Isien elämä on paljon mukavampaa ja helpompaa kuin äitien

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 14:12"]

Mun mies kyllä osallistuu ja on hyvä isä - lapsen kasvaessa tiedän että osallistuu vielä enemmän. Mutta juuri tuo vastuuasia rassaa meilläkin. Esimerkki: Ollaan lähdössä aamulla koko perhe jonnekin. Ollaan suunniteltu että kello 8 on lähtö. Minä herään 6:45, että ehdin vauvan aamupesut, pukemiset ja syötöt, ehdin katsoa vauvan ja omat tavarat valmiiksi jne. Mies herää 7.45, pukee ja pesee hampaat ja "joko mennään". Sitten se alkaa nurista jos ei tasan kahdeksalta päästäkään lähtemään, jos minä vielä pää kolmantena jalkana huolehdin että kaikki tarvittava tulee mukaan.

[/quote]

Meillä on tuo sama, paitsi että vaihda sukupuolet toisinpäin.

Ja mikään lahjan ostaminen kaverisynttäreille nyt ei ole mikään kovin vastuullinen homma.

Myönnän tämän, sillä tutustuin vanhemmuuden raskauteen vasta kun minusta tuli leski-isä. En sitä ennen ymmärtänyt millaisen määrän huomaamatonta työtä vaimo oli lapsen kanssa siihen saakka tehnyt. Kaikki yhteydenpito lapsen kaverien vanhempiin, päiväkotiin ja yleinen puhtaanapito oli asioita jotka oli tapahtuneet ihan minun huomaamatta. En pitänyt niitä tärkeinä ja merkittävinä ennen kuin jouduin itse niistä vastuuseen. Meillä ei ollut perinteistä työnjakoa kun kerrostalossa asutaan ja autoakaan ei ole koskaan ollut. Hatunnosto kaikille jotka yksin kantavat lapsistaan vastuun. Olemme sen hatunnoston arvoisia.

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 14:10"]

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 13:52"]

Isät eivät ehkä tajua sitä kaikkea vastuuta, mikä äidin harteilla on. Juuri nämä, että onko vitamiinit annettu, onko tarhassa vaihtovaatteita ja vaippoja, lahjan hankinnat kaverisynttäreille yms. pientä, mutta kuitenkin kuormittavaa kun aina mun pitää kaikki tehdä ja muistaa.

[/quote]

Jos nuo tuntuvat "vastuulliselta" ja "kuormittavilta", niin on ehkä parempi että pysyt kotona ja mies tuo rahat kotiin. Mitään kaupan kassaa haastavampaa duunia pystyt tuskin tekemään.

[/quote]

Tuo oli vain lyhyt esimerkki. Siksi kursivoin sen asiaytimen. Sen ymmärtää ne, keitä asia koskee. Ammattini on sellainen, että sinäkin joskus joudut minun tai kollegani armoille. Sori.

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 08:25"]Kyllä moni isä viettäisi enemmän aikaa lasten kanssa kuin töissä, mutta useimmiten nainen vastustaa ajatusta.
[/quote]

Meillä ainakin töissä on miehille kiellettyä pitää hoitovapaata. Tai eihän sitä kokonaan voi kieltää mutta on suoraan sanottu että takaisin ei ole asiaa tuon tempun jälkeen. Naisille sallitaan se vuosi ja vittuilut tulee kaupan päälle.

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 14:06"]

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 13:30"]

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 13:27"]

Itse kyllä mieluummin kokeilen itse, kuin olen kokeilematta vain siksi, että joku muu on jotain mieltä. 

[/quote]

Tässäpä aika monen miehen ja naisen ongelma pähkinänkuoressa. -34

[/quote]

Annatko itse muiden mielipiteiden vaikuttaa elämäsi ratkaisevimpiin päätöksiin? Ongelma ja "ongelma". Ongelmansa kullakin. Ok, tuli jo selväksi ettet itse halua lapsia.

[/quote]

Käsitit väärin. Ongelma ei ole siinä, että päättää asioista itse (mikä on hyvä asia). Monen itsetuntemus ei vain riitä siihen, että kokeilematta osaisi sanoa, onko vanhemmuus itselle hyvä valinta vai ei. Moni mieshän nimenomaan "kokeilee" isyyttä ja sitten toteaa, että eipä se kovin hääviä ollutkaan. Lapsella ei ikävä kyllä ole palautusoikeutta, ja päätöksen kanssa joutuu elämään lopun ikäänsä. -34

olen samaa mieltä ja sen takia välillä tulee kateus-vitutus... mutta se helpottaa, että mieheni tietää pääsevänsä helpommalla, myöntää sen ja on monesti sanonut "ettei itse millään jaksaisi olla 24h lasten kanssa". Tämä tekee hommasta kiitollisempaa, kuin jos mies sanoisi lastenhoitoa "kotona makoiluksi". 

