Lue keskustelun säännöt.
Vihaan mieheni koiraa
Provosoiva otsikko, koska toivon mielipiteitä, kritisoidakin saa.
Ollaan oltu yhdessä seitsemän vuotta, asuttu yhdessä siitä suunnilleen puolet. Olen aina tykännyt koirista todella paljon, vaikka omaa minulla ei ole ollut kuin ihan pienenä lapsena meillä oli koira. Siksi minusta oli aluksi kivaa että tapasin koirallisen miehen. Ja rakkauden alkuhuumassa kaikki oli ihanaa eikä mikään (koirassakaan) ärsyttänyt. Olen myös todella joustava luonne, joten sopeuduin koiraan liittyviin asioihin helposti.
Mutta nyt tässä vuosien varrella on koira-asiat ruvenneet ärsyttämään todella pahasti. Jopa niin että tunnen usein vihaavani miehen koiraa. Koira estää meiltä kaiken mukavan elämän. Mihinkään ei voida koskaan lomalla matkustaa, koska miehen mielestä koiraa ei voi laittaa koskaan koirahotelliin ja tutuista kukaan ei suostu ottamaan isoa koiraa hoitoon. Koiraa ei myöskään voi ottaa matkalle mukaan, koska se ei pysty olemaan junassa eikä tietenkään lentokoneessa, autoilulomat omalla autolla ei käy koska koiraa ei voi jättää yhtään autoon jos itse menisi syömään tai nähtävyyksiin, sitä ei voi jättää vuokramökkiin koska se repii sisustuksen rikki jne. Kotona ei voida olla koskaan pidempään pois kun aina on kiire koriin pissattamaan koira. Koira sanelee ja määrää meidän koko elämän niin että kökötetään vain kotona. Välillä se haukkuu öisin niin että en saa nukuttua. Vihaan sitä. Mietin eroa vaikka miestäni rakastan, koirasta luopuminen ei kuulemma tule kuuloonkaan.
Kommentit (400)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä satutäti taas selittää? Ei mikään koira ole noin vaativa. Taitaa olla tekosyy sulle nyt päästä eroon miehestä, johon olet kyllästynyt.
Ei ole edes vaativimmasta päästä. Veljeni edesmennyttä koiraa ei voinut jättää iltaisin yksin edes tunniksi tai se pisti irtaimiston uuteen uskoon.
Koira on minusta huonosti kasvatettu, jos ei voi sietää muita ulkoiluttajia tai pistää paikat säpäleiksi.
Koira tekee kuten haluaa, jos sitä ei kouluta - koirat pitää kouluttaa aina.
Tämä sama periaate pätee sitten niihin omiin lapsiinkin - jos ei osaa koiraa kouluttaa, ei kannata lapsia hankkia. Koiran koulutus ei eroa juurikaan lasten kasvatuksesta, koska aikuinen kertoo, miten asiat on.
Miettisin siis tarkkaan, onko suhteessa tulevaisuutta, jos itse haluaisi lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ap, voin samaistua, vaikka meillä tilanne ei olekaan noin paha. Meillä myös miehen koira, joka ei osaa kävellä hihnassa, hajottaa paikkoja yksin jäädessään, räyhää vastaantuleville koirille jne.
Ärsyttävintä on, kun itse alkaa vältellä ulos lähtemistä, kun koiran yksin jättäminen stressaa.
Onneksi on kuitenkin vakituinen hoitopaikka, niin pääsemme sentään matkustamaan.
Itse yritän lohduttautuq sillä, että tämä ei ole ikuista. Olen koiraihminen, mutta uutta koiraa ei ole kyllä heti tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä satutäti taas selittää? Ei mikään koira ole noin vaativa. Taitaa olla tekosyy sulle nyt päästä eroon miehestä, johon olet kyllästynyt.
Ei ole edes vaativimmasta päästä. Veljeni edesmennyttä koiraa ei voinut jättää iltaisin yksin edes tunniksi tai se pisti irtaimiston uuteen uskoon.
Koira on minusta huonosti kasvatettu, jos ei voi sietää muita ulkoiluttajia tai pistää paikat säpäleiksi.
Koira tekee kuten haluaa, jos sitä ei kouluta - koirat pitää kouluttaa aina.
