Lapsettoman naisen suhde mieheen, jolla 2-vuotias lapsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on kyllä kiva lapsen äidille. Tavallaan otat puolet vastuusta, ja hän saa levätä joka toinen viikko 😊

Isällehän se vasta hauskaa onkin, saa seksiä sekä levätä jokaikinen viikko 😊

Niinpä 😊 Suosittelen ap, helpotat ja autat vanhempien elämää.

Lapsen äitihän tässä edelleen hoitaa lapsensa ihan itse sen ajan, kun lapsi on hänen luonaan. Lapsen äitiä tuskin auttaa, jos lapsen isäsuhde jää heikoksi äitipuolen käytännössä hoitaessa lapsen isän hoitovuoroina, jolloin lasten hoitoon liittyvistä välttämättömistä asioista viestitellessä isä ei välttämättä pysty käymään keskustelua. Mitäs sitten, jos äitipuoli lähtee?

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin sun pitää ap olla hyvin henkisesti kasvanut. Eli kohtelet lasta kuin omaasi, sinua ei saa kiukutaa hänestä maksettavat elarit eikä se, että lapsen vaatteisiin ja tavaroihin menee rahaa. Tulee myös ymmärtää, että pieni lapsi voi sairastaa usein ja sinä joudut häntä hoitamaan. Siinä on useita mietittäviä seikkoja. Ydinperhe on miljardi kertaa helpompi.

Ja minkä vatun takia ap joutuisi sairasta lasta hoitamaan???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin sun pitää ap olla hyvin henkisesti kasvanut. Eli kohtelet lasta kuin omaasi, sinua ei saa kiukutaa hänestä maksettavat elarit eikä se, että lapsen vaatteisiin ja tavaroihin menee rahaa. Tulee myös ymmärtää, että pieni lapsi voi sairastaa usein ja sinä joudut häntä hoitamaan. Siinä on useita mietittäviä seikkoja. Ydinperhe on miljardi kertaa helpompi.

Ja minkä vatun takia ap joutuisi sairasta lasta hoitamaan???

niin se vaan menee, että uusperheessä ei voi bonusvanhempi pysytellä velvollisuuksien ulkopuolella, vaikkei oma lapsi olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tuo olisi täysin eri kuvio, jos sinulla olisi oma lapsi entisestä suhteesta. siinä tapauksessa, miksi ei, mutta nyt olet itse lapseton, etsi ihmeessä parempi kumppani itsellesi.

Minä en ainakaan kelpuuttaisi naista jolla on jo lapsia koska en halua pahoinpidellä lapsiani millään uusperhepaskalla

M37

Kummatkin voi hoitaa omat lapsensa. Ja asua eri osoitteissa. En minäkään aikoinaan halunnut lapsille eron jälkeen miestä lapsineen. Ymmärrän täysin sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin sun pitää ap olla hyvin henkisesti kasvanut. Eli kohtelet lasta kuin omaasi, sinua ei saa kiukutaa hänestä maksettavat elarit eikä se, että lapsen vaatteisiin ja tavaroihin menee rahaa. Tulee myös ymmärtää, että pieni lapsi voi sairastaa usein ja sinä joudut häntä hoitamaan. Siinä on useita mietittäviä seikkoja. Ydinperhe on miljardi kertaa helpompi.

Ja minkä vatun takia ap joutuisi sairasta lasta hoitamaan???

niin se vaan menee, että uusperheessä ei voi bonusvanhempi pysytellä velvollisuuksien ulkopuolella, vaikkei oma lapsi olekaan.

Jos lapsen biovanhemmat olisivat yhdessä niin he (+ mahdolliset muut sukulaiset ja hoitajat) hoitaisivat sairasta lasta. On täysin mahdollista sopia, että näin edelleen toimitaan, vaikka vanhemmat olisivatkin eronneet ja kuvioissa olisi ”uusi” kumppani. Nykyinen kumppani on ”extrahenkilö” lapsen elämässä ja mahdollisena hoitajana eikä ole mitenkään väistämätöntä että hänen mukaantulo johtaisi siihen, että biovanhempien hoitovastuu jotenkin vähenisi.

Vaikuttaa muutenkin siinä mielessä sukupuolittuneelta koko ketju, että kertokaahan toki, onko mielestänne myös niin, että jos vanhemmat on eronneet ja äiti eron jälkeen löytänyt itselleen (oletetaan nyt että miespuolisen) ”uuden” kumppanin, niin myös tämä miespuolinen ”bonusvanhempi” joutuu hoitamaan sairasta lasta ja oma elämä menee siinä vessasta alas, kun pitää olla hoitamassa toisen lasta samalla kun lapsen äiti on jossain humputtelemassa kavereiden kanssa? ;D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin sun pitää ap olla hyvin henkisesti kasvanut. Eli kohtelet lasta kuin omaasi, sinua ei saa kiukutaa hänestä maksettavat elarit eikä se, että lapsen vaatteisiin ja tavaroihin menee rahaa. Tulee myös ymmärtää, että pieni lapsi voi sairastaa usein ja sinä joudut häntä hoitamaan. Siinä on useita mietittäviä seikkoja. Ydinperhe on miljardi kertaa helpompi.

Ja minkä vatun takia ap joutuisi sairasta lasta hoitamaan???

niin se vaan menee, että uusperheessä ei voi bonusvanhempi pysytellä velvollisuuksien ulkopuolella, vaikkei oma lapsi olekaan.

Jos lapsen biovanhemmat olisivat yhdessä niin he (+ mahdolliset muut sukulaiset ja hoitajat) hoitaisivat sairasta lasta. On täysin mahdollista sopia, että näin edelleen toimitaan, vaikka vanhemmat olisivatkin eronneet ja kuvioissa olisi ”uusi” kumppani. Nykyinen kumppani on ”extrahenkilö” lapsen elämässä ja mahdollisena hoitajana eikä ole mitenkään väistämätöntä että hänen mukaantulo johtaisi siihen, että biovanhempien hoitovastuu jotenkin vähenisi.

Vaikuttaa muutenkin siinä mielessä sukupuolittuneelta koko ketju, että kertokaahan toki, onko mielestänne myös niin, että jos vanhemmat on eronneet ja äiti eron jälkeen löytänyt itselleen (oletetaan nyt että miespuolisen) ”uuden” kumppanin, niin myös tämä miespuolinen ”bonusvanhempi” joutuu hoitamaan sairasta lasta ja oma elämä menee siinä vessasta alas, kun pitää olla hoitamassa toisen lasta samalla kun lapsen äiti on jossain humputtelemassa kavereiden kanssa? ;D

A) Jos kumppani muuttaa lapsen vanhemman luo, vanhemmalta loppuu lapsilisän YKSINHUOLTAJAkorotus. Koska taloudessa on toinenkin aikuinen huolehtimassa.