Sen lisäksi olen tietoinen, että valitsen tämän elämäntyylin, se antaa minulle sisäistä tyydytystä ja läheisyyttä lasteni kanssa. Luotan että saan vielä niitä helpompia vuosia, jolloin voin keskittyä työelämään ja omiin huvituksiin. En pystyisi niistä kuitenkaan tällä hetkellä nauttimaan kunnolla, kun koko ajan kummittelisi mielessä, että miten lapsilla menee... 

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 13:34"][quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 10:44"]

No minun piti ottaa kouluun yhteyttä, että ottakaa suoraan isään yhteyttä, koska teen matkatöitä ja isä hoitaa arjenpyörityksen kotona, koska olen aika paljon poissa. Voi sitä kauhistelua ja huono-äiti leimaa aluksi, ennen kuin näkivät, että kyllä isä hoitaa nämä asiat ihan yhtä hyvin.

[/quote]

Meilläkin näin, että mies hoitaa aika pitkälti lasten asiat. Ikinä ei ole kauhisteltu, ikinä minua ei ole leimattu huonoksi äidiksi. Minusta tuntuu, että nämä "huono äiti" - huutelut on vaan legendaa, jolla huomionkipeät naiset hakee huomiota sille, että minäpäs tässä teenkin asiat toisin kuin muut, oikein pioneerina ja roolien rikkojana.

Oikeasti, kuka välittää hittojakaan siitä istuuko siellä vanhempainillassa isä vai äiti, kunhan asiat sujuvat.
[/quote]

Ne iskät jotka ei haluu ottaa vastuuta ja ne äidit jotka alistuu martyyreina rooliinsa - ne välittää muiden asioista ja liikaakin. Ei siis ihan legendaa.

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 09:05"]Luovuin haaveista saada perheen sentakia koska olen lukenut jatkuvasti läpi elämän minkälaista helvettiä elämä on kun ihmisillä on lapsia.

Haluan kiittää kaikkia rehellisyydestä, niin keskustelufoorumeita ja lähipiiriä. 99% jutuista mitä tulee lapsiin on aina negatiivisia, kaikki on kamalaa, lapset on saatanasta ja elämä on ihmisillä pilalla.

Luulen, että kun jatkatte tarpeeksi tätä keskustelua, niin yhä harvempaa varsinkaan miestä ei kiinnosta perinteinen perhe-elämä ja lapset yhtään. Mitä positiivista on tässä elämässä, minä en ole oikeastaan kuullut 10vuoden aikana mitään positiivista tästä elämästä.

Akateeminen mies
[/quote]
Mennäänkö naimisiin? Kanssa oletin hankkivani lapsia, mutta se tuntuu olevan mahdoton tehtävä joka ikisellä osa-alueella, niin kasvatuksesta pukemiseen etten halua edes yrittää. Plus synnytyksestä pitää palautua väh. 4 päivässä ja raskauskilojen sulatus pitää hoitaa pitäen kuitenkin vauva ykkösenä.
En vaan halua.

ei kovin sopivaa yleistää asiaa näin.

Itse en ole ikinä 7 vuoden aikana töiden jälkeen valittanut olevani väsynyt tai vähintäänkään siihen vedoten jättänyt kotitöiden tekoa tai lasten x3  hoitoa tekemättä.

Myöskään 7 vuoden aikana en ikinä ole valittanut viikonloppuna lasten äidille hänen 12-14 asti pitkittyneistä unista vaikka itse herännyt n.07-09.00 aikoihin. Lasten perseet AINA pessyt jos kotona ollut enkä töissä. Pesen pyykkiä, Imuroin , yleisesti siivoilen, Laitan astioita molempiin suuntiin koneessa. Päivällä en ole tietokoneella, en katso televisiota ,en lue lehtiä, ainoastaan jos lapset tarvitsee esim jossain pelissä apua, saatan käyttää konetta. Kun kaikki kolme lasta ovat nukkumassa sallin itselleni aikaa x määrän omiin ohjelmiin tjn vastaavaa. Päiväunia en ole nukkunut 7 vuoden aikana varmaan kuin 10kertaa kun taas Äiti nukkuu milloin niin itse haluaa. Annappa olla vaan kun silmä lumpsahtaa 10 sekunniks työpäivän jälkeen kiinni sohvalla istuessa lasten vieressä niin kuuluu vaan määkäsy et etkai sä nuku.. lapset on sitä mitä elämältä haluan enkä kadu.

