Ero taitaa olla tulossa, 30 vuotta oltu yhdessä

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa nämä anna anteeksi-tyypit. Niin raakaa pettämistä olen saanut todistaa, että ne tyttöystävät ja vaimot siinä rinnalla säälittävät ihan oikeasti..Että kaiken se kestää... Tietäsitte, mitä se mies tekee ja puhuu toisaalla.

Ääripää. Turha yleistää että KAIKKI miehet toimii noin. Minun exmieheni toimi ja sai molempien veljien hyväksynnän asialle. Niin. Sitä voi miettiä mikä diagnoosi saattaa olla auttamassa asiaa koska pystyi noin toimimaan.

Voitte vain kuvitella kuinka hyvät välit on veljiin tällä hetkellä. Sattuu meinaan 1000 kertaa enemmän kuin puolison epärehellisyys.

Järjestelmällistä jatkuvaa pettämistä ei pidä antaa anteeksi. Se on si ka maista.

Vierailija kirjoitti:

Anna miehelle anteeksi. Ei se sitä pahenna ihmisenä jos välillä haluaa vaihtelua. Niin oma mieskin teki ja jäi kiinni. Annoin anteeksi ja ollaan menossa pian kihloihin 😊❤️

No jo on surkeeta kun ei edes naimisissa vielä olla ja täytyy  jo vieraissa juosta?Mitähän tuostakin tulee myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Nyt semmonen juttu, että pahaltahan uskottomuus tuntuu kun mikäkin, mutta jos rupeatte eroamaan pettämisen takia, joudutte eroamaan monta kertaa elämänne aikana.

Ei ihmiset jaksa tehdä yhden saman ihmisen kanssa asioita koko loppuelämän ajan, tai ainakaan suurin osa ei jaksa. Ihmiset kaipaavat vaihtelua, varsinkin seksissä.

Mä olen eronnut monesta pitkästä parisuhteesta pettämisen takia enkä ole katunut. Eikä ole kenenkään pakko jaksaa mun kanssa yhtään mitään. Olen jo vuosikymmenen elänyt sinkkuna enkä edes kaipaa parisuhdetta kriiseineen ja ongelmineen. Eipä tarvitse koskaan enää tuntua pahalta jonkun häntäheikin takia.

Eikö kannattaisi yhdessä jutella asiasta,. Mikä on kummankin kanta asiaan? Ei pettäminenkään ole maailmanloppu, etenkin jos toinen sitä kovasti katuu, kun joutuu kohtaamaan sen, mitä siitä voi pahimmillaan seurata. Pitkä suhde osoittaa, että teillä on kuitenkin ollut hyvä elämä yhdessä, joten sitä ei kannata heittää pois tuosta vain. Itse asiassa, luulen että monikin on hairahtunut pitkässä suhteessa, mutta punnitrssaan asioita ja seurauksia, saattanut sitoutua entistäkin vahvemmin puolisoonsa ja yhteiseen elämään. Ja jos puolisosi haluaa erota, niin sitten ero varmaan on väistämätön. Puhukaa yhdessä siis, ihan rauhassa!

Varmasti tuntuu pahalta, ja saa tuntuakin. Ei ole mitään noloa pettyä mieheen, joka pettää. On eri asia jos suhteessa on avoimen suhteen säännöt, ja sivusuhteet yhteisestä päätöksestä sallittu.

Paljon voimia. Toivottavasti pystyt laittamaan itsesi nyt etusijalle. Ansaitset parempaa. Kuka tahansa ansaitsee parempaa kuin tulla petetyksi. Sinä selviät, vaikka nyt se pelottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä eroa. Ei tämä maailma ole mikään pyhimysten temmellyskenttä. Piispa Irja Askola sanoi kerran, että ”ei tarvitse olla hyvä ihminen,” riittää kun on ihminen. Anna anteeksi. Ja vahvistu itse. Vaadi miestäsi osallistumaan enemmin lasten ja kodin hoitoon.