B) Samassa taloudessa asuvalla on OIKEUS jäädä hoitamaan puolison lasta, eli voi olla töistä poissa.

Te jotka puhutte lapsista noin rumasti, pysykää kaukana heistä. On aikuisia, jotka viettää mielellään aikaa lasten kanssa.

Jos se ”oma elämä” on jotain aivan muuta niin kannattaa suosiolla pysytelläkin siellä.

Lisään vielä kun unohtui tuosta, että sen uuden kumppanin tulot otetaan huomioon myös päivähoitomaksussa, ei etävanhemman.

Eli se äidin (tai no, lähivanhemman) uusi puoliso on monella tavalla vastuullinen.

Ei uusperheessä voi olla vapaamatkustajana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin sun pitää ap olla hyvin henkisesti kasvanut. Eli kohtelet lasta kuin omaasi, sinua ei saa kiukutaa hänestä maksettavat elarit eikä se, että lapsen vaatteisiin ja tavaroihin menee rahaa. Tulee myös ymmärtää, että pieni lapsi voi sairastaa usein ja sinä joudut häntä hoitamaan. Siinä on useita mietittäviä seikkoja. Ydinperhe on miljardi kertaa helpompi.

Ja minkä vatun takia ap joutuisi sairasta lasta hoitamaan???

niin se vaan menee, että uusperheessä ei voi bonusvanhempi pysytellä velvollisuuksien ulkopuolella, vaikkei oma lapsi olekaan.

Jos lapsen biovanhemmat olisivat yhdessä niin he (+ mahdolliset muut sukulaiset ja hoitajat) hoitaisivat sairasta lasta. On täysin mahdollista sopia, että näin edelleen toimitaan, vaikka vanhemmat olisivatkin eronneet ja kuvioissa olisi ”uusi” kumppani. Nykyinen kumppani on ”extrahenkilö” lapsen elämässä ja mahdollisena hoitajana eikä ole mitenkään väistämätöntä että hänen mukaantulo johtaisi siihen, että biovanhempien hoitovastuu jotenkin vähenisi.

Vaikuttaa muutenkin siinä mielessä sukupuolittuneelta koko ketju, että kertokaahan toki, onko mielestänne myös niin, että jos vanhemmat on eronneet ja äiti eron jälkeen löytänyt itselleen (oletetaan nyt että miespuolisen) ”uuden” kumppanin, niin myös tämä miespuolinen ”bonusvanhempi” joutuu hoitamaan sairasta lasta ja oma elämä menee siinä vessasta alas, kun pitää olla hoitamassa toisen lasta samalla kun lapsen äiti on jossain humputtelemassa kavereiden kanssa? ;D

A) Jos kumppani muuttaa lapsen vanhemman luo, vanhemmalta loppuu lapsilisän YKSINHUOLTAJAkorotus. Koska taloudessa on toinenkin aikuinen huolehtimassa.

B) Samassa taloudessa asuvalla on OIKEUS jäädä hoitamaan puolison lasta, eli voi olla töistä poissa.

Te jotka puhutte lapsista noin rumasti, pysykää kaukana heistä. On aikuisia, jotka viettää mielellään aikaa lasten kanssa.

Jos se ”oma elämä” on jotain aivan muuta niin kannattaa suosiolla pysytelläkin siellä.

Ja mitäköhän ihmettä nyt taas.

(A) Tässä ketjussa ei käsittääkseni käsitelty tilannetta, jossa kukaan olisi yksinhuoltaja ja en ymmärrä, miten yksinhuoltajakorotus liittyy ketjun aiheeseen. (En kyllä ruvennut myöskään selvittelemään, pitääkö väitteesi siitä, että kyseinen korotus loppuu jos muuttaa avoliittoon, edes paikkansa.) Joka tapauksessa vanhemman kumppanilla, joka ei ole lapsen huoltaja, ei ole mitään lakisääteisiä velvollisuuksia eikä oikeuksia suhteessa lapseen, jos ei tällaisista vapaaehtoisesti sovita, vaikka tuo paikkaansa pitäisikin.

(B) Vaikka voisikin olla poissa töistä (myöskään tämän kommentin paikkaansa pitävyydestä en itse tiedä), miksi ihmeessä poissa töistä olisi lapsen sairastuessa ensisijaisesti vanhemman kumppani eikä oma vanhempi? Tottakai kaikki saavat sopia nämä asiat miten haluaa...

+ (C): Minä en kyllä mielestäni puhu lapsista millään tavalla rumasti. Itselläni on tosiaan "bonuslapsi" ja hän on minulle rakas ja tärkeä, mutta meillä on sovittu asiat niin, että minä en ole hänestä kuin korkeintaan toissijaisesti hoitovastuussa. Joskus voin hoitaa jos tarve vaatii ja usein olen menossa mukana ja vietän aikaa lapsen kanssa tai vietämme porukalla "uusperheenä", mutta ensisijaisesti lasta hoitavat hänen omat vanhemmat noin 50-50.

Edellisen viestini lopun kommentit olivat sarkastisia ja liittyivät siihen, että tässä ketjussa tunnutaan ajattelevan ap:n tilanteen perusteella niin, että jos nainen lähtee suhteeseen miehen kanssa, jolla 2v lapsi edellisestä suhteesta, niin hoitovastuu lapsesta lankeaa käytännössä suhteen myötä naiselle, joka ei ole lapsen vanhempi. Moni tuntuu ketjussa olevan sitä mieltä, että suhteeseen ei edes kannata lähteä tästä syystä. Minusta tämä ei pidä paikkansa, vaan asiat voi uusperheessä hyvinkin järjestää toisin (toki jos ei yhtään lapsista tykkää tai halua heidän kanssaan viettää aikaa, voi uusperhe-elämä olla vähän kivinen tie). Kritisoin myös mm. sitä, että en välttämättä usko, että mainitunlaisia kommentteja tulisi ainakaan näin paljoa, jos sukupuolet olisivat kuviossa toisin päin (eli tunnutaan uskovan, että isät "dumppaavat" mielellään vastuun oman lapsensa hoidosta naispuoliselle kumppanilleen, oli tämä lapsen äiti tai ei, ja vastaavasti kuvittelisin, että samat ihmiset ajattelisivat, että jos mies olisi uusperhetilanteessa lapseton osapuoli, ei tämä olisi myöskään kiinnostunut ottamaan vastuuta kumppanin lapsen hoidosta).

