Lapsettoman naisen suhde mieheen, jolla 2-vuotias lapsi

Noissa kuvioissa on aina omat "riskinsä". Mikä kellekin sopii mut en lähtis itse tohon kelkkaan.

Kaksi kertaa kokenut, ensimmäisen ja viimeisen.

No sulle on äitipuolen paikka valmiina. Joudut hoitamaan miehen siitosta. en itse koskisi pitkällä tikullakaan. Ennemmin yksin kuin miesjoka lisääntynyt. Tai sitten ne kakarat pitäisi olla pois kotoota. Siinäkin on sitten se miehen perintö menisi kakruille eikä minulle.

Vasta eronneet - minulle tuo tieto riittäisi. Nyt ei ole aika tuoda ketään uutta ihmistä lapsen elämään. Jos sinulle riittää tapailu lapsivapailla niin fine, mutta älä lähde vielä mielikuvissasi rakentamaan yhtään mitään sen enempää.

Ensinnäkin sun pitää ap olla hyvin henkisesti kasvanut. Eli kohtelet lasta kuin omaasi, sinua ei saa kiukutaa hänestä maksettavat elarit eikä se, että lapsen vaatteisiin ja tavaroihin menee rahaa. Tulee myös ymmärtää, että pieni lapsi voi sairastaa usein ja sinä joudut häntä hoitamaan. Siinä on useita mietittäviä seikkoja. Ydinperhe on miljardi kertaa helpompi.

Ai vasta eronnut ja nyt jo miettii lasta uuden naisen kanssa?😂 Kai nyt ymmärrät, että olet laastari. Ei kukaan täysjärkinen ihminen pysty selviämään erosta nopeasti. Varsinkaan kun on lapsikin tehty. Itsellä kesti 2 vuotta ennen kuin uskalsin ajatella uutta parisuhdetta ja 3 vuotta kesti toipua erosta kokonaan.

Onnea vaan! Pääset varaäidiksi, ja jos ja kun suhde loppuu, niin mitään oikeutta ei ole enää tavata lasta. Mies kyllä mielellään jakaa vastuun eli pääset siivoamaan, kokkamaan, ruokaa laittamaan. Omaata lapsesta tyrha haaveilla. Älä mene tuohon retkuun.

Yh-mammat mielellään ottaa miehen elättäjäksi kakaroilleen.

ei. tuossa ei voi alussa kuvitella, millaista tuo on pidemmän päälle. juokse tässä vaiheessa. 

Jos on hyvä isä tämä mies, niin miksei.

Rakastatko miestä?

2-vuotias on vielä tosi pieni lapsi. Miksi ovat eronneet?Sitä mä kysyisin. 

Miten uskaltaisit tehdä lapsen miehen kanssa, jonka edellinenkään suhde ei kestänyt yli pikkulapsivaiheen?

Tuossa on myös erittäin suuri vaara, että sinulta odotetaan äitimäistä sitoutumista lapsen hoitoon ilman mitään oikeuksia tai sananvaltaa. Ihan minimissään tapaile miestä vaikka vuosi ilman että tutustut lapseen, niin ehtii muodostaa omat rutiinit lapsen itsenäiseen hoitoon.

Miehesi voi tietenkin olla poikkeus kaikista stereotypioista, mutta monesti eronneet isät oikein huokaisevat helpotuksesta kun saavat uuden naisen muuttamaan yhteen ja voivat yhtäkkiä taas palata elämään, jossa joku jakaa vastuun lapsesta silloinkin kun on nimellisesti hänen vuoronsa olla vastuussa lapsesta.

