Espoon lastensuojelu kaappasi vauvan - syynä äidin sairauskohtaus

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 16:49"]Idiootit. Aivoinfarkteja on monta eri laatua ja yleisempi synnyttäjien keskuudessa mitä varmaan ees tiiätte. Ja toisekseen sekö on hyvä sijoittaa lapsi pois vanhemmalta/vanhemmilta/sukulaisilta jos joku sairaus on tullut ja josta vielä voi kuntoutua? Mitä tuosta jutusta on jääny pois? Miettikääpä järjellä teän kaikkia keksimiä epämääräsyyksiä millä koitatte selittää etteo ikinä tälläsiä pahuuksia soskut tekis! Näitä tapauksia alias "lapsettomuushoitoja" on ollu jo sata vuotta sitten niin miksei nyt? Ja eikö kellään hotsita että lapsella oli oma läheinen tukiverkosto josta yhtäkkiä vietiin pois? Soskut oli sopinu jo isovanhemman kanssa lapsen tulevaisuudesta yms.! Kunnes niillä tuliki "tunne että parempi tehdäkki päinvastoin"! Ja erityislapsesta vielä sen verran että jos lapsi sellanen on, niin kaikilla suomalaisilla perheillä on oikeus tukeen erityiseslapsen hoijosa niin miksei tässäki tapauksessa olis ollu oikeus sitä saaja?
[/quote]

Opettele suomea!

Espoossa pärjää vain varakkaat ja terveet, muut potkitaan kylmän rauhallisesti sivuun.

Tätä uutisoidaan heti kun tapaus sattunut paremmassa ja fiinimmässä ESPOOSSA, jos tuo tapaus olisi uutisoitu jostain Helsingin Jakomäestä niin ketään ei olisi kiinnostanut tämän tapauksen esilleotto!

Tuota soskujen vaitiolovelvollisuutta pidetään jonkinlaisena totuuden merkkinä.
Kun et saa puhua, asia on totta.
Muistetaan kuitenkin, että asia toimii myös toisinpäin. Vaitiolovelvollisuus suojelee sosiaalityöntekijöitä väärinkäytösten paljastumiselta. Vaikka olisit tehnyt minkälaista vahinkoa ihmiselle, niin voit vedota aina siihen, että vaitiolovelvollisuuden takia, et saa asiaa kertoa ja antaa ymmärtää, että taustalla on jotakin vakavampaa.

Ihmiset haluaa luottaa, haluaa uskoa, mutta pitäisi suomessa pikkuhiljaa avata silmät tämän meidän lastensuojelunirvikuvan kanssa.
Voisitteko kuvitella, että millään muulla alalla olisi näin vapaat kädet sotkeutua ihmisten elämään, säädellä sitä, aiheuttaa mittavaa vahinkoa, ja kiinnijäämisen riski on hyvin pieni.
Mikä tekee meidän sosiaalityöntekijöistä jotakin yli-ihmisiä?, miksi tähän ryhmään moni luottaa kyseenalaistamatta mitään.
Jatkuvasti tulee esiin lääkärikunnassa hoitovirheitä, kuolemaankin johtavia, rakennustyömailla rakennusvirheitä, jotka voivat olla niin mittavia, että talo on pilalla, kaupan kassa lyö väärin summan ja veloittaa liikaa, hoitaja lääkitsee potilaan väärin, aiheuttaen vakavia sivuvaikutuksia.
Puhumattakaan siitä, että myös jokaisessa ammattiryhmässä on se pieni joukko ihmisiä, jotka tekevät asiat väärin tietentahtoen.
Jokaisessa ammattiryhmässä tulee jatkuvasti mokia. Mikä tekee sosiaalityöntekijöistä immuuneja näille samoille asioille kuin muita?. Ihmisiä joilla ei ole mittavaa koulutusta ammattiinsa, jotka eivät juurikaan perehdy psykologiaan, ihmisillä jotka ovat vain ihmisiä.
He voivat olla psykopaatteja, muita mielenterveysongelmaisia, alkoholisteja, huumeidenkäyttäjiä jne. Aivan niinkuin kuka tahansa missä ammattiryhmässä tahansa.

