9 lapsen äiti hetken linjoilla. Kysy mitä kysyä keksit.

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 10:33"]

Ymmärrän varsin hyvin, uskoisin ymmärtäväni paremmin kuin esim. sinä, erilaisia elämäntapoja, mutta sitä en kyllä ymmärrä, että jokun on synnytettävä lauma lapsia, en vaan ymmärrä.

Äiti joka on synnyttänyt koko elämänsä, ei sitten muuta ole tehnytkään, ei koulutusta, ei uraa, ei unelmia, ei muuta elämänkokemusta kuin synnyttää ja kasvattaa perhettään. Onko se naisen elämäntyö nykyisissä olosuhteissa, olla ja lisääntyä?

[/quote]

Ja tosissaan väität ymmärtäväsi erilaisia elämäntapoja ;D

Miksi noin pitkä ikäero 7. ja 8. lapsen välillä?

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 10:42"]

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 10:33"]

Ymmärrän varsin hyvin, uskoisin ymmärtäväni paremmin kuin esim. sinä, erilaisia elämäntapoja, mutta sitä en kyllä ymmärrä, että jokun on synnytettävä lauma lapsia, en vaan ymmärrä.

Äiti joka on synnyttänyt koko elämänsä, ei sitten muuta ole tehnytkään, ei koulutusta, ei uraa, ei unelmia, ei muuta elämänkokemusta kuin synnyttää ja kasvattaa perhettään. Onko se naisen elämäntyö nykyisissä olosuhteissa, olla ja lisääntyä?

[/quote]

Ja tosissaan väität ymmärtäväsi erilaisia elämäntapoja ;D

[/quote] Noh, tuskin ymmärtää mitään muuta kuin omansa. 

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 10:42"]

Miksi noin pitkä ikäero 7. ja 8. lapsen välillä?

[/quote] Mieheni kuoli yllättäin (39 vuoden iässä) ja elin leskenä useita vuosia ennen kuin solmin uuden avioliiton.

Jotenkin kauhunsekaisella ihailulla ajattelen teitä isojen perheiden äidit! :)

Itsekin välillä mietin, että haluaisin isomman perheen (kaksi lasta nyt) mutta olen kai liian pelokas ja mukavuudenhaluinen. Mietin jo nyt, kolmatta lasta pohtiessa, että kuinka suuri riski olisi saada vammainen lapsi ja mitä jos kaikki ei menekään hyvin, mitä jos minulle tai miehelle tapahtuu jotakin ja kuinka jo olemassa olevat lapset sitten pärjäisivätkin. Vähän ylianalysoinnin puolelle menee, myönnän, mutta olenkin tällainen stressaaja...

Onko sinua ap pelottanut koskaan, että jos tuleva lapsi ei olisikaan terve tai että jos itsellesi tapahtuisi jotain?

Mitenkäs, kaipaatko omaa aikaa/saatko sitä?

Kuinka hyvin kestät melua ja meteliä? Itse tarvitsen hiljaisuutta, ja välillä tuntuu ihan fyysisesti että korvat hajoaa jo kun meidän kaksi lasta kinastelee keskenään... ja jos meillä on esim. kaveriperhe kylässä, ja kodissa yhteensä 4 melskaavaa ja juoksevaa tenavaa, olen ihan uuvuksissa. En haluaisi olla, mutta olen...

ja mielenkiinnosta, minkä ikäisenä sait nuorimman ja vanhimman lapsesi?

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 10:45"]

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 10:42"]

Miksi noin pitkä ikäero 7. ja 8. lapsen välillä?

[/quote] Mieheni kuoli yllättäin (39 vuoden iässä) ja elin leskenä useita vuosia ennen kuin solmin uuden avioliiton.

[/quote]

Sulla kävi tuuri. Moni ei huolisi "koko pakettia", kun kyseessä tuollainen katras.

