Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapsettoman naisen suhde mieheen, jolla 2-vuotias lapsi
19.10.2021 |
Olen itse 32v.lapseton nainen, mies 35v.. Miehellä on edellisestä suhteesta 2-vuotias lapsi ja ovat vasta eronneet. Lapsi on joka viikko osittain miehellä ja osittain äidillään. Haluaisin itsekin lapsen jossain vaiheessa ja mies on myös sanonut haluavansa minun kanssa lapsen/lapsia. Mies on sellainen, kenestä olen aina haaveillut, mutta tuo jo olemassa oleva lapsi kuitenkin mietityttää. Onko liian vaikea lähtökohta hypätä lapsettomana naisena tuollaiseen kuvioon? Mitkä ovat suurimmat haasteet suhteen onnistumisen kannalta? Voinko saavuttaa miehen kanssa haaveilemani perheidyllin?
Kommentit (74)
Kannattaa jutella miehen kanssa siitä, miten hän näkee uusioperhe-elämän ja pyytää esimerkkejä joistain hankalista tilanteista/asioista ja miten mies on suunnitellut niiden hoituvan.
Tarkoitan esim. tällaisia tilanteita:
- Mies haluaa mennä tapaamaan kavereita tai harrastamaan ja jättää lapsen sinun hoitoosi
- Lapsen äidin loma-ajat käytännössä määrittävät milloin sinun on pidettävä lomasi, jos haluat ne samaan aikaan miehen kanssa
- Olette miehen kanssa ihan eri linjoilla vaikka lapsen ruokailuista, pystytkö sinä vaan katsomaan sivusta?
- Lapsi on sairastunut äidin luona mahatautiin ja teillä on pieni vauva, ratkeaako sinulla hermot kun lapsi halutaan väkisin silti tuoda isälle virallisena vaihtopäivänä?
- Lapsen äiti haluaa jatkuvasti muuttaa lennosta sitä millon lapsi tuodaan tai haetaan ja teillä on jälleen kerran suunniteltuna jotain mikä menee tämän takia plörinäksi - onko miehelle tärkeämpää tehdä niinkuin lapsen äiti haluaa vai niinkuin te olitte sopineet?
Jos mies ei osaa edes kuvitella mitään hankalia skenaarioita vaan on ihan että kaikki järjestyy omalla painollaan, juokse lujaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on kyllä kiva lapsen äidille. Tavallaan otat puolet vastuusta, ja hän saa levätä joka toinen viikko 😊
Vierailija kirjoitti:
Noissa kuvioissa on aina omat "riskinsä". Mikä kellekin sopii mut en lähtis itse tohon kelkkaan.
Isosti tämä. Pienen lapsen isä ei todellakaan olisi ensimmäinen vaihtoehto, kun tarjolla on vaikka kuinka paljon lapsettomiakin sinkkumiehiä, joiden kanssa samoja riskejä ei ole.
Kyllä se voi onnistua, jos kaikilla asiaan liittyvillä aikuisilla ihmisillä on riittävästi kunnioitusta ja hyvää tahtoa toisiaan kohtaan. Miehen kohdalla paljastavinta on se, miten hän puhuu entisestä puolisostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkään lapsista mutta en tykkäisi olla "vara äiti" ja ottaa täysivaltainen vastuu lapsista, kuitenkaan ei ole biologista sukua enkä nyt niin lapsirakas ole että haluaisin ottaa vastuuta.
T, toinen Lapseton
En ikimaailmassa lähtisi tuohon. Itselläni on saman ikäinen lapsi ja tuon ikäiset ovat kyllä niin pieniä, että niiden hoito on todella kokonaisvaltaista. Omankin kanssa on välillä jaksaminen koetuksella, en voi kuvitella mitä se olisi jonkun muun lapsen kanssa. Tietysti jos olet todella lapsirakas, eikä sinua haittaa yhtään, että kahdenkeskistä aikaa ei juuri jää lapsen ollessa teillä, niin ehkä siinä tapauksessa voi onnistua. Sellainen 5+ ikäinen lapsi alkaa jo olla vähän helpompi, saattaa leikkiä kavereiden kanssa välillä jne.