Tai on näitä muitakin. Mielenterveystyöntekijät. On aina vaarallista kun arvoasema on toisistaan niin poikkeava, ja tilanne on aina sana-sanaa vastaan.
Me haluamme uskoa mielenterveystyöntekijää potilaan sijaan. Potilashan on lähtökohtaisesti jonkinnäköinen hullu ja hoitaja "kunnon ihminen".
Me haluamme uskoa sosiaalityöntekijää asiakkaan sijaan. Asiakashan on lähtökohtaisesti jonkinlainen ongelmaperhe ja sosiaalityöntekijä "erehtymätön ihminen".
Me haluamme uskoa sijaisvanhempaa hoidokin sijaan, koska hoidokki on lähtökohtaisesti jonkinlainen ongelmalapsi/nuori, ja sijaisvanhempi "pelastaja".

Joten näissä ammateissa on todennäköisesti enemmän "ongelmatapauksia" töissä, koska ammatti antaa hyvät mahdollisuudet väärinkäytöksille, käytännössä ilman kiinnijäämisriskiä. Jos mielisairaalassa pahoinpidellään yksi hullu potilas, niin kumpaa uskoisitte. Potilasta joka kertoisi pahoinpitelystä, vai hoitajaa joka kertoisi, että potilas oli psykoosissa pieksänyt itseään..niin juuri.

Nämä alat tarvitsisivat paljon tarkempaa valvontaa. Erityisesti lastensuojelu, jossa asiakkailla on elämä vasta edessä, ja lapsuus on juuri se suurin tekijä joka määrittelee meidän tulevaisuuttamme. 

Tällähetkellä lastensuojelua ei valvo käytännössä mikään taho. Kosmeettisesti toki näitä valvovia osapuolia on, mutta todellisuus on se, että sosiaalityöntekijän sana on laki. Tämän asian voi kuka tahansa tarkistaa, kun asiaan yhtään perehtyy. Aniharvoin sosiaalityöntekijän sanaa lähdetään kyseenalaistamaan, oli se sitten kuinka räikeä valhe tahansa.

Jos Espoon lastensuojelu onkin noin tehokas, niin taidanpa soittaa heille ja kertoa vähän juttuja naapurin perheestä joiden lapsia säälin!

t: espoolainen

Kannattaa miettiä, mikä on lapsen paras. Yksi pysyvä hoitaja. Jos mummu tai muu läheinen ei kykene, niin sitten parempi on sijaisvanhempi. Aika heikoilla oli mummu, jos tarvitsi sekä tädin, päivähoidon kuin sostoimenkin apua.

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 10:56"][quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 10:41"]

Voi elämä! Näitä kommentteja lukiessa tulee mieleen, että ihmisillä ei ole mitään käsitystä aivoinfarktista ja siitä toipumisesta. Meistä kukaan ei tiedä miten äiti toipuu vai toipuuko juurikaan. Voi olla, että äiti ei pysty koskaan ottamaan vastuuta lapsesta. Kyllä, kaikki ei toivu koskaan tuollaisen sairaskohtauksen jälkeen. Eli tässä tapauksessa on ajateltava lapsen parasta ehkäpä loppuelämän ajaksi. Mummin ikä voi olla hyvinkin korkea ja ehkä iäkäs ihminen ei ole valmis ottaman vastuuta ertyislapsesta seuraavan 20-30vuode ajaksi. Tässä ei puhuta mistään 2viikon sairauslomasta vaan mahdollisesti loppuelämänsä.

sossuja on niin helppo syyttää. He ei voi puolustautua millään tavalla vaitiolovelvollisuuden takia. Ja ei, en ole sosiaalialalla lastensuojelussa töissä. 