Mun mielestäni lapsen hoitaminen ei myöskään tarkoita sitä, että oma elämä loppuisi, mutta en kyllä olisi kiinnostunut myöskään kantamaan päävastuuta kumppanini lapsen hoidosta (esim. että jos lapsi sairastuisi, jäisin automaattisesti minä pois töistä hoitamaan eikä lapsen isä). Uusperheessä koen, että kumppanin lapsi on minulle perheenjäsen, mutta en ole kuitenkaan hänen huoltajansa enkä biologinen sukulaisensa ja mielestäni lapsi tulee meillä ollessaan viettämään aikaa ensisijaisesti isänsä, ei minun kanssani, ja isä myös hänen hoidostaan huoltajana vastaa ensisijaisesti. Tietenkin jos joku haluaa sopia, että "uudella kumppanilla" on kasa biovanhemmuutta vastaavia lastenhoitovelvoitteita, niin voihan näinkin ilman muuta sopia, mutta meillä on toinen linja valittu ja hyvin on toiminut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin sun pitää ap olla hyvin henkisesti kasvanut. Eli kohtelet lasta kuin omaasi, sinua ei saa kiukutaa hänestä maksettavat elarit eikä se, että lapsen vaatteisiin ja tavaroihin menee rahaa. Tulee myös ymmärtää, että pieni lapsi voi sairastaa usein ja sinä joudut häntä hoitamaan. Siinä on useita mietittäviä seikkoja. Ydinperhe on miljardi kertaa helpompi.

Ja minkä vatun takia ap joutuisi sairasta lasta hoitamaan???

niin se vaan menee, että uusperheessä ei voi bonusvanhempi pysytellä velvollisuuksien ulkopuolella, vaikkei oma lapsi olekaan.

Jos lapsen biovanhemmat olisivat yhdessä niin he (+ mahdolliset muut sukulaiset ja hoitajat) hoitaisivat sairasta lasta. On täysin mahdollista sopia, että näin edelleen toimitaan, vaikka vanhemmat olisivatkin eronneet ja kuvioissa olisi ”uusi” kumppani. Nykyinen kumppani on ”extrahenkilö” lapsen elämässä ja mahdollisena hoitajana eikä ole mitenkään väistämätöntä että hänen mukaantulo johtaisi siihen, että biovanhempien hoitovastuu jotenkin vähenisi.

Vaikuttaa muutenkin siinä mielessä sukupuolittuneelta koko ketju, että kertokaahan toki, onko mielestänne myös niin, että jos vanhemmat on eronneet ja äiti eron jälkeen löytänyt itselleen (oletetaan nyt että miespuolisen) ”uuden” kumppanin, niin myös tämä miespuolinen ”bonusvanhempi” joutuu hoitamaan sairasta lasta ja oma elämä menee siinä vessasta alas, kun pitää olla hoitamassa toisen lasta samalla kun lapsen äiti on jossain humputtelemassa kavereiden kanssa? ;D

A) Jos kumppani muuttaa lapsen vanhemman luo, vanhemmalta loppuu lapsilisän YKSINHUOLTAJAkorotus. Koska taloudessa on toinenkin aikuinen huolehtimassa.

B) Samassa taloudessa asuvalla on OIKEUS jäädä hoitamaan puolison lasta, eli voi olla töistä poissa.

Te jotka puhutte lapsista noin rumasti, pysykää kaukana heistä. On aikuisia, jotka viettää mielellään aikaa lasten kanssa.

Jos se ”oma elämä” on jotain aivan muuta niin kannattaa suosiolla pysytelläkin siellä.

Ja mitäköhän ihmettä nyt taas.

(A) Tässä ketjussa ei käsittääkseni käsitelty tilannetta, jossa kukaan olisi yksinhuoltaja ja en ymmärrä, miten yksinhuoltajakorotus liittyy ketjun aiheeseen. (En kyllä ruvennut myöskään selvittelemään, pitääkö väitteesi siitä, että kyseinen korotus loppuu jos muuttaa avoliittoon, edes paikkansa.) Joka tapauksessa vanhemman kumppanilla, joka ei ole lapsen huoltaja, ei ole mitään lakisääteisiä velvollisuuksia eikä oikeuksia suhteessa lapseen, jos ei tällaisista vapaaehtoisesti sovita, vaikka tuo paikkaansa pitäisikin.

(B) Vaikka voisikin olla poissa töistä (myöskään tämän kommentin paikkaansa pitävyydestä en itse tiedä), miksi ihmeessä poissa töistä olisi lapsen sairastuessa ensisijaisesti vanhemman kumppani eikä oma vanhempi? Tottakai kaikki saavat sopia nämä asiat miten haluaa...

+ (C): Minä en kyllä mielestäni puhu lapsista millään tavalla rumasti. Itselläni on tosiaan "bonuslapsi" ja hän on minulle rakas ja tärkeä, mutta meillä on sovittu asiat niin, että minä en ole hänestä kuin korkeintaan toissijaisesti hoitovastuussa. Joskus voin hoitaa jos tarve vaatii ja usein olen menossa mukana ja vietän aikaa lapsen kanssa tai vietämme porukalla "uusperheenä", mutta ensisijaisesti lasta hoitavat hänen omat vanhemmat noin 50-50.

Edellisen viestini lopun kommentit olivat sarkastisia ja liittyivät siihen, että tässä ketjussa tunnutaan ajattelevan ap:n tilanteen perusteella niin, että jos nainen lähtee suhteeseen miehen kanssa, jolla 2v lapsi edellisestä suhteesta, niin hoitovastuu lapsesta lankeaa käytännössä suhteen myötä naiselle, joka ei ole lapsen vanhempi. Moni tuntuu ketjussa olevan sitä mieltä, että suhteeseen ei edes kannata lähteä tästä syystä. Minusta tämä ei pidä paikkansa, vaan asiat voi uusperheessä hyvinkin järjestää toisin (toki jos ei yhtään lapsista tykkää tai halua heidän kanssaan viettää aikaa, voi uusperhe-elämä olla vähän kivinen tie). Kritisoin myös mm. sitä, että en välttämättä usko, että mainitunlaisia kommentteja tulisi ainakaan näin paljoa, jos sukupuolet olisivat kuviossa toisin päin (eli tunnutaan uskovan, että isät "dumppaavat" mielellään vastuun oman lapsensa hoidosta naispuoliselle kumppanilleen, oli tämä lapsen äiti tai ei, ja vastaavasti kuvittelisin, että samat ihmiset ajattelisivat, että jos mies olisi uusperhetilanteessa lapseton osapuoli, ei tämä olisi myöskään kiinnostunut ottamaan vastuuta kumppanin lapsen hoidosta).

Mun mielestäni lapsen hoitaminen ei myöskään tarkoita sitä, että oma elämä loppuisi, mutta en kyllä olisi kiinnostunut myöskään kantamaan päävastuuta kumppanini lapsen hoidosta (esim. että jos lapsi sairastuisi, jäisin automaattisesti minä pois töistä hoitamaan eikä lapsen isä). Uusperheessä koen, että kumppanin lapsi on minulle perheenjäsen, mutta en ole kuitenkaan hänen huoltajansa enkä biologinen sukulaisensa ja mielestäni lapsi tulee meillä ollessaan viettämään aikaa ensisijaisesti isänsä, ei minun kanssani, ja isä myös hänen hoidostaan huoltajana vastaa ensisijaisesti. Tietenkin jos joku haluaa sopia, että "uudella kumppanilla" on kasa biovanhemmuutta vastaavia lastenhoitovelvoitteita, niin voihan näinkin ilman muuta sopia, mutta meillä on toinen linja valittu ja hyvin on toiminut.

