Isien elämä on paljon mukavampaa ja helpompaa kuin äitien

Luovuin haaveista saada perheen sentakia koska olen lukenut jatkuvasti läpi elämän minkälaista helvettiä elämä on kun ihmisillä on lapsia.

Haluan kiittää kaikkia rehellisyydestä, niin keskustelufoorumeita ja lähipiiriä. 99% jutuista mitä tulee lapsiin on aina negatiivisia, kaikki on kamalaa, lapset on saatanasta ja elämä on ihmisillä pilalla.

Luulen, että kun jatkatte tarpeeksi tätä keskustelua, niin yhä harvempaa varsinkaan miestä ei kiinnosta perinteinen perhe-elämä ja lapset yhtään. Mitä positiivista on tässä elämässä, minä en ole oikeastaan kuullut 10vuoden aikana mitään positiivista tästä elämästä.

Akateeminen mies

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 08:52"]Meillä mies pääsee helpommalla arjen pikku asioissa. Ei esim. huomioi lapsia mitenkään, kun hakee ne hoidosta ja tulen myöhemmin töistä. Joten lapset ovat heti minun kimpussani ja saan hoitaa ne sylittelyt ja kuuntelemiset haimpa minä lapset tai mies. Mies puuhaa omiaan, eikä näe mitään ongelmaa missään. "Kyllä hän ainakin voi heti alkaa tekemään omia juttujaan, kun tulee kotiin. Hän komentaa lapset heti leikkimään." Niin varmasti, mutta hän ei näe sitä lasten tarvetta purkaa päivän jutut ihan sylitellen. Se lasten leikki on yhtä riehumista ja haaluilua, koska eivät heti jaksa/kykene keskittymään kotiin tultua. Kun tulen kotiin, ensin sylitellään ja sitten lapset jaksaa jo keskittyäkin omiin puuhiinsa ja sitten voi alkaa tekemään kotitöitä tai tietsikalla luuhaamista. Joten hoidan tuon sylittelyn AINA haimpa lapset hoidosta tai en.

Sama juttu muutenkin lasten huomioimisessa. Koska mies ei noteeraa lasten puheita, kun katsoo telkusta jotain omaa ohjelmaansa, eivät lapset tule hänen luokseen murheineen, iloineen, kirjoineen ja vaikka jano pyyntöineen. Mies ei kommentoi mitään tai sanoo, että sitten kun tämä ohjelma loppuu. Joten lapset tulevat AINA minun luokseni. On varsin yksin huoltaja fiilis. Ollaan riidelty asiasta kerran jos toisenkin, mutta mies ei näe ongelmaa.

Eihän lasta voi aina jättää huomioimatta. Mitä tulisi, jos molemmat sanoisi koko illaan, että ei nyt: en kuuntele, en katso piirustusta, en anna juomavetta, en auta pisulla, en ota syliin, en leiki, en lue kirjaa, katsotaan sitten myöhemmin. Eipä lapsi kovin arvokkaaksi itseään tuntisi. Toki minäkin osaan sanoa, että nyt äiti tekee ruokaa, eikä leiki. Tai äiti lukee lehden loppuun tms. Mutta kuitenkin pysähdyn kuuntelemaan sen lapsen asian. Ja toki mieskin leikkii/lukee jne silloin, kun se hänelle sopii, mutta vain silloin, kun hän on sen omaan aikatauluunsa miettinyt. Ja hänellä niitä omia tärkeitä juttuja on illan mittaan aika paljon. Ottaa päähän...
[/quote]

Tämä. On harhaluulo että hyvään isyyteen riittää että hakee hoidosta, eikä tarvitse yhtään olla läsnä. :D
Olin silloin teini kun todistin tyypillistä tapahtumaa perheessämme: pikkuveli tuli isälle näyttämään mitä oli piirtänyt (hänelle!) ja vastaus oli "Ei nyt mä katon formulaa". Huikkasin keittiöstä sarkastisesti että vuoden isä palkinnot voidaan pistää jakoon. Taisi kolahtaa, sillä formulat jäi siihen ja sain alta aikayksikön turpaani.

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 09:05"]Luovuin haaveista saada perheen sentakia koska olen lukenut jatkuvasti läpi elämän minkälaista helvettiä elämä on kun ihmisillä on lapsia.

Haluan kiittää kaikkia rehellisyydestä, niin keskustelufoorumeita ja lähipiiriä. 99% jutuista mitä tulee lapsiin on aina negatiivisia, kaikki on kamalaa, lapset on saatanasta ja elämä on ihmisillä pilalla.

Luulen, että kun jatkatte tarpeeksi tätä keskustelua, niin yhä harvempaa varsinkaan miestä ei kiinnosta perinteinen perhe-elämä ja lapset yhtään. Mitä positiivista on tässä elämässä, minä en ole oikeastaan kuullut 10vuoden aikana mitään positiivista tästä elämästä.

