Lue keskustelun säännöt.
Ero taitaa olla tulossa, 30 vuotta oltu yhdessä
17.10.2021 |
Näyttäs siltä että mies on pettänyt. Ei vielä ole myöntänyt, ehkä ei koskaan kerro totuutta. Luottamus kuitenkin toiseen poissa kokonaan. Tuosta noin vain. Sitä kuvitteli että saisi olla yhdessä saman ihmisen kanssa koko ikänsä. Oltiin "luotuja toisillemme". Tuntuu niin pahalta että oksennus meinaa tulla. En ole nukkunut juurikaan, pulssi hakkaa ylikierroksia. Ei pysty nukahtaa, rauhoittua yhtään. Miten te muut olette kaikesta eron tuomasta sotkusta ja stressistä selviytyneet?
Kommentit (113)
Raamatussakin sanotaan että käännä toinen poski.
Ei se pettäminen sitä tarkoita ettei hän rakastaisi sinua. Mieli vain vie joskus lihaa kohti ja lihallinen heikkous tulee antaa anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä eroa kun taidat olla jo iältäsi 50+. Itse erosin 54-vuotiaana mieheni pettämisen vuoksi ja se oli virhe. Tajusin jonkin ajan kuluttua että en löydä ketään rinnalleni. Yritin lämmitellä exää uudrlleen ja olisin ollut valmis antamaan kaiken anterksi, mutta herralla oli muita suunnitelmia. Tämä on ollut elämäni raskain 9-kuukautta 😔
Miksi olisit halunnut hypätä heti uuteen suhteeseen? Erostasi on vasta vähän aikaa etkä sinä mikään vanha ole.
+50 ikäinen nainen ja työ- ja parisuhdemarkkinoiden jätettä. Jokainen työnantaja ja sekä vamhemmat että samanikäiset miehet tahtovat puoket nuorempia naisia.
Haluta saa ihan mitä vaan. Eri juttu on sitten se, mitä saa. :D))))))))))))))))
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä eroa kun taidat olla jo iältäsi 50+. Itse erosin 54-vuotiaana mieheni pettämisen vuoksi ja se oli virhe. Tajusin jonkin ajan kuluttua että en löydä ketään rinnalleni. Yritin lämmitellä exää uudrlleen ja olisin ollut valmis antamaan kaiken anterksi, mutta herralla oli muita suunnitelmia. Tämä on ollut elämäni raskain 9-kuukautta 😔
Miksi olisit halunnut hypätä heti uuteen suhteeseen? Erostasi on vasta vähän aikaa etkä sinä mikään vanha ole.
+50 ikäinen nainen ja työ- ja parisuhdemarkkinoiden jätettä. Jokainen työnantaja ja sekä vamhemmat että samanikäiset miehet tahtovat puoket nuorempia naisia.
No, saa 108 vuotiaan, mikäs siinä.
Joo ei oo 50+ naiset enään miesmarkkinoilla aivan kysytyintä tavaraa 😂
Vierailija kirjoitti:
Joo ei oo 50+ naiset enään miesmarkkinoilla aivan kysytyintä tavaraa 😂
Entäs -60v miehet😂😂, voi laittaa 2X huoletta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä eroa kun taidat olla jo iältäsi 50+. Itse erosin 54-vuotiaana mieheni pettämisen vuoksi ja se oli virhe. Tajusin jonkin ajan kuluttua että en löydä ketään rinnalleni. Yritin lämmitellä exää uudrlleen ja olisin ollut valmis antamaan kaiken anterksi, mutta herralla oli muita suunnitelmia. Tämä on ollut elämäni raskain 9-kuukautta 😔
Mistä syystä kuvittelet, että jokainen eronnut +50 ylipäätään enää haluaa mitään parisuhdetta ? Jos itse olet noin läheisriippuvainen, niin se ei todellakaan tarkoita, että muut ovat.
Vierailija kirjoitti:
Älä eroa kun taidat olla jo iältäsi 50+. Itse erosin 54-vuotiaana mieheni pettämisen vuoksi ja se oli virhe. Tajusin jonkin ajan kuluttua että en löydä ketään rinnalleni. Yritin lämmitellä exää uudrlleen ja olisin ollut valmis antamaan kaiken anterksi, mutta herralla oli muita suunnitelmia. Tämä on ollut elämäni raskain 9-kuukautta 😔
Höpsistä. Jokainen eronnut naisystävä on löytänyt miehen eron jälkeen (45-52 v erotessa) ja jokaisen mies on kaikin tavoin parempi ollut kuin se lasten isä. Ovat nyt yli pitkään olleet uudessa liitossa (yli 10 vuotta ja 7 vuotta, asuvat yhdessä, kihloissa, mutta omat asunnot pitäneet).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omasta "eroshokkitapahtumasta" on nyt n. 8 kk ja eron vireillepanosta reilu puoli vuotta eli lopullista eroa juuri haettu.