[/quote]

Nimenomaan! Muistakaa ihmiset, että erityislapsella on erityistarpeita, eikä hän välttämättä voi koskaan asua omillaan. Normaali lapsi oppii pikkuhiljaa omatoimiseksi, mutta esimerkiksi Down tai CP-vammainen saattaa vamman vakavuudesta (jota ei huom. täysin välttämättä tiedetä lapsen ollessa vasta vauva) tarvita ihan fyysisestikin vahvaa hoitajaa loppuelämäkseen. Jos vamma todellakin vaatii fyysistä toimintakykyä (esimerkiksi lapsen nostaminen/siirtäminen/pukemisessa auttaminen, mahdollisesti kiinni pitäminen raivokohtauksen aikana... tilanteita on lukuisia) niin aivoinfarktin mahdollisesti loppuelämäkseen vammauttama äiti tai iäkäs ja jo fyysisesti heikommassa kunnossa oleva mummo ei yksinkertaisesti pärjää enää vauva-ajan jälkeen. Jos on selvää, että lapsen on kasvettuaan pakko saada ympärivuorokautista hoitoa fyysisesti terveeltä ihmiseltä, on paljon inhimillisempää sijoittaa lapsi vauvasta asti perheeseen joka tähän tehtävään sitoutuu kuin siirtää lapsi joskus viisivuotiaana laitokseen.
[/quote]

Perhehoitolaitos kyllä potkii kaikki lapset pihalle 18v iässä. Sen jälkeen ei heille enää makseta. Vammaiset menevät laitokseen JOS ei ole niin onnellisesti käynyt, että biovanhemmat ovat saaneet pitää yhteyttä ja ottavat hoitaakseen. Perhehoitolaitos ei voi toimia omaishoitajana. Että niin tai näin, kyseessä max 18 vuoden hoito. Ei kannata mutuilla, jos ei ole tietoa. Mistä täälä tiedetään, että lapsi on vammainen?

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 11:21"]

Mistä täälä tiedetään, että lapsi on vammainen?

[/quote]

Lasta kuvataan "erityislapseksi". Ottaen huomioon että kyse on vasta vauvasta on "erityisyys" jotain, joka voidaan siis havaita selkeästi jo hyvin nuorella iällä, eli suurella todennäköisyydellä jotain suhteellisen vakavaa.

Ihan todellako te väitätt, että halvaantunut äiti pystyy hoitamaan vammautunutta lasta?

Ihan todellako te väitätte, että kaikilla vammaisilla on oikeus lisääntyä ja yhteiskunnalla on velvollisuus auttaa niin paljon, että pärjäävät?

Mitä merkitystä sillä on, onko äiti vammautunut ennen vai jälkeen synnytyksen?

Kauhea siionistinenä tossa röntgenkuvassa.

Luulen tietäväni tämän tapauksen ja olen todella pahoillani. Voisiko mummo ryhtyä viralliseksi sijaisvanhemmaksi, tai löytyisikö muista sukulaisista sijoitusperhettä? Minusta päivähoitokin on erinomainen ratkaisu, kun lapsi elää muun arjen oman perheen (äiti, mummo) kanssa.

Olen hämmentynyt. Toivottavasti kaikki asiat selviävät parhain päin. Ja äiti kestää!

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 12:25"]

Luulen tietäväni tämän tapauksen ja olen todella pahoillani. Voisiko mummo ryhtyä viralliseksi sijaisvanhemmaksi, tai löytyisikö muista sukulaisista sijoitusperhettä? Minusta päivähoitokin on erinomainen ratkaisu, kun lapsi elää muun arjen oman perheen (äiti, mummo) kanssa.

Olen hämmentynyt. Toivottavasti kaikki asiat selviävät parhain päin. Ja äiti kestää!

[/quote]

Mummolle tehdään perheselvitys, että voiko se ryhtyä sijaisperheeksi. Eli pystyykö se iän, terveyden ym. seikkojen vuoksi sitoutumaan siihen asti kun lapsi täyttää 18v.  Vaikka mummoa ei hyväksyttäisi, niin siitä huolimatta mummoilla, äidillä, kummitädillä jne. on oikeus tavata lasta säännöllisesti.

Todennäköisesti tolla kummitädillä (jos on äidin kanssa samaa ikäluokkaa) on paremmat edellytykset ryhtyä sijaisperheeksi. iän puolesta.Eikö sillä sitten ole halua?

