Saanko ehdottaa tapaamista ystävyysmielessä varatulle miehelle?

Siis jos pettäminen ja varattujen viekottelu on väärin ja tuomittavaa niin miks pitää erikseen kysellä ystävyys/kaveri mielessä tapaamista varatulta? Mikä siinä sit olis niin väärin? Ota miehen eukosta sit vaikka selvää onko kovinki mustis että kannattaako.

Mun miehenki naispuolinen työkaveri oikee tekstas mulle että "saako miehesi keskustella kanssani töissä työkavereina" ja mies aneli että "pliis anna nyt rakas oot se mun oikee <3"

ÖÖ EI!

Pakko kysyä, että ketä varten me täällä elämme? Joidenkin miesten mustasukkaisten vaimojen takia rajoitamme omaa elämäämme? Miksi? Ettei vaimoille tulisi paha mieli? Minä en tunne miehen vaimoa, mieheen olen hieman tutustunut ja haluan tutustua enemmänkin, kun on niin huippu. Ja jos se suhde oikeasti etenee ystävyydestä eteenpäin, niin eikö se vain kerro sitä, että jokin on ollut omassa suhteessani ja myös sen miehen suhteessa pielessä? Ehkä me olemmekin kenties toisillemme ne oikeat, jos suhteemme etenisikin ystävyydestä? Olisiko se niin kamalaa, jos kumpikin tulisi sen jälkeen onnelliseksi? Enkä tarkoita mitään salasuhdetta, itselläni on sen verran selkärankaa etten siihen alkaisi, mutta jos oma suhteeni ajautuisi umpikujaan niin uskaltaisin kyllä ottaa eron. Ja sen jälkeen voisin ihan hyvillä mielin katsoa, tuleeko tämän miehen ja mun suhteesta mitään, sillä edellytyksellä tietenkin että mies haluaisi samaa ja olisi valmis eroamaan ENNEN romanttisia juttuja omasta vaimostaan.

Jokainen elää ennen kaikkea omaa elämäänsä, sen saa tehdä joskus myös itsekkäästi.

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 14:15"]Hengenheimolaisuus on todella harvinaista ja hienoa, kun osuu kohdalle. Miten sen nyt vasta olet huomannut, etkä silloin 10v sitten? Heräistko yks aamu huomaamaan, et hei toi jeppe on mun hengenheimolainen, jonka määrä on olla mun bestits forevä?? Sillä perusteella, et olette joskus ohimennen juhlissa jutelleet...vähän outoa.
[/quote]

En. En myöskään ole viesteissäni antanut niin ymmärtää.
ap

Vuosien varrella olen monesti koettanut olla jonkun miehen kanssa vain ystävä. Ei siis seurustelun jälkeen, vaan on tutustuttu kaverina ja sitten ehkä myös ystävystytty. Poikkeuksetta nämä tilanteet ovat aina lopulta päätyneet siihen, että mies tunnustaa ihastuksensa. Eikä tämä johdu siitä, että minä olisin vaan niin "ihmeellisen ihana", vaan siitä, että miehet tuntuvat liian usein tulkitsevan emotionaalisen läheisyyden romanttiseksi. Ts. naiset oppivat jo tyttöinä ystävyyssuhteissaan intiimeistä asioista ja henkilökohtaisista tunteista puhumisen ja toisesta välittämisen ja siihen liittyvät pienet teot ja eleet - ilman, että niissä on muuta kuin puhtaan ystävyyden merkitystä. Väitän, että miehille tämä on omissa ystävyyssuhteissa vieraampaa ja siksi tulkitsevat naisen ystävyydenosoituksia vähitellen romanttisena lähentymisenä. Samaten esim. avoimuus itsestä puhuessa johtaa samaan tulkintavirheeseen. (Tästä on tuore esimerkki ystävälläni, joka on kova "höpöttelemään".) Tämä on kurjaa, koska olisi hienoa että olisi enemmän ystäviä, jotka ovat eri sukupuolta. Ja haluaisin feministinä niin ajatella, että naiset ja miehet ovat tässä pohjimmiltaan samanlaisia järkeviä olentoja, mutta kaikki omat ja ystävien kokemukset viittaavat muuhun. Ja SIKSI pidän tätä lähtökohtaisesti huonona ideana.