Tänään oli ensimmäinen päivä, kun tuntui, että oma elämä pikkuhiljaa alkaa. Eli aika auttaa, oli kuinka kliseistä vain. Suruprosessi on käytävä läpi. Kohta on joulu ja varmasti kynnän itsekin vielä syvissä vesissä, mutta tiedän että elämä voittaa. Hyvä elämä.
Tutulta kuulostaa, suunnilleen saman kokenut sillä erotuksella, että avioerohakemus tuli vireille hyvin nopeasti ja heinäkuussa jo eroa haettiin lopullisesti. Vielä ei siis olla oltu vuottakaan erossa ja sitä ennen yli 25 vuotta yhdessä ja melkein 20 vuotta naimisissa.
Itse olen vielä vähän välitilassa, odotan muuttoa uuteen omaan asuntoon (nyt vuokralla) ja jotenkin henkisesti olen ajatellut, että uusi elämäni varsinaisesti alkaa vasta, kun pääsen asettumaan aloilleni ei-väliaikaiseen asuntoon. Exän kanssa en ole puhunut aikoihin, minulla ei ole hänelle asiaa. Lapsikin on onneksi niin iso jo (täysi-ikää lähestyvä), että hoitaa omat suhteensa isäänsä itsenäisesti. Kuitenkin samoissa paikoissa pyöritään vähän väliä lapsen urheiluharrastuksen takia, mutta etäällä toisistamme. Ei tee mieli kaveerata...
Silti olen sitä mieltä, että vaikka ero olikin miehen päätös, tämä oli loppujen lopuksi hyvä päätös. Ainakin itse tunnen eläväni nyt paremmin, vaikka vielä vähän välitilassa olenkin ja vaikka olenkin pääasiassa yksinäni. Kaveritkin kun ovat jääneet jonnekin ruuhkavuosien jalkoihin pääasiassa. Kunhan pari kuukautta menee, niin sitten ehkä menee jo astetta vielä paremmin.
Oliko sinunkin miehelläsi jo uusi nainen odottamassa? Kuulostaa hiukan siltä.
Minulla täsmälleen sama tarina. Paitsi että mies petti minua useasti avioliiton aikana ja aina annoin anteeksi, kun ne yhden yön jutut oli kuulemma vahinkoja ja nyt sitten oli muka opittu olemana uskollisia. Avioliitto päättyi miehen todella pitkän salasuhteen paljastumiseen. Eli ei se siitä parane, jos liitossa on uskottomuutta. Ero vaan vireille heti kun ensimmäinen käry käy.
Meidän liitolla ei olisi ollut mitään tulevaisuutta. Minä olen 100% uskollinen, ex ei ollut. Mies kävi minuun käsiksikin, minä vastustan parisuhdeväkivaltaa. Lapsethan tässä myös kärsivät hirvittävän paljon ja pettyivät isäänsä niin että liekö koskaan toipuvat.
Minä voitin erossa taloudellisesti. Pidin pintani osituksen suhteen vaikka mies yritti viedä omaisuuden.
En mieti uusia parisuhteita. En edes halua. Enkä tiedä pystyisinkö enää suhteeseen. Pelkkä ajatus jonkun miehen suutelemisesta tai rakastelusta tuntuu vastenmieliseltä. Aika näyttää. Minulla ei ole odotuksia eikä toiveita sen suhteen. Onneksi on kiva työ ja kivat työkaverit, se auttaa paljon. Exän touhuista en juurikaan tiedä, en halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Lasten asiat hoituvat whatsapilla silloin kun on pakko. Ex haluaisi olla kaveri, mutta olen tehnyt selväksi että en halua nähdä häntä. Ainoa mitä tiedän exän henkilökohtaisita asioista on, että hän on ilmeisesti sössinyt raha-asiansa oikein kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omasta "eroshokkitapahtumasta" on nyt n. 8 kk ja eron vireillepanosta reilu puoli vuotta eli lopullista eroa juuri haettu.
Tänään oli ensimmäinen päivä, kun tuntui, että oma elämä pikkuhiljaa alkaa. Eli aika auttaa, oli kuinka kliseistä vain. Suruprosessi on käytävä läpi. Kohta on joulu ja varmasti kynnän itsekin vielä syvissä vesissä, mutta tiedän että elämä voittaa. Hyvä elämä.