Akateeminen mies
[/quote]

Toivottavasti olet oppinut sitten myös pitämään jalat ristissä kun ei vastuu kiinnosta. Vanhemmuus ei ole niitä varten jotka tekee kaiken juosten kusten.

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 07:46"]
Mun miehen pitäis lukea tämä. Sanoo mulle aina miten mulla on helppoa olla vaan kotona ja että hänen työpäivänsä ovat TOSI raskaita. Niin varmaan ovatkin, mutta tämä herra ei ole kertaakaan ollut kokonaista päivää kahdestaan meidän tyttären kanssa. Ensi kuussa tulee olemaan, mä lähden pienelle päivän lomareissulle, saapahan sitten miettiä kuinka "helppoa on olla vaan kotona."

[/quote]
Toihan riippuu duunista. Monilla työpaikoilla on näinä aikoina aika epäterve ilmapiiri. Ainakin omalla miehelläni on aika helvetillistä, kun päivät kuuntelee asiakkaiden huutoa ja työkavereiden paniikkia. Yritys on menossa konkurssiin ja pulassa muutenkin. Asiakkaat ovat siis yrityksiä.

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 09:15"]

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 09:05"]Luovuin haaveista saada perheen sentakia koska olen lukenut jatkuvasti läpi elämän minkälaista helvettiä elämä on kun ihmisillä on lapsia. Haluan kiittää kaikkia rehellisyydestä, niin keskustelufoorumeita ja lähipiiriä. 99% jutuista mitä tulee lapsiin on aina negatiivisia, kaikki on kamalaa, lapset on saatanasta ja elämä on ihmisillä pilalla. Luulen, että kun jatkatte tarpeeksi tätä keskustelua, niin yhä harvempaa varsinkaan miestä ei kiinnosta perinteinen perhe-elämä ja lapset yhtään. Mitä positiivista on tässä elämässä, minä en ole oikeastaan kuullut 10vuoden aikana mitään positiivista tästä elämästä. Akateeminen mies [/quote] Toivottavasti olet oppinut sitten myös pitämään jalat ristissä kun ei vastuu kiinnosta. Vanhemmuus ei ole niitä varten jotka tekee kaiken juosten kusten.

[/quote]

Ehkäisy on keksitty, en tiedä oletko kuullut ikinä sellaisesta.

Akateeminen mies

 Ihmisiltä puuttuu suhteellisuudentaju siitä, mikä on rankkaa. Jos taaperon raivarit on koettu hirveän rankoiksi ja työnteko helpoksi lastenhoitoon verrattuna, niin silloin elämä on tosi onnellisella tolalla, koska silloin on saanut sekä helpon työn että ihan tavallisen, terveen lapsen jonka kanssa kuitenkin ON helppoa.

Tässä kolumnissa ihannoitiin elämää, jossa ollaan mahdollisimman vähän lasten kanssa eikä silloinkaan tarvitse vaivautua siihen perushoitoon. Sitä on vaikea käsittää, koska siitä puuttuu se lapsen näkökulma kokonaan, eli tarve olla vanhempien kanssa, ja se ilo mikä lapsista kuitenkin useimille vanhemmille on. Tajuan että kolumni oli kirjoitettu pilke silmäkulmassa, ja että sen arvo on siinä, että siinä on roolit käännetty hauskasti toisin päin ja saatu taas yksi todiste siitä kuinka epätasa-arvoinen maa Suomi on ja kuinka alistetussa asemassa naisreppanat tietmättään ovat. Siinä kuitenkin oli se pohjavire, että lapset ovat pallo jalassa ja tasa-arvo sen arpomista, kumpi vanhemmista joutuu enemmän viettämään aikanaansa vaivalloisten pienten ihmisten kanssa ja kumpi saa elää oikeaa elämää.

 Aivan kuin kaikki miehet/naiset haluaisivat mieluiten viettää aikaa jossain muualla kuin lastensa kanssa, ja se arki lasten kanssa olisi yhtä helvettiä. Kahvittelua kylässä ja perhekahviloissa, hui kuinka rankkaa. Lapsen kanssa kommunikointia, hyi, yäk, ketä kiinnostaa. Oman egon pistämistä hetkeksi sivuun lapsen tarpeiden tieltä - ainoa virallinen synti tänä aikana kun jokaisen pitää elää ensisisijaisesti itselleen.

Elämän rankkuus on oikeasti kiinni myös siitä perspektiivistä, minkä elämään ottaa. 

