Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vihaan mieheni koiraa
Provosoiva otsikko, koska toivon mielipiteitä, kritisoidakin saa.
Ollaan oltu yhdessä seitsemän vuotta, asuttu yhdessä siitä suunnilleen puolet. Olen aina tykännyt koirista todella paljon, vaikka omaa minulla ei ole ollut kuin ihan pienenä lapsena meillä oli koira. Siksi minusta oli aluksi kivaa että tapasin koirallisen miehen. Ja rakkauden alkuhuumassa kaikki oli ihanaa eikä mikään (koirassakaan) ärsyttänyt. Olen myös todella joustava luonne, joten sopeuduin koiraan liittyviin asioihin helposti.
Mutta nyt tässä vuosien varrella on koira-asiat ruvenneet ärsyttämään todella pahasti. Jopa niin että tunnen usein vihaavani miehen koiraa. Koira estää meiltä kaiken mukavan elämän. Mihinkään ei voida koskaan lomalla matkustaa, koska miehen mielestä koiraa ei voi laittaa koskaan koirahotelliin ja tutuista kukaan ei suostu ottamaan isoa koiraa hoitoon. Koiraa ei myöskään voi ottaa matkalle mukaan, koska se ei pysty olemaan junassa eikä tietenkään lentokoneessa, autoilulomat omalla autolla ei käy koska koiraa ei voi jättää yhtään autoon jos itse menisi syömään tai nähtävyyksiin, sitä ei voi jättää vuokramökkiin koska se repii sisustuksen rikki jne. Kotona ei voida olla koskaan pidempään pois kun aina on kiire koriin pissattamaan koira. Koira sanelee ja määrää meidän koko elämän niin että kökötetään vain kotona. Välillä se haukkuu öisin niin että en saa nukuttua. Vihaan sitä. Mietin eroa vaikka miestäni rakastan, koirasta luopuminen ei kuulemma tule kuuloonkaan.
Kommentit (400)
Iäkäs koira. Ole kiltti koiralle, näin myös miehesi arvostaa sinua enemmän. Koira ei ikuisesti elä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En syyttäisi miestä siitä, että pitää mahdollisimman hyvää huolta koirastaan, mutta sitä en voi ymmärtää, ettei ap saisi sitten lähteä matkalle ilman koiraa ja miestä. Kun koira on tässä tapauksessa selkeästi miehen eikä yhdessä hankittu, niin mies voi ottaa siitä myös suuremman vastuun edes ajoittain.
Luntti ft Mieloin -Ei haukku haavaa tee
Ööö... mikset voi matkustella yksin tai kaverun kanssa?
On surullista löytää itsestään tällainen keskustelu netissä.
En minäkään pidä sinun hajustasi, mutta siedän sinua silti koska isäntäni pitää sinusta.
(pyysin kaksijalkaista kaveria kirjoittamaan puolestani, tassut eivät oikein osu näppäimiin)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
So? Tiesit, mihin lähdet. Jos olette olleet yhdessä jo 7v ja koira oli jo silloin aikuinen, niin eiköhän se siitä lähivuosina kuole. Et sitten suostu uuteen. Et kai kuvittele, että mies muka luopuu koirasta?
Ai, minkälainen haloo nousi yhden tietyn liiton parisuhdekeskuksen johtajan toimseta, kun joku mies oli kertonut, että vaimo tykkää perheen koirasta enemmän kuin miehestä. Toisin päin se ilmeisesti kyllä käy...
Voi nyt yhyren kerran. Ei se koira kärsi autossa kun ei ole kuuma. Monissa treeneissä ym. koirat on autossa koko muun ajan paitsi oman suorituksensa. Ei ne sinne näillä keleillä kuole, kesällä toki asia on ihan eri. Mies on itse tehnyt koirastaan tuollaisen, että tuhoaa vieraita paikkoja. Koiran sosiaalistaminen ja opettaminen vaihtuviin tilanteisiin on ilmeisesti ollut heikkoa. Meillä tuo koira on pennusta saakka pyritty opettamaan hoidossa olemiseen, autossa odottamiseen, muihin koiriin ym. Koirasta tietenkin riippuu, toisten kanssa joutuu tekemään töitä enemmän kuin toisten. Minkään ikäinen koira ei kuitenkaan ole liian vanha uuden oppimiseen. Vika on siis miehessä, ei koirassa. Koira kyllä oppii ja tottuu, jos sen eteen vaan viitsii vähän nähdä vaivaa. Enemmän (eli pitempään) koira kärsii siitä, ettei sitä viitsitä opettaa. Tuhoaminen ja aggressiivisuus on usein ahdistusta ja epävarmuutta. Onnellisempi koirakin olisi jos se pääsisi näistä tunteista eroon.