107! Paitsi että minä en kyllä mitenkään näe itseäni ihastumassa tähän mieheen.
ap

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 02:36"]

Joo en kyllä ymmärrä miten nyt kymmenen vuoden jälkeen voi yhtäkkiä tulla mieleen että "olipas sillä opiskelukaverilla kiva mies" ja ottaa siihen yhteyttä... Kuulostaa jopa pelottavalta.

[/quote]Noh, luokkakokouksessa huomasin että oli mukava vaihtaa ajatuksia sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa ei juuti kouluaikana ollut tekemisissä mutta joita pidin kyllä mukavina ihmisinä. Eli kun aikaa kuluu, saattavat tilanteet muuttua ja karttuneesta elämänkokemuksesta ja niiden vaihtamisista voi olla hyötyä puolin ja toisin. Miehenä sanon että kyllä kannattaa. Voi olla, että mies voi käsittää väärin ja voi tulla kiusallinen tilanne ekan 5 tapaamisen aikana mutta näistä tilanteista päästaan puhumalla ohi ja samalle aaltopituudelle (=ei-romanttiselle) kun yhteinen tahto löytyy. Eli vastaus on KYLLÄ.

M40

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 14:32"]

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 02:36"]

Joo en kyllä ymmärrä miten nyt kymmenen vuoden jälkeen voi yhtäkkiä tulla mieleen että "olipas sillä opiskelukaverilla kiva mies" ja ottaa siihen yhteyttä... Kuulostaa jopa pelottavalta.

[/quote]Noh, luokkakokouksessa huomasin että oli mukava vaihtaa ajatuksia sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa ei juuti kouluaikana ollut tekemisissä mutta joita pidin kyllä mukavina ihmisinä. Eli kun aikaa kuluu, saattavat tilanteet muuttua ja karttuneesta elämänkokemuksesta ja niiden vaihtamisista voi olla hyötyä puolin ja toisin. Miehenä sanon että kyllä kannattaa. Voi olla, että mies voi käsittää väärin ja voi tulla kiusallinen tilanne ekan 5 tapaamisen aikana mutta näistä tilanteista päästaan puhumalla ohi ja samalle aaltopituudelle (=ei-romanttiselle) kun yhteinen tahto löytyy. Eli vastaus on KYLLÄ.

M40

[/quote]

...ja kuinka ollakaan vastaaja on mies. Edelleen sanon, että miehelle ystävyys naisen kanssa on erilaista kuin ystävyys miehen kanssa. (Toki poikkeuksiakin varmaan on, mutta pääasiassa näin.) Ja juuri tästä erilaisuudesta johtuen, mies alkaa tulkita "ystävyyseleitä" väärin ja ihastuu. Ja lisäksi - ja tämä on tärkeää- väistämättä syntyy vertailua ihanan naisYSTÄVÄN (joka ei vaadi mitään, tarjoaa vain kuuntelevat korvat ja empatiaa) ja kotona nalkuttavan puolison välille. Jatkon arvaatte. I rest my case.

Mun mielestä pysy erossa, älä ole itsekäs aiheuttamalla miehelle ja hänen naiselleen riitaa sen vuoksi kun mies kiltteyttään olisi sun kans tekemisissä. Miehelle loppujen lopuks oma vaimo on se ykkönen ja sen jälkeen ystävät, ymmärrä se.
Ja ei mun mielestä ole reilua että kutsusi koskee vain miestä, ymmärrän tässä vaiheessa et vaimolla / naisella on paljonkin vastaa ko. tapaamista. Jos olet viattomissa aikeissa, niin teidän on tavattava porukalla aluksi eli nainen myös mukaan ja voittaa hänen epäluulot ja sitä kautta luottamuksen/hyväksynnän sun ja miehen ystävyydelle.
Olet täysin hakoteillä tai tavattoman itsekäs jos pokkana kutsut vain mieheen syömään, drinkille jne.