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 10:45"]

Jotenkin kauhunsekaisella ihailulla ajattelen teitä isojen perheiden äidit! :)

Itsekin välillä mietin, että haluaisin isomman perheen (kaksi lasta nyt) mutta olen kai liian pelokas ja mukavuudenhaluinen. Mietin jo nyt, kolmatta lasta pohtiessa, että kuinka suuri riski olisi saada vammainen lapsi ja mitä jos kaikki ei menekään hyvin, mitä jos minulle tai miehelle tapahtuu jotakin ja kuinka jo olemassa olevat lapset sitten pärjäisivätkin. Vähän ylianalysoinnin puolelle menee, myönnän, mutta olenkin tällainen stressaaja...

Onko sinua ap pelottanut koskaan, että jos tuleva lapsi ei olisikaan terve tai että jos itsellesi tapahtuisi jotain?

Mitenkäs, kaipaatko omaa aikaa/saatko sitä?

Kuinka hyvin kestät melua ja meteliä? Itse tarvitsen hiljaisuutta, ja välillä tuntuu ihan fyysisesti että korvat hajoaa jo kun meidän kaksi lasta kinastelee keskenään... ja jos meillä on esim. kaveriperhe kylässä, ja kodissa yhteensä 4 melskaavaa ja juoksevaa tenavaa, olen ihan uuvuksissa. En haluaisi olla, mutta olen...

ja mielenkiinnosta, minkä ikäisenä sait nuorimman ja vanhimman lapsesi?

[/quote] Olin 18 kun sain esikoisen ja 42, kun sain kuopuksen.  Eli aika pitkä ikähaitari on.

Omaa aikaa saan töissä, opiskellessani, uidessani ja metsäkävelyillä. (Teatteri, ooppera, elokuvat yms onkin sitten jo sitä "parisuhdeaikaa") Mies on myös tarkka siitä, että ainakin yksi ulkomaanmatka per  vuosi on "ihan vain minulle". (Lontoo useimmiten. Viimeksi tosin oli Venetsia)

Kotona on ovet huoneissa eli jos koen, että on "mekkalaa" niin voin hyvin vetää oman kammarini oven kiinni ja keskittyä vaikka kirjaan.

Ja mitä tulee tuohon vammaisuuteen... Sain 9 tervettä lasta, mutta jos olisi pakko määritellä, mikä on ollut elämäni onnellisin hetki, niin se olisi ehdottomasti vaikeavammaisen lapsenlapseni syntymä ELÄVÄNÄ. Eli ei se vammakaan aina ole niin paha asia kuin ennalta kuvittelee.

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 10:51"]

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 10:45"]

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 10:42"]

Miksi noin pitkä ikäero 7. ja 8. lapsen välillä?

[/quote] Mieheni kuoli yllättäin (39 vuoden iässä) ja elin leskenä useita vuosia ennen kuin solmin uuden avioliiton.

[/quote]

Sulla kävi tuuri. Moni ei huolisi "koko pakettia", kun kyseessä tuollainen katras.

[/quote] Itse asiassa yllättävän moni olisi huolinut. Onnistuin kuitenkin valitsemaan "parhaan" tarjokkaista enkä ole sitä koskaan katunut.

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 10:33"]

Ymmärrän varsin hyvin, uskoisin ymmärtäväni paremmin kuin esim. sinä, erilaisia elämäntapoja, mutta sitä en kyllä ymmärrä, että jokun on synnytettävä lauma lapsia, en vaan ymmärrä.

Äiti joka on synnyttänyt koko elämänsä, ei sitten muuta ole tehnytkään, ei koulutusta, ei uraa, ei unelmia, ei muuta elämänkokemusta kuin synnyttää ja kasvattaa perhettään. Onko se naisen elämäntyö nykyisissä olosuhteissa, olla ja lisääntyä?

[/quote]

Synnytyksessä menee maksimissaan se pari vuorokautta. Olen itse ollut töissä rv 34 asti. Sitten olen ollut kotona 9kk-2,5v. Mies on ollut myös kotona. Jos olen ollut kotona yli vuoden niin olen toiminut perhepäivähoitajana ja minulla on ollut eka- ja tokaluokkalaisia myös arkisin hoidossa iltapäivisin. Olen tehnyt myös keikkaluonteista työtä kun vauva on ollut 6-9kk. Isä on niitä lapsia hoitanut. 

