Espoon lastensuojelu kaappasi vauvan - syynä äidin sairauskohtaus

Tarinassa isä loistaa poissaolollaan. Jos on huoltaja, on hänelläkin sanansa sanottavana siitä, missä lapsi asuu ja kuka huoltaa. Missä isä?

Mites päiväkoti arkisin, mummi muulloin ja pari kertaa kuussa hoitaja jotta mummi saa hengähtää. Eikö näin menee monen tavallisessa perheessä elävän lapsen arki?

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 20:33"]

Ei kai näin tyhmiä ihmisiä voi ollakkaan? Tietysti kiintymysvaihetta elävälle lapselle, joka on liki täysin menettänyt äitinsä on tärkeää saada tasainen rytmi ja luotettavat aikuiset ympärillensä... Ei lapsia tehdä ympäriinsä heiteltäväksi. Jos äidin äiti (lapsen mummo) ei pärjää, niin tietenkin kriisisijoitus! Ei kersalle tee hyvää poukkoilla vuorokauden sisään kolmessa osoitteessa...

[/quote]

Minulla ei ole vaikeauksia uskoa sosiaalityösä pahaa, koska olen läheltä seurannut paria tapausta, jossa on rima alitettu pahanlaisesti sosiaalihuollon taholta (kaikki ei huostaanottojuttuja).
Nykyään sanoisin, että lapsen parasta ei enää ajatella. Muut asiat on mennyt edelle.

Uskon vallan hyvin, että tälläinenkin tapaus voisi sattua.
Minä näkisin asian kuitenkin niin, että lapsen on parempi olla tuttujen ihmisten keskellä, kuin kasvaa sijaisperheessä. Rutiinit ja tasainen päiväohjelma ei ole lapselle kaikki kaikessa. Lapsi kestää kyllä epäsäännöllisen elämänrytmin, jos ympärillä on koko ajan aidosti rakastavia ihmisiä.
Ja sanokoon kuka mitä sanoo, niin ne omat lähisukulaiset ovat ne aidoimmat rakkauden antajat (mikäli asiat on kunnossa). Sijaisvanhempi ei voi täyttää äidin tai isän, mummun tai papan paikkaa.
Kuten tuossakin kuviossa on käynyt (mikäli on totta), niin lapsi on sijaisperheelle, vain "yksi lapsi muiden joukossa". Se on huomattavan paljon vahingoittavampaa kuin epäsäännöllinen päivän rytmitys.

Tuon erityislapsen olisi tuosta tekstistä voinut myös ymmärtää niin, että sosiaalihuolto naljailee, että lapsi on niin erityisen "hyvä lapsi", että on ottajia jonossa. Näin minä sen ensisijaisesti ymmärsin. (eli ei ongelmanuori, käytöshäiriöinen lapsi jne. vaan normaalin iloinen, helppo lapsi).

Näissä tapauksissa, usein unohdetaan pohtia asiaa syvällisemmin. Aina täytyisi olla ammattitaitoinen lastenpsykiatriaan erikoistunut tekemässä päätöksiä muiden ohessa. Useampikin mieluummin.
Huostaanotossa tulee kuitenkin hylkäämiskokemus, juuriltaan repiminen, tästä voi seurata mittavat vauriot psyykkeelle.
Siksi myös se huostaanotto oikeasti pitäisi olla viimeinen vaihtoehto. Vain ne lapset, jotka ovat konkreettisesti vaarassa, henkisesti tai fyysisesti tulisi huostaaottaa. Sijaisperheet on nekin vain ihmisiä, ja heihinkin mahtuu jos jonkinnäköistä tallaaja. Se ei ole mikään oikotie, eikä kiertotiekään onneen.

Se on huolestuttavaa, että tähän järjestelmään luotetaan aivan liian sinisilmäisesti. Kyseessä on kuitenkin yhden tai kahden ihmisen päätökset usean ihmisen koko loppuelämästä. Muistetaan myös, että nämä sosiaalityöntekijät ovat yksilöitä, he eivät ole ehdoitta hyviä ihmisiä. He voivat olla ihan mitä vain, niinkuin kuka tahansa meistä.
Ja sitten vedotaan, että oikeus päättä, eikä oikeus tee tuomiota huonoin perustein. Jokaisen olisi hyvä perehtyä asiaan sen verran, että ymmärtäisi, että sosiaalihuollon tapaus, tuomioistuinprosessi on leima paperiin. Sosiaalityöntekijän sanaa ei tarkasteta, vaan se pidetään faktana. Eli kun sosiaalityöntekijä sanoo, että tämä äiti on alkoholisti, niin tuomioistuimelta tulee leima paperiin. Näin kärjistettynä.

