Isien elämä on paljon mukavampaa ja helpompaa kuin äitien

Sanoin eilen miehelle, että hänellähän on omaa aikaa kun hän on 10 tuntia päivästä töissä. Haistatti minulle vitut. Itse olen sidottuna lapsiin 24/7 ilman omaa aikaa, mutta minähän vain makaan kotona perse homeessa ja selaan vauvafoorumia. No minkä minä sille voin, että jos haluan meidän vauvan olevan tyytyväinen, on sitä pidettävä sylissä ihan koko ajan! Voisin imuroida vauvaa kantaen, jos mies olisi korjannut imurini kun pyysin. Ja vielä kehtaa valittaa kun on vähän sotkuista (leluja ympäri lattioita).

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 08:52"]

Meillä mies pääsee helpommalla arjen pikku asioissa. Ei esim. huomioi lapsia mitenkään, kun hakee ne hoidosta ja tulen myöhemmin töistä. Joten lapset ovat heti minun kimpussani ja saan hoitaa ne sylittelyt ja kuuntelemiset haimpa minä lapset tai mies. Mies puuhaa omiaan, eikä näe mitään ongelmaa missään. "Kyllä hän ainakin voi heti alkaa tekemään omia juttujaan, kun tulee kotiin. Hän komentaa lapset heti leikkimään." Niin varmasti, mutta hän ei näe sitä lasten tarvetta purkaa päivän jutut ihan sylitellen. Se lasten leikki on yhtä riehumista ja haaluilua, koska eivät heti jaksa/kykene keskittymään kotiin tultua. Kun tulen kotiin, ensin sylitellään ja sitten lapset jaksaa jo keskittyäkin omiin puuhiinsa ja sitten voi alkaa tekemään kotitöitä tai tietsikalla luuhaamista. Joten hoidan tuon sylittelyn AINA haimpa lapset hoidosta tai en.

Sama juttu muutenkin lasten huomioimisessa. Koska mies ei noteeraa lasten puheita, kun katsoo telkusta jotain omaa ohjelmaansa, eivät lapset tule hänen luokseen murheineen, iloineen, kirjoineen ja vaikka jano pyyntöineen. Mies ei kommentoi mitään tai sanoo, että sitten kun tämä ohjelma loppuu. Joten lapset tulevat AINA minun luokseni. On varsin yksin huoltaja fiilis. Ollaan riidelty asiasta kerran jos toisenkin, mutta mies ei näe ongelmaa.

Eihän lasta voi aina jättää huomioimatta. Mitä tulisi, jos molemmat sanoisi koko illaan, että ei nyt: en kuuntele, en katso piirustusta, en anna juomavetta, en auta pisulla, en ota syliin, en leiki, en lue kirjaa, katsotaan sitten myöhemmin. Eipä lapsi kovin arvokkaaksi itseään tuntisi. Toki minäkin osaan sanoa, että nyt äiti tekee ruokaa, eikä leiki. Tai äiti lukee lehden loppuun tms. Mutta kuitenkin pysähdyn kuuntelemaan sen lapsen asian. Ja toki mieskin leikkii/lukee jne silloin, kun se hänelle sopii, mutta vain silloin, kun hän on sen omaan aikatauluunsa miettinyt. Ja hänellä niitä omia tärkeitä juttuja on illan mittaan aika paljon. Ottaa päähän...

[/quote]

Meillä homma menee myös juuri näin! Se on ihan hirveän surullista, kun koittaa asettua lapsen asemaan. Miltä mahtaa pienestä tuntua, kun isi ei kuuntele eikä reagoi toisen tärkeään asiaan mitenkään? Ei lapsi ymmärrä, jos selittelee, että isi on nyt vähän väsynyt tai muuta, kun tämä on toistuvaa. Surullista :(

2

Samaa mieltä. Miesten elämä ylipäätään on helpompaa ja hauskempaa. Olen vähän kateellinen siitä miehille ja omallekin miehelle.