välillä vituttaa on vihainen mutta se on yhdentekevää ja kuuluu elämään ja tiedän sen.

kirsikka kakun päälle vielä. Ämmä halus kaiken jälkeen sit erotakkin vielä..odottakoon  vaan sitä aikaa kun joutuu kaiken yksin enimmäkseen tekemään. Itte olisin lasten takia valmis jäämään "ns" auttamaan mutta kai sillä on kiire päästä eroon että saa uutta suoleen

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 14:12"]

Mun mies kyllä osallistuu ja on hyvä isä - lapsen kasvaessa tiedän että osallistuu vielä enemmän. Mutta juuri tuo vastuuasia rassaa meilläkin. Esimerkki: Ollaan lähdössä aamulla koko perhe jonnekin. Ollaan suunniteltu että kello 8 on lähtö. Minä herään 6:45, että ehdin vauvan aamupesut, pukemiset ja syötöt, ehdin katsoa vauvan ja omat tavarat valmiiksi jne. Mies herää 7.45, pukee ja pesee hampaat ja "joko mennään". Sitten se alkaa nurista jos ei tasan kahdeksalta päästäkään lähtemään, jos minä vielä pää kolmantena jalkana huolehdin että kaikki tarvittava tulee mukaan.

[/quote]

Tää vois olla mun kirjoittama! Ja vielä jos vahingossa unohdan jotain, niin mies syyttää minua. Ikään kuin olisi vain mun vastuu muistaa kaikki. Todella, todella ärsyttävää.

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 14:52"]

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 09:05"]Luovuin haaveista saada perheen sentakia koska olen lukenut jatkuvasti läpi elämän minkälaista helvettiä elämä on kun ihmisillä on lapsia. Haluan kiittää kaikkia rehellisyydestä, niin keskustelufoorumeita ja lähipiiriä. 99% jutuista mitä tulee lapsiin on aina negatiivisia, kaikki on kamalaa, lapset on saatanasta ja elämä on ihmisillä pilalla. Luulen, että kun jatkatte tarpeeksi tätä keskustelua, niin yhä harvempaa varsinkaan miestä ei kiinnosta perinteinen perhe-elämä ja lapset yhtään. Mitä positiivista on tässä elämässä, minä en ole oikeastaan kuullut 10vuoden aikana mitään positiivista tästä elämästä. Akateeminen mies [/quote] Mennäänkö naimisiin? Kanssa oletin hankkivani lapsia, mutta se tuntuu olevan mahdoton tehtävä joka ikisellä osa-alueella, niin kasvatuksesta pukemiseen etten halua edes yrittää. Plus synnytyksestä pitää palautua väh. 4 päivässä ja raskauskilojen sulatus pitää hoitaa pitäen kuitenkin vauva ykkösenä. En vaan halua.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 07:24"]

http://www.hs.fi/sunnuntai/a1418360701112

Saa nähdä lasten kasvuun ja kehittymiseen liittyvät ilot, mutta ei tarvitse ottaa mitään vastuuta vaan saa olla rauhassa.

[/quote]

Äitien elämä on ihan samanlaista kuin isien jos ne niin itse haluaa. Äidit itse aiheuttavat ongelmansa

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 12:40"]

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 09:05"]

Luovuin haaveista saada perheen sentakia koska olen lukenut jatkuvasti läpi elämän minkälaista helvettiä elämä on kun ihmisillä on lapsia.

Haluan kiittää kaikkia rehellisyydestä, niin keskustelufoorumeita ja lähipiiriä. 99% jutuista mitä tulee lapsiin on aina negatiivisia, kaikki on kamalaa, lapset on saatanasta ja elämä on ihmisillä pilalla.

Luulen, että kun jatkatte tarpeeksi tätä keskustelua, niin yhä harvempaa varsinkaan miestä ei kiinnosta perinteinen perhe-elämä ja lapset yhtään. Mitä positiivista on tässä elämässä, minä en ole oikeastaan kuullut 10vuoden aikana mitään positiivista tästä elämästä.

Akateeminen mies

[/quote]

Täällä toinen mies, joka ei halua koskaan lapsia. Kyllähän se, kun parikymppisenä tajusi, ettei lapsia tosiaan ole pakko hankkia, tuntui vähän kuin olisi juuri syöttänyt Konami-koodin konsoliin. Saa skipata nämä "ruuhkavuodet" kokonaan ja keskittyä tekemään kaikkea, mikä tuntuu itsestä mukavalta ja tärkeältä. Minä en kaipaa kakaroita sen enempää kuin maailmaa kaipaa enempää poissaolevia ja äreitä isiä.