Meidän perheessä mies jää kotiin hoitamaan vauvaa ja menen töihin. En tajua perheitä joissa äidit jaksaa inistä isälle mutta eivät ole kuitenkaan valmiita antamaan hoitovastuuta isälle ja menemään itse töihin. Jaskanpauhantaa vedota vauvan ikään tai kiintymykseen. Vauva on molempien kuten perheen hoitamisen vastuu. Talouden hoitaminenkin on osa tuota kuviota. Kotona 3-5 vuotta olevia äitejä en ymmärrä ollenkaan.

Sanokoot muut mitä tahansa ja vinkukoot, odotan jo innolla töihinpaluuta kun tiedän isän hoitavan vauvan ja uhmiksen erinomaisesti :)

Tämä on yksi syy siihen miksi en halua lapsia. Suurin osa minun tuntemista isistä on juuri tuollaisia lusmuja. Osa ei voi olla lasten kanssa keskenään edes vaimon kauppareissun ajan vaan lapset pitää tyyliin joko ottaa mukaan tai viedä mummolle. Jos oisin mies niin voisin harkita lastentekoa.

Moni nainen sanoo, että heille on jäänyt yhteydenotot kouluun ja vanhempainvartit ja lasten myyjäiset ja yhteydenotot kaverikuljetuksiin ja synttäreille yms. käytännön pyöritys.

Itsekin hätkähdin tähän, kun huomasin, että koulun terveydenhoitaja otti yhteyttä vain minuun ja kutsu vanhempainvarttiin tuli minulle ja muutenkin vanhempaintoimikunnan pyynnöt kakkujen leivonnoista tuli minulle. Jotenkin oletetaan, että se on äiti, joka hoitelee siinä sivussa kaikki nämä asiat ja isään ei edes oteta yhteyttä.

No minun piti ottaa kouluun yhteyttä, että ottakaa suoraan isään yhteyttä, koska teen matkatöitä ja isä hoitaa arjenpyörityksen kotona, koska olen aika paljon poissa. Voi sitä kauhistelua ja huono-äiti leimaa aluksi, ennen kuin näkivät, että kyllä isä hoitaa nämä asiat ihan yhtä hyvin.

2

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 09:23"][quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 09:15"]

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 09:05"]Luovuin haaveista saada perheen sentakia koska olen lukenut jatkuvasti läpi elämän minkälaista helvettiä elämä on kun ihmisillä on lapsia. Haluan kiittää kaikkia rehellisyydestä, niin keskustelufoorumeita ja lähipiiriä. 99% jutuista mitä tulee lapsiin on aina negatiivisia, kaikki on kamalaa, lapset on saatanasta ja elämä on ihmisillä pilalla. Luulen, että kun jatkatte tarpeeksi tätä keskustelua, niin yhä harvempaa varsinkaan miestä ei kiinnosta perinteinen perhe-elämä ja lapset yhtään. Mitä positiivista on tässä elämässä, minä en ole oikeastaan kuullut 10vuoden aikana mitään positiivista tästä elämästä. Akateeminen mies [/quote] Toivottavasti olet oppinut sitten myös pitämään jalat ristissä kun ei vastuu kiinnosta. Vanhemmuus ei ole niitä varten jotka tekee kaiken juosten kusten.

[/quote]

Ehkäisy on keksitty, en tiedä oletko kuullut ikinä sellaisesta.

Akateeminen mies
[/quote]

Ehkäisystä menee teho jos sekin tehdään juosten kusten ja vastuuttomasti. :)

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 10:09"] Meidän perheessä mies jää kotiin hoitamaan vauvaa ja menen töihin. En tajua perheitä joissa äidit jaksaa inistä isälle mutta eivät ole kuitenkaan valmiita antamaan hoitovastuuta isälle ja menemään itse töihin. Jaskanpauhantaa vedota vauvan ikään tai kiintymykseen. Vauva on molempien kuten perheen hoitamisen vastuu. Talouden hoitaminenkin on osa tuota kuviota. Kotona 3-5 vuotta olevia äitejä en ymmärrä ollenkaan.

Sanokoot muut mitä tahansa ja vinkukoot, odotan jo innolla töihinpaluuta kun tiedän isän hoitavan vauvan ja uhmiksen erinomaisesti :)
[/quote]

Minä ymmärrän sen verran ettei monet uskalla jättää lasta isän hoitoon, syystä. Siinä vaiheessa kyllä sopii miettiä myös että millaisen ihmisen kanssa sitä tuli tenava pyöräytettyä.

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 09:05"]

Luovuin haaveista saada perheen sentakia koska olen lukenut jatkuvasti läpi elämän minkälaista helvettiä elämä on kun ihmisillä on lapsia.

Haluan kiittää kaikkia rehellisyydestä, niin keskustelufoorumeita ja lähipiiriä. 99% jutuista mitä tulee lapsiin on aina negatiivisia, kaikki on kamalaa, lapset on saatanasta ja elämä on ihmisillä pilalla.