Heippa,
Ystäviä ei koskaan voi olla liikaa, mutta itse en ole oikein koskaan ymmärtänyt sen päälle, että esim tässä tapauksessa tuo miehen nainen varmaankin pahoittaisi mielensä. Jotenkin vaikuttaa huomion hakemiselta miespuoliselta ystävältä.
En usko, että tarinassa on mitään taka-ajatuksia, enkä pidä mustatukkaisuudesta tai takertumisesta parisuhteessa. Itselläni on kuitenkin tarpeeksi ystäviä, ettei ole pakonomaiata tarvetta ystävystyä sellaisten ihmisten kanssa, joista parisuhteen toinen osapuoli voisi pahoittaa mielensä. Eikä tällaisissa tilanteissa ole mielestä kysymys rajoista ym.
Kyllä, tasapainoisessa ja "normaalissa" parisuhteessa osapuolilla on omat ystävänsä, mutta kuten mainitsin, ei minulla ole tarvetta pakottaa tämänkaltaisia ystävyyssuhteita elämääni. Uusia mielenkiintoisia ihmisiä tapaa "luonnollisestikin".
Minun mielipiteeni. :)

Noin ei toimi kun itsekäs paska. Ei mulla muuta...

Mitä lisäarvoa toisi ystävyys sinuun miehelle ? Miksi varatun miehen kannattaisi alkaa tapailemaan sinua,varsinkin jos et ole väleissä hänen vaimon kanssa ?

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 15:56"]Mitä lisäarvoa toisi ystävyys sinuun miehelle ? Miksi varatun miehen kannattaisi alkaa tapailemaan sinua,varsinkin jos et ole väleissä hänen vaimon kanssa ?
[/quote]

Ystäviä ei ole koskaan liikaa, eikä minulla niitä niin hirveästi olekaan. On kyllä. Miehen kannattaisi tavata minua, jos hän haluaisi jatkaa hauskoja juttuhetkiä. En ole vaimon kanssa tekemisissä, väleissä sinänsä kylläkin.
ap

Harmi. Taidan sitten jättää ottamatta yhteyttä. Olisi se mieskin saanut kivan kaverin, mutta ei kaveruudesta saa koitua mitään harmia kenellekään.
ap

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 16:59"]Miksi tätä ystävyysasiaa täytyy täällä kysellä? Mietit sitä, onko soveliasta ehdottaa ystävyyttä varatun miehen kanssa. Ota nyt hyvä ihminen selvää, mitä mieltä ex-ystäväsi, eli vaimo on. Jos ei pidä ajatuksesta, niin se on sitten siinä. Jos taas mies haluaisi ystävystyä, niin ymmärrettävästi kodin ilmapiiri viilenee aika lailla, jos alkaa esim. syytellä vaimoaan vainoharhaisuudesta. Nyt ei ole sinusta kyse, eikä siitä onko joku hullun tavalla mustasukkainen, vaan pariskunnan keskinäisestä suhteesta. Tässä on nyt aika iso mahdollisuus aiheuttaa kitkaa näiden kahden välille.
[/quote]

No en kyllä ala kysellä vaimolta saako sen mies tavata minua. Ihan kuin lapsi kysyisi kaverin äidiltä, saako kaveri tulla leikkimään. Pariskunta selvittäköön keskenään, mikä heille on ok. Minulle kelpaisi mikä tahansa vastaus. Tosin en nyt tiedä näiden viestien jälkeen, otanko mitään yhteyttä. Ehkä teen sen niin, että asia jää miehen varaan. Ehkä en tee mitään. Harmi, koska hän olisi kiva kaveri ja tykkää kyllä jutella minun kanssani.
ap

Rehellisyyden nimissä. En tykkäisi jos miehelleni tulisi yht äkkiä kahvi kutsu joltain naiselta. Miettisin väkisinkin että mikähän homman juju on.

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 14:45"]Noin ei toimi kun itsekäs paska. Ei mulla muuta...
[/quote]

Mikä tossa on itsekästä? Mitä ap haluaa itselle joka on toisilta pois?

Miksi tätä ystävyysasiaa täytyy täällä kysellä? Mietit sitä, onko soveliasta ehdottaa ystävyyttä varatun miehen kanssa. Ota nyt hyvä ihminen selvää, mitä mieltä ex-ystäväsi, eli vaimo on. Jos ei pidä ajatuksesta, niin se on sitten siinä. Jos taas mies haluaisi ystävystyä, niin ymmärrettävästi kodin ilmapiiri viilenee aika lailla, jos alkaa esim. syytellä vaimoaan vainoharhaisuudesta. Nyt ei ole sinusta kyse, eikä siitä onko joku hullun tavalla mustasukkainen, vaan pariskunnan keskinäisestä suhteesta. Tässä on nyt aika iso mahdollisuus aiheuttaa kitkaa näiden kahden välille.