Lue keskustelun säännöt.
Vihaan mieheni koiraa
Provosoiva otsikko, koska toivon mielipiteitä, kritisoidakin saa.
Ollaan oltu yhdessä seitsemän vuotta, asuttu yhdessä siitä suunnilleen puolet. Olen aina tykännyt koirista todella paljon, vaikka omaa minulla ei ole ollut kuin ihan pienenä lapsena meillä oli koira. Siksi minusta oli aluksi kivaa että tapasin koirallisen miehen. Ja rakkauden alkuhuumassa kaikki oli ihanaa eikä mikään (koirassakaan) ärsyttänyt. Olen myös todella joustava luonne, joten sopeuduin koiraan liittyviin asioihin helposti.
Mutta nyt tässä vuosien varrella on koira-asiat ruvenneet ärsyttämään todella pahasti. Jopa niin että tunnen usein vihaavani miehen koiraa. Koira estää meiltä kaiken mukavan elämän. Mihinkään ei voida koskaan lomalla matkustaa, koska miehen mielestä koiraa ei voi laittaa koskaan koirahotelliin ja tutuista kukaan ei suostu ottamaan isoa koiraa hoitoon. Koiraa ei myöskään voi ottaa matkalle mukaan, koska se ei pysty olemaan junassa eikä tietenkään lentokoneessa, autoilulomat omalla autolla ei käy koska koiraa ei voi jättää yhtään autoon jos itse menisi syömään tai nähtävyyksiin, sitä ei voi jättää vuokramökkiin koska se repii sisustuksen rikki jne. Kotona ei voida olla koskaan pidempään pois kun aina on kiire koriin pissattamaan koira. Koira sanelee ja määrää meidän koko elämän niin että kökötetään vain kotona. Välillä se haukkuu öisin niin että en saa nukuttua. Vihaan sitä. Mietin eroa vaikka miestäni rakastan, koirasta luopuminen ei kuulemma tule kuuloonkaan.
Kommentit (400)
Osta nakkipaketti ja laita nakkien sisälle monta unitablettia ja voimakkaita buranoita.
Koira hotkii ne nopeasti ja vaipuu ikiuneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole terveen kuuloinen aloitus. Eläimet ja lapset sitoo, ei niitä vihata sen takia. Eihän tuo tilanne nyt sen koiraraukan vika ole. Ja jos taas mies ei halua/kykene olla yhtään erossa koirasta, et sille asialle oikein mitään voi eikä siihen ole syypää se koirakaan. Toisaalta miehelläkin on oikeus olla kokoajan koiransa kanssa. Harmittava tilanne kokonaisuutena. On minullakin ollut aina koiria, muttei ne ole matkustelua eikä mitään muutakaan pahemmin koskaan estäneet, mutta toki ne sitoo silti.
Siis hetkinen nyt. Lapset eivät ole millään tavalla verrattavissa eläimiin. Lapset kasvaa ja itsenäistyy vuosi vuodelta. Elukka on elukka läpi elämänsä.
No tässä tapauksessa - kun kyse on ap:n kohdalla ’pääsemisestä ja lähtemisestä erinäisille reissuille - niin kyllä. On verrattavissa pikkulapsi-elämään. Ei tuota silloinkaan lähdetä ex-tempore yhtään mihinkään ensimmäisiin 14-16 vuoteen. Harva koira elää niin pitkään.
16-vuotias pikkulapsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole terveen kuuloinen aloitus. Eläimet ja lapset sitoo, ei niitä vihata sen takia. Eihän tuo tilanne nyt sen koiraraukan vika ole. Ja jos taas mies ei halua/kykene olla yhtään erossa koirasta, et sille asialle oikein mitään voi eikä siihen ole syypää se koirakaan. Toisaalta miehelläkin on oikeus olla kokoajan koiransa kanssa. Harmittava tilanne kokonaisuutena. On minullakin ollut aina koiria, muttei ne ole matkustelua eikä mitään muutakaan pahemmin koskaan estäneet, mutta toki ne sitoo silti.
Siis hetkinen nyt. Lapset eivät ole millään tavalla verrattavissa eläimiin. Lapset kasvaa ja itsenäistyy vuosi vuodelta. Elukka on elukka läpi elämänsä.
No tässä tapauksessa - kun kyse on ap:n kohdalla ’pääsemisestä ja lähtemisestä erinäisille reissuille - niin kyllä. On verrattavissa pikkulapsi-elämään. Ei tuota silloinkaan lähdetä ex-tempore yhtään mihinkään ensimmäisiin 14-16 vuoteen. Harva koira elää niin pitkään.