Heh, pakko tulla itse korjaamaan, että innostuin jopa googlaamaan tuon lapsilisän yksinhuoltajakorotuksen ja huomasin, että se ei nimestään huolimatta näköjään liitykään yksinhuoltajuuteen, että sinällään sinä tästä kirjoittanut lienet kyllä oikeassa siinä, että se päättyy jos vanhempi muuttaa avoliittoon (vaikkakaan tämä ei kaiketi suoranaisesti liity ap:n keissiin, jollei sitten mies ole lähivanhempi, joka saa lapsilisää?) :) En itse tätä tiennyt, kun kumppanini on virallisesti etävanhempi vaikka vuorosasumissysteemi käytännössä onkin, eli hän ei ole koskaan saanut mitään lapsilisiä tai muita tukia. Pidän kyllä tätä outona, että avoliitto vaikuttaa lapsilisään, kun ottaa huomioon tosiaan, että eihän lapsen vanhemman puolisolla ole mitään lakisääteistä velvollisuutta laittaa tikkua ristiin kumppanin lapsen eteen. Nämä on kyllä näitä tukijärjestelmän kummallisuuksia...

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin sun pitää ap olla hyvin henkisesti kasvanut. Eli kohtelet lasta kuin omaasi, sinua ei saa kiukutaa hänestä maksettavat elarit eikä se, että lapsen vaatteisiin ja tavaroihin menee rahaa. Tulee myös ymmärtää, että pieni lapsi voi sairastaa usein ja sinä joudut häntä hoitamaan. Siinä on useita mietittäviä seikkoja. Ydinperhe on miljardi kertaa helpompi.

Ei ap:n tule hoitaa miehen lasta, ellei mies elätä naista. Ei ole olemassa ilmaisia lounaita, eikä toisia voi käyttää hyväksi. Vauvavuonna eronnut mies on riski, häntä ei yleensä lasten hoito kiinnosta lainkaan tai juoksee seksin perässä tai molemmat. Kannattaa selvittää eron syy, oliko se, ettei ollut enää kivaa, jolloin nostat itsekin kytkintä. Mies on lapsen vanhempi ja kantaa vastuun lapsen hoidosta. Ap voi tarjota apua, mutta sitten ap:llekin annetaan jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin sun pitää ap olla hyvin henkisesti kasvanut. Eli kohtelet lasta kuin omaasi, sinua ei saa kiukutaa hänestä maksettavat elarit eikä se, että lapsen vaatteisiin ja tavaroihin menee rahaa. Tulee myös ymmärtää, että pieni lapsi voi sairastaa usein ja sinä joudut häntä hoitamaan. Siinä on useita mietittäviä seikkoja. Ydinperhe on miljardi kertaa helpompi.

Ja minkä vatun takia ap joutuisi sairasta lasta hoitamaan???

niin se vaan menee, että uusperheessä ei voi bonusvanhempi pysytellä velvollisuuksien ulkopuolella, vaikkei oma lapsi olekaan.

Jos lapsen biovanhemmat olisivat yhdessä niin he (+ mahdolliset muut sukulaiset ja hoitajat) hoitaisivat sairasta lasta. On täysin mahdollista sopia, että näin edelleen toimitaan, vaikka vanhemmat olisivatkin eronneet ja kuvioissa olisi ”uusi” kumppani. Nykyinen kumppani on ”extrahenkilö” lapsen elämässä ja mahdollisena hoitajana eikä ole mitenkään väistämätöntä että hänen mukaantulo johtaisi siihen, että biovanhempien hoitovastuu jotenkin vähenisi.

Vaikuttaa muutenkin siinä mielessä sukupuolittuneelta koko ketju, että kertokaahan toki, onko mielestänne myös niin, että jos vanhemmat on eronneet ja äiti eron jälkeen löytänyt itselleen (oletetaan nyt että miespuolisen) ”uuden” kumppanin, niin myös tämä miespuolinen ”bonusvanhempi” joutuu hoitamaan sairasta lasta ja oma elämä menee siinä vessasta alas, kun pitää olla hoitamassa toisen lasta samalla kun lapsen äiti on jossain humputtelemassa kavereiden kanssa? ;D

A) Jos kumppani muuttaa lapsen vanhemman luo, vanhemmalta loppuu lapsilisän YKSINHUOLTAJAkorotus. Koska taloudessa on toinenkin aikuinen huolehtimassa.

B) Samassa taloudessa asuvalla on OIKEUS jäädä hoitamaan puolison lasta, eli voi olla töistä poissa.

Te jotka puhutte lapsista noin rumasti, pysykää kaukana heistä. On aikuisia, jotka viettää mielellään aikaa lasten kanssa.

Jos se ”oma elämä” on jotain aivan muuta niin kannattaa suosiolla pysytelläkin siellä.

Ja mitäköhän ihmettä nyt taas.

(A) Tässä ketjussa ei käsittääkseni käsitelty tilannetta, jossa kukaan olisi yksinhuoltaja ja en ymmärrä, miten yksinhuoltajakorotus liittyy ketjun aiheeseen. (En kyllä ruvennut myöskään selvittelemään, pitääkö väitteesi siitä, että kyseinen korotus loppuu jos muuttaa avoliittoon, edes paikkansa.) Joka tapauksessa vanhemman kumppanilla, joka ei ole lapsen huoltaja, ei ole mitään lakisääteisiä velvollisuuksia eikä oikeuksia suhteessa lapseen, jos ei tällaisista vapaaehtoisesti sovita, vaikka tuo paikkaansa pitäisikin.

(B) Vaikka voisikin olla poissa töistä (myöskään tämän kommentin paikkaansa pitävyydestä en itse tiedä), miksi ihmeessä poissa töistä olisi lapsen sairastuessa ensisijaisesti vanhemman kumppani eikä oma vanhempi? Tottakai kaikki saavat sopia nämä asiat miten haluaa...

+ (C): Minä en kyllä mielestäni puhu lapsista millään tavalla rumasti. Itselläni on tosiaan "bonuslapsi" ja hän on minulle rakas ja tärkeä, mutta meillä on sovittu asiat niin, että minä en ole hänestä kuin korkeintaan toissijaisesti hoitovastuussa. Joskus voin hoitaa jos tarve vaatii ja usein olen menossa mukana ja vietän aikaa lapsen kanssa tai vietämme porukalla "uusperheenä", mutta ensisijaisesti lasta hoitavat hänen omat vanhemmat noin 50-50.

