkälaista tunnetilaa ammatillisuuteni säilyttäen, mikä vie lähes kaikki voimani. Vapaa-aikaani en uhraa siihen, että viihdytän jotain randomeita. Minua ei kiinnosta jutella kanssasi säästä tai ajankohtaisista tapahtumista. Haluan olla rauhassa.
Senhän voi sanoa toiselle suoraan ystävällisesti eikä mutista jos toinen on kurapukua vailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään jutella joskus ja olen juuri se, joka saattaa aloittaa vaikka kaupassa juttelemaan viereisen ihmisen kanssa silloin, kun valkkaamme samaan aikaan tomaatteja. Sanoisin, että 99% jutusteluni otetaan mukavasti vastaan. Mutta en minä nyt ala sen ihmeempiä juttelemaan siinä, sanon vain muutaman sanan ja se riittää hyvin. Joskus tilanteista lähtee pitempiä keskusteluita, mutta en todellakaan odota, että toinen alkaisi jutustelemaan kanssani enempää. Osaan oikein hyvin olla myös hiljaa, se ei ole mikään ongelma.
Olen asunut ulkomailla useita vuosia ja tottunut ihan kaikenlaiseen.
Kerran olin Kuopiossa prismassa ja eräs nainen sattui samalle hyllylle ja alkoi jutustelemaan niitä näitä hyllyssä olevista tuotteista. Vastailin ihan normaalisti ja nainen totesi onnessaan että miten ihanaa on olla Savossa, kun täällä voi jutustella prismassa ja ihmiset vastaa! 😄❤️ Hän oli mökkiläinen.
Se oli hauska tilanne.
Ap:llä selvästi savolaiset /karjalaiset geenit
Minä käyn Saimaalla vuokratussa kesämökillä kesäisin. On se jännää kun sielläpäin ei ole murjottajia eikä mököttäjiä. Siellä voi tosiaankin olla kuin kotonaan vaikka isoisoisäni muutti sieltä työn perässä muualle 1800-luvulla.
Salasavolainen tai -karjalainen, Suomen pieniä ja sorrettuja vähemmistöjä 😉.
Ainakin alussa sitä on varuillaan, tunnustelee onko kontaktissa uhkaa tai mielenterveyspuolen juttuja. Ainakin jos tarkoitit, että ihan tuntemattomille alat jutella tilanteissa, joissa ei yleensä oteta kontaktia?
Itse olen kasvanut alkoholistiperheessä, ja varuillaanolo tulee ihan selkäytimestä. Toisaalta aika nopeasti osaan tehdä tilannearvion ja ainakin muutamalla sanalla jatkan juttua, jos ihminen vaikuttaa ihan tolkuissaan olevalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neiti X kirjoitti:
Suomalaiset eivät ole tottuneet tuntemattoma ihmisen liian tuttavalliseen hölöttämiseen. Suhtaudumme tuollaiseen "ei toivottuun" yllätykseen torjuvasti. Ei ole lupaa tunkeutua toisen yksityiseen tilaan täyttämään hiljaisuutta typerällä melusaasteella.
Itse henk.kotaisesti en arvosta tyhjänpuhujia, jotka ovat ihastuneet omaan ääneensä, eivätkä tajua olla hiljaa!
En minä kälätä enkä hölötä. Käsittääkseni on ihan normaalia keskustella vaikkapa vallitsevasta säästä ja päivänpolttavista uutistapahtumista, jotka vaikuttavat kaikkien elämään. Kai sitä voi kysyä kuinka toinen ihminen kokee asian?
Kyseletkö sinä siis tuntemattomilta ihmisiltä mielipiteitä päivänpolttaviin uutistapahtumiin??
Niin se ap rehvakkaasti kirjoitti. Olen täysin varma, että lähes jokainen ajattelee ap:n olevan päihdyttävien tuotteiden alainen ja kiinnostus hänen juttuihinsa on miinuksella. Vaikka olenkin aika puhelias nainen, niin suhtaudun ap:n tapaisiin hölöttäjiin varauksella. Minua ei oikeasti kiinnosta hänen keskustelunsa.
Ap aloittaa siis heti huomenna ryhtiliikkeen ja lopettaa vieraiden ihmisten hölötyksellä lähentelyn.
Tähän minusta olisi kiva saada ap:n oma vastaus. Olen itsekin aika puhelias tyyppi ja ihan mielelläni vaihdan muutaman sanan tuntemattomien ihmisten kanssa vaikka jossain bussipysäkillä tai kaupan tomaattihyllyn luona. Silti minun on vaikea kuvitella sellaista päivänpolttavaa uutistapahtumaa, josta kokisin luontevaksi ja ns. "normaaliksi" alkaa tuikituntemattoman kanssa keskustelemaan. Olisi kiva kuulla vaikka konkreettisia esimerkkejä tällaisista uutistapahtumista.