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 11:06"]

Tuota soskujen vaitiolovelvollisuutta pidetään jonkinlaisena totuuden merkkinä.
Kun et saa puhua, asia on totta.
Muistetaan kuitenkin, että asia toimii myös toisinpäin. Vaitiolovelvollisuus suojelee sosiaalityöntekijöitä väärinkäytösten paljastumiselta. Vaikka olisit tehnyt minkälaista vahinkoa ihmiselle, niin voit vedota aina siihen, että vaitiolovelvollisuuden takia, et saa asiaa kertoa ja antaa ymmärtää, että taustalla on jotakin vakavampaa.

Ihmiset haluaa luottaa, haluaa uskoa, mutta pitäisi suomessa pikkuhiljaa avata silmät tämän meidän lastensuojelunirvikuvan kanssa.

[/quote]

olen kanssasi samaa mieltä siitä, että varmasti ihan varmasti jokaiseen ammattikuntaan osuu niitä mätiä omenoita. Niin kaupan kassoihin, lääkäreihin, rakennusmiehiä kuin sosiaalityöntekijöihin. Mutta ei se ihan niinkään ole, että jos et voi kommentoida asiaa, automaattisesti olet tehnyt virheen ja salaat jotain. Eikä se varmasti totuus ole ihmisten ajattelustaan, mutta täll palstalla tulee usein sellainen kuva.

Ehkä minä olen sinisilmäinen kun luotan systeemiin. Mutta tiedän myös, että jokaisen huostaanoton takana on tehtävä paljon paperityöläisiä, jotta asia menee läpi myös oikeudessa. Ja uskon että moni sossu tekee työtä sydämellään ja ajattelee lasten parasta. Itse en voisi tehdä kyseistä työtä. Eräs tuttu sosiaalityöntekijä sanoi, että ihmiset ei usko, millaisissa oloissa lapsia elää nykypäivänä ja vanhempien mielestä perheessä/olosuhteissa esille mitään vikaa. Voihan se lapsi syödä vaikka vessapaperia tai koiran kanssa samasta kupista ruokaa, jos vanhempi ei ole muistanut/jaksanut/viitsinyt käydä kaupassa.

No jopa on raflaava otsikko. Lastensuojelu KAAPPAA lapsia? Nyt jotain rajaa... Höyrypäiden tulisi ymmärtää, että kukaan ei omista lapsiaan! Jos lapsista ei huolehdita asianmukaisella tavalla, heidät viedään pois ja se on ihan oikein.

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 07:52"][quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 01:52"]

Suku ja läheiset ihmiset ovat aina ensisijainen vaihtoehto. Aina kun vaan mahdollista. Diagnoosia ei saa tilauksesta yhdellekään lapselle. Täytyy olla todellinen syy.

[/quote]

Ja kumpikin väite täyttä paskaa.Tilauksesta ei saa, mutta sijaisvanhemmat voivat valehdella suut ja silmät täyteen lapsen oireilusta, ja onhan selvää, että lapsi jotenkin oireilee tuollaisessa tilanteessa.
[/quote]

Pelkät oireet eivät riitä. Aina tutkitaan. On ihan lain mukaan niin. että läheisverkosto on ensisijainen, kun sijoituspaikkaa etsitään.

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 11:21"][quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 10:56"][quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 10:41"]

Voi elämä! Näitä kommentteja lukiessa tulee mieleen, että ihmisillä ei ole mitään käsitystä aivoinfarktista ja siitä toipumisesta. Meistä kukaan ei tiedä miten äiti toipuu vai toipuuko juurikaan. Voi olla, että äiti ei pysty koskaan ottamaan vastuuta lapsesta. Kyllä, kaikki ei toivu koskaan tuollaisen sairaskohtauksen jälkeen. Eli tässä tapauksessa on ajateltava lapsen parasta ehkäpä loppuelämän ajaksi. Mummin ikä voi olla hyvinkin korkea ja ehkä iäkäs ihminen ei ole valmis ottaman vastuuta ertyislapsesta seuraavan 20-30vuode ajaksi. Tässä ei puhuta mistään 2viikon sairauslomasta vaan mahdollisesti loppuelämänsä.

sossuja on niin helppo syyttää. He ei voi puolustautua millään tavalla vaitiolovelvollisuuden takia. Ja ei, en ole sosiaalialalla lastensuojelussa töissä. 