Pöh, kyllä lasten kanssa juurikin voi lähteä ex-tempore reissuille ja muutenkin tehdä vaikka mitä. Ainakin itse tein.
Koira tosiaan on tietyllä tapaa paljon sitovampi, sitä ei voi ottaa mukaan niin moneen paikkaan kuin lapset voi. Lasten kanssa on ihana matkustella, käydä ulkona syömässä jne.
Tuo AP:n tilanteen mies kuulsotaa siltä, että laittaa tosiaan koiran puolisonsa edelle, joka nyt on ihan totaali turn-off.
Nää on näitä "uusperheongelmia", mutta tässä kohtaa ei edes ole kyse lapsista, vaan KOIRASTA.
Ymmärrän ettei koirasta halua luopua - en itsekään luopuisi minulle ja etenkin lapsilleni tärkeistä lemmikeistä, mutta kyllä niitä pitää voida jättää hoitoon, koettaa kouluttaa käyttäytymään (jos on noin ongelmakäytöksinen kuin kuvailtu, pitäisi miettiä mitä asialle voi tehdä) jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehessä on vikaa, kun kantaa vastuunsa koirastansa. Naisessa ei ole mitään vikaa, kun vaatii koiran jätettäväksi perheen ulkopuolelle joksikin vähän pidemmäksi ajaksi. Koirahan ihan hyvin viihtyy laumansa ulkopuolella.
Siinä ei ole vikaa, että mies kantaa vastuunsa koirasta. Tuollainen suhtautuminen, mitä alussa kuvailtiin ei ole tervettä. Koiraa ei ole koulutettu, eikä siihen ole ilmeisesti mielenkiintoakaan. Koiraa käytetään tekosyynä omaan haluttomuuteen poistua kotoa. Sairasta.
Olisiko tuo sairasta ja viallista, jos miehen ja naisen roolit olisi toisinpäin?
Kyllä. Miksi tuollainen typeryys olisi sallitumpaa naiselle?
Kysyinpähän tuota, kun kaikissa palstan aiheissa mies on se sairas osapuoli. Jos itselläni olisi koira niin en itsekään mihinkään koirahotelliin laittaisi koiraani. En luota tuntemattomiin ihmisiin. Kuinkakohan paljon ap:kin värittelee tuota aloitusta oman edun mukaan?
On kyllä ihme rakki kun nuin haastavaa sen hoito... En ymmärrä näitä koirien paapojia kyllä yhtään, kohdellan kuin lapsia. Itsellä ollut koira vuosia ja ei sen pito ole estäny mitään. On opetettu koirat käyttäytymään kotona ja vieraissa, eikä yhtään estä reissaamasta ja elämästä, toki huolehditaan että koiralla kaikki ok mutta tuo on jo ylihysteeristä ettei voi pysähtyä kahvile tai syömään jos koira mukana. Kesällä ulos varjoon veden kera ja viileillä keleillä nukkuu autossa pissatuksen jälkeen. Mikä siinä on niin vaikeaa, ei meidän koirille ainakaan ole ikinä ollut millään muotoa traumatisoivaa. Kaveritkin hoitaa mielellään tarvittaessa kun koira osaa käyttäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanotaan että koira omistajansa kaltainen. Siinä on miettimistä onko näin tilanteessasi. Olisi voinut paremmin kouluttaa koiran kun tuhoo huonekaluja poissaoleessa, haukkuu yöllä ja murisee muille koirille
Vierailija kirjoitti:
On kyllä ihme rakki kun nuin haastavaa sen hoito... En ymmärrä näitä koirien paapojia kyllä yhtään, kohdellan kuin lapsia. Itsellä ollut koira vuosia ja ei sen pito ole estäny mitään. On opetettu koirat käyttäytymään kotona ja vieraissa, eikä yhtään estä reissaamasta ja elämästä, toki huolehditaan että koiralla kaikki ok mutta tuo on jo ylihysteeristä ettei voi pysähtyä kahvile tai syömään jos koira mukana. Kesällä ulos varjoon veden kera ja viileillä keleillä nukkuu autossa pissatuksen jälkeen. Mikä siinä on niin vaikeaa, ei meidän koirille ainakaan ole ikinä ollut millään muotoa traumatisoivaa. Kaveritkin hoitaa mielellään tarvittaessa kun koira osaa käyttäytyä.