Eli kyllä siinä pystyy tekemään muutakin kuin löllymään kotona :) Suurin unelmani on ollut ja on suuri perhe. -17-

Up

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 10:57"]

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 10:33"]

Ymmärrän varsin hyvin, uskoisin ymmärtäväni paremmin kuin esim. sinä, erilaisia elämäntapoja, mutta sitä en kyllä ymmärrä, että jokun on synnytettävä lauma lapsia, en vaan ymmärrä.

Äiti joka on synnyttänyt koko elämänsä, ei sitten muuta ole tehnytkään, ei koulutusta, ei uraa, ei unelmia, ei muuta elämänkokemusta kuin synnyttää ja kasvattaa perhettään. Onko se naisen elämäntyö nykyisissä olosuhteissa, olla ja lisääntyä?

[/quote]

Synnytyksessä menee maksimissaan se pari vuorokautta. Olen itse ollut töissä rv 34 asti. Sitten olen ollut kotona 9kk-2,5v. Mies on ollut myös kotona. Jos olen ollut kotona yli vuoden niin olen toiminut perhepäivähoitajana ja minulla on ollut eka- ja tokaluokkalaisia myös arkisin hoidossa iltapäivisin. Olen tehnyt myös keikkaluonteista työtä kun vauva on ollut 6-9kk. Isä on niitä lapsia hoitanut. 

Eli kyllä siinä pystyy tekemään muutakin kuin löllymään kotona :) Suurin unelmani on ollut ja on suuri perhe. -17-

[/quote] Minulla on mennyt synnytyksissä (ekaa ja kuudetta lukuunottamatta) vain pari tuntia. Aamulla/aamupäivällä sairaalaan ja iltapäivällä kotiin. 

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 10:57"]

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 10:33"]

Ymmärrän varsin hyvin, uskoisin ymmärtäväni paremmin kuin esim. sinä, erilaisia elämäntapoja, mutta sitä en kyllä ymmärrä, että jokun on synnytettävä lauma lapsia, en vaan ymmärrä.

Äiti joka on synnyttänyt koko elämänsä, ei sitten muuta ole tehnytkään, ei koulutusta, ei uraa, ei unelmia, ei muuta elämänkokemusta kuin synnyttää ja kasvattaa perhettään. Onko se naisen elämäntyö nykyisissä olosuhteissa, olla ja lisääntyä?

[/quote]

Synnytyksessä menee maksimissaan se pari vuorokautta. Olen itse ollut töissä rv 34 asti. Sitten olen ollut kotona 9kk-2,5v. Mies on ollut myös kotona. Jos olen ollut kotona yli vuoden niin olen toiminut perhepäivähoitajana ja minulla on ollut eka- ja tokaluokkalaisia myös arkisin hoidossa iltapäivisin. Olen tehnyt myös keikkaluonteista työtä kun vauva on ollut 6-9kk. Isä on niitä lapsia hoitanut. 

Eli kyllä siinä pystyy tekemään muutakin kuin löllymään kotona :) Suurin unelmani on ollut ja on suuri perhe. -17-

[/quote] Minulla on mennyt synnytyksissä (ekaa ja kuudetta lukuunottamatta) vain pari tuntia. Aamulla/aamupäivällä sairaalaan ja iltapäivällä kotiin. 

2

Lisää kysymyksiä? Olen tämän päivän sidoksissa petiin ja läppäriin , joten nämä piristävät paljon.

Millä ikäeroilla olet saanut lapset?

Mitä ehkäisyä olet jatkossa ajatellut käyttää?

Millainen auto teillä on?

Kyllähän noi 9 lasta 24vuodessa jaksaisi :).Löysää meininkiä ku isommista sisaruksist apua ja ovat olleet jo pitkälti omaaloitteisia.

2

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 11:15"]

Millä ikäeroilla olet saanut lapset?

[/quote] Tähän taisin jo ekasivulla vastata.