Edellisen viestini lopun kommentit olivat sarkastisia ja liittyivät siihen, että tässä ketjussa tunnutaan ajattelevan ap:n tilanteen perusteella niin, että jos nainen lähtee suhteeseen miehen kanssa, jolla 2v lapsi edellisestä suhteesta, niin hoitovastuu lapsesta lankeaa käytännössä suhteen myötä naiselle, joka ei ole lapsen vanhempi. Moni tuntuu ketjussa olevan sitä mieltä, että suhteeseen ei edes kannata lähteä tästä syystä. Minusta tämä ei pidä paikkansa, vaan asiat voi uusperheessä hyvinkin järjestää toisin (toki jos ei yhtään lapsista tykkää tai halua heidän kanssaan viettää aikaa, voi uusperhe-elämä olla vähän kivinen tie). Kritisoin myös mm. sitä, että en välttämättä usko, että mainitunlaisia kommentteja tulisi ainakaan näin paljoa, jos sukupuolet olisivat kuviossa toisin päin (eli tunnutaan uskovan, että isät "dumppaavat" mielellään vastuun oman lapsensa hoidosta naispuoliselle kumppanilleen, oli tämä lapsen äiti tai ei, ja vastaavasti kuvittelisin, että samat ihmiset ajattelisivat, että jos mies olisi uusperhetilanteessa lapseton osapuoli, ei tämä olisi myöskään kiinnostunut ottamaan vastuuta kumppanin lapsen hoidosta).

Mun mielestäni lapsen hoitaminen ei myöskään tarkoita sitä, että oma elämä loppuisi, mutta en kyllä olisi kiinnostunut myöskään kantamaan päävastuuta kumppanini lapsen hoidosta (esim. että jos lapsi sairastuisi, jäisin automaattisesti minä pois töistä hoitamaan eikä lapsen isä). Uusperheessä koen, että kumppanin lapsi on minulle perheenjäsen, mutta en ole kuitenkaan hänen huoltajansa enkä biologinen sukulaisensa ja mielestäni lapsi tulee meillä ollessaan viettämään aikaa ensisijaisesti isänsä, ei minun kanssani, ja isä myös hänen hoidostaan huoltajana vastaa ensisijaisesti. Tietenkin jos joku haluaa sopia, että "uudella kumppanilla" on kasa biovanhemmuutta vastaavia lastenhoitovelvoitteita, niin voihan näinkin ilman muuta sopia, mutta meillä on toinen linja valittu ja hyvin on toiminut.

Heh, pakko tulla itse korjaamaan, että innostuin jopa googlaamaan tuon lapsilisän yksinhuoltajakorotuksen ja huomasin, että se ei nimestään huolimatta näköjään liitykään yksinhuoltajuuteen, että sinällään sinä tästä kirjoittanut lienet kyllä oikeassa siinä, että se päättyy jos vanhempi muuttaa avoliittoon (vaikkakaan tämä ei kaiketi suoranaisesti liity ap:n keissiin, jollei sitten mies ole lähivanhempi, joka saa lapsilisää?) :) En itse tätä tiennyt, kun kumppanini on virallisesti etävanhempi vaikka vuorosasumissysteemi käytännössä onkin, eli hän ei ole koskaan saanut mitään lapsilisiä tai muita tukia. Pidän kyllä tätä outona, että avoliitto vaikuttaa lapsilisään, kun ottaa huomioon tosiaan, että eihän lapsen vanhemman puolisolla ole mitään lakisääteistä velvollisuutta laittaa tikkua ristiin kumppanin lapsen eteen. Nämä on kyllä näitä tukijärjestelmän kummallisuuksia...

En tietenkään olisi kirjoittanut jos en olisi tiennyt.

Siksi kirjoitin, että ihmiset ymmärtäisivät ettei se ole ihan sama ketä lapsen kanssa samassa taloudessa asuu.

Ja sairaan lapsen hoitoon liittyen avopuolisolla on oikeus hoitaa.

Nämä tietenkin päätetään perheissä itse. Mutta tässäkin siis rinnastetaan huoltajaan.

Joo, ei ole pakko hoitaa puolison lasta, eihän moni hoida omiaankaan, mutta toivoisi kunnioitusta ja henkistä vastuunottoa myös ei-biologisista lapsista jos sellaisen kumppanin valitsee.

Lapsi kyllä vaistoaa jos hänestä ei pidetä.

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä kun unohtui tuosta, että sen uuden kumppanin tulot otetaan huomioon myös päivähoitomaksussa, ei etävanhemman.

Eli se äidin (tai no, lähivanhemman) uusi puoliso on monella tavalla vastuullinen.

Ei uusperheessä voi olla vapaamatkustajana.

Tää on muutes tosi epäreilu juttu.

Itse olen keskituloinen ja lapseni päivähoitomaksu oli hyvin pieni.

Kun muutimme nykyisen mieheni kanssa yhteen, alkoi mennä maksimimaksu.

Kun taas ex-mieheni luo muutti hänen uusi puolisonsa, ei tätä huomioida esim. elatuskykyä laskettaessa.

Minusta tässä on selkeä epäkohta lähivanhemman tappioksi.

Meillä ei ole aiheuttanut ongelmia mutta jos olisikin tiukasti omat rahat niin olisin kusessa.

Syrjähti aiheen viereen mutta oli pakko tarttua tähän.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu miehestä ja lapsen äidistä sekä lapsesta, et mitä on edessä. Kuinka pitkä aika erosta on? Jos mies todella huolehtii omasta lapsestaan, haasteena voi olla se, että hänen on alkuun vaikea jakaa arkea aikuisen kanssa, joka ei ole lapsen äiti. Hän voi yrittää päättää kaikista tärkeistä asioista itse, jolloin sinulle on vaarana jäädä pelkkä leikittäjän ja siivoojan rooli. Jos mies taas herkästi olisi tyrkkäämässä lasta sinun kontillesi, niin ajan myötä on vaarana katkeroitua, kun mies ei hoida omia velvollisuuksiaan. Lapsen äiti voi pistää kapuloita rattaisiin, voi tehdä tapaamisista hankalia, vaihdella mielivaltaisesti aikoja ja vaatia teitä noudattamaan hänen kotinsa sääntöjä syömisten ja aikataulujen suhteen.

Kaikkiin uusperheisiin kuuluu ulkopuolisuuden tunteen kohtaaminen ja käsitteleminen ja sitä tuntee varmasti jokainen jäsen vuorollaan, mutta kaikista eniten uusi tulokas eli sinä. Ulkopuolisuuden tunteen tuomaa kipua ei saa kostaa ikinä lapsille, vaan se pitää käsitellä puhumalla kumppanisi kanssa. Menee aikaa, ennen kuin olette yhtenäinen perhe, jossa kaikilla on oma paikkansa ja tilansa. Se pitää vain hyväksyä ja asioista pitää kyetä keskustelemaan, kerta toisensa jälkeen.