Meillä mies hoitaa, ulkoiluttaa ja nukuttaa lapsia samalla tapaa kuin minäkin mutta koen, että se lopullinen vastuu on kuitenkin minulla. Jos tulee hetki, että kaikki lapset (kolme alle kouluikäistä) huutavat ja itkevät ja takana on molemmilla vanhemmilla raskas päivä, niin se lopullinen jaksaminen on minun vastuullani.

Periaatteessa perushoito menee meillä tasan mutta lasten kasvattaminen on jäänyt aika pitkälle minun harteilleni. Minä käyn ne päivittäiset kasvatuskeskustelut lasten kanssa, minä lohdutan itkevää lasta, minä jaksan silloin kun mies ei enää jaksa. Sairaanakin ollessani, musta tuntuu, että joudun kuuntelemaan jaksaako mies enää esim. lohduttaa lapsia vai joudunko nousemaan ylös. Hän on muutoin kaikin puolin hyvä isä, tekee kotitöitä jne. mutta tuntuu, että viime kädessä lasten hyvinvointi on minun harteillani. Se on kuormittavaa koska lapset on oppineet etsimään minusta tukea jokaiseen ongelmaansa. Vaikka meillä isä rakastaa lapsiaan kovasti, tuntuu, että hänen on helpompi siirtää lasten tarpeet syrjään ja olla itsekäs. Minun on esimerkiksi vaikea kuunnella jos toinen laittaa yksin kolmea pientä lasta nukkumaan 2h mutta hänelle se ei ole mikään ongelma. 

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 09:05"]

Luovuin haaveista saada perheen sentakia koska olen lukenut jatkuvasti läpi elämän minkälaista helvettiä elämä on kun ihmisillä on lapsia.

Haluan kiittää kaikkia rehellisyydestä, niin keskustelufoorumeita ja lähipiiriä. 99% jutuista mitä tulee lapsiin on aina negatiivisia, kaikki on kamalaa, lapset on saatanasta ja elämä on ihmisillä pilalla.

Luulen, että kun jatkatte tarpeeksi tätä keskustelua, niin yhä harvempaa varsinkaan miestä ei kiinnosta perinteinen perhe-elämä ja lapset yhtään. Mitä positiivista on tässä elämässä, minä en ole oikeastaan kuullut 10vuoden aikana mitään positiivista tästä elämästä.

Akateeminen mies

[/quote]

Meillä suomalaisilla on tapana puhua lähinnä negatiivisista asioista. Tunnen vain yhden isän, jonka mielestä lapsi pilasi elämän. No, ei hän mikään perheenisä-tyyppi ollut nuorenakaan. Itse kyllä mieluummin kokeilen itse, kuin olen kokeilematta vain siksi, että joku muu on jotain mieltä. Tietysti lasta nyt ei voi verrata vaikak uuden ruokalajin maistamiseen, mutta kuitenkin :)

Ei akateeminen mies

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 13:27"]

Itse kyllä mieluummin kokeilen itse, kuin olen kokeilematta vain siksi, että joku muu on jotain mieltä. 

[/quote]

Tässäpä aika monen miehen ja naisen ongelma pähkinänkuoressa. -34

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 19:32"]

 Vaikka meillä isä rakastaa lapsiaan kovasti, tuntuu, että hänen on helpompi siirtää lasten tarpeet syrjään ja olla itsekäs. Minun on esimerkiksi vaikea kuunnella jos toinen laittaa yksin kolmea pientä lasta nukkumaan 2h mutta hänelle se ei ole mikään ongelma. 

[/quote]

Tämä on sinun puutteesi, ei miehen.

Ei niin helppoa ja mukavaa kuin lapsettoman miehen. Tai lapsettoman naisen.

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 09:23"]

 Ihmisiltä puuttuu suhteellisuudentaju siitä, mikä on rankkaa. Jos taaperon raivarit on koettu hirveän rankoiksi ja työnteko helpoksi lastenhoitoon verrattuna, niin silloin elämä on tosi onnellisella tolalla, koska silloin on saanut sekä helpon työn että ihan tavallisen, terveen lapsen jonka kanssa kuitenkin ON helppoa.