Tämä sama periaate pätee sitten niihin omiin lapsiinkin - jos ei osaa koiraa kouluttaa, ei kannata lapsia hankkia. Koiran koulutus ei eroa juurikaan lasten kasvatuksesta, koska aikuinen kertoo, miten asiat on.
Miettisin siis tarkkaan, onko suhteessa tulevaisuutta, jos itse haluaisi lapsia.
Mä oon usein ihmetellyt, miksi kukaan haluaa pitää kotonaan eläintä, joka pistää kämpän remonttiin tämän tästä. Miten on edes varaa? Vai hakeeko jengi 20€ sohvia kirppikseltä? Ei haittaa vaikka olisi luteita bonuksena, ei ne ehdi levitä, kun Rekku pistää sen kuitenkin palasiksi?
Tuo ulkoilutusjuttu on sitten paljon vakavampi ongelma. Vähintään kuonokoppa, ettei pure ketään.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä tilanne on juuri päinvastoin, eli sinkkunaisella on eläintarha, jonka kanssa miehen pitäisi sitten elää. Kerran eräs kaksi kissaa omistava nainen halusi ruveta seurustelemaan kanssani, vaikka olen kissoille allerginen. Sanoin, että voidaan seurustella, mutta joudutaan asumaan tilanteen takia eri osoitteissa. No, tämä kävi naiselle ensialkuun. Sitten jossain vaiheessa rupesi valittamaan, että meidän homma ei tunnu vakavalta kun asutaan erillään. Meuhkasi tilanteesta koko ajan ja lopulta totesin, että en jaksa tätä sirkusta enää. Tiesit alunpitäen, että mikä on pakonsanelemana homman nimi ja minä voisin edelleen olla kanssasi, kunhan vain asutaan eri osoitteissa. Ei kelvannut ja syytti minua, etten ole ollut suhteessamme mukana alunpitäenkään tosissani.
Tällä sinkkunaisella on kaksi koiraa. Ja ihan ehdottomasti en halua asua kenenkään kanssa, eikä se johdu koirista. Oma tupa, omat rahat ja omat tavat.
Tosin en myöskään seurustelisi miehen kanssa, joka käyttäisi vinoilevaa eläintarha-nimittelyä minulle rakkaasta ja tärkeästä asiasta. Tuo asenne kertoo kunnioituksen puutteesta ja se on kaikkein isoin turn off.
Miksi ihmeessä eläinrakkaat ja ei niin eläinrakkaat ihmiset yrittävät pariutua keskenään? Mikä järki, kun nämä kaksi maailmaa ei koskaan kuitenkaan kohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päästä "vahingoss" ulos karkuun se ja toivo että menis hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä tilanne on juuri päinvastoin, eli sinkkunaisella on eläintarha, jonka kanssa miehen pitäisi sitten elää. Kerran eräs kaksi kissaa omistava nainen halusi ruveta seurustelemaan kanssani, vaikka olen kissoille allerginen. Sanoin, että voidaan seurustella, mutta joudutaan asumaan tilanteen takia eri osoitteissa. No, tämä kävi naiselle ensialkuun. Sitten jossain vaiheessa rupesi valittamaan, että meidän homma ei tunnu vakavalta kun asutaan erillään. Meuhkasi tilanteesta koko ajan ja lopulta totesin, että en jaksa tätä sirkusta enää. Tiesit alunpitäen, että mikä on pakonsanelemana homman nimi ja minä voisin edelleen olla kanssasi, kunhan vain asutaan eri osoitteissa. Ei kelvannut ja syytti minua, etten ole ollut suhteessamme mukana alunpitäenkään tosissani.
Tällä sinkkunaisella on kaksi koiraa. Ja ihan ehdottomasti en halua asua kenenkään kanssa, eikä se johdu koirista. Oma tupa, omat rahat ja omat tavat.
Tosin en myöskään seurustelisi miehen kanssa, joka käyttäisi vinoilevaa eläintarha-nimittelyä minulle rakkaasta ja tärkeästä asiasta. Tuo asenne kertoo kunnioituksen puutteesta ja se on kaikkein isoin turn off.
Miksi ihmeessä eläinrakkaat ja ei niin eläinrakkaat ihmiset yrittävät pariutua keskenään? Mikä järki, kun nämä kaksi maailmaa ei koskaan kuitenkaan kohtaa.