Tutulta kuulostaa, suunnilleen saman kokenut sillä erotuksella, että avioerohakemus tuli vireille hyvin nopeasti ja heinäkuussa jo eroa haettiin lopullisesti. Vielä ei siis olla oltu vuottakaan erossa ja sitä ennen yli 25 vuotta yhdessä ja melkein 20 vuotta naimisissa.
Itse olen vielä vähän välitilassa, odotan muuttoa uuteen omaan asuntoon (nyt vuokralla) ja jotenkin henkisesti olen ajatellut, että uusi elämäni varsinaisesti alkaa vasta, kun pääsen asettumaan aloilleni ei-väliaikaiseen asuntoon. Exän kanssa en ole puhunut aikoihin, minulla ei ole hänelle asiaa. Lapsikin on onneksi niin iso jo (täysi-ikää lähestyvä), että hoitaa omat suhteensa isäänsä itsenäisesti. Kuitenkin samoissa paikoissa pyöritään vähän väliä lapsen urheiluharrastuksen takia, mutta etäällä toisistamme. Ei tee mieli kaveerata...
Silti olen sitä mieltä, että vaikka ero olikin miehen päätös, tämä oli loppujen lopuksi hyvä päätös. Ainakin itse tunnen eläväni nyt paremmin, vaikka vielä vähän välitilassa olenkin ja vaikka olenkin pääasiassa yksinäni. Kaveritkin kun ovat jääneet jonnekin ruuhkavuosien jalkoihin pääasiassa. Kunhan pari kuukautta menee, niin sitten ehkä menee jo astetta vielä paremmin.
Oliko sinunkin miehelläsi jo uusi nainen odottamassa? Kuulostaa hiukan siltä.
Minulla täsmälleen sama tarina. Paitsi että mies petti minua useasti avioliiton aikana ja aina annoin anteeksi, kun ne yhden yön jutut oli kuulemma vahinkoja ja nyt sitten oli muka opittu olemana uskollisia. Avioliitto päättyi miehen todella pitkän salasuhteen paljastumiseen. Eli ei se siitä parane, jos liitossa on uskottomuutta. Ero vaan vireille heti kun ensimmäinen käry käy.
Meidän liitolla ei olisi ollut mitään tulevaisuutta. Minä olen 100% uskollinen, ex ei ollut. Mies kävi minuun käsiksikin, minä vastustan parisuhdeväkivaltaa. Lapsethan tässä myös kärsivät hirvittävän paljon ja pettyivät isäänsä niin että liekö koskaan toipuvat.
Minä voitin erossa taloudellisesti. Pidin pintani osituksen suhteen vaikka mies yritti viedä omaisuuden.
En mieti uusia parisuhteita. En edes halua. Enkä tiedä pystyisinkö enää suhteeseen. Pelkkä ajatus jonkun miehen suutelemisesta tai rakastelusta tuntuu vastenmieliseltä. Aika näyttää. Minulla ei ole odotuksia eikä toiveita sen suhteen. Onneksi on kiva työ ja kivat työkaverit, se auttaa paljon. Exän touhuista en juurikaan tiedä, en halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Lasten asiat hoituvat whatsapilla silloin kun on pakko. Ex haluaisi olla kaveri, mutta olen tehnyt selväksi että en halua nähdä häntä. Ainoa mitä tiedän exän henkilökohtaisita asioista on, että hän on ilmeisesti sössinyt raha-asiansa oikein kunnolla.
Aika samanlaisia tarinoita olen kuullut eronneilta naisystäviltä, että ovat hyvin tyytyväisiä eroonsa ja katuvat, ettei ero sattunut jo aikaisemmin. Mutta ovat löytäneet toipumisen jälkeen tosi kivan uuden miesystävän jokainen. Luotettavan ja muutenkin paljon sopivamman kuin ex-aviomies. Kaikki miehet eivät avioliittoon sovellu ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä suhtaudu niin tiukkapipoisesti. 30v suhteessa hairahtuu moni. Se on elämää. Jos teillä hyvä suhde ollut niin ei sitä kannata pois heittää. Ellei sitten mies halua erota ja lähteä uuden matkaan.
Kyllä kai sulla todisteet pitää olla miehen petturuudesta. Lyöt ne pöytään ja sanot laittavasti eropaperit vetämään. Jos pettää kerran, pettää (tai on pettänyt) toisenkin kerran. Itse en petturia katselisi, vaan ero siitä tulisi.
Mitä mahtaa tarkoittaa tuo kommentti, että "jos mies haluaa jatkaa"? Mitä väliä sillä on, jos mies on pettänyt. Naisen päätös on nyt kyseessä. Mieshän mielellään varmaan jatkaisi entiseen malliin... Mies ei uskalla erota, kun ei ole varma saako vanhoilla päivillään enää uutta naista, ja kuka sitten hoitaa huushollin, pesee pyykin, laittaa ruuan, siivoaa jne. jne. Miehellä "pitää" huollon pelata, jotta voi sitten hyppiä vieraissa.