Tiedän kyllä silti hyvin tuon tunteen kun aina on kiire kotiin, eikä työpäivän jälkeen viitsisi olla vielä iltaakin pois kotoa ettei koira ole koko päivää yksin (vaikka sen välissä lenkittäisikin), mutta sitä se koiran kanssa on. 3 vuotta me oltiin ilman koiraa, kunnes se vapaus ei enää tuntunut sen arvoiselta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaapa todella raskaalta tilanteelta. Nuo koiran ongelmat kuulostaa siltä, että ammattilaisen avusta olisi hyötyä. Sieltä voisi löytyä keinoja esim siihen yksin olemiseen. Meille tuli kodinvaihtajakoira, jota pidettiin aina sellaisella metallihäkissä, kun omistajat olivat muualla. Syynä silloin oli ilmeisesti se, ettei perheen kahta koiraa voinut jättää avoimeen tilaan keskenään, alkoivat muuten tappelemaan keskenään (tästä syystä siis vaihtoi meille kotia). Tuli vaan mieleen, että tälläinen häkkiratkaisu voisi olla helppo niille sukulaisille, jotka pelkäävät koiran tuhoavan omaisuuttaan sillä aikaa kun se jää yksin asuntoon. Jos siis enää saatte koiraa kenenkään luokse hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
lapset tekee idioottivalintoja läpi elämän kun koira on uskollinen ja sama loppuun asti..
Koiran uskollisuus on täyttä skeidaa! Koira ei pärjää ilman ihmistä! Sen on pakko olla "uskollinen" oman persiinsä suojelemiseksi. Kaikki koirahysteerikot ovat itsekeskeisiä psykopaatteja jotka tarvitsevat jonkun alemman elämänmuodon näennäistä palvontaa ja ihailua jatkuvasti osakseen.
Koira on oppinut vuosituhansien aikana manipuloimaan ihmistä saadakseen ruokaa ja suojaa. Koira ei osaa rakastaa eikä tuntea empatiaa. Sillä ei ole yksinkertaisesti riittävän suurta etuaivolohkoa tähän.
Lapsi taas on ihminen. Kykenevä idioottivalintoihin, kyllä, mutta myös suuriin saavutuksiin, luovuuteen, unelmiin ja ennen kaikkea pyyteettömään rakkauteen.
Ja mitä kertoo koirista se, että ne alkavat aina syömään kuollutta (joskus jopa halvaantunutta) omistajaansa? Tai se, että perheen koira tappaa mustasukkaisuuden puuskassa vastasyntyneen vauvan joka saa enemmän huomiota kuin koira? Ei kamalasti kuulosta olennolta joka rakastaa sinua ehdoitta.
Tai jos olisit nääntymässä nälkään koirasi kanssa ja löytäisitte ruokaa. Koira kyllä söisi tyytyväisenä kaiken eikä jättäisi sinulle murustakaan. Päin vastoin saattaisit tulla purruksi jos menisit nälkäisen koiran ja ruoan väliin.
Tämä teksti on osittain ihan höpöä. Uusien tutkimusten mukaan koira rakastaa kyllä. Tutkimusten mukaan jopa rotat osaavat tuntea empatiaa. Koira tuntee lähes kaikki samoja päätunteita kuin ihminen. Kuitenkin pitää muistaa että koira on eläin, ja eläin on aina opportunisti. Eläimen pääasiallinen tavoite on pysyä hengissä ja lisääntyä. Jos nyt lisääntymisen ottaa pois, se hengissä pysyminen jää silti. Vaikka siis koirasi rakastaa sinua, se on eläin, ja se toimii suurelta osin vaistojensa mukaan. Koira ei ymmärrä oikeaa tai väärää, se tekee kuten sille itselleen (ja sen laumalle) sen mielestä on paras.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole terveen kuuloinen aloitus. Eläimet ja lapset sitoo, ei niitä vihata sen takia. Eihän tuo tilanne nyt sen koiraraukan vika ole. Ja jos taas mies ei halua/kykene olla yhtään erossa koirasta, et sille asialle oikein mitään voi eikä siihen ole syypää se koirakaan. Toisaalta miehelläkin on oikeus olla kokoajan koiransa kanssa. Harmittava tilanne kokonaisuutena. On minullakin ollut aina koiria, muttei ne ole matkustelua eikä mitään muutakaan pahemmin koskaan estäneet, mutta toki ne sitoo silti.
Siis hetkinen nyt. Lapset eivät ole millään tavalla verrattavissa eläimiin. Lapset kasvaa ja itsenäistyy vuosi vuodelta. Elukka on elukka läpi elämänsä.
No tässä tapauksessa - kun kyse on ap:n kohdalla ’pääsemisestä ja lähtemisestä erinäisille reissuille - niin kyllä. On verrattavissa pikkulapsi-elämään. Ei tuota silloinkaan lähdetä ex-tempore yhtään mihinkään ensimmäisiin 14-16 vuoteen. Harva koira elää niin pitkään.
