Ero taitaa olla tulossa, 30 vuotta oltu yhdessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta "eroshokkitapahtumasta" on nyt n. 8 kk ja eron vireillepanosta reilu puoli vuotta eli lopullista eroa juuri haettu.

Tänään oli ensimmäinen päivä, kun tuntui, että oma elämä pikkuhiljaa alkaa. Eli aika auttaa, oli kuinka kliseistä vain. Suruprosessi on käytävä läpi. Kohta on joulu ja varmasti kynnän itsekin vielä syvissä vesissä, mutta tiedän että elämä voittaa. Hyvä elämä.

Tutulta kuulostaa, suunnilleen saman kokenut sillä erotuksella, että avioerohakemus tuli vireille hyvin nopeasti ja heinäkuussa jo eroa haettiin lopullisesti. Vielä ei siis olla oltu vuottakaan erossa ja sitä ennen yli 25 vuotta yhdessä ja melkein 20 vuotta naimisissa.

Itse olen vielä vähän välitilassa, odotan muuttoa uuteen omaan asuntoon (nyt vuokralla) ja jotenkin henkisesti olen ajatellut, että uusi elämäni varsinaisesti alkaa vasta, kun pääsen asettumaan aloilleni ei-väliaikaiseen asuntoon. Exän kanssa en ole puhunut aikoihin, minulla ei ole hänelle asiaa. Lapsikin on onneksi niin iso jo (täysi-ikää lähestyvä), että hoitaa omat suhteensa isäänsä itsenäisesti. Kuitenkin samoissa paikoissa pyöritään vähän väliä lapsen urheiluharrastuksen takia, mutta etäällä toisistamme. Ei tee mieli kaveerata...

Silti olen sitä mieltä, että vaikka ero olikin miehen päätös, tämä oli loppujen lopuksi hyvä päätös. Ainakin itse tunnen eläväni nyt paremmin, vaikka vielä vähän välitilassa olenkin ja vaikka olenkin pääasiassa yksinäni. Kaveritkin kun ovat jääneet jonnekin ruuhkavuosien jalkoihin pääasiassa. Kunhan pari kuukautta menee, niin sitten ehkä menee jo astetta vielä paremmin.

Oliko sinunkin miehelläsi jo uusi nainen odottamassa? Kuulostaa hiukan siltä.

Minulla täsmälleen sama tarina. Paitsi että mies petti minua useasti avioliiton aikana ja aina annoin anteeksi, kun ne yhden yön jutut oli kuulemma vahinkoja ja nyt sitten oli muka opittu olemana uskollisia. Avioliitto päättyi miehen todella pitkän salasuhteen paljastumiseen. Eli ei se siitä parane, jos liitossa on uskottomuutta. Ero vaan vireille heti kun ensimmäinen käry käy. 

Meidän liitolla ei olisi ollut mitään tulevaisuutta. Minä olen 100% uskollinen, ex ei ollut. Mies kävi minuun käsiksikin, minä vastustan parisuhdeväkivaltaa. Lapsethan tässä myös kärsivät hirvittävän paljon ja pettyivät isäänsä niin että liekö koskaan toipuvat.

Minä voitin erossa taloudellisesti. Pidin pintani osituksen suhteen vaikka mies yritti viedä omaisuuden. 

En mieti uusia parisuhteita. En edes halua. Enkä tiedä pystyisinkö enää suhteeseen. Pelkkä ajatus jonkun miehen suutelemisesta tai rakastelusta tuntuu vastenmieliseltä. Aika näyttää. Minulla ei ole odotuksia eikä toiveita sen suhteen. Onneksi on kiva työ ja kivat työkaverit, se auttaa paljon. Exän touhuista en juurikaan tiedä, en halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Lasten asiat hoituvat whatsapilla silloin kun on pakko. Ex haluaisi olla kaveri, mutta olen tehnyt selväksi että en halua nähdä häntä. Ainoa mitä tiedän exän henkilökohtaisita asioista on, että hän on ilmeisesti sössinyt raha-asiansa oikein kunnolla. 

En tiedä oliko tuolloin vielä, kysyin heti tuoreeltaan ja mies kielsi. Nykyään on, keväällä taisi kertoa teinille asiasta.