Riippuu miehestä ja lapsen äidistä sekä lapsesta, et mitä on edessä. Kuinka pitkä aika erosta on? Jos mies todella huolehtii omasta lapsestaan, haasteena voi olla se, että hänen on alkuun vaikea jakaa arkea aikuisen kanssa, joka ei ole lapsen äiti. Hän voi yrittää päättää kaikista tärkeistä asioista itse, jolloin sinulle on vaarana jäädä pelkkä leikittäjän ja siivoojan rooli. Jos mies taas herkästi olisi tyrkkäämässä lasta sinun kontillesi, niin ajan myötä on vaarana katkeroitua, kun mies ei hoida omia velvollisuuksiaan. Lapsen äiti voi pistää kapuloita rattaisiin, voi tehdä tapaamisista hankalia, vaihdella mielivaltaisesti aikoja ja vaatia teitä noudattamaan hänen kotinsa sääntöjä syömisten ja aikataulujen suhteen.

Kaikkiin uusperheisiin kuuluu ulkopuolisuuden tunteen kohtaaminen ja käsitteleminen ja sitä tuntee varmasti jokainen jäsen vuorollaan, mutta kaikista eniten uusi tulokas eli sinä. Ulkopuolisuuden tunteen tuomaa kipua ei saa kostaa ikinä lapsille, vaan se pitää käsitellä puhumalla kumppanisi kanssa. Menee aikaa, ennen kuin olette yhtenäinen perhe, jossa kaikilla on oma paikkansa ja tilansa. Se pitää vain hyväksyä ja asioista pitää kyetä keskustelemaan, kerta toisensa jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Miten uskaltaisit tehdä lapsen miehen kanssa, jonka edellinenkään suhde ei kestänyt yli pikkulapsivaiheen?

Tuossa on myös erittäin suuri vaara, että sinulta odotetaan äitimäistä sitoutumista lapsen hoitoon ilman mitään oikeuksia tai sananvaltaa. Ihan minimissään tapaile miestä vaikka vuosi ilman että tutustut lapseen, niin ehtii muodostaa omat rutiinit lapsen itsenäiseen hoitoon.

Miehesi voi tietenkin olla poikkeus kaikista stereotypioista, mutta monesti eronneet isät oikein huokaisevat helpotuksesta kun saavat uuden naisen muuttamaan yhteen ja voivat yhtäkkiä taas palata elämään, jossa joku jakaa vastuun lapsesta silloinkin kun on nimellisesti hänen vuoronsa olla vastuussa lapsesta.

ja hyvä keino sitouttaa uusi on luvata yhteiselämää ja yhteisiä lapsia, joita ei sitten myöhemmin halutakaan, kun jo asutaan yhdessä. 

Lähes identtinen aloitus tehtaillaan tänne harva se päivä saman tyypin toimesta.

Kyllä varmasti lapsen kanssa toimeen tulet. Lastenhoito ja lasten kanssa oleminen ei ole mitään ihmeellistä toimintaa kunhan siihen tottuu.

Eri asia on sitten, että miten yhteistoiminta lapsen äidin kanssa sujuu. Lapsen äiti saattaa pyrkiä kaikin keinoin vaikeuttamaan sitä, että olet lapsen kanssa ja torpedoimaan perhe-elämäänne.

Lapsi vasta 2 v ja ovat jo eronneet? Siihen on varmaan jokin syy? Kenties mies ei olekaan arjessa niin ihana kuin kuvittelet, tai hänestä paljastuu myöhemmin jokin ongelma, joka selittää tilanteen. Olen valitettavasti niin monta kertaa joutunut ystäväpiirissäkin todistamaan, miten nämä pienten lasten eronneet miehet eivät, alun ihastuksen jälkeen, ikinä osoittautuneet varsinaisiksi helmiksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten uskaltaisit tehdä lapsen miehen kanssa, jonka edellinenkään suhde ei kestänyt yli pikkulapsivaiheen?

Tuossa on myös erittäin suuri vaara, että sinulta odotetaan äitimäistä sitoutumista lapsen hoitoon ilman mitään oikeuksia tai sananvaltaa. Ihan minimissään tapaile miestä vaikka vuosi ilman että tutustut lapseen, niin ehtii muodostaa omat rutiinit lapsen itsenäiseen hoitoon.