Toisaalta pidän aika vieraana ylipäätään sellaista ajatusta, että avaisin keskustelun kysymällä toisen mielipidettä johonkin asiaan. Luontevammalta minusta tuntuisi sanoa jotain neutraalia tilanteeseen sopivasta neutraalista aiheesta odottamatta vastausta. Kaikki ihmiset eivät halua jutella tuntemattomien ihmisten kanssa ja minusta se on ihan ok. Jos suoraan kysyy toiselta jotain, ihan vaikka mielipidettä säästä, se voi tuntua tungettelevalta ja epämukavalta, koska siihen sisältyy odotus että saa kysymyksensä vastauksen.
Esimerkki 1: ”On se hurjaa kun Venäjällä määrättiin eläkeläiset neljäksi kuukaudeksi kotikaranteeniin.”
Mitä luultavimmiten ihminen pitää tilannetta äärimmäisenä, mutta ymmärtää että vanhoja pitää suojella.
Esimerkki 2: ”Sataa kuin saavista kaatamalla. Mistäköhän löytäisi samanlaisen kokonaisen sadepuvun kuin lapsilla on?”
1) Tuntisin oloni vaivautuneeksi ja luultavasti vain mumisisin jotain takaisin. Mun mielestä korona on nykyisin niin politisoitunut aihe, että en halua keskustellaan siitä edes kaikkien tuttujen kanssa. Enkä tuossa tapauksessa voisi mitenkään tietää, onko sen toisen mielestä eläkeläisten karanteeniin määrääminen ymmärrettävä toimenpide vaiko täyttä fasismia. En ole sitäpaitsi niin hyvin edes perillä Venäjän koronatilanteesta, että voisin siitä varsinaisia mielipiteitä muodostaa. En ole ollut tietoinen mistään neljän kuukauden kotikaranteenimääräyksistä.
2) Tämän tulkitsisin humoristiseksi heitoksi, en kysymykseksi, joten todennäköisesti naurahtaisin vastaukseksi ja sanoisin jotain "niinpä" tms.
(Retkeilyvarusteita myyvistä liikkeistä löytynee aikuisten kurahousuja ja sadetakkeja.)
Suosittelisin kyllä välttämään ainakin koronarajoituksia koskevia aiheita ihan tuntemattomien kanssa. Sen verran tulenarka asia kyseessä kuitenkin nykypäivänä.
-eri
Et siis voi kertoa siitä retkeilykaupasta kurapuvusta haaveilevalle?
Miksi ihmeessä kukaan joltain randomilta alkaisi kyselemään kadulla mistä saa kurapukuja??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neiti X kirjoitti:
Suomalaiset eivät ole tottuneet tuntemattoma ihmisen liian tuttavalliseen hölöttämiseen. Suhtaudumme tuollaiseen "ei toivottuun" yllätykseen torjuvasti. Ei ole lupaa tunkeutua toisen yksityiseen tilaan täyttämään hiljaisuutta typerällä melusaasteella.
Itse henk.kotaisesti en arvosta tyhjänpuhujia, jotka ovat ihastuneet omaan ääneensä, eivätkä tajua olla hiljaa!
En minä kälätä enkä hölötä. Käsittääkseni on ihan normaalia keskustella vaikkapa vallitsevasta säästä ja päivänpolttavista uutistapahtumista, jotka vaikuttavat kaikkien elämään. Kai sitä voi kysyä kuinka toinen ihminen kokee asian?
Kyseletkö sinä siis tuntemattomilta ihmisiltä mielipiteitä päivänpolttaviin uutistapahtumiin??
Niin se ap rehvakkaasti kirjoitti. Olen täysin varma, että lähes jokainen ajattelee ap:n olevan päihdyttävien tuotteiden alainen ja kiinnostus hänen juttuihinsa on miinuksella. Vaikka olenkin aika puhelias nainen, niin suhtaudun ap:n tapaisiin hölöttäjiin varauksella. Minua ei oikeasti kiinnosta hänen keskustelunsa.
Ap aloittaa siis heti huomenna ryhtiliikkeen ja lopettaa vieraiden ihmisten hölötyksellä lähentelyn.