Luulen, että kun jatkatte tarpeeksi tätä keskustelua, niin yhä harvempaa varsinkaan miestä ei kiinnosta perinteinen perhe-elämä ja lapset yhtään. Mitä positiivista on tässä elämässä, minä en ole oikeastaan kuullut 10vuoden aikana mitään positiivista tästä elämästä.

Akateeminen mies

[/quote]

Täällä toinen mies, joka ei halua koskaan lapsia. Kyllähän se, kun parikymppisenä tajusi, ettei lapsia tosiaan ole pakko hankkia, tuntui vähän kuin olisi juuri syöttänyt Konami-koodin konsoliin. Saa skipata nämä "ruuhkavuodet" kokonaan ja keskittyä tekemään kaikkea, mikä tuntuu itsestä mukavalta ja tärkeältä. Minä en kaipaa kakaroita sen enempää kuin maailmaa kaipaa enempää poissaolevia ja äreitä isiä.

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 09:23"]

 Aivan kuin kaikki miehet/naiset haluaisivat mieluiten viettää aikaa jossain muualla kuin lastensa kanssa, ja se arki lasten kanssa olisi yhtä helvettiä. Kahvittelua kylässä ja perhekahviloissa, hui kuinka rankkaa. Lapsen kanssa kommunikointia, hyi, yäk, ketä kiinnostaa. Oman egon pistämistä hetkeksi sivuun lapsen tarpeiden tieltä - ainoa virallinen synti tänä aikana kun jokaisen pitää elää ensisisijaisesti itselleen.

[/quote]

Miksi tämä on niin uskomatonta? Itse pidän ainakin noita asioita suhteellisen turhauttavina ja vastenmielisinä. Ainoa ero on, että minä olen ymmärtänyt olla hankkimatta lapsia. Ja kenelle sitä sitten muka elää, jollei itselleen? -34

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 12:40"]

Kyllähän se, kun parikymppisenä tajusi, ettei lapsia tosiaan ole pakko hankkia, tuntui vähän kuin olisi juuri syöttänyt Konami-koodin konsoliin. Saa skipata nämä "ruuhkavuodet" kokonaan ja keskittyä tekemään kaikkea, mikä tuntuu itsestä mukavalta ja tärkeältä. 

[/quote]

Yllättävän moni ei tätä vaihtoehtoa tajua, edes sen olemassaoloa. (iso?) Osa ihmisistä ajattelee, että niitä lapsia nyt vaan pitää tehdä, itse saa päättää enintään ajankohdan. "Hyvä tehdä nuorena, niin ehtii vielä elää kun ne muuttaa pois kotoa", "Hyvä tehdä toinen heti perään, niin pikkulapsivuodet menee nopeammin ohi", "kun tekee vähän vanhempana niin ehtii elää nuoruuttaan", "nyt on sopiva aika tehdä lapset kun on työ ja asunto" jne jne.

Ihan kuin se lisääntyminen olisi tosiaan joku pakko, jolle vain pitää keksiä se ajankohta. Yksikin eksä tokaisi minulle, kun otin suhteen alussa puheeksi että en koskaan halua lapsia: "Mitäh?! Minä oon vaan ajatellut että jos haluaa naisen, niin silloin pitää tehdä lapsiakin. En ole koskaan edes ajatellut sitä vaihtoehtoa, että ne voisi jättää tekemättä jos kuitenkin haluaa parisuhteen." Ja uskonpa, että aika moni ajattelee noin. Ne ruuhkavuodetkin vaan tulee, väistämättä. Hahaa, eipäs tulekaan :D.

Miehen osa on helppo. Tulen töistä klo.04.00. Herään klo.06.30. Laitan lapset kouluun ja vien nuorimmaisen tarhaan. Sen jälkeen kotityöt kaikkinensa. Illalla klo.19.00 virkeenä töihin. Tämä miehen osa on todella helppo. Sitten ihmetellään, miksi isillä väsyttää vapaapäivinä?

On väärin yleistää, että KAIKKI miehet pääsisivät helpolla. Useimmiten näin varmasti on, mutta meillä vaimo pääsee helpommalla. Valehtelisin jos väittäisin, etten olen kavereilleni kateellinen nähdessäni, kuinka vähän heidän tarvitsee osallistua kotona mihinkään. Ja kuinka vähän he osaavat vaimonsa aherrusta arvostaa. Itselleni pikkulapsiarjen ja kotirumban pyörittäminen on ollut rankempaa kuin yksikään työ jota olen koskaan tehnyt. Mutta itsepähän olen elämässä valintani tehnyt, ja sen mukaan myös yritän kantaa vastuuni.

2

..

[quote author="Jorge" time="19.12.2014 klo 15:51"]

välillä vituttaa on vihainen mutta se on yhdentekevää ja kuuluu elämään ja tiedän sen.

[/quote]

Kenen elämään kuuluu, kenen ei. ;) -34