Pöh, kyllä lasten kanssa juurikin voi lähteä ex-tempore reissuille ja muutenkin tehdä vaikka mitä. Ainakin itse tein.
Koira tosiaan on tietyllä tapaa paljon sitovampi, sitä ei voi ottaa mukaan niin moneen paikkaan kuin lapset voi. Lasten kanssa on ihana matkustella, käydä ulkona syömässä jne.
Tuo AP:n tilanteen mies kuulsotaa siltä, että laittaa tosiaan koiran puolisonsa edelle, joka nyt on ihan totaali turn-off.
Nää on näitä "uusperheongelmia", mutta tässä kohtaa ei edes ole kyse lapsista, vaan KOIRASTA.
Ymmärrän ettei koirasta halua luopua - en itsekään luopuisi minulle ja etenkin lapsilleni tärkeistä lemmikeistä, mutta kyllä niitä pitää voida jättää hoitoon, koettaa kouluttaa käyttäytymään (jos on noin ongelmakäytöksinen kuin kuvailtu, pitäisi miettiä mitä asialle voi tehdä) jne.
Mun henkilökohtainen mielipide on se, että kun on eläin tai lapsi hankittu, sitä ei vaan jätetä hoitamatta. Tai dumpata jonnekin kun uusi puoliso tulee kuvioihin. Jos itse vapaaehtoisesti päätän eläimen tai lapsen hankkia, on mun velvollisuuteni hoitaa ne kunnialla niin kauan kuin tarpeen on, eikä siinä kysellä että huvittaako vai eikö. Ainoa tilanne jossa hyväksyn (omalla kohdalla) eläimestä luopumisen on, jos en esimerkiksi pysyvän sairauden tai vastaavan takia enää pysty antamaan sille hyvää elämää. Avainsanat on siis oma valinta, ja vastuu. Jos joku ei voi hyväksyä sitä, että haluan kantaa vastuuni omasta valinnastani, niin tervemenoa sitten.
Sitähän se lemmikin omistaminen on. Ei kaikki halua koiraa jättää hoitolaan. Minäkään en jättäisi omaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea asia, itse en vihaa elämääni niin paljoa, että koiran ottaisin. Sellaista miestä ei ole eikä tule, että vapaudesta luopuisin. Vapaudesta siinä mielessä, että voin mennä jumpalle tai skumpalle suoraan töistä tai spontaanisti risteilylle hetken mielijohteesta. Saati, että lenkittäisin koiraa sateella tai pakkasella. Koeta kestää ja kun koirasta aika jättää, niin uuteen et suostu, siinä tulee kyllä sitten selväksi sekin, että kumman mies valitsee sinut vai koiran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään hoitolaan veisi, mutta kyllähän tuttuja riittää. Ystävät, sukulaiset? Ja mieluiten tietenkin sellaiset joilla ennestään kokemusta koirien hoidosta.
Mikä niissä hoitoloissa on vikana? Kai niissä voi olla ihan hyviäkin?
Vaikea tietää ehkä mikä on hyvä paikka että voi luottavaisin mielin rakkaan koiran sinne jättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas tehty koiran omistamisesta hankalaa.
Meillä on 3 koiraa ja 3 lasta. Ei koskaan mitään ongelmia mennä minnekään. Autossa on veräjä, voi pitää kesälläkin koiria siellä luukku auki eikä tule kuuma. On luottohoitola, minne ne jäävät ilomielin. Nytkin ollaan joulukuussa menossa 1,5 viikoksi ulkomaille, eikä koirat ole minkäänlainen ongelma.
Kuulostaa siltä, että koira on miehellesi vähän kuin lapsi. Eikä kaikki osaa ihmislapsillekaan pitää rajoja tai opettaa käyttäytymissääntöjä. Jos koira tuhoaa, se voi huonosti, on stressaantunut. Jos haukkuu öisin, sama homma. Jos rähjää muille koirille ulkona, se ei tiedä miten käyttäytyä eikä saa tukea omistajaltaan. Vanhenevalla koiralla voi myös kuulo huonontua niin paljon, että se aiheuttaa mm. turhille asioille haukkumista.
Sulla on kuitenkin hyvä mies. Vastuunkanto kontolleen ottamastaan elävästä eläimestä ei koskaan ole huono asia. Todennäköisesti hänestä tulisi myös sitoutuva isä. Itse en tykkäisi ollenkaan, jos mies hylkäisi lemmikkinsä minun vuokseni, koska se lemmikkihän oli ensin. Itse asiassa tuollainen sitoutuminen ja huolehtiminen on tänä päivänä harvinaista. Monet antaa lemmikkinsä pois tai jopa lopettaa, jos se ei sovi sen hetkisiin kuvioihin tai jos siitä on liikaa vaivaa. Sen sijaan, että etsittäisiin ratkaisuja muilla tavoin.