Varmasti suurinosa on oikeita ratkaisuja ja sosiaalityöntekijät oikeasti osaavia. Mutta nämä väärinkäytökset aiheuttaa niin mittavaa vauriota ihmisissä, että niihin pitäisi olla keino puuttua tiukemmin. Sosiaalihuolto vaatisi paljon tarkempaa valvontaa.

Raivostuttavaa. Uskon, koska olen nähnyt kuinka tuuliviirimäistä homma on. Tuossakin varmaan, joku perhe oli ilmoittanut, että olisi rahan tarve ja paikka pienelle lapselle. sitten se lapsi etsittiin. No tämä ei varmaan pidä paikkaansa, mutta suutuksissani sain tuollaisen kuvion päähäni.

Huomaa, että suurin osa kommentoijista ei ole tutustunut aiheeseen., kyse oli siitä , muodollisesti,. että sossujen mielestä oli liikaa hoitajia, yleensähän ne kaipailee tukiverkkoa. 

Vaikuttaa taas siltä, että kirjoituksesta on asenteellisesti jätetty kaikkea oleellista pois. Silmille hyppäsi esim. "suloinen pieni erityislapsi", joten olisiko lapsellakin jotain vaivaa, joka vaikuttaa asiaan.

:(

Jooh, on helppo pykätä tästä nyyhkytarina kun ei kerrota kuin toinen puoli totuutta. Aivoinfarkti on varsin vakava juttu eikä toinen puoli halvaantuneena nyt vaan voi vauvaa hoitaa.

Missä lapsen isä on?

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 16:31"]

Varmaan antin ja sadun vauva toi!

[/quote]

Mä luulen kansa, nyt salapoliisit töihin. Onhan tuo jo niin järkkyä hommaa. Kerrankin oli tukiverkostot koossa ja miten kävi. Tekis mieli sanoa, että n..otsaan sossuille. Ne varmaan laski, että äiti tarvitsee jatkossakin apua, joten laitetaanpa sijoitukseen. Tulee halvemmaksi, kun saa valtion tuet kun antaa avohuollon tukea. 1-vuotias on nyt  traumatisoitu ihan yhteiskunnan tuella. 

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 16:33"]

Missä lapsen isä on?

[/quote]

Tuokin hyvä kysymy, vaan ehkä olisi liikaa hoitajia, tämä siis perustelu. 

Tarinan epäilijöille järjestetään tapaaminen aivoinfarktiäidin kanssa. Just.

Koska lapsi on saanut alkunsa hedelmöityshoidoilla eikä isästä sanaakaan, voisi päätellä että äiti hankkinut lapsen tietoisesti yksin.

Av-mamma ei osaa edes tavata sanaa lähdekritiikki.

Idiootit. Aivoinfarkteja on monta eri laatua ja yleisempi synnyttäjien keskuudessa mitä varmaan ees tiiätte. Ja toisekseen sekö on hyvä sijoittaa lapsi pois vanhemmalta/vanhemmilta/sukulaisilta jos joku sairaus on tullut ja josta vielä voi kuntoutua? Mitä tuosta jutusta on jääny pois? Miettikääpä järjellä teän kaikkia keksimiä epämääräsyyksiä millä koitatte selittää etteo ikinä tälläsiä pahuuksia soskut tekis! Näitä tapauksia alias "lapsettomuushoitoja" on ollu jo sata vuotta sitten niin miksei nyt? Ja eikö kellään hotsita että lapsella oli oma läheinen tukiverkosto josta yhtäkkiä vietiin pois? Soskut oli sopinu jo isovanhemman kanssa lapsen tulevaisuudesta yms.! Kunnes niillä tuliki "tunne että parempi tehdäkki päinvastoin"! Ja erityislapsesta vielä sen verran että jos lapsi sellanen on, niin kaikilla suomalaisilla perheillä on oikeus tukeen erityiseslapsen hoijosa niin miksei tässäki tapauksessa olis ollu oikeus sitä saaja?

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 16:41"]

Av-mamma ei osaa edes tavata sanaa lähdekritiikki.

[/quote]Näinkin voi olla. Mutta olen itse joutunut tutustumaan siviielämässä lastensuojelussa työskentelevään henkilöön ja niin häikäilemätön ja karmeita asenteita omaava persoona hän on -ihan omien sanojensa mukaan nauttii vallasta ja mahdollisuudesta käyttää sitä- että en epäile etteikö surullisia väärinkäytöksiä ja irrationaalista toimintaa esiintyisi, tuskin hän on ainoa "mätämuna" sossun korissa.. Eikä mitenkään lapsen edun tai hyvinvoinnin edistämisen kannalta vaikka mitä selitettäisiinkin.