Tässä kolumnissa ihannoitiin elämää, jossa ollaan mahdollisimman vähän lasten kanssa eikä silloinkaan tarvitse vaivautua siihen perushoitoon. Sitä on vaikea käsittää, koska siitä puuttuu se lapsen näkökulma kokonaan, eli tarve olla vanhempien kanssa, ja se ilo mikä lapsista kuitenkin useimille vanhemmille on. Tajuan että kolumni oli kirjoitettu pilke silmäkulmassa, ja että sen arvo on siinä, että siinä on roolit käännetty hauskasti toisin päin ja saatu taas yksi todiste siitä kuinka epätasa-arvoinen maa Suomi on ja kuinka alistetussa asemassa naisreppanat tietmättään ovat. Siinä kuitenkin oli se pohjavire, että lapset ovat pallo jalassa ja tasa-arvo sen arpomista, kumpi vanhemmista joutuu enemmän viettämään aikanaansa vaivalloisten pienten ihmisten kanssa ja kumpi saa elää oikeaa elämää.

 Aivan kuin kaikki miehet/naiset haluaisivat mieluiten viettää aikaa jossain muualla kuin lastensa kanssa, ja se arki lasten kanssa olisi yhtä helvettiä. Kahvittelua kylässä ja perhekahviloissa, hui kuinka rankkaa. Lapsen kanssa kommunikointia, hyi, yäk, ketä kiinnostaa. Oman egon pistämistä hetkeksi sivuun lapsen tarpeiden tieltä - ainoa virallinen synti tänä aikana kun jokaisen pitää elää ensisisijaisesti itselleen.

Elämän rankkuus on oikeasti kiinni myös siitä perspektiivistä, minkä elämään ottaa. 

[/quote]

Tuo pisti itsekin silmään. Miksi sitten tehdä lapsia jos niiden kanssa ei halua viettää aikaa? Tällaisissa tapauksissa arvostan veloja enemmän kuin näitä "tehdään nyt yksi ku on pakko"-ihmisiä, jotka pilaavat lapsensa varhaislapsuuden ja mahdollisesti nuoruudenkin. Ihmekös meillä on niin paljon tunnevammaisia ihmisiä. Lapset eivät totta tosiaan ole kaikkia varten. Minun tekee vähän pahaa noiden lasten puolesta kun tällaisia lukee, itse kun pyrin olemaan omieni kanssa aina kun mahdollista. Ei tämä tee minusta sen parempaa vanhempaa kuin joku toinen on, mutta pyrin antamaan lapsille parhaan mahdollisen lapsuuden, koska olen heidät kerran halunnut ja vaimon kanssa maailmaan saattanut.

Yksi isistä

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 10:44"]

No minun piti ottaa kouluun yhteyttä, että ottakaa suoraan isään yhteyttä, koska teen matkatöitä ja isä hoitaa arjenpyörityksen kotona, koska olen aika paljon poissa. Voi sitä kauhistelua ja huono-äiti leimaa aluksi, ennen kuin näkivät, että kyllä isä hoitaa nämä asiat ihan yhtä hyvin.

[/quote]

Meilläkin näin, että mies hoitaa aika pitkälti lasten asiat. Ikinä ei ole kauhisteltu, ikinä minua ei ole leimattu huonoksi äidiksi. Minusta tuntuu, että nämä "huono äiti" - huutelut on vaan legendaa, jolla huomionkipeät naiset hakee huomiota sille, että minäpäs tässä teenkin asiat toisin kuin muut, oikein pioneerina ja roolien rikkojana.

Oikeasti, kuka välittää hittojakaan siitä istuuko siellä vanhempainillassa isä vai äiti, kunhan asiat sujuvat.