Minulla oli kaksi samanrotuista koiraa ja molemmat olivat täysin erilaisia luonteiltaan. Koiratkin ovat täysin yksilöitä luonteiltaan. Toinen on villimpi ja toinen rauhallisempi ja toinen oppii helpommin kuin toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koiralle haukkupanta, kuonokoppa jne. ettei hauku. Luulisi että naapuritkin jo valittaa tuollaisesta, jos kerrostalossa asutte.
Jostain koirakoulusta saanee vinkkejä, ettei tuhoa paikkoja. Tai rajaus johonkin pieneen tilaan, ettei pääse raapimaan kaikkia huonekaluja.
Meidän koira on opetettu olemaan kodinhoitohuoneessa kun on yksin, eikä raavi siellä mitään.
Ja ehdottomasti pitää pystyä jäämään hoitoon. Saisiko vaikka jossain facebook-ryhmässä huudeltua jotain nuorta koiran hoitajaksi lomien ajaksi?
Tavallaan ymmärärn tuon, että "yhdessä ollaan" ja matkustetaan tai ei, mutta tuossa on kyse siitä että HÄN on valinnut koiran jo aiemmin ennen sinua.
On eri juttu, jos YHDESSÄ otetun koiran tai hankitun lapsen tms. takia ei voida tehdä jotain, silloin on solidaarista että ollaan "samassa veneessä". Mutta ihminen on tehnyt valinnan jo koiran ottaessaan siitä, että se voi rajoitaa hänen elämäänsä, mutta ei voi olettaa että uusi kumppanikin joutuisi lopettamaan elämänsä, jos tykkää esim. matkustella.
Mä oon ylipäänsä huomannut, että nimenomaan MIEHISSÄ on tämä piirre, että heille aina menee joko lapset tai koira uuden kumppanin edelle, siis sillä tavalla "väärällä" tapaa, eli niin että toinen on aina kakkossijalla eikä ole niin tärkeä näiden putkiaivojen elämässä.
- Yläasteikäisiäkään lapsia ei voida suunnilleen tunniksi jättää yksin lapsiviikolla yms.
- Koira on kuin vauva.
- Aikuinen jo kauan sitten kotoa pois muuttanut lapsi, jolla omakin puoliso, jos kysyy miestä johonkin mitättömään juttuun jota muutenkin puuhaavat yhdessä harva se päivä, menee heti jonkun puolison kanssa suunnitellun menon edelle.
- esimerkkejä löytyisi vaikka kuinka.....
Ja olen törmännyt todella useisiin tällaisiin hössömiehiin. Nykyään alkaa jo aivan etoa, kun huomaan vähänkään tämänsuuntaista käytöstä. Ja tällainen ei siis mene ohi vaikka jo asuttaisiin yhdessä jne, kuten ap:lläkin jo monta vuotta yhteiseloa. Miehille vaan jotenkin tuntuu se aiempi elämä olevan aina parempi tai sen jäänteet.
Ja minä vihaan sinua, koiria vihaava hu_ra.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä ihme rakki kun nuin haastavaa sen hoito... En ymmärrä näitä koirien paapojia kyllä yhtään, kohdellan kuin lapsia. Itsellä ollut koira vuosia ja ei sen pito ole estäny mitään. On opetettu koirat käyttäytymään kotona ja vieraissa, eikä yhtään estä reissaamasta ja elämästä, toki huolehditaan että koiralla kaikki ok mutta tuo on jo ylihysteeristä ettei voi pysähtyä kahvile tai syömään jos koira mukana. Kesällä ulos varjoon veden kera ja viileillä keleillä nukkuu autossa pissatuksen jälkeen. Mikä siinä on niin vaikeaa, ei meidän koirille ainakaan ole ikinä ollut millään muotoa traumatisoivaa. Kaveritkin hoitaa mielellään tarvittaessa kun koira osaa käyttäytyä.
Minulla oli kaksi samanrotuista koiraa ja molemmat olivat täysin erilaisia luonteiltaan. Koiratkin ovat täysin yksilöitä luonteiltaan. Toinen on villimpi ja toinen rauhallisempi ja toinen oppii helpommin kuin toinen.