Jos minusta tulee joskus äitipuoli niin en noudata lapsen äidin sääntöjä. Syödään karkkia ja jäätelöä paljon, jos lapsi tyttö voidaan lakkailla kynsiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin sun pitää ap olla hyvin henkisesti kasvanut. Eli kohtelet lasta kuin omaasi, sinua ei saa kiukutaa hänestä maksettavat elarit eikä se, että lapsen vaatteisiin ja tavaroihin menee rahaa. Tulee myös ymmärtää, että pieni lapsi voi sairastaa usein ja sinä joudut häntä hoitamaan. Siinä on useita mietittäviä seikkoja. Ydinperhe on miljardi kertaa helpompi.

Ja minkä vatun takia ap joutuisi sairasta lasta hoitamaan???

niin se vaan menee, että uusperheessä ei voi bonusvanhempi pysytellä velvollisuuksien ulkopuolella, vaikkei oma lapsi olekaan.

Jos lapsen biovanhemmat olisivat yhdessä niin he (+ mahdolliset muut sukulaiset ja hoitajat) hoitaisivat sairasta lasta. On täysin mahdollista sopia, että näin edelleen toimitaan, vaikka vanhemmat olisivatkin eronneet ja kuvioissa olisi ”uusi” kumppani. Nykyinen kumppani on ”extrahenkilö” lapsen elämässä ja mahdollisena hoitajana eikä ole mitenkään väistämätöntä että hänen mukaantulo johtaisi siihen, että biovanhempien hoitovastuu jotenkin vähenisi.

Vaikuttaa muutenkin siinä mielessä sukupuolittuneelta koko ketju, että kertokaahan toki, onko mielestänne myös niin, että jos vanhemmat on eronneet ja äiti eron jälkeen löytänyt itselleen (oletetaan nyt että miespuolisen) ”uuden” kumppanin, niin myös tämä miespuolinen ”bonusvanhempi” joutuu hoitamaan sairasta lasta ja oma elämä menee siinä vessasta alas, kun pitää olla hoitamassa toisen lasta samalla kun lapsen äiti on jossain humputtelemassa kavereiden kanssa? ;D

A) Jos kumppani muuttaa lapsen vanhemman luo, vanhemmalta loppuu lapsilisän YKSINHUOLTAJAkorotus. Koska taloudessa on toinenkin aikuinen huolehtimassa.

B) Samassa taloudessa asuvalla on OIKEUS jäädä hoitamaan puolison lasta, eli voi olla töistä poissa.

Te jotka puhutte lapsista noin rumasti, pysykää kaukana heistä. On aikuisia, jotka viettää mielellään aikaa lasten kanssa.

Jos se ”oma elämä” on jotain aivan muuta niin kannattaa suosiolla pysytelläkin siellä.

Ja mitäköhän ihmettä nyt taas.

(A) Tässä ketjussa ei käsittääkseni käsitelty tilannetta, jossa kukaan olisi yksinhuoltaja ja en ymmärrä, miten yksinhuoltajakorotus liittyy ketjun aiheeseen. (En kyllä ruvennut myöskään selvittelemään, pitääkö väitteesi siitä, että kyseinen korotus loppuu jos muuttaa avoliittoon, edes paikkansa.) Joka tapauksessa vanhemman kumppanilla, joka ei ole lapsen huoltaja, ei ole mitään lakisääteisiä velvollisuuksia eikä oikeuksia suhteessa lapseen, jos ei tällaisista vapaaehtoisesti sovita, vaikka tuo paikkaansa pitäisikin.

(B) Vaikka voisikin olla poissa töistä (myöskään tämän kommentin paikkaansa pitävyydestä en itse tiedä), miksi ihmeessä poissa töistä olisi lapsen sairastuessa ensisijaisesti vanhemman kumppani eikä oma vanhempi? Tottakai kaikki saavat sopia nämä asiat miten haluaa...

+ (C): Minä en kyllä mielestäni puhu lapsista millään tavalla rumasti. Itselläni on tosiaan "bonuslapsi" ja hän on minulle rakas ja tärkeä, mutta meillä on sovittu asiat niin, että minä en ole hänestä kuin korkeintaan toissijaisesti hoitovastuussa. Joskus voin hoitaa jos tarve vaatii ja usein olen menossa mukana ja vietän aikaa lapsen kanssa tai vietämme porukalla "uusperheenä", mutta ensisijaisesti lasta hoitavat hänen omat vanhemmat noin 50-50.

Edellisen viestini lopun kommentit olivat sarkastisia ja liittyivät siihen, että tässä ketjussa tunnutaan ajattelevan ap:n tilanteen perusteella niin, että jos nainen lähtee suhteeseen miehen kanssa, jolla 2v lapsi edellisestä suhteesta, niin hoitovastuu lapsesta lankeaa käytännössä suhteen myötä naiselle, joka ei ole lapsen vanhempi. Moni tuntuu ketjussa olevan sitä mieltä, että suhteeseen ei edes kannata lähteä tästä syystä. Minusta tämä ei pidä paikkansa, vaan asiat voi uusperheessä hyvinkin järjestää toisin (toki jos ei yhtään lapsista tykkää tai halua heidän kanssaan viettää aikaa, voi uusperhe-elämä olla vähän kivinen tie). Kritisoin myös mm. sitä, että en välttämättä usko, että mainitunlaisia kommentteja tulisi ainakaan näin paljoa, jos sukupuolet olisivat kuviossa toisin päin (eli tunnutaan uskovan, että isät "dumppaavat" mielellään vastuun oman lapsensa hoidosta naispuoliselle kumppanilleen, oli tämä lapsen äiti tai ei, ja vastaavasti kuvittelisin, että samat ihmiset ajattelisivat, että jos mies olisi uusperhetilanteessa lapseton osapuoli, ei tämä olisi myöskään kiinnostunut ottamaan vastuuta kumppanin lapsen hoidosta).

Mun mielestäni lapsen hoitaminen ei myöskään tarkoita sitä, että oma elämä loppuisi, mutta en kyllä olisi kiinnostunut myöskään kantamaan päävastuuta kumppanini lapsen hoidosta (esim. että jos lapsi sairastuisi, jäisin automaattisesti minä pois töistä hoitamaan eikä lapsen isä). Uusperheessä koen, että kumppanin lapsi on minulle perheenjäsen, mutta en ole kuitenkaan hänen huoltajansa enkä biologinen sukulaisensa ja mielestäni lapsi tulee meillä ollessaan viettämään aikaa ensisijaisesti isänsä, ei minun kanssani, ja isä myös hänen hoidostaan huoltajana vastaa ensisijaisesti. Tietenkin jos joku haluaa sopia, että "uudella kumppanilla" on kasa biovanhemmuutta vastaavia lastenhoitovelvoitteita, niin voihan näinkin ilman muuta sopia, mutta meillä on toinen linja valittu ja hyvin on toiminut.