Miksi ihmeessä roikkua tuollaisessa suhteessa? Mies selkeästi kyllästynyt aloittajaan.

Itse kysyisin, miksi olla parisuhteessa jossa voin huonosti?

Meillä on yksi elämä, miksi tuhlata sitä huonoon parisuhteeseen. Jos yhteistä tarinaa on 30v takana niin tuskin siihen mitään uutta enää löytyy. Toisin erota voisi myös ilman pettämistä, se on minusta äärimmäisen ruma tapa kertoa, että nyt riittää.

Minun ajatukset elämän uudelleen järjestämiseksi kohdalleen:

-tehdä se eropäätös ja eroprosessi käyntiin, päätöksen teko helpottaa

-oma asunto, ehkä se ei ihan ole koti vielä ensimmäisen iltana mutta oma tila helpottaa ja rauhoittaa

-ottaa oma elämä haltuun ja karsia kaikki häiriötekijät minimiin tai pois kokonaan

-olla itselle armollinen ja antaa aikaa, klisee mutta totta, sen huomaa myöhemmin

-tehdä surutyö rauhassa, itkeä-kuivata kyyneleet-nuola haavat-itkeä-kuivat kyyneleet- nuola haavat-jne,

tätä looppia niin pitkään että alkaa kylästyttämään, sitten se alkaa oikesti helpottamaan

-vertaistuki, jollekin saman kokeneelle olisi syytä puhua ja puhua kertoa oloansa, sekin helpottaa

-käydä töissä jotta olisi muutakin ajateltavaa kuin ero

-viimeinen mutta ei vähäisin, ei viinaa murheeseen, saattaa aihuettaa lisäongelmia ja viina kun ei ratkaisi ongelmaa, se on kuin korkki, tulee pinnalle aina uudesta.

Vierailija kirjoitti:

Omasta "eroshokkitapahtumasta" on nyt n. 8 kk ja eron vireillepanosta reilu puoli vuotta eli lopullista eroa juuri haettu.

Tänään oli ensimmäinen päivä, kun tuntui, että oma elämä pikkuhiljaa alkaa. Eli aika auttaa, oli kuinka kliseistä vain. Suruprosessi on käytävä läpi. Kohta on joulu ja varmasti kynnän itsekin vielä syvissä vesissä, mutta tiedän että elämä voittaa. Hyvä elämä.

Tutulta kuulostaa, suunnilleen saman kokenut sillä erotuksella, että avioerohakemus tuli vireille hyvin nopeasti ja heinäkuussa jo eroa haettiin lopullisesti. Vielä ei siis olla oltu vuottakaan erossa ja sitä ennen yli 25 vuotta yhdessä ja melkein 20 vuotta naimisissa.

Itse olen vielä vähän välitilassa, odotan muuttoa uuteen omaan asuntoon (nyt vuokralla) ja jotenkin henkisesti olen ajatellut, että uusi elämäni varsinaisesti alkaa vasta, kun pääsen asettumaan aloilleni ei-väliaikaiseen asuntoon. Exän kanssa en ole puhunut aikoihin, minulla ei ole hänelle asiaa. Lapsikin on onneksi niin iso jo (täysi-ikää lähestyvä), että hoitaa omat suhteensa isäänsä itsenäisesti. Kuitenkin samoissa paikoissa pyöritään vähän väliä lapsen urheiluharrastuksen takia, mutta etäällä toisistamme. Ei tee mieli kaveerata...

Silti olen sitä mieltä, että vaikka ero olikin miehen päätös, tämä oli loppujen lopuksi hyvä päätös. Ainakin itse tunnen eläväni nyt paremmin, vaikka vielä vähän välitilassa olenkin ja vaikka olenkin pääasiassa yksinäni. Kaveritkin kun ovat jääneet jonnekin ruuhkavuosien jalkoihin pääasiassa. Kunhan pari kuukautta menee, niin sitten ehkä menee jo astetta vielä paremmin.