Aphan on eläinrakas, samoin olen itse. Kommentoin muutama viesti sitten elämää hankalan koiran kanssa.
Jos miehen (tai puolison) mukana tulee lemmikki, siihen ei aina muodostu yhtä läheistä suhdetta kuin omaan tai yhdessä hankittuun. Ja jos kyseessä sattuu olemaan ongelmatapaus, ne ongelmat ehkä näkee paremmin kuin alkuperäinen omistaja.
Vierailija kirjoitti:
Itse vihaan eläinten vihaajia ja varsinkin koirien.
Ovat tunnevammaisia eivätkä koe myöskään sympatiaa muita ihmisiä kohtaan.🐕
Höpsistä, minä vihaan koiria, mutta tunnen suurta sympatiaa muita ihmisiä, jopa sinua kohtaan. Pus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä vihasin koirani emäntää..sai mennä, koira jäi
[/quote]
lapset tekee idioottivalintoja läpi elämän kun koira on uskollinen ja sama loppuun asti..[/quote]
Koiran uskollisuus on täyttä skeidaa! Koira ei pärjää ilman ihmistä! Sen on pakko olla "uskollinen" oman persiinsä suojelemiseksi. Kaikki koirahysteerikot ovat itsekeskeisiä psykopaatteja jotka tarvitsevat jonkun alemman elämänmuodon näennäistä palvontaa ja ihailua jatkuvasti osakseen.
Koira on oppinut vuosituhansien aikana manipuloimaan ihmistä saadakseen ruokaa ja suojaa. Koira ei osaa rakastaa eikä tuntea empatiaa. Sillä ei ole yksinkertaisesti riittävän suurta etuaivolohkoa tähän.
Lapsi taas on ihminen. Kykenevä idioottivalintoihin, kyllä, mutta myös suuriin saavutuksiin, luovuuteen, unelmiin ja ennen kaikkea pyyteettömään rakkauteen.
Ja mitä kertoo koirista se, että ne alkavat aina syömään kuollutta (joskus jopa halvaantunutta) omistajaansa? Tai se, että perheen koira tappaa mustasukkaisuuden puuskassa vastasyntyneen vauvan joka saa enemmän huomiota kuin koira? Ei kamalasti kuulosta olennolta joka rakastaa sinua ehdoitta.
Tai jos olisit nääntymässä nälkään koirasi kanssa ja löytäisitte ruokaa. Koira kyllä söisi tyytyväisenä kaiken eikä jättäisi sinulle murustakaan. Päin vastoin saattaisit tulla purruksi jos menisit nälkäisen koiran ja ruoan väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koiran kanssa matkustaminen on kivaa kun vaan uskaltaa lähteä. Ei koirakaan halua aina kököttää kotona neljän seinän sisällä se varmasti nauttisi myös uusista paikoista ja hajuista ja kokemuksista.
Musta tuntuu että ap:n mies ei vaan itse halua matkustaa tai tehdä mitään ja käyttää koiraa tekosyynä. Olen yhteen vastaavaan törmännyt ja kotihiiri on aina kotihiiri. Laita mies vaihtoon jos haluat matkustaa asia ei muutu vaikka koiraa ei olisi.
Totuus joskus sattuu mutta mitään uutta ei saa ellei jostain luovu.
Sur pitäis laittaa koirahotelliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tummaa suklaata ei kannata levytolkulla syöttää koirille vaikka ne siitä tykkääkin.
Vihaat miestäsi on psykoanalyysin tulos.
Vierailija kirjoitti:
Ihan mies, kun pitää noin hyvää huolta koirastaan.
Ei ole kouluttanut koiraa. Tosi ihana mies.
Vierailija kirjoitti:
Mikä satutäti taas selittää? Ei mikään koira ole noin vaativa. Taitaa olla tekosyy sulle nyt päästä eroon miehestä, johon olet kyllästynyt.
Kyllä voi olla. Tutullani oli koira, jota ei kerta kaikkiaan voinut jättää yksin kotiin, koska tuhosi kaiken ja söi sopimattomia asioita. Tämä ihminen onneksi teki töitä enimmäkseen kotoa käsin ja sai viedä koiran vanhemmilleen tarvittaessa. Hänellä oli kyllä kokemusta koirista, mutta tämä koira sattui olemaan poikkeuksellisen hankala tapaus. Itse arvostan sitä, että ihmiset hoitavat lemmikkinsä loppuun asti, vaikka se osoittautuisikin vaikeaksi. Olen onneksi itse kissaihmisiä, ja mietin muutenkin pitkään yhtään minkään lemmikin ottamista.