Meillä tää on kyllä ihan toisinpäin. Hatunnosto ja halaus miehelleni! Kun meillä oli vain yksi lapsi ja toinen tulossa, mieheni oli pojan kanssa kotona. Tosin hän oli silloin työttömänä. Minä menin äitiysloman jälkeen töihin. Silloin vielä mies oli aika onneton kotihommissa. Hän hoiti pojan, kävi kaupassa ja teki ruokaa. Muut kotihommat tein minä työpäiväni jälkeen. Muistan, kun tein lumityöt ison mahani kanssa.

Nykyään mieheni tekee pitkää työpäivää toisella paikkakunnalla. Työmatkoihinkin menee 2 tuntia päivässä. Meillä on nykyään 5 lasta, joista 2 asuu jo omillaan. Mieheni hoitaa lähes kaikki kotihommat. Hän siivoaa, hoitaa pyykit, tekee ruoat ja käy yleensä kaupassa kahden nuorimman lapsemme kanssa. Minä sairastan vakavaa kroonista sairautta ja olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Eli käytännössä mies elättää lähes yksin palkallaan perhettämme. Maksaa mm. asuntolainamme. Minun eläkkeeni ei ole hurrattava. Minä jaksan just sen verran, että laitan lapset aamuisin kouluun ja olen heidän kanssaan koulun jälkeen. Miehelläni on myös jonkinverran työmatkoja. Silloin selviän lasten kanssa, kun kaikki on suunniteltu etukäteen. Esim. mieheni on hoitanut kauppa- asiat. Lisäksi mieheni auttaa minua arjessani tosi paljon. Mielummin olisin toki terve ja kävisin töissä. Mutta näillä mennään! Sinä, joka valitat puolisosi tekemisistä ja tekemättäjättämisistä, oletko ajatellut koskaan, että elämä voi olla oikeasti vaikeaa?

Itte herään joka aamu töihin kello kuusi satoi tai paistoi. Jos ei lapsi ole nukkunut kunnolla niin en ole minäkään. Pahimmillaan rattiin 5 tunnin unien tai vähempien kanssa. Vaimo jää lapsen kanssa vielä pariksi tunniksi nukkumaan. Kotio kun tulen osallistun ihan samalla tavalla lapsen hoitoon mukaan lukien vaipat, leikittäminen, ulkoilu ja syötöt. Kai se 10 tuntia arkisin lapsen kanssa kahdestaan on sitten niin helevetin paljon raskaampaa kuin täysi työpäivä ja työmatkat....

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 19:40"]

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 19:32"]

 Vaikka meillä isä rakastaa lapsiaan kovasti, tuntuu, että hänen on helpompi siirtää lasten tarpeet syrjään ja olla itsekäs. Minun on esimerkiksi vaikea kuunnella jos toinen laittaa yksin kolmea pientä lasta nukkumaan 2h mutta hänelle se ei ole mikään ongelma. 

[/quote]

Tämä on sinun puutteesi, ei miehen.

[/quote]

Jos en mene, mies hermostuu lapsille. Ei siinä jää paljon muita vaihtoehtoja kuin mennä jos haluaa, että kaikki menevät hyväntuulisina nukkumaan. 

Isät eivät ehkä tajua sitä kaikkea vastuuta, mikä äidin harteilla on. Juuri nämä, että onko vitamiinit annettu, onko tarhassa vaihtovaatteita ja vaippoja, lahjan hankinnat kaverisynttäreille yms. pientä, mutta kuitenkin kuormittavaa kun aina mun pitää kaikki tehdä ja muistaa.

Otetaanpa ajankohtainen, "kevyt" esimerkki. Taloustutkimuskeskus teki kyselyn jouluvalmisteluihin osallistumisesta. Jouluahan usein tehdään lapsia varten tai ainakin lasten vuoksi yritetään panostaa vähän enemmän. Näin ainakin kuulee sanottavan.

Tämän tutkimuksen perusteella miehistä alle puolet valmisti jouluruokia tai laittoi kotia (siivous + koristelu). Leipomisesta puhumattakaan. Lahjoja ei hankkinut kuin 59 % vastaajamiehistä. Naisista lahjoja osti 79% ja kodin laittoon osallistui 2/3 naisista.