Lisäksi en tiedä kovin monta uusperhettä, joissa kaikkien aikuisten välit olisivat täysin saumattomat. Vaikka sovussa olisikin erottu, niin yleensä ongelmia ilmenee viimeistään siinä vaiheessa, kun uusia kumppaneita tulee kuvioihin. Varaudu siihen, ettei sinulla ole mitään sanomista lapsen asioihin, mutta mies saattaa olettaa, että otat silti hoitovastuuta lapsesta. Ja jos/kun niitä omia lapsia tulee, niin ei ole ihan helppoa suhtautua miehen lapseen ja yhteiseen lapseen täysin samalla tavalla. Mielestäni se on ehdottoman tärkeää uusperheestä ja siksi en sellaiseen lähtisi, koska tiedän, etten itse siihen pystyisi. Lapset kuitenkin ansaitsevat sen, että mistään ei voi huomata olemassa olevan "meidän lapsi" ja "sun lapsi". Nostan hattua niille äiti- ja isäpuolille, jotka kykenevät siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä kiva lapsen äidille. Tavallaan otat puolet vastuusta, ja hän saa levätä joka toinen viikko 😊
Isällehän se vasta hauskaa onkin, saa seksiä sekä levätä jokaikinen viikko 😊
Jopas täällä on inhorealistisia näkemyksiä ihmisillä (why I am not surprised) :D Itselläni on jo useamman vuoden ollut uusperhekuvio, jossa miehellä on yksi, edelleen varsin pieni lapsi aiemmasta suhteesta. Hän asuu meillä noin puolet viikosta, ja meillä kaiken kaikkiaan asiat ovat menneet hyvin. Totta kai välillä on ollut vaikeita hetkiä ja asioita, mutta näistä on miehen kanssa kuitenkin puhumalla aina selvitty. Nykyään välit lapsen äidin suuntaankin ovat vallan sivistyneet ja hänkin on tahollaan parisuhteessa. Uusperheet ovat nykypäivänä aika yleisiä ja ihan "normaaleja" perheitä.
Mitä tulee yksittäistapaukseen, niin paha nyt tietenkään varsinkaan näin vähillä tiedoilla sanoa, onko juuri ap:n tilanteessa järkeä lähteä tähän kuvioon. Tärkeää on varmasti avoimesti jutella kaikesta, jotta saa parempaa käsitystä siitä, miten mies näkee asiat. Loppupeleissä toki elämä on kuitenkin aina täynnä riskejä ja mikä vaan suhde voi päättyä erinnäisistä syistä.
Kuulostaa kyllä vanhanaikaiselta ajatus, mitä tässä ketjussa esiintyi, että uusperheessä "bonusäidin" vastuulle lankeaisi miehen lapsen hoitaminen. Meillä on ollut miehen kanssa tästä selvät sävelet alusta asti, ja hän itse haluaakin hoitaa omaa lastaan. Asumme yhdessä ja toki välillä autan lastenhoidossa, vietän aikaa lapsen kanssa, teen ruokaa, jne., mutta päävastuu lapsesta on kyllä selvästi miehellä. Ei puhettakaan siitä ,että mies esim. vain ilmoittaisi yhtäkkiä lähtevänsä näkemään kavereita ja "dumppaisi" lapsen minulle (ei ole koskaan tällaista edes ehdottanut). Hän hoitaa lasta omalla vuorollaan ja sopii kaverien näkemiset sun muut niille ajankohdille kun lapsi on exällä (tai sitten näemme välillä muita ihmisiä yhdessä lapsen kanssa). Nämä asiat tietysti kannattaa sopia selvin sanankääntein, jos uusperhekuvioon astuu, ettei miehellä ole väärää käsitystä kumppanin roolista lastenhoidossa.