Juuri sen takia koulutetaan, eri koirat eri tavalla mutta lopputulos sama. Joidenkin kanssa täytyy nähdä enemmän vaivaa ja jotain pientä 'koiruutta' nyt saattaa jäädä joillekin mutta pääpiirteet kaikilla koirilla näin. Ja kyllä, on meilläkin ollut erilaisia koiria mutta ei ongelmia näissä perusasioissa yhdenkään kanssa. Se että paapitaan kuin vauvoja ei johda tähän lopputulokseen sen voin sanoa.
Hän on testamentannut omaisuutensa koiralleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
So? Tiesit, mihin lähdet. Jos olette olleet yhdessä jo 7v ja koira oli jo silloin aikuinen, niin eiköhän se siitä lähivuosina kuole. Et sitten suostu uuteen. Et kai kuvittele, että mies muka luopuu koirasta?
Koira on 8v. Elää varmaan vuosia vielä, terve on eikä vanhan oloinen mitenkään. En minä odota miehen luopuvan siitä enkä ole sitä koskaan ehdottanutkaan. Mies itse on ottanut puheeksi luopumisen kun olisi pari kertaa saanut työpaikan, jossa olisi pitänyt tehdä työmatkoja ja mies silloin sanoi että edes unelmatyön takia ei koirasta luovu. Ap
Mitäs läksit! Ehehehehe! Mitäs läksit!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isot roduthan kuolevat nuorempina. Eli jos koira on jo 8, ei se tule enää montaa vuotta kekkaloimaan. Kärsivällisyyttä, ap!
Vierailija kirjoitti:
Koirat on kyllä niin raskaita elukoita lemmikkeinä, että ei voi kuin ihmetellä kuinka moni idiootti niitä jaksaa ottaa vaivoikseen. Varsinkaan kaupunkialueilla tai kerrostaloon. Huh huh.
Kaikki tuntemani koiranomistajat myös aina jaksaa voivotella kuinka paljon vaivaa piskistä on ja rahaa kuluu jne jne. Koiralle usein tiuskitaan ja se häädetään pois jaloista kun esim. vieraita tulee (mikä on tietenkin hyvä asia, sillä kaikki eivät pidä koirista). Pistää vain miettimään mikä pakkomielle se koira on silti ottaa?
Koirat ovat nykyajan massahysteria. Ihan totaalisia turhakkeita ja kuormitus ympäristölle.
Moni rakastaa koiraansa eniten maailmassa.
Sama se on että ihmiset valittaa lapsistaan, ystävistään, vanhemmistaan, työstään jne, vaikka ne oikeasti ovat tärkeitä.
Kummaa tämä joidenkin koirakateus.
Vierailija kirjoitti:
Isot roduthan kuolevat nuorempina. Eli jos koira on jo 8, ei se tule enää montaa vuotta kekkaloimaan. Kärsivällisyyttä, ap!
Minun dalmatialainen eli 15 vuotiaaksi, eli iso kokoinen koira oli. Kuoli vieläpä piikin kautta, että ei annettu kärsiä. Voi ne isot koiratkin elää pitkään.
Koira on varmasti hyvin tärkeä miehellesi. Kyllä eläin sitoo paljonkin, mutta antaa myös paljon.
Ehkä kyseessä on eroahdistusoireet, silloin kun jää yksin tai olisi hoidossa ja tekee tuhmuuksia.
Me otimme kotimme iloksi eroahdistusoireisen koiran. Kahden vuoden jälkeen, hyvässä ja asianmukaisessa hoidossa hänestä on tullut luottavainen hauveli ja pienet yksinolot kotosalla onnistuvat ilman tapettien repimistä ja sisälle pisuttelua. Ainoastaan juoksuaikana tyttö on herkempi ja tarvitsee tarkoin punnita milloin voimme hänet jättää toviksi yksikseen.
Koiralle voi puhua kuiskailemalla ja kehoittaa yöaikaan hiljaisuuten keveää ääntä käyttäen. Hän oppii vielä vaikka mitä, rohkeutta ja pitkäjänteisyyttä vain mukaan!
Kehukaa koiraa rohkeasti, silloin kun on sen aika. Keksikää mitä mukavaa voisitte yhdessä tehdä. Varmasti opit vielä pitämään koirasta paljonkin.
Itse vihaan eläinten vihaajia ja varsinkin koirien.
Ovat tunnevammaisia eivätkä koe myöskään sympatiaa muita ihmisiä kohtaan.🐕
Oletko itse ollut naisystävillesi yhtä lojaali ja vilpitön kuin kuvittelet koirasi olevan sinulle?