Miehesi voi tietenkin olla poikkeus kaikista stereotypioista, mutta monesti eronneet isät oikein huokaisevat helpotuksesta kun saavat uuden naisen muuttamaan yhteen ja voivat yhtäkkiä taas palata elämään, jossa joku jakaa vastuun lapsesta silloinkin kun on nimellisesti hänen vuoronsa olla vastuussa lapsesta.

ja hyvä keino sitouttaa uusi on luvata yhteiselämää ja yhteisiä lapsia, joita ei sitten myöhemmin halutakaan, kun jo asutaan yhdessä. 

Tunnen monta na8sta, jotka alkaneet suhteeseen miehen kanssa, jolla pieniä.lapsia. Ei ne miehet ole lisää lapsia tehneet nöiden naisten kanssa, vaikka naiset halunnee. Osanneet ylipuhua naiset, miten kallista ja raskasta lasten tekeminen ja kasvattaminen on. Janämä naiset kiltistä jääneet äitipuoliksi ja kotiapulaisiksi.

Lapsettoman kannattaa etsiä lapseton kumppani 👍

M34

Vierailija kirjoitti:

Miten uskaltaisit tehdä lapsen miehen kanssa, jonka edellinenkään suhde ei kestänyt yli pikkulapsivaiheen?

Tuossa on myös erittäin suuri vaara, että sinulta odotetaan äitimäistä sitoutumista lapsen hoitoon ilman mitään oikeuksia tai sananvaltaa. Ihan minimissään tapaile miestä vaikka vuosi ilman että tutustut lapseen, niin ehtii muodostaa omat rutiinit lapsen itsenäiseen hoitoon.

Miehesi voi tietenkin olla poikkeus kaikista stereotypioista, mutta monesti eronneet isät oikein huokaisevat helpotuksesta kun saavat uuden naisen muuttamaan yhteen ja voivat yhtäkkiä taas palata elämään, jossa joku jakaa vastuun lapsesta silloinkin kun on nimellisesti hänen vuoronsa olla vastuussa lapsesta.

Meillä se meni alkuun juuri noin, että minulta odotettiin äitimäistä sitoutumista ja hoivaa, mutta minulla ei ollut mitään sanavaltaa oikeastaan mihinkään. Äitimäinen lämpö ja rakkaus tuli kyllä luonnostaan, pidän lapsista ja miehen lapset on aivan ihanat, mutta sitä en sulattanut, että minulla oli vähemmän sanavaltaa ja oikeuksia mitä lapsilla. Keskustelimme asiasta useasti, kyllä mies sen tajusi ja tiedosti, että ei kukaan aikuinen suostu olemaan sellaisessa kuviossa mukana, missä oma elämä muuttuu täysin ja samalla luopuu kaikista omista oikeuksistaan ja oikeudesta päättää omaa elämää koskevista asioista. Hän oli tottunut tekemään asiat tavallaan, muutokset ovat vaikeita. Mutta keskustelimme asioista monta kertaa, riitelimme asioista monta kertaa ja pikkuhiljaa hän oppi, että ainut tapa saada tämä toimimaan on ottaa minut täysvaltaisena aikuisena mukaan hommaan. Hänellä meni myös oma aikansa luottaa, että olen sen luottamuksen arvoinen enkä ala olemaan lapsille inhottava, mikä on sinällään ihan ymmärrettävää, koska monesti niin käy. Mutta hän näki sen, että välitän aidosti lapsista ja heidän turvallisuus on minulle ihan yhtä tärkeä asia mitä miehelle. Minulle kaikki lapset ovat arvokkaita ja on velvollisuus kohdella kaikkia lapsia hyvin, heitä arvostaen. Nykyään olen koko ajan yhä tiiviimpi osa tätä perhettä, lapset ovat kiintyneitä minuun ja minä heihin ja minulla on sanavaltaa ja päätäntävaltaa, mutta oma aikansa siinä meni, että mies pystyi luopumaan diktatuurista :D.