Kommentoinpa vielä sitäkin, kuinka pian voi lähteä suhteeseen eron jälkeen. No, mun mielestä tähän nyt ei ole mitään selkeää sääntöä tai ohjenuoraa. Tietysti hyvä käydä keskustelua siitä, miksi tuli ero ja koittaa varmistua, että henkilö on oikeasti riittävän yli erostaan. Itse en voisi olla suhteessa ihmisen kanssa, joka esim. haikailisi exänsä perään, päähän siinä räjähtäisi. Kuitenkin voi olla esim. tilanteita, joissa toinen osapuoli on tehnyt eroa mielessään pitkään ja on oikeasti piankin eron jälkeen valmis siirtymään eteenpäin, vaikka se voi ulkopuolisille näyttäytyä outona. Totta kai olisi optimaalista, jos eron jälkeen olisi kulunut jo jonkin aikaa ennen kuin lähtee uuteen suhteeseen, mutta aina elämä ei mene kuin oppikirjoissa ja musta olisi toisaalta vähän hölmöä joutua odottelemaan riittävän "karenssiajan" kulumista ennen kuin voi aloittaa parisuhteen, jos molemmat suhdetta todella haluavat :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsettoman kannattaa etsiä lapseton kumppani 👍
M34
Samaa mieltä. Eikä takuita onnistumisesta silti ole. Kaikki äitipuolikuviot ovat vaikeita.
N40
Onpa täällä ikäviä kommentteja.
Voi onnistua, tai sitten ei kuten muutkin suhteet.
Tärkeintä mielestäni on että tutustut mieheen hyvin ja vasta myöhemmin lapseen, jos suhde jatkuu. Ja hyvä kyllä selvitellä, miksi ero on tullut pienen lapsen vanhemmille.
Lapsi kiintyy nopeasti ja syvästi ja jää suremaan jos ”kokeilet” ja sitten yhtäkkiä häviätkin kuvioista. Hänen tunteillaan ei pidä leikkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuo olisi täysin eri kuvio, jos sinulla olisi oma lapsi entisestä suhteesta. siinä tapauksessa, miksi ei, mutta nyt olet itse lapseton, etsi ihmeessä parempi kumppani itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
tuo olisi täysin eri kuvio, jos sinulla olisi oma lapsi entisestä suhteesta. siinä tapauksessa, miksi ei, mutta nyt olet itse lapseton, etsi ihmeessä parempi kumppani itsellesi.
Minä en ainakaan kelpuuttaisi naista jolla on jo lapsia koska en halua pahoinpidellä lapsiani millään uusperhepaskalla
M37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä kiva lapsen äidille. Tavallaan otat puolet vastuusta, ja hän saa levätä joka toinen viikko 😊
Isällehän se vasta hauskaa onkin, saa seksiä sekä levätä jokaikinen viikko 😊
Niinpä 😊 Suosittelen ap, helpotat ja autat vanhempien elämää.
Kokeile ja jos ei toimi, niin ei jää mitään velvollisuuksia. Kuten sanottu, lapsi ei ole sinun, joten mitään velvollisuuksia sinulla ei ole lasta kohtaan.
Voi myös käydä niin, että lapsen äiti kuolee tai on jossain vaiheessa kykenemätön huolehtimaan lapsestaan, jolloin lapsi muuttaa teille ja ne vieraasta lapsesta tulevat "lapsivapaat" loppuu. Jaksatko sen? Tarvitsette myös isomman asunnon jne. Kannattaa miettiä ja ainakin rakentaa hyvät perustukset ennen kuin teet mitään harkitsematonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tuo olisi täysin eri kuvio, jos sinulla olisi oma lapsi entisestä suhteesta. siinä tapauksessa, miksi ei, mutta nyt olet itse lapseton, etsi ihmeessä parempi kumppani itsellesi.
Minä en ainakaan kelpuuttaisi naista jolla on jo lapsia koska en halua pahoinpidellä lapsiani millään uusperhepaskalla
M37
Se on juuri niin paskaa kuin siitä itse tekee.
Vierailija kirjoitti:
Kokeile ja jos ei toimi, niin ei jää mitään velvollisuuksia. Kuten sanottu, lapsi ei ole sinun, joten mitään velvollisuuksia sinulla ei ole lasta kohtaan.
Lasta ja hänen tunteitaan olisi hyvä muistaa ajatella.
Hän ei kuitenkaan ole syypää mihinkään aikuisten suhdekuvioihin ja täysin näiden samojen aikuisten varassa.
Alue: Aihe vapaa
Miksi noin pienen lapsen vanhemmat ovat eronneet?
Pahimmat vuodet lapsen ollessa pieni kannattaisi vaan lusia kärsivällisesti läpi. Erota ehtii vähän myöhemminkin, jos vielä sikseen on. Päästä siis mies kotiinsa ja perheensä pariin.