Kyllä minunkin exä olisi halunnut pysyä kavereina, minusta taasen tuo tuntuu täysin järjettömältä ajatukselta. Tuntui jo siis ennen kuin edes tiesin hänellä olevan uusi nainen. Asialliset välit on, mutta yhteydenpitoa on erittäin harvakseltaan ja nekin viestitse.

Nyt terapiaan selvittämään liittonne tilaa. Miksi mies petti? Millä tavalla koet että olette toisillenne luotuja, kokiko mieskin? 

Kokemuksesta tiedän, että yksittäisen hairahduksen voi antaa anteeksi. Mutta se vaatii monien kipeiden asioiden läpikäymistä. Mutta se työ kannattaa tehdä <3 Vaikka lopulta päätyisittekin eroon, se on helpompaa, kun asioista on keskustelu syvällisesti. 

Voimia prosessiin <3

Teeskentele antavasi anteeksi ja jatka yhteiseloa sen aikaa,että saat itsesi ja asiasi järjestykseen. Paljon mukavampi erota, kun on kaikessa rauhassa saanut etsiä asunnon, ehkä uuden kumppanin, mielekästä tekemistä ja seuraa ja raha-asiat järjestykseen. Sitten vaan kevyet heipat ja paperit vetämään kun on sulle sopiva aika. Itse tulkitsen, että alkuperäisen eropäätöksen on tehnyt pettävä osapuoli, joten on ihan reilua, että jotain päätösvaltaa jää toisellekin osapuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Typerää erota pitkästä suhteesta yhden syrjähypyn takia

Ehkä jäi vain ensimmäistä kertaa kiinni ja syrjähyppyjä voi olla vaikka kuinka paljon. 

En pystyisi enää luottamaan ja alkaisin epäillä aina eikä se ole enää mukavaa elämää. 

Eri

Kaikki eivät ole patologisia valehtelijoita, miehetkään. Voi olla että takana useita petoksia, mutta aivan yhtä hyvin voi olla, että oli oikeasti vasta eka kerta. Luotto on mahdollista saada takaisin, mutta se vaatii avointa keskusteluilmapiiriä. Valitettavan monen suhteessa ei osata keskustella, ja suhde on pintapuolinen, lähes kulissi. Sellaisissa petoksia tapahtuu enemmän, ja sellaisissa onkin vaikea saa luotto takaisin. 

Yö meni hiukan paremmin vaikka olooni se ei vaikuttanut. En ole vielä päässyt kunnolla asioista keskustelemaan mieheni kanssa. Jollain tasolla pelkään että mies saisi puhuttua mustan valkoiseksi, että jäisin johonkin epävarmaan tilaan enkä tietäisi enää että mikä on totta ja mikä ei. Vaikka selkeät todisteet on olemassa niin alkaisinkin niitä epäröidä ja vähätellä. Mies osaa hallita ja puhua.. Iästä sen verran että meillä on vielä yksi lapsistamme kotona, teini. Olen alle 50 vuotias. Murkku-ikä on pahimmillaan päällä. Erotilanne, muuttaminen, tekevät kaikkea muuta kuin hyvää nuorelle. Mutta pitäisikö sitä sitten itse vain sietää ja kestää olla saman katon alla miehen kanssa? Ei taida onnistua. Kiitos mukavista viesteistä. ap

Vierailija kirjoitti:

Yö meni hiukan paremmin vaikka olooni se ei vaikuttanut. En ole vielä päässyt kunnolla asioista keskustelemaan mieheni kanssa. Jollain tasolla pelkään että mies saisi puhuttua mustan valkoiseksi, että jäisin johonkin epävarmaan tilaan enkä tietäisi enää että mikä on totta ja mikä ei. Vaikka selkeät todisteet on olemassa niin alkaisinkin niitä epäröidä ja vähätellä. Mies osaa hallita ja puhua.. Iästä sen verran että meillä on vielä yksi lapsistamme kotona, teini. Olen alle 50 vuotias. Murkku-ikä on pahimmillaan päällä. Erotilanne, muuttaminen, tekevät kaikkea muuta kuin hyvää nuorelle. Mutta pitäisikö sitä sitten itse vain sietää ja kestää olla saman katon alla miehen kanssa? Ei taida onnistua. Kiitos mukavista viesteistä. ap