Ehkä pitäisi myös miettiä miksi mies on pettänyt. Onko hänelle vuosiin osoitettu että välität hänestä ja hän sinulle tärkeä. Myös seksi on miehelle muutakin kuin kassien tyhjennys. Hyvässä suhteessa kun ei tee mieli muita.

Ja loppujen lopuksi aloittajan tilanne on se, ettei hän ole vielä edes varma, onko tullut petetyksi, aavistelee vain. Olisko hetki seisahtaa asian äärelle, ja ottaa asia keskusteluun, eikä tehdä päätöksiä mutu- pohjalta. Luulisi, että jos on kestetty yhdessä 30vuotta, vaikeistakin asioista puhuminen sujuisi. Vaikka ero tulisikin, olisi kuitenkin yrittänyt saada selvän, miksi niin kävi.

Vierailija kirjoitti:

Syytä erotakin jos noin pienestä menee herne nenuun. 30 v samaa piparia alkaa maistua ihan pahalle, jos ei halua lähteä uuden mukaan niin ole tyytyväinen ja pidä suusi kiinni. Jos haluaa lähteä, on se hänen valintansa, eikä kuulu sinulle. Avioliitto ei ole vankila, eikä toista voi omistaa.

Naurettavaa.

Jos haluat olla villi ja vapaa, etkä halua toiseen julkisesti ja juridisesti sitoutua, niin ÄLÄ MENE NAIMISIIN!

Näin yksinkertaista se on! Jos et halua tulla omistetuksi, älä sitoudu!

Kyrsivät nämä kakkunsa syöjät ja säästäjät, jotka haluavat kaikki avioliiton edut ja teeskennellä normaalia, mutta eivät olisi valmiita mihinkään sitoutumisen vaatimaan vastuuseen.

Älä eroa kun taidat olla jo iältäsi 50+. Itse erosin 54-vuotiaana mieheni pettämisen vuoksi ja se oli virhe. Tajusin jonkin ajan kuluttua että en löydä ketään rinnalleni. Yritin lämmitellä exää uudrlleen ja olisin ollut valmis antamaan kaiken anterksi, mutta herralla oli muita suunnitelmia. Tämä on ollut elämäni raskain 9-kuukautta 😔

Vierailija kirjoitti:

Älä eroa kun taidat olla jo iältäsi 50+. Itse erosin 54-vuotiaana mieheni pettämisen vuoksi ja se oli virhe. Tajusin jonkin ajan kuluttua että en löydä ketään rinnalleni. Yritin lämmitellä exää uudrlleen ja olisin ollut valmis antamaan kaiken anterksi, mutta herralla oli muita suunnitelmia. Tämä on ollut elämäni raskain 9-kuukautta 😔

Täällä toisin, erosin n.45v, noin 15v sitten meillä rva pettämisen jälkeen ja elämäni paras päätös, turhaan yritettiin sinnitellä, ei siitä mitään tullut.

Vierailija kirjoitti:

Älä eroa kun taidat olla jo iältäsi 50+. Itse erosin 54-vuotiaana mieheni pettämisen vuoksi ja se oli virhe. Tajusin jonkin ajan kuluttua että en löydä ketään rinnalleni. Yritin lämmitellä exää uudrlleen ja olisin ollut valmis antamaan kaiken anterksi, mutta herralla oli muita suunnitelmia. Tämä on ollut elämäni raskain 9-kuukautta 😔

Miksi olisit halunnut hypätä heti uuteen suhteeseen? Erostasi on vasta vähän aikaa etkä sinä mikään vanha ole.

Eikö tuossa ala olla jo yhdelle liitolle riittävästi mittaa? Katso peiliin. Siellä syy miksi mies pettää.

Vierailija kirjoitti:

Älä suhtaudu niin tiukkapipoisesti. 30v suhteessa hairahtuu moni. Se on elämää. Jos teillä hyvä suhde ollut niin ei sitä kannata pois heittää. Ellei sitten mies halua erota ja lähteä uuden matkaan.