Heh, pakko tulla itse korjaamaan, että innostuin jopa googlaamaan tuon lapsilisän yksinhuoltajakorotuksen ja huomasin, että se ei nimestään huolimatta näköjään liitykään yksinhuoltajuuteen, että sinällään sinä tästä kirjoittanut lienet kyllä oikeassa siinä, että se päättyy jos vanhempi muuttaa avoliittoon (vaikkakaan tämä ei kaiketi suoranaisesti liity ap:n keissiin, jollei sitten mies ole lähivanhempi, joka saa lapsilisää?) :) En itse tätä tiennyt, kun kumppanini on virallisesti etävanhempi vaikka vuorosasumissysteemi käytännössä onkin, eli hän ei ole koskaan saanut mitään lapsilisiä tai muita tukia. Pidän kyllä tätä outona, että avoliitto vaikuttaa lapsilisään, kun ottaa huomioon tosiaan, että eihän lapsen vanhemman puolisolla ole mitään lakisääteistä velvollisuutta laittaa tikkua ristiin kumppanin lapsen eteen. Nämä on kyllä näitä tukijärjestelmän kummallisuuksia...

En tietenkään olisi kirjoittanut jos en olisi tiennyt.

Siksi kirjoitin, että ihmiset ymmärtäisivät ettei se ole ihan sama ketä lapsen kanssa samassa taloudessa asuu.

Ja sairaan lapsen hoitoon liittyen avopuolisolla on oikeus hoitaa.

Nämä tietenkin päätetään perheissä itse. Mutta tässäkin siis rinnastetaan huoltajaan.

Joo, ei ole pakko hoitaa puolison lasta, eihän moni hoida omiaankaan, mutta toivoisi kunnioitusta ja henkistä vastuunottoa myös ei-biologisista lapsista jos sellaisen kumppanin valitsee.

Lapsi kyllä vaistoaa jos hänestä ei pidetä.

Tukijärjestelmää tosiaan tunnen itse huonosti, mutta eikös asumistuet mene käytännössä nuorilta opiskelijoiltakin sillä perusteella, jos asuu yhdessä seurustelukumppanin kanssa jolla on liikaa tuloja (vaikka parilla olisi täysin omat rahat eikä minkäänlaista elatusvelvollisuutta tms). Että koen, että tässä asiassa on kyse enemmänkin siitä, että tukijärjestelmä on vähän epälooginen kuin siitä, että vanhemman puoliso jotenkin yleisesti rinnastuisi lapsen huoltajaan. Yleisesti ottaenhan vanhemman puoliso ei missään nimessä rinnastu huoltajaan eikä vanhemman puolisolla ole "virallisesti" juuri mitään oikeuksia tai velvollisuuksia suhteessa lapseen.

Kunnioitus ja henkinen vastuunotto uusperheessä on toki hyviä asioita omastakin mielestäni ja koen, että meillä näitä onkin, mutta itse pidän aika pitkälle vietynä ajatteluna sitä, jos vanhemman kumppanin pitäisi käytännössä hypätä vanhemman saappaisiin aloittaessaan parisuhteen (toistan edelleen esimerkin siitä, miksi "uuden kumppanin" pitäisi lähtökohtaisesti hoitaa sairasta lasta, eikä lapsen oman isän tai äidin, elleivät sitten nämä molemmat ole estyneitä). Oma kysymyksensä on sitten vielä sekin, toivoisivatko edes biovanhemmat nykyiseltä kumppanilta kovin aktiivista vanhemman kaltaisessa roolissa toimimista - esim. omassa tapauksessani ei, koska mieheni haluaa itse hoitaa omaa lastaan mahdollisimman paljon ja exänsä tod. näk. kokisi liian tungettelevaksi omaa äitiyttään kohtaan sen, jos ottaisin liian äitimäisen roolin suhteessa hänen lapseensa.

Jos uusperheessä on sovittu, että vanhemmat ensisijaisesti hoitaa omat lapsensa, niin se ei todellakaan tarkoita sitä, ettei lapsista pidettäisi. Tässä menee kyllä nyt pahemman kerran asiat sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu miehestä ja lapsen äidistä sekä lapsesta, et mitä on edessä. Kuinka pitkä aika erosta on? Jos mies todella huolehtii omasta lapsestaan, haasteena voi olla se, että hänen on alkuun vaikea jakaa arkea aikuisen kanssa, joka ei ole lapsen äiti. Hän voi yrittää päättää kaikista tärkeistä asioista itse, jolloin sinulle on vaarana jäädä pelkkä leikittäjän ja siivoojan rooli. Jos mies taas herkästi olisi tyrkkäämässä lasta sinun kontillesi, niin ajan myötä on vaarana katkeroitua, kun mies ei hoida omia velvollisuuksiaan. Lapsen äiti voi pistää kapuloita rattaisiin, voi tehdä tapaamisista hankalia, vaihdella mielivaltaisesti aikoja ja vaatia teitä noudattamaan hänen kotinsa sääntöjä syömisten ja aikataulujen suhteen.

Kaikkiin uusperheisiin kuuluu ulkopuolisuuden tunteen kohtaaminen ja käsitteleminen ja sitä tuntee varmasti jokainen jäsen vuorollaan, mutta kaikista eniten uusi tulokas eli sinä. Ulkopuolisuuden tunteen tuomaa kipua ei saa kostaa ikinä lapsille, vaan se pitää käsitellä puhumalla kumppanisi kanssa. Menee aikaa, ennen kuin olette yhtenäinen perhe, jossa kaikilla on oma paikkansa ja tilansa. Se pitää vain hyväksyä ja asioista pitää kyetä keskustelemaan, kerta toisensa jälkeen.

Jos minusta tulee joskus äitipuoli niin en noudata lapsen äidin sääntöjä. Syödään karkkia ja jäätelöä paljon, jos lapsi tyttö voidaan lakkailla kynsiä.

Äiti voi vaatia noudattamaan kotinsa sääntöjä syömisten ja aikataulujen suhteen, mutta niitä ei todellakaan noudateta. Itsepä erosi HAH HAH

Jos minusta tulee äitipuoli niin teen lapsen kanssa mitä haluan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tuo olisi täysin eri kuvio, jos sinulla olisi oma lapsi entisestä suhteesta. siinä tapauksessa, miksi ei, mutta nyt olet itse lapseton, etsi ihmeessä parempi kumppani itsellesi.