Voitko AP kertoa mitkä ne todisteet on niin yritämme tsempata sinua ja antaa vinkkejä. Meitä on täällä tosi monta kohtalontoveria. Minunkin ex- mies oli tosi dominoiva ja tokihan pettämiset olivat minun syytäni kun olin niin pska vaimo :D 

Vierailija kirjoitti:

Yö meni hiukan paremmin vaikka olooni se ei vaikuttanut. En ole vielä päässyt kunnolla asioista keskustelemaan mieheni kanssa. Jollain tasolla pelkään että mies saisi puhuttua mustan valkoiseksi, että jäisin johonkin epävarmaan tilaan enkä tietäisi enää että mikä on totta ja mikä ei. Vaikka selkeät todisteet on olemassa niin alkaisinkin niitä epäröidä ja vähätellä. Mies osaa hallita ja puhua.. Iästä sen verran että meillä on vielä yksi lapsistamme kotona, teini. Olen alle 50 vuotias. Murkku-ikä on pahimmillaan päällä. Erotilanne, muuttaminen, tekevät kaikkea muuta kuin hyvää nuorelle. Mutta pitäisikö sitä sitten itse vain sietää ja kestää olla saman katon alla miehen kanssa? Ei taida onnistua. Kiitos mukavista viesteistä. ap

Vaikea tilanne mutta mielestäni sinun pitää kyllä itsesi takia lähteä. Jäämällä näytät vain nuorelle että tuollainen käytös parisuhteessa on okei ja naista saa kohdella huonosti. Ei ole pakko muuttaa kauas, muuta niin lähelle että nuoren koulu ja kaveripiiri ei muutu.

Ensijärkytyksen jälkeen alat miettiä itsesi parasta, teet niitä asioita mistä sinulle tulee hyvä mieli. Itselläni oli sama tilanne. Mies petti toistuvasti ja minä sitten lopulta lähdin että voin säilyttää mielenterveyteni. En myöskään halunnut että poikani kasvavat perheessä missä pettäminen sallitaan.

Toipumiseen meni vuosia enkä vieläkään unohda noita tunteita. Miten kamalan julmia miehet voivatkaan olla. Paljon jaksamista ja voimia sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yö meni hiukan paremmin vaikka olooni se ei vaikuttanut. En ole vielä päässyt kunnolla asioista keskustelemaan mieheni kanssa. Jollain tasolla pelkään että mies saisi puhuttua mustan valkoiseksi, että jäisin johonkin epävarmaan tilaan enkä tietäisi enää että mikä on totta ja mikä ei. Vaikka selkeät todisteet on olemassa niin alkaisinkin niitä epäröidä ja vähätellä. Mies osaa hallita ja puhua.. Iästä sen verran että meillä on vielä yksi lapsistamme kotona, teini. Olen alle 50 vuotias. Murkku-ikä on pahimmillaan päällä. Erotilanne, muuttaminen, tekevät kaikkea muuta kuin hyvää nuorelle. Mutta pitäisikö sitä sitten itse vain sietää ja kestää olla saman katon alla miehen kanssa? Ei taida onnistua. Kiitos mukavista viesteistä. ap

Vaikea tilanne mutta mielestäni sinun pitää kyllä itsesi takia lähteä. Jäämällä näytät vain nuorelle että tuollainen käytös parisuhteessa on okei ja naista saa kohdella huonosti. Ei ole pakko muuttaa kauas, muuta niin lähelle että nuoren koulu ja kaveripiiri ei muutu.

Ensijärkytyksen jälkeen alat miettiä itsesi parasta, teet niitä asioita mistä sinulle tulee hyvä mieli. Itselläni oli sama tilanne. Mies petti toistuvasti ja minä sitten lopulta lähdin että voin säilyttää mielenterveyteni. En myöskään halunnut että poikani kasvavat perheessä missä pettäminen sallitaan.