Lastensuojelun työntekijöillä on vaitiolovelvollisuus. He eivät ikinä voi kommentoida. Muistakaa vaan että asiat ovat harvemmin niin suoraviivaisia kuin kirjoitetaan.

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 16:27"]

Vaikuttaa taas siltä, että kirjoituksesta on asenteellisesti jätetty kaikkea oleellista pois. Silmille hyppäsi esim. "suloinen pieni erityislapsi", joten olisiko lapsellakin jotain vaivaa, joka vaikuttaa asiaan.

[/quote]

Näinpä. Kehitysvammaisen lapsen hoitaminen ei oikeasti onnistu aivoinfarktista (-halvauksesta) toipumisen ja kuntoutumisen kanssa. Etenkin jos ja kun oma fysiikka ei pelitä kunnolla. Aivoinfarktissa saattaa usein menettää kroppansa toisen puolen hallinnan, eli ei pysty esimerkiksi kävelemään.

(Veikkaan, että kyseessä on kehitysvammainen lapsi eikä vaikkapa diabeetikko, koska "erityislapsi"-termiä käytetään nykyään eufemismina kehitysvammaisesta. Etenkin jos toinen adjektiivi on "suloinen".)

Voi elämä! Näitä kommentteja lukiessa tulee mieleen, että ihmisillä ei ole mitään käsitystä aivoinfarktista ja siitä toipumisesta. Meistä kukaan ei tiedä miten äiti toipuu vai toipuuko juurikaan. Voi olla, että äiti ei pysty koskaan ottamaan vastuuta lapsesta. Kyllä, kaikki ei toivu koskaan tuollaisen sairaskohtauksen jälkeen. Eli tässä tapauksessa on ajateltava lapsen parasta ehkäpä loppuelämän ajaksi. Mummin ikä voi olla hyvinkin korkea ja ehkä iäkäs ihminen ei ole valmis ottaman vastuuta ertyislapsesta seuraavan 20-30vuode ajaksi. Tässä ei puhuta mistään 2viikon sairauslomasta vaan mahdollisesti loppuelämänsä.

sossuja on niin helppo syyttää. He ei voi puolustautua millään tavalla vaitiolovelvollisuuden takia. Ja ei, en ole sosiaalialalla lastensuojelussa töissä. 

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 10:41"]

Voi elämä! Näitä kommentteja lukiessa tulee mieleen, että ihmisillä ei ole mitään käsitystä aivoinfarktista ja siitä toipumisesta. Meistä kukaan ei tiedä miten äiti toipuu vai toipuuko juurikaan. Voi olla, että äiti ei pysty koskaan ottamaan vastuuta lapsesta. Kyllä, kaikki ei toivu koskaan tuollaisen sairaskohtauksen jälkeen. Eli tässä tapauksessa on ajateltava lapsen parasta ehkäpä loppuelämän ajaksi. Mummin ikä voi olla hyvinkin korkea ja ehkä iäkäs ihminen ei ole valmis ottaman vastuuta ertyislapsesta seuraavan 20-30vuode ajaksi. Tässä ei puhuta mistään 2viikon sairauslomasta vaan mahdollisesti loppuelämänsä.

sossuja on niin helppo syyttää. He ei voi puolustautua millään tavalla vaitiolovelvollisuuden takia. Ja ei, en ole sosiaalialalla lastensuojelussa töissä. 

[/quote]

Nimenomaan! Muistakaa ihmiset, että erityislapsella on erityistarpeita, eikä hän välttämättä voi koskaan asua omillaan. Normaali lapsi oppii pikkuhiljaa omatoimiseksi, mutta esimerkiksi Down tai CP-vammainen saattaa vamman vakavuudesta (jota ei huom. täysin välttämättä tiedetä lapsen ollessa vasta vauva) tarvita ihan fyysisestikin vahvaa hoitajaa loppuelämäkseen. Jos vamma todellakin vaatii fyysistä toimintakykyä (esimerkiksi lapsen nostaminen/siirtäminen/pukemisessa auttaminen, mahdollisesti kiinni pitäminen raivokohtauksen aikana... tilanteita on lukuisia) niin aivoinfarktin mahdollisesti loppuelämäkseen vammauttama äiti tai iäkäs ja jo fyysisesti heikommassa kunnossa oleva mummo ei yksinkertaisesti pärjää enää vauva-ajan jälkeen. Jos on selvää, että lapsen on kasvettuaan pakko saada ympärivuorokautista hoitoa fyysisesti terveeltä ihmiseltä, on paljon inhimillisempää sijoittaa lapsi vauvasta asti perheeseen joka tähän tehtävään sitoutuu kuin siirtää lapsi joskus viisivuotiaana laitokseen.