Minä en ainakaan kelpuuttaisi naista jolla on jo lapsia koska en halua pahoinpidellä lapsiani millään uusperhepaskalla

M37

Uusperhehän sinulle tulee joka tapauksessa, jos olet eronnut ja löydät uuden naisen. Ei siitä ydinperhettä synny enää eron jälkeen. Ydinperhe on vain ennen eroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu miehestä ja lapsen äidistä sekä lapsesta, et mitä on edessä. Kuinka pitkä aika erosta on? Jos mies todella huolehtii omasta lapsestaan, haasteena voi olla se, että hänen on alkuun vaikea jakaa arkea aikuisen kanssa, joka ei ole lapsen äiti. Hän voi yrittää päättää kaikista tärkeistä asioista itse, jolloin sinulle on vaarana jäädä pelkkä leikittäjän ja siivoojan rooli. Jos mies taas herkästi olisi tyrkkäämässä lasta sinun kontillesi, niin ajan myötä on vaarana katkeroitua, kun mies ei hoida omia velvollisuuksiaan. Lapsen äiti voi pistää kapuloita rattaisiin, voi tehdä tapaamisista hankalia, vaihdella mielivaltaisesti aikoja ja vaatia teitä noudattamaan hänen kotinsa sääntöjä syömisten ja aikataulujen suhteen.

Kaikkiin uusperheisiin kuuluu ulkopuolisuuden tunteen kohtaaminen ja käsitteleminen ja sitä tuntee varmasti jokainen jäsen vuorollaan, mutta kaikista eniten uusi tulokas eli sinä. Ulkopuolisuuden tunteen tuomaa kipua ei saa kostaa ikinä lapsille, vaan se pitää käsitellä puhumalla kumppanisi kanssa. Menee aikaa, ennen kuin olette yhtenäinen perhe, jossa kaikilla on oma paikkansa ja tilansa. Se pitää vain hyväksyä ja asioista pitää kyetä keskustelemaan, kerta toisensa jälkeen.

Jos minusta tulee joskus äitipuoli niin en noudata lapsen äidin sääntöjä. Syödään karkkia ja jäätelöä paljon, jos lapsi tyttö voidaan lakkailla kynsiä.

Äiti voi vaatia noudattamaan kotinsa sääntöjä syömisten ja aikataulujen suhteen, mutta niitä ei todellakaan noudateta. Itsepä erosi HAH HAH

Jos biologinen äiti ei kestä niin hän menee terapiaan sitten vaan, niin se Suomessa menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu miehestä ja lapsen äidistä sekä lapsesta, et mitä on edessä. Kuinka pitkä aika erosta on? Jos mies todella huolehtii omasta lapsestaan, haasteena voi olla se, että hänen on alkuun vaikea jakaa arkea aikuisen kanssa, joka ei ole lapsen äiti. Hän voi yrittää päättää kaikista tärkeistä asioista itse, jolloin sinulle on vaarana jäädä pelkkä leikittäjän ja siivoojan rooli. Jos mies taas herkästi olisi tyrkkäämässä lasta sinun kontillesi, niin ajan myötä on vaarana katkeroitua, kun mies ei hoida omia velvollisuuksiaan. Lapsen äiti voi pistää kapuloita rattaisiin, voi tehdä tapaamisista hankalia, vaihdella mielivaltaisesti aikoja ja vaatia teitä noudattamaan hänen kotinsa sääntöjä syömisten ja aikataulujen suhteen.

Kaikkiin uusperheisiin kuuluu ulkopuolisuuden tunteen kohtaaminen ja käsitteleminen ja sitä tuntee varmasti jokainen jäsen vuorollaan, mutta kaikista eniten uusi tulokas eli sinä. Ulkopuolisuuden tunteen tuomaa kipua ei saa kostaa ikinä lapsille, vaan se pitää käsitellä puhumalla kumppanisi kanssa. Menee aikaa, ennen kuin olette yhtenäinen perhe, jossa kaikilla on oma paikkansa ja tilansa. Se pitää vain hyväksyä ja asioista pitää kyetä keskustelemaan, kerta toisensa jälkeen.

Jos minusta tulee joskus äitipuoli niin en noudata lapsen äidin sääntöjä. Syödään karkkia ja jäätelöä paljon, jos lapsi tyttö voidaan lakkailla kynsiä.

Äiti voi vaatia noudattamaan kotinsa sääntöjä syömisten ja aikataulujen suhteen, mutta niitä ei todellakaan noudateta. Itsepä erosi HAH HAH

Ei kukaan huoli tuollaista ihmistä lastensa äitipuoleksi, vaikka miestrollihan sinä olet. Muutama tapaaminen lastensuojeluviranomaisten kanssa muuttaa välinpitämättömänkin miehenkin mielen, kenen kanssa kannattaa seurustella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu miehestä ja lapsen äidistä sekä lapsesta, et mitä on edessä. Kuinka pitkä aika erosta on? Jos mies todella huolehtii omasta lapsestaan, haasteena voi olla se, että hänen on alkuun vaikea jakaa arkea aikuisen kanssa, joka ei ole lapsen äiti. Hän voi yrittää päättää kaikista tärkeistä asioista itse, jolloin sinulle on vaarana jäädä pelkkä leikittäjän ja siivoojan rooli. Jos mies taas herkästi olisi tyrkkäämässä lasta sinun kontillesi, niin ajan myötä on vaarana katkeroitua, kun mies ei hoida omia velvollisuuksiaan. Lapsen äiti voi pistää kapuloita rattaisiin, voi tehdä tapaamisista hankalia, vaihdella mielivaltaisesti aikoja ja vaatia teitä noudattamaan hänen kotinsa sääntöjä syömisten ja aikataulujen suhteen.

Kaikkiin uusperheisiin kuuluu ulkopuolisuuden tunteen kohtaaminen ja käsitteleminen ja sitä tuntee varmasti jokainen jäsen vuorollaan, mutta kaikista eniten uusi tulokas eli sinä. Ulkopuolisuuden tunteen tuomaa kipua ei saa kostaa ikinä lapsille, vaan se pitää käsitellä puhumalla kumppanisi kanssa. Menee aikaa, ennen kuin olette yhtenäinen perhe, jossa kaikilla on oma paikkansa ja tilansa. Se pitää vain hyväksyä ja asioista pitää kyetä keskustelemaan, kerta toisensa jälkeen.

Jos minusta tulee joskus äitipuoli niin en noudata lapsen äidin sääntöjä. Syödään karkkia ja jäätelöä paljon, jos lapsi tyttö voidaan lakkailla kynsiä.

Äiti voi vaatia noudattamaan kotinsa sääntöjä syömisten ja aikataulujen suhteen, mutta niitä ei todellakaan noudateta. Itsepä erosi HAH HAH

Ei kukaan huoli tuollaista ihmistä lastensa äitipuoleksi, vaikka miestrollihan sinä olet. Muutama tapaaminen lastensuojeluviranomaisten kanssa muuttaa välinpitämättömänkin miehenkin mielen, kenen kanssa kannattaa seurustella.

Lastensuojeluviranomaisten tapaaminen ei muuta mitään, he sanovat biologiselle äidille että äitipuoli tarkoitti hyvää. Nykyään mummotkin antaa lapsille mitä tahansa eikä yksikään viranomainen siihen mitään sano. Biologiselle äidille hommataan korkeintaan terapiaa.