[/quote]

Täällä myös mies, joka ei tule tekemään lapsia. Kaksi avopuolisoa olen vahingossa raskaaksi saattanut mutta luojan kiitos he tekivät abortin. 

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 08:30"]

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 08:26"]No miksi ette äidit pistä sitä miestä ottamaan siitä lapsesta vastuuta, jos kerran ärsyttää että isä pääsee niin helpolla? Silloin ymmärrän, että jos äiti on kotona ja isä elättää perheen, niin äiti sitten hoitaa sitä kotia enemmän. Mutta tilanteessa, jossa molemmat vanhemmat ovat töissä. [/quote] Koska ne ei sitä suostu ottamaan.

[/quote]

No miksi et eroa siitä miehestä? Miksi olet sellaisen luuserin kanssa?

Lasten hankinta kuulostaa karulta mutta  se on valinta jossa otetaan tietoisesti vastaan kaikki lasten mukana tuleva rumba ja sopeudutaan tuleviin haasteisiin ja vaatimuksiin. Kaikki sitä eivät halua mutta kyllä se tuo kaikkineen sisältöä elämään oli se sitten positiivista tai negatiivista. En varmasti ole täydellinen ja joka puolisoaan täydelliseksi sanoo valehtelee joten eiköhän tämä "mies pääsee helpommalla" ongelmakin osaksi toisen turhautumisesta johdu kun ei muusta jaksa valittaa.

Tiedän kyllä monia perheitä joissa mies tekee aina pitkää päivää ja "nainen saa tehdä naisten hommat". Oma maailmani ei tässä kohtaa yhtään, mielestäni yhteinen koti hoidetaan yhdessä tai vähintäänkin yhdessä sovituilla tavoilla. Ja mitä lapsiin tulee niin voi miettiä itse miten haluat lapsen sinut näkevän..isänä ja ystävänä vai kuole pois perintöä odotellessa. Itse pidän ensimmäisestä enemmän vaikka "köyhä" olenkin.

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 09:12"]

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 08:52"]Meillä mies pääsee helpommalla arjen pikku asioissa. Ei esim. huomioi lapsia mitenkään, kun hakee ne hoidosta ja tulen myöhemmin töistä. Joten lapset ovat heti minun kimpussani ja saan hoitaa ne sylittelyt ja kuuntelemiset haimpa minä lapset tai mies. Mies puuhaa omiaan, eikä näe mitään ongelmaa missään. "Kyllä hän ainakin voi heti alkaa tekemään omia juttujaan, kun tulee kotiin. Hän komentaa lapset heti leikkimään." Niin varmasti, mutta hän ei näe sitä lasten tarvetta purkaa päivän jutut ihan sylitellen. Se lasten leikki on yhtä riehumista ja haaluilua, koska eivät heti jaksa/kykene keskittymään kotiin tultua. Kun tulen kotiin, ensin sylitellään ja sitten lapset jaksaa jo keskittyäkin omiin puuhiinsa ja sitten voi alkaa tekemään kotitöitä tai tietsikalla luuhaamista. Joten hoidan tuon sylittelyn AINA haimpa lapset hoidosta tai en.   Sama juttu muutenkin lasten huomioimisessa. Koska mies ei noteeraa lasten puheita, kun katsoo telkusta jotain omaa ohjelmaansa, eivät lapset tule hänen luokseen murheineen, iloineen, kirjoineen ja vaikka jano pyyntöineen. Mies ei kommentoi mitään tai sanoo, että sitten kun tämä ohjelma loppuu. Joten lapset tulevat AINA minun luokseni. On varsin yksin huoltaja fiilis. Ollaan riidelty asiasta kerran jos toisenkin, mutta mies ei näe ongelmaa.   Eihän lasta voi aina jättää huomioimatta. Mitä tulisi, jos molemmat sanoisi koko illaan, että ei nyt: en kuuntele, en katso piirustusta, en anna juomavetta, en auta pisulla, en ota syliin, en leiki, en lue kirjaa, katsotaan sitten myöhemmin. Eipä lapsi kovin arvokkaaksi itseään tuntisi. Toki minäkin osaan sanoa, että nyt äiti tekee ruokaa, eikä leiki. Tai äiti lukee lehden loppuun tms. Mutta kuitenkin pysähdyn kuuntelemaan sen lapsen asian. Ja toki mieskin leikkii/lukee jne silloin, kun se hänelle sopii, mutta vain silloin, kun hän on sen omaan aikatauluunsa miettinyt. Ja hänellä niitä omia tärkeitä juttuja on illan mittaan aika paljon. Ottaa päähän... [/quote] Tämä. On harhaluulo että hyvään isyyteen riittää että hakee hoidosta, eikä tarvitse yhtään olla läsnä. :D Olin silloin teini kun todistin tyypillistä tapahtumaa perheessämme: pikkuveli tuli isälle näyttämään mitä oli piirtänyt (hänelle!) ja vastaus oli "Ei nyt mä katon formulaa". Huikkasin keittiöstä sarkastisesti että vuoden isä palkinnot voidaan pistää jakoon. Taisi kolahtaa, sillä formulat jäi siihen ja sain alta aikayksikön turpaani.

