On niin paska olla, kissa jouduttiin lopettamaan

Lohdutushalaus sulle, ap!

Itsekin muistelen usein rakasta kissaani, jonka menetin sen ollessa 13--vuotias. Nytkin tuli kyyneleet silmiin, kun ajattelen sitä.

AP: rakkautta on myös arvokas elämän lopetus.

Mulla lopetettiin kissa myös reilu 10-vuotiaana kun munuaiset lakkas toimimasta. Vieläkin on paha olla ja ikävä, oli niin ihana kissa :(

Voimia sinne!

Meillä kissa eli 21 vuotiaaksi ja oli koko tuon ajan elämänsä kunnossa.
Maalla asutaan ja kissalla iso 200 neliöinen tarha lämmitetyllä 10 neliön "kopilla" ulkona jossa temmeltää (koira samassa tarhassa, hyvät kaverit oli keskenään).
Sitten eräänä päivänä kun tulin töistä kotiin (kissa ja koira olivat olleet tarhassa) niin tarhan seinämä oli revitty auki, koira juoksi hysteerisenä luokse haukkuen ja kissa makas aivan järkyttävässä kunnossa tarhan ulkopuolella :'(
Meillä valvontakamerat pihalla ja tallenteista selvis, että jotkut idiootti mopopojat olivat tulleet kääntymään meidän tien päähän ja huomanneet tarhan.
Olivat murtautuneet tarhaan ja POTKINUT kissan ihan tuusannuuskaksi!!!
Kissa ehti kuolla automatkalla eläinlääkäriin ja jätti valtavan aukon sydämmeen :'(
Koira on pieni joten ei ollut poikia hetkauttanut sen äriseminen tilanteessa.
Ikinä ei ainakaan poliisi ilmoittanut mitään, että poikia olis kiinni saatu ku mopotkin oli jotain rekisteröimättömiä härveleitä (ei rekisterikilpiä) eikä kukaan tunnistanu niitä tallenteesta.
Nykyään on tuon pikkuvuffin seurana 2 saksanpaimenkoiraa, hyvin tulevat toimeen ja kynnys meidän pihalle ja tarhaan murtautumiseen taitanee olla hitusen korkeampi.
Uusi kissakin on jo taloon tullut mutta kyllä vaan jätti hirveet traumat tuo, että noinkin sairaita ihmisiä tosiaan on olemassa. Se silloinen näky on palanut verkkokalvoille jäädäkseen :(
Tsemppiä sinulle ap! Rakkaan lemmikin poismeno on aina raskasta ja ainoastaan aika helpottaa oloa.

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 12:53"]Meillä kissa eli 21 vuotiaaksi ja oli koko tuon ajan elämänsä kunnossa.
Maalla asutaan ja kissalla iso 200 neliöinen tarha lämmitetyllä 10 neliön "kopilla" ulkona jossa temmeltää (koira samassa tarhassa, hyvät kaverit oli keskenään).
Sitten eräänä päivänä kun tulin töistä kotiin (kissa ja koira olivat olleet tarhassa) niin tarhan seinämä oli revitty auki, koira juoksi hysteerisenä luokse haukkuen ja kissa makas aivan järkyttävässä kunnossa tarhan ulkopuolella :'(
Meillä valvontakamerat pihalla ja tallenteista selvis, että jotkut idiootti mopopojat olivat tulleet kääntymään meidän tien päähän ja huomanneet tarhan.
Olivat murtautuneet tarhaan ja POTKINUT kissan ihan tuusannuuskaksi!!!
Kissa ehti kuolla automatkalla eläinlääkäriin ja jätti valtavan aukon sydämmeen :'(
Koira on pieni joten ei ollut poikia hetkauttanut sen äriseminen tilanteessa.
Ikinä ei ainakaan poliisi ilmoittanut mitään, että poikia olis kiinni saatu ku mopotkin oli jotain rekisteröimättömiä härveleitä (ei rekisterikilpiä) eikä kukaan tunnistanu niitä tallenteesta.
Nykyään on tuon pikkuvuffin seurana 2 saksanpaimenkoiraa, hyvin tulevat toimeen ja kynnys meidän pihalle ja tarhaan murtautumiseen taitanee olla hitusen korkeampi.
Uusi kissakin on jo taloon tullut mutta kyllä vaan jätti hirveet traumat tuo, että noinkin sairaita ihmisiä tosiaan on olemassa. Se silloinen näky on palanut verkkokalvoille jäädäkseen :(
Tsemppiä sinulle ap! Rakkaan lemmikin poismeno on aina raskasta ja ainoastaan aika helpottaa oloa.
[/quote]

Ihan hirveetä! Tuli oikeasti fyysisesti huono olo kun luin tän. Toivottavasti ne paskiaiset ajaa mopoillaan puuta päin pimeällä ja jää kitumaan tunneiksi kivuissaan ja kuolee yksin! Mua oksettaa että noin sairaita "ihmisiä" on edes olemassa. Niin ei niitä poliiseja taida yhden pienen kissa raukan kohtalo kiinnosta. Toivottavasti karma kostaa. Ja voi sitä pientä koira raukkaakin joka joutu vierestä seurata, eikä pystynyt kaveria auttamaan. :(

Mun kissa eli 35vuotiaaksi.

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 11:17"]

Itkettää aivan kamalasti, kissa oli 10vuotias ja ja minulla 10v myös. Sain sen 15vuotiaana ja tänään se ei enää jaksanut :'( kaikki surut ja murheet sekä ilot jaettu yhdessä. levätköön rakas rauhassa <3 järkyttävän suuri viilto sydämeen! ja töihinkin pitäisi klo 1400 päästä.. huh! Vinkkiä miten oloa helpottaisi?

[/quote]

Ikävää, otan osaa suruusi. Minulla oloa aikoinaan helpotti vain itku. Niin kuin kaiken surun kanssa, helpotuksen tuo vain aika. Nyt, viiden vuoden jälkeen, muistot yhteisestä ajasta kisumme kanssa ovat enimmäkseen hyviä ja itku tulee enää vain harvoin.

Mutta ehkä jos ajattelet, että kisullasi on hyvä olla jossain kaukana aurinkoisella niityllä, jossa se saa niittykukkien keskellä hypellen ikuisesti ajaa takaa perhosia, niin ehkä selviät tästä ja tulevista päivistä.

Lemmikkimme ovat meille rakkaita. Nyt itkettää minuakin.