Meillä tämä on ainakin juuri niin kuin aina oletetaan. Minä äitinä käyn ns. miesten töissä 7-15:30 5 päivää viikossa miehelläni taas on toimistotyön tapainen homma vuorotöinä ja hänellä on vuodessa enemmän vapaapäiviä kuin töitä. Silti minä hoidan aivan kaiken siivouksesta koiran ulkoilutukseen ja lapsemme hoitoon.

Mies kehtaa silti aina valittaa kuinka väsynyt on vaikka olisi jo kuudetta päivää vapaalla. Vapainaan ei koskaan käy lapsen kanssa leikkipuistossa eikä edes ulkoiluta koiraa. Tosin tekee hän ruokaa ehkä joka toinen päivä ja valittaa minulle kun en koskaan tee sapuskaa. Myös jos olen sairaana niin silloinkin kaikki hommat ovat täysin mun harteillani. Arvatkaa ottaako pattiin ja kunnolla!! Ja joo keskusteltu on vaikka ja kuinka monesti mutta mitään kehitystä parempaan ei ole tapahtunut tässä 2 vuoden aikana.

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 13:30"]

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 13:27"]

Itse kyllä mieluummin kokeilen itse, kuin olen kokeilematta vain siksi, että joku muu on jotain mieltä. 

[/quote]

Tässäpä aika monen miehen ja naisen ongelma pähkinänkuoressa. -34

[/quote]

Annatko itse muiden mielipiteiden vaikuttaa elämäsi ratkaisevimpiin päätöksiin? Ongelma ja "ongelma". Ongelmansa kullakin. Ok, tuli jo selväksi ettet itse halua lapsia.

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 13:52"]

Isät eivät ehkä tajua sitä kaikkea vastuuta, mikä äidin harteilla on. Juuri nämä, että onko vitamiinit annettu, onko tarhassa vaihtovaatteita ja vaippoja, lahjan hankinnat kaverisynttäreille yms. pientä, mutta kuitenkin kuormittavaa kun aina mun pitää kaikki tehdä ja muistaa.

[/quote]

Jos nuo tuntuvat "vastuulliselta" ja "kuormittavilta", niin on ehkä parempi että pysyt kotona ja mies tuo rahat kotiin. Mitään kaupan kassaa haastavampaa duunia pystyt tuskin tekemään.

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 19:53"]

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 19:40"]

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 19:32"]

 Vaikka meillä isä rakastaa lapsiaan kovasti, tuntuu, että hänen on helpompi siirtää lasten tarpeet syrjään ja olla itsekäs. Minun on esimerkiksi vaikea kuunnella jos toinen laittaa yksin kolmea pientä lasta nukkumaan 2h mutta hänelle se ei ole mikään ongelma. 

[/quote]

Tämä on sinun puutteesi, ei miehen.

[/quote]

Jos en mene, mies hermostuu lapsille. Ei siinä jää paljon muita vaihtoehtoja kuin mennä jos haluaa, että kaikki menevät hyväntuulisina nukkumaan. 

[/quote]

On kuitenkin oma valintasi, että toimit noin. Älä leiki marttyyriä.

Mun mies kyllä osallistuu ja on hyvä isä - lapsen kasvaessa tiedän että osallistuu vielä enemmän. Mutta juuri tuo vastuuasia rassaa meilläkin. Esimerkki: Ollaan lähdössä aamulla koko perhe jonnekin. Ollaan suunniteltu että kello 8 on lähtö. Minä herään 6:45, että ehdin vauvan aamupesut, pukemiset ja syötöt, ehdin katsoa vauvan ja omat tavarat valmiiksi jne. Mies herää 7.45, pukee ja pesee hampaat ja "joko mennään". Sitten se alkaa nurista jos ei tasan kahdeksalta päästäkään lähtemään, jos minä vielä pää kolmantena jalkana huolehdin että kaikki tarvittava tulee mukaan.