Kyllä kai sulla todisteet pitää olla miehen petturuudesta. Lyöt ne pöytään ja sanot laittavasti eropaperit vetämään. Jos pettää kerran, pettää (tai on pettänyt) toisenkin kerran. Itse en petturia katselisi, vaan ero siitä tulisi. 

Mitä mahtaa tarkoittaa tuo kommentti, että "jos mies haluaa jatkaa"? Mitä väliä sillä on, jos mies on pettänyt. Naisen päätös on nyt kyseessä. Mieshän mielellään varmaan jatkaisi entiseen malliin... Mies ei uskalla erota, kun ei ole varma saako vanhoilla päivillään enää uutta naista, ja kuka sitten hoitaa huushollin, pesee pyykin, laittaa ruuan, siivoaa jne. jne. Miehellä "pitää" huollon pelata, jotta voi sitten hyppiä vieraissa.

Vierailija kirjoitti:

Älä eroa kun taidat olla jo iältäsi 50+. Itse erosin 54-vuotiaana mieheni pettämisen vuoksi ja se oli virhe. Tajusin jonkin ajan kuluttua että en löydä ketään rinnalleni. Yritin lämmitellä exää uudrlleen ja olisin ollut valmis antamaan kaiken anterksi, mutta herralla oli muita suunnitelmia. Tämä on ollut elämäni raskain 9-kuukautta 😔

Se, että sinä olet jäänyt tuleen makaamaan ja suostuisit mihin tahansa pompotteluun läheisriippuvuutesi takia, ei tarkoita, että ap olisi onnellinen samanlaisesta kohtelusta. Yök, kun olet säälittävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä eroa kun taidat olla jo iältäsi 50+. Itse erosin 54-vuotiaana mieheni pettämisen vuoksi ja se oli virhe. Tajusin jonkin ajan kuluttua että en löydä ketään rinnalleni. Yritin lämmitellä exää uudrlleen ja olisin ollut valmis antamaan kaiken anterksi, mutta herralla oli muita suunnitelmia. Tämä on ollut elämäni raskain 9-kuukautta 😔

Miksi olisit halunnut hypätä heti uuteen suhteeseen? Erostasi on vasta vähän aikaa etkä sinä mikään vanha ole.

+50 ikäinen nainen ja työ- ja parisuhdemarkkinoiden jätettä. Jokainen työnantaja ja sekä vamhemmat että samanikäiset miehet tahtovat puoket nuorempia naisia.

Pojat on poikia. Muista se aina. Ei sillä ole niin paljon merkitystä jos kokeilunhaluisena haluaa seikkailla. Kaikkihan me mielikuvissamme seikkailemme ja kokeilemme asioita. Toiset vai uskaltavat kokeilla sen aivan käytännön tasolla. Unohtakaa asia ja painakaa villaisella. Tuossa iässä ei kannata enäö turhan pienestä tehdä äkkipikaisia päätöksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä eroa kun taidat olla jo iältäsi 50+. Itse erosin 54-vuotiaana mieheni pettämisen vuoksi ja se oli virhe. Tajusin jonkin ajan kuluttua että en löydä ketään rinnalleni. Yritin lämmitellä exää uudrlleen ja olisin ollut valmis antamaan kaiken anterksi, mutta herralla oli muita suunnitelmia. Tämä on ollut elämäni raskain 9-kuukautta 😔

Miksi olisit halunnut hypätä heti uuteen suhteeseen? Erostasi on vasta vähän aikaa etkä sinä mikään vanha ole.

+50 ikäinen nainen ja työ- ja parisuhdemarkkinoiden jätettä. Jokainen työnantaja ja sekä vamhemmat että samanikäiset miehet tahtovat puoket nuorempia naisia.

Ja sitten saatiinkin naisvihaaja ketjuun kertomaan naisille, ettei yli 50-vuotias nainen muka kelpaa kenellekään :D Kaikki tuntemani viisikymppisinä eronneet naiset ovat löytäneet helposti uuden miehen, jos sellaisen ovat halunneet.

Ero vireille vaan nopsaan.