Tähän minusta olisi kiva saada ap:n oma vastaus. Olen itsekin aika puhelias tyyppi ja ihan mielelläni vaihdan muutaman sanan tuntemattomien ihmisten kanssa vaikka jossain bussipysäkillä tai kaupan tomaattihyllyn luona. Silti minun on vaikea kuvitella sellaista päivänpolttavaa uutistapahtumaa, josta kokisin luontevaksi ja ns. "normaaliksi" alkaa tuikituntemattoman kanssa keskustelemaan. Olisi kiva kuulla vaikka konkreettisia esimerkkejä tällaisista uutistapahtumista.
Toisaalta pidän aika vieraana ylipäätään sellaista ajatusta, että avaisin keskustelun kysymällä toisen mielipidettä johonkin asiaan. Luontevammalta minusta tuntuisi sanoa jotain neutraalia tilanteeseen sopivasta neutraalista aiheesta odottamatta vastausta. Kaikki ihmiset eivät halua jutella tuntemattomien ihmisten kanssa ja minusta se on ihan ok. Jos suoraan kysyy toiselta jotain, ihan vaikka mielipidettä säästä, se voi tuntua tungettelevalta ja epämukavalta, koska siihen sisältyy odotus että saa kysymyksensä vastauksen.
Esimerkki 1: ”On se hurjaa kun Venäjällä määrättiin eläkeläiset neljäksi kuukaudeksi kotikaranteeniin.”
Mitä luultavimmiten ihminen pitää tilannetta äärimmäisenä, mutta ymmärtää että vanhoja pitää suojella.
Esimerkki 2: ”Sataa kuin saavista kaatamalla. Mistäköhän löytäisi samanlaisen kokonaisen sadepuvun kuin lapsilla on?”
1) Tuntisin oloni vaivautuneeksi ja luultavasti vain mumisisin jotain takaisin. Mun mielestä korona on nykyisin niin politisoitunut aihe, että en halua keskustellaan siitä edes kaikkien tuttujen kanssa. Enkä tuossa tapauksessa voisi mitenkään tietää, onko sen toisen mielestä eläkeläisten karanteeniin määrääminen ymmärrettävä toimenpide vaiko täyttä fasismia. En ole sitäpaitsi niin hyvin edes perillä Venäjän koronatilanteesta, että voisin siitä varsinaisia mielipiteitä muodostaa. En ole ollut tietoinen mistään neljän kuukauden kotikaranteenimääräyksistä.
2) Tämän tulkitsisin humoristiseksi heitoksi, en kysymykseksi, joten todennäköisesti naurahtaisin vastaukseksi ja sanoisin jotain "niinpä" tms.
(Retkeilyvarusteita myyvistä liikkeistä löytynee aikuisten kurahousuja ja sadetakkeja.)
Suosittelisin kyllä välttämään ainakin koronarajoituksia koskevia aiheita ihan tuntemattomien kanssa. Sen verran tulenarka asia kyseessä kuitenkin nykypäivänä.
-eri
Et siis voi kertoa siitä retkeilykaupasta kurapuvusta haaveilevalle? Venäjän tilanteeseen voi kuitata vain, että oho! Mumiseminen kuuluu enemmän teinin kuin aikuisen käytökseen.
Tottakai voin kertoa retkeilykaupasta, jos hoksaan, että kurapuvusta haaveileva ihan tosissaan kysyy tällaista asiaa, eikä kyse ole pelkästään harmittomasta ja humoristisesta small talkista. Mutta kuten sanoin, en tulkitsisi tuossa tilanteessa kysymystä sellaiseksi, johon toinen oikeasti haluaisi vastauksen. Tulkitsisin sen retoriseksi kysymykseksi, humoristiseksi heitoksi.
Poliittisesti tulenarkoihin aiheisiin en tietoisesti halua kommentoida yleensä mitenkään. Tällöin mumina on vastauksena ihan riittävä että toinen tajuaa jättää keskustelun siihen. Jos se sinusta on teinimäistä, niin ok. Minusta puolestaan osoittaa taitamatonta sosiaalista käyttäytymistä sekä melkoista tilannetajun puuttumista ylipäätään alkaa tyystin tuntemattomille ihmisille puhumaan poliittisesti, uskonnollisesti yms. tulenaroista asioista.
Minulla on raskasta omassa elämässäni itsestäni riippumattomista syistä. Joudun työssäni yläkoulun opena kohtaamaan satoja ihmisiä viikoittain ja olemaan kiinnostunut ja ottamaan vastaan jos vaikka minkälaista tunnetilaa ammatillisuuteni säilyttäen, mikä vie lähes kaikki voimani. Vapaa-aikaani en uhraa siihen, että viihdytän jotain randomeita. Minua ei kiinnosta jutella kanssasi säästä tai ajankohtaisista tapahtumista. Haluan olla rauhassa.