Vierailija kirjoitti:
Tummaa suklaata ei kannata levytolkulla syöttää koirille vaikka ne siitä tykkääkin.
Riippuu, mihin on pyrkimässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä tilanne on juuri päinvastoin, eli sinkkunaisella on eläintarha, jonka kanssa miehen pitäisi sitten elää. Kerran eräs kaksi kissaa omistava nainen halusi ruveta seurustelemaan kanssani, vaikka olen kissoille allerginen. Sanoin, että voidaan seurustella, mutta joudutaan asumaan tilanteen takia eri osoitteissa. No, tämä kävi naiselle ensialkuun. Sitten jossain vaiheessa rupesi valittamaan, että meidän homma ei tunnu vakavalta kun asutaan erillään. Meuhkasi tilanteesta koko ajan ja lopulta totesin, että en jaksa tätä sirkusta enää. Tiesit alunpitäen, että mikä on pakonsanelemana homman nimi ja minä voisin edelleen olla kanssasi, kunhan vain asutaan eri osoitteissa. Ei kelvannut ja syytti minua, etten ole ollut suhteessamme mukana alunpitäenkään tosissani.
Tällä sinkkunaisella on kaksi koiraa. Ja ihan ehdottomasti en halua asua kenenkään kanssa, eikä se johdu koirista. Oma tupa, omat rahat ja omat tavat.
Tosin en myöskään seurustelisi miehen kanssa, joka käyttäisi vinoilevaa eläintarha-nimittelyä minulle rakkaasta ja tärkeästä asiasta. Tuo asenne kertoo kunnioituksen puutteesta ja se on kaikkein isoin turn off.
Miksi ihmeessä eläinrakkaat ja ei niin eläinrakkaat ihmiset yrittävät pariutua keskenään? Mikä järki, kun nämä kaksi maailmaa ei koskaan kuitenkaan kohtaa.
Aphan on eläinrakas, samoin olen itse. Kommentoin muutama viesti sitten elämää hankalan koiran kanssa.
Jos miehen (tai puolison) mukana tulee lemmikki, siihen ei aina muodostu yhtä läheistä suhdetta kuin omaan tai yhdessä hankittuun. Ja jos kyseessä sattuu olemaan ongelmatapaus, ne ongelmat ehkä näkee paremmin kuin alkuperäinen omistaja.
Tuo on muuten totta, että omaan lemmikkiin muodostuu erilainen suhde. Minulla ei ole kokemusta seurustelukumppanin lemmikeistä, mutta olen aikanaan hoitanut monia kavereiden ja tuttavien kissoja, ennen kuin otin oman. Kaikki hoidokkini olivat ihania, mutta saatoin joskus vähän ärsyyntyä niiden touhuihin ja olla tyytyväinen siitä, että jouduin vain väliaikaisesti esim. siivoamaan hiekkalaatikkoa.
Vasta omien kissojen kanssa kaikki vaiva ja ajoittaiset naarmut ovat menettäneet merkityksensä. Totta kai hoidan niitä niin hyvin kuin osaan riippumatta siitä, miten se vaikuttaa muuhun elämääni. Ei kerta kaikkiaan ole sellaista vaihtoehtoa, että laittaisin muut asiat kissojen hyvinvoinnin edelle, koska olen vapaaehtoisesti ottanut ne hoiviini ja olen siksi vastuussa niistä. En välttämättä tulevaisuudessa ota enempää lemmikkejä, koska ne rajoittavat elämää, mutta tällä hetkellä en tee kompromisseja kissojeni suhteen, koska omatuntoni ei sallisi sitä.
Jos sun yksin reissaaminen aiheuttaa kovasti mielipahaa miehelle, mutta koiran vieminen hoitoon on miehelle edelleen mahdotonta, niin alkaisin kyllä tarkastelemaan, onko mies oikeasti sellainen, jonka kanssa haluan elämäni jakaa. Kompensoivatko miehen hyvät puolet sen, että hänelle koira on tärkeysjärjestyksessä korkeimmalla. Mieti myös, mitä neuvoisit, jos ystäväsi olisi vastaavassa suhteessa.