[/quote]

Nimenomaan! Muistakaa ihmiset, että erityislapsella on erityistarpeita, eikä hän välttämättä voi koskaan asua omillaan. Normaali lapsi oppii pikkuhiljaa omatoimiseksi, mutta esimerkiksi Down tai CP-vammainen saattaa vamman vakavuudesta (jota ei huom. täysin välttämättä tiedetä lapsen ollessa vasta vauva) tarvita ihan fyysisestikin vahvaa hoitajaa loppuelämäkseen. Jos vamma todellakin vaatii fyysistä toimintakykyä (esimerkiksi lapsen nostaminen/siirtäminen/pukemisessa auttaminen, mahdollisesti kiinni pitäminen raivokohtauksen aikana... tilanteita on lukuisia) niin aivoinfarktin mahdollisesti loppuelämäkseen vammauttama äiti tai iäkäs ja jo fyysisesti heikommassa kunnossa oleva mummo ei yksinkertaisesti pärjää enää vauva-ajan jälkeen. Jos on selvää, että lapsen on kasvettuaan pakko saada ympärivuorokautista hoitoa fyysisesti terveeltä ihmiseltä, on paljon inhimillisempää sijoittaa lapsi vauvasta asti perheeseen joka tähän tehtävään sitoutuu kuin siirtää lapsi joskus viisivuotiaana laitokseen.
[/quote]

Perhehoitolaitos kyllä potkii kaikki lapset pihalle 18v iässä. Sen jälkeen ei heille enää makseta. Vammaiset menevät laitokseen JOS ei ole niin onnellisesti käynyt, että biovanhemmat ovat saaneet pitää yhteyttä ja ottavat hoitaakseen. Perhehoitolaitos ei voi toimia omaishoitajana. Että niin tai näin, kyseessä max 18 vuoden hoito. Ei kannata mutuilla, jos ei ole tietoa. Mistä täälä tiedetään, että lapsi on vammainen?
[/quote]

Jälkihuolto jatkuu 21 vuotiaaksi. Nuorelle hankitaan asunto ja häntä autetaan elämässä eteenpäin. Myös rahallinen tuki jatkuu.

Taitaa olla enempi sääntö kuin poikkeus, ettå jälkihuolto on pelekkä sana papereisa. Että eipä silläkkään kannahtis mennä mainostelleen.

Eiköhän perheestään revitylle lapselle saa helepostikki kaiken maailman diagnooseja! Ja aina jos hakemalla haetaan niin löytyy jotaki, kuten tässäkin tilanteessa uskomattoman monella oikeutus soskuila sijoittaa lapsi pois sukulaisiltaan ja jo suunnitella huostaanottoa ilman tilanteen parempaa kartotusta.... Uskomatonta!

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 12:13"]Kiitos vaan lokakuun liikkeelle tästäkin tiedosta! Eipä ole kauaa aikaa, kun kaksi eri äitiä tappoi omat lapsensa,  ja ihmeteltiin, miksei kukaan auttanut ja huomannut mitään ja PELASTANUT lapsia. Varmistetaan tällä tiedottamisella, ettei  yksikään äiti vaan erehdy hakemaan apua. Voisi jopa käydä niin, että lapsi JÄÄ HENKIIN. Mutta äiti menettää lapsensa. Äidillähän toki on täysi oikeus lapsiinsa, lapset saavat unohtaa oikeutensa turvalliseen lapsuuteen. 
[/quote]

Tässä tapauksessa äiti on saanut sairauskohtauksen ja toivoo oman äitinsä huolehtivan lapsestaan. Minusta olisi täysin luonnollista ja toivottavaa, että minun vanhempani huolehtisivat lapsistani, jos minulle sattuisi jotakin. Jos sairastuisin vakavasti ja pitkäaikaisesti haluaisin, että lapseni sijoitettaisiin vanhemmilleni. On pelottavaa, että sellainen järjestely ei ole ensisijainen vaihtoehto. Miksi tässä tapauksessa isoäitiä ei tueta, vaan lapselta riistetään oikeus tiiviiseen sukuyhteyteen?

Suku ja läheiset ihmiset ovat aina ensisijainen vaihtoehto. Aina kun vaan mahdollista. Diagnoosia ei saa tilauksesta yhdellekään lapselle. Täytyy olla todellinen syy.