Keskustelua, ei siinä muu auta. Koirakouluun, ongelmakoirakouluttajalle, näitä on isommissa kaupungeissa varsinkin joka lähtöön nykyään. Tutustumaan hyviin hoitoloihin, koira sinne vaikka muutamaksi tunniksi välillä ja sitten aikaa pidennetään jne.
Kaikkeen löytyy keinot ja ratkaisu, jos on tahtoa.
Vierailija kirjoitti:
Tapa se esim. insuliinilla.
Miksi koira pitäisi tappaa, kun tässä ap itse on tehnyt väärän valinnan? Miksei ihminen voisi kantaa vastuuta omista valinnoistaan eikä tuhota viattoman eläimen elämää?
Ai niin, koska ap on lapsi, ei aikuinen, ei nainen, vaan lapsi.
Tuo on kyllä harmi ettei ole viitsinyt koiraa kouluttaa. Mutta kyllähän se koira elämää rajoittaa, Se valinta tehdään kun koira hankitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lapset tekee idioottivalintoja läpi elämän kun koira on uskollinen ja sama loppuun asti..
Koiran uskollisuus on täyttä skeidaa! Koira ei pärjää ilman ihmistä! Sen on pakko olla "uskollinen" oman persiinsä suojelemiseksi. Kaikki koirahysteerikot ovat itsekeskeisiä psykopaatteja jotka tarvitsevat jonkun alemman elämänmuodon näennäistä palvontaa ja ihailua jatkuvasti osakseen.
Koira on oppinut vuosituhansien aikana manipuloimaan ihmistä saadakseen ruokaa ja suojaa. Koira ei osaa rakastaa eikä tuntea empatiaa. Sillä ei ole yksinkertaisesti riittävän suurta etuaivolohkoa tähän.
Lapsi taas on ihminen. Kykenevä idioottivalintoihin, kyllä, mutta myös suuriin saavutuksiin, luovuuteen, unelmiin ja ennen kaikkea pyyteettömään rakkauteen.
Ja mitä kertoo koirista se, että ne alkavat aina syömään kuollutta (joskus jopa halvaantunutta) omistajaansa? Tai se, että perheen koira tappaa mustasukkaisuuden puuskassa vastasyntyneen vauvan joka saa enemmän huomiota kuin koira? Ei kamalasti kuulosta olennolta joka rakastaa sinua ehdoitta.
Tai jos olisit nääntymässä nälkään koirasi kanssa ja löytäisitte ruokaa. Koira kyllä söisi tyytyväisenä kaiken eikä jättäisi sinulle murustakaan. Päin vastoin saattaisit tulla purruksi jos menisit nälkäisen koiran ja ruoan väliin.
Tämä teksti on osittain ihan höpöä. Uusien tutkimusten mukaan koira rakastaa kyllä. Tutkimusten mukaan jopa rotat osaavat tuntea empatiaa. Koira tuntee lähes kaikki samoja päätunteita kuin ihminen. Kuitenkin pitää muistaa että koira on eläin, ja eläin on aina opportunisti. Eläimen pääasiallinen tavoite on pysyä hengissä ja lisääntyä. Jos nyt lisääntymisen ottaa pois, se hengissä pysyminen jää silti. Vaikka siis koirasi rakastaa sinua, se on eläin, ja se toimii suurelta osin vaistojensa mukaan. Koira ei ymmärrä oikeaa tai väärää, se tekee kuten sille itselleen (ja sen laumalle) sen mielestä on paras.
https://www.psychologytoday.com/us/blog/canine-corner/201303/which-emot…
Koira ehdottomasti koirakouluttajalle.
Vierailija kirjoitti:
Ööö... mikset voi matkustella yksin tai kaverun kanssa?
Tosiaan, ainahan voit ottaa poikaystävän jonka kanssa teet kaiken kivan, pötköttelet romanttisesti hänen kainalossa ex-temporee matkalla vaikkapa kreikassa. Haloo! Ap haluaa matkustaa miehensä kanssa ei kaverin.
Alue: Aihe vapaa
Itse tapailin kerran naista jolla oli lapsia, ne oli alkuun mukavia. Sitten toki huomasin saman, rajoitti menemistä ja tekemistä sekä niiden ehdoilla olisi pitänyt mennä. Alkoi todellakin ärsyttämään tilanne ja sanoin hyvästit koko poppoolle.
Aivan samalla lailla rinnastettavissa aloittajan tilanteeseen, vika on siis sinussa. Joko kestät tilanteen tai sitten häivyt.