Ei todellakaan kaikki miehet kaipaa huoltajaa, osaavat itse hoitaa kotinsa.
Vierailija kirjoitti:
Ota nyt vaan ihan rauhallisesti. Hanki ulkopuolista keskusteluapua, jotta voit käydä tunteitasi läpi.
"Näyttäs siltä että mies on pettänyt. Ei vielä ole myöntänyt, ehkä ei koskaan kerro totuutta. Luottamus kuitenkin toiseen poissa kokonaan. Tuosta noin vain."
Miten se luottamus on noin vain hetkessä hävinnyt? Et ole osannut aiemmin epäillä yhtään mitään ja olet ajatellut, että teillä on kaikki hienosti. Olet luottanut häneen 30 vuotta ja nyt yhtäkkiä epäilet, ettei miehesi koskaan kerro sinulle totuutta... ikään kuin teillä ei olisi ollut minkäänlaista keskusteluyhteyttä.
Kun yhteys katkeaa, niin se katkeaa. Tuttu ja turvallinen ihminen voi vaikuttaa vähän väsyneeltä ja etäiseltä, kunnes pam. Näin kävi meille kun mies stressaantui ja masentui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna piparia 10 ensimmäiselle halukkaalle ja sen jälkeen unohda koko juttu.
Vierailija kirjoitti:
Anna piparia 10 ensimmäiselle halukkaalle ja sen jälkeen unohda koko juttu.
Tulihan se piparikortti, pitkään kesti tässä ketjussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä eroa kun taidat olla jo iältäsi 50+. Itse erosin 54-vuotiaana mieheni pettämisen vuoksi ja se oli virhe. Tajusin jonkin ajan kuluttua että en löydä ketään rinnalleni. Yritin lämmitellä exää uudrlleen ja olisin ollut valmis antamaan kaiken anterksi, mutta herralla oli muita suunnitelmia. Tämä on ollut elämäni raskain 9-kuukautta 😔
Eihän tuo ole aika eikä mikään. Ei niitä kunnollisia miehiä ole jonoksi asti, mutta varmaan saattaa joskus tulevaisuudessa tärpätä. Siihen asti: opettele nauttimaan sinkkuelämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Typerää erota pitkästä suhteesta yhden syrjähypyn takia
Ehkä jäi vain ensimmäistä kertaa kiinni ja syrjähyppyjä voi olla vaikka kuinka paljon.
En pystyisi enää luottamaan ja alkaisin epäillä aina eikä se ole enää mukavaa elämää.
Eri
Totta. Sellainen parisuhde ei ole mistään kotoisin, jos koko ajan miettii, että onkohan se siellä missä sanoi olevansa vai onko sillä taas joku uusi kierroksessa. Koko loppuelämä menisi koko ajan toisen seurassa, edes kauppaan ei toista voisi päästää yksin. Eiei.
"Sitä kuvitteli että saisi olla yhdessä saman ihmisen kanssa koko ikänsä."
No miksi et saisi olla? Ymmärsin kyllä aloituksesta, että sinä nimenomaan olisit heittämässä miestäsi pellolle. Eli saisit kyllä jatkaa avioliittoasi, mutta itse et halua. Mistä siis oikein nyt nillität?
No onko se mies suhteessa sinuun vai sun pimppiin? Antakaa niiden pippeleidenbj pimmpien elää omaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna piparia 10 ensimmäiselle halukkaalle ja sen jälkeen unohda koko juttu.
Tulihan se piparikortti, pitkään kesti tässä ketjussa.
Mitä vikaa piparissa?
Vierailija kirjoitti:
"Sitä kuvitteli että saisi olla yhdessä saman ihmisen kanssa koko ikänsä."
No miksi et saisi olla? Ymmärsin kyllä aloituksesta, että sinä nimenomaan olisit heittämässä miestäsi pellolle. Eli saisit kyllä jatkaa avioliittoasi, mutta itse et halua. Mistä siis oikein nyt nillität?
Se tahto kysytään naimisiin mennessä. Myötä- ja vastamäet ja silleen. Yksi EHKÄ pettäminen ja heti lakataan tahtomasta.
Ehkä jäi vain ensimmäistä kertaa kiinni ja syrjähyppyjä voi olla vaikka kuinka paljon.
En pystyisi enää luottamaan ja alkaisin epäillä aina eikä se ole enää mukavaa elämää.
Eri