Toipumiseen meni vuosia enkä vieläkään unohda noita tunteita. Miten kamalan julmia miehet voivatkaan olla. Paljon jaksamista ja voimia sinulle!

Voihan se mieskin pois muuttaa jos ero tulee. 

Vierailija kirjoitti:

Yö meni hiukan paremmin vaikka olooni se ei vaikuttanut. En ole vielä päässyt kunnolla asioista keskustelemaan mieheni kanssa. Jollain tasolla pelkään että mies saisi puhuttua mustan valkoiseksi, että jäisin johonkin epävarmaan tilaan enkä tietäisi enää että mikä on totta ja mikä ei. Vaikka selkeät todisteet on olemassa niin alkaisinkin niitä epäröidä ja vähätellä. Mies osaa hallita ja puhua.. Iästä sen verran että meillä on vielä yksi lapsistamme kotona, teini. Olen alle 50 vuotias. Murkku-ikä on pahimmillaan päällä. Erotilanne, muuttaminen, tekevät kaikkea muuta kuin hyvää nuorelle. Mutta pitäisikö sitä sitten itse vain sietää ja kestää olla saman katon alla miehen kanssa? Ei taida onnistua. Kiitos mukavista viesteistä. ap

Teini kyllä vaistoaa kireän ilmapiirin kotona, joten minä muuttaisin pois asap, sinulla pitäisi olla aikaa ja paikka miettiä asioita omassa rauhassa, kotona se tuskin onnistuu. Toinen seikka on, että sinun pitää pystyä näyttämään niin teinille kuin myös tulevalle exälle kuin itselle, että sinä pärjäät, teinit kantavat huolta vanhemmistaan vaikka eivät sitä kerro ääneen. Ero on katastrofi mutta se on myös uuden alku paremmalle elämälle. Olet viisaampi ja vahvempi tuleviin parisuhteisiin, usko tämän kokenutta.

Kyllä itsestään huolta pitäville, fiksuille ja mukaville viiskymppisille naisille ja miehille on seuraa tarjolla, ei siitä tarvitse olla huolissaan. Liikuntaa, harrastuksia, kulttuuria jne elämään ja kyllä sitä seuraa löytyy.

Sen sijaan läheisriippuvaisille reppanoille iästä riippumatta on aina vähän huonosti seuraa tarjolla. Pitää rakastaa itseään, jotta voi rakastaa muita ja myös vetää puoleensa muita ihmisiä. 

n50

Kerro nyt ap mistä tiedät että jotain on tapahtunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota nyt vaan ihan rauhallisesti. Hanki ulkopuolista keskusteluapua, jotta voit käydä tunteitasi läpi.

"Näyttäs siltä että mies on pettänyt. Ei vielä ole myöntänyt, ehkä ei koskaan kerro totuutta. Luottamus kuitenkin toiseen poissa kokonaan. Tuosta noin vain."

Miten se luottamus on noin vain hetkessä hävinnyt? Et ole osannut aiemmin epäillä yhtään mitään ja olet ajatellut, että teillä on kaikki hienosti. Olet luottanut häneen 30 vuotta ja nyt yhtäkkiä epäilet, ettei miehesi koskaan kerro sinulle totuutta... ikään kuin teillä ei olisi ollut minkäänlaista keskusteluyhteyttä. 

Kun yhteys katkeaa, niin se katkeaa. Tuttu ja turvallinen ihminen voi vaikuttaa vähän väsyneeltä ja etäiseltä, kunnes pam. Näin kävi meille kun mies stressaantui ja masentui.

Avaatko vähän, oliko väsymys ja etäisyys ennen pettämistä vai toisin päin, saitko selville?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä itsestään huolta pitäville, fiksuille ja mukaville viiskymppisille naisille ja miehille on seuraa tarjolla, ei siitä tarvitse olla huolissaan. Liikuntaa, harrastuksia, kulttuuria jne elämään ja kyllä sitä seuraa löytyy.

Sen sijaan läheisriippuvaisille reppanoille iästä riippumatta on aina vähän huonosti seuraa tarjolla. Pitää rakastaa itseään, jotta voi rakastaa muita ja myös vetää puoleensa muita ihmisiä. 

n50

Se on juuri näin

M50++