[/quote]

Tässä käynyt niin että sen saa mitä ansaitsee.

Mulle tämä isän helpompi osa konkretisoitui ihan pienessä jutussa tänään aamuyöstä. Meidän taaperosta on tullut ihan "isin poika" ja aamuyöstä herätessä kelpasi vain isi silittelemään takaisin uneen. Siis olipa ihanaa kun sai vaan maata silmät kiinni sängyssä tekemättä mitään. Vaikka olin hereillä, niin ihan eri asia saada vaan maata. Ja aamullakin oli niin paljon helpompaa nousta ylös. Tällaista miehellä on siis ollut kaikki yöt, vaikkakin katkonaisia, niin on kyllä helpommalla tässäkin päässyt.

Miehet eivät useinkaan biologisesti ole rakennettu pitämään samalla tavalla huolta lapsista kuin naiset. Tietysti mies saisi lapset varmasti pysymään elossa, mutta ei mies varmastikaan alkaisi lapsia hyssyttelemään unille tai pyyhkimään jokaista räkätippaa poskelta. Itselläni on mies, joka kyllä on lasten kanssa, harrastaa, laittaa puuron aamulla, mutta ei esimerkiksi yhtään siedä lasten huutoa. Molempien lasten syntymän jälkeen mies nukkui eri huoneessa ainakin 6kk. Usein silloinkin oli aamulla ihan väsynyt. Naiset kestävät paljon paremmin lyhytkestoista sellaista pitkäaikaista stressiä, jota lasten kasvatus tuo tullessaan.

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 08:26"]No miksi ette äidit pistä sitä miestä ottamaan siitä lapsesta vastuuta, jos kerran ärsyttää että isä pääsee niin helpolla? Silloin ymmärrän, että jos äiti on kotona ja isä elättää perheen, niin äiti sitten hoitaa sitä kotia enemmän. Mutta tilanteessa, jossa molemmat vanhemmat ovat töissä.
[/quote]yritetty on, ei onnistunut kun mies ei vaan hoitanut hommia kun oli lapsen kanssa kotona. Yksi kokeilu saa riittää, enempää en lasten kustannuksella ala tekemään

Eihän se lapsenhoito sinällään tee vauva-arjesta raskasta. Ihanaahan se on sen oman rakkaan lapsen kanssa viettää hätäilemätöntä arkea.

Raskasta on silloin, kun ei koskaan pääse tekemään mitään muuta. Kun on koko ajan kiinni (vaikkakin ihanassa) lapsessa, vähintäänkin niin, että vaikka lapsi nukkuu, niin silti on jatkuvasti päivystysvalmiina. Kun ei juuri koskaan pääse keskittymään mihinkään omaan juttuun, ajattelemaan omia ajatuksiaan, heräämään, liikkumaan, menemään oman rytmin ja oman mielen mukaan. 

Meillä ainakin tässä on se suuri ero miehen arkeen ja minun arkeeni. Mies vaan menee ja tekee mitä huvittaa, minä elän täysin lapsen ehdoilla. Tämä katkeroittaa ja suututtaa.

Jos saankin "kerjättyä" omaa aikaa, niin hommia on tuplasti kun tulen takaisin, koska mies ei ole esim. pessyt/ripustanut pyykkiä, imuroinut, pyyhkinyt syöttötuolia, ostanut vaippoja/vastiketta, kerännyt yhtään leluja paikoilleen, vienyt vaipparoskista, miettinyt meidän aikuisten ruokia, tiskannut tuttipulloja jne jne pieniä juttuja, jotka teen itse automaattisesti koko ajan, että arki pyörisi edes joten kuten.