Noloin meikki-/kauneusmokasi

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 22:02"]

Laittelin rauhassa hiuksia juhliin, tupeerasin, kiharsin ja suihkutin lakkaa joka väliin. Illan mittaan ihmettelin aina kun käänsin päätä, joku pisti minua niskaan. Illalla kotona huomasin että takaraivolla törrötti tupeerauskampa.

[/quote]

:DDDD

2

Ruokkoamattomat kulmakarvat yhdistettynä tekoripsiin. Myöhemmin kamalat viivakulmat, ja kun lopulta opin käyttämään kulmaväriä, piirsin kulmat alkamaan ihan liian kaukaa silmien päältä. Liian tumma, oranssi, huonolaatuinen meikkivoide. Turkoosit, pinkit, oranssit, vihreät ja kirkkaansiniset luomivärit. Vaaleanruskea luomiväri "puuterina". Luomet väritetty kokonaan glitter-eyelinerilla. Niin paljon huulikiiltoa, että se valui. Violetti tukka. Oranssi tukka.

Kiteytettynä siis koko yläaste ja lukion alkupuolikin!

Kerran annoin lapseni meikata mut. Unohdin pestä ne ja ovikello soi. Siinä sitten ihmettelin, että miten ne niin kummasti kattoo kun avasin oven. Tajusin lopulta miksi ja paniikissa vedin oven nenän edestä kiinni. :-D Oli huulipunaa vähän missä sattuu ja silmät ympyröity tummalla luomivärillä.

Vaatemoka, jonka huomasin toissapäivänä. Mun ulkoiluhousut, joita käytän joka päivä lasten kanssa ulkoillessa, lenkillä ja vaikka missä (lyhyen takin kanssa tietty), oli ratkenneet oikein kunnolla takapuolesta. En tiedä miten kauan oon kulkenu noin. Kerhostakin oon hakenu ne jalassa lasta. Noloa.

Samoin kerran olin tamppaamassa mattoja pihalla sellasissa löysissä kotihousuissa
ja mietin, että miten se tuntuu niin viileeltä takapuolessa. Kokeilin ja huomasin, että housut on kokonaan revenneet pehvan kohdalta. Näkyi lähes paljas takamus, enkä kyllä ymmärrä miten en huomannut tätä aiemmin.

Paita on myös pari kertaa livahtanut nurinpäin päälle ja silleen että lappu on edessä. Ja pinkit yöhousut jalassa olen joskus lähtenyt vaunulenkille vauvan kanssa.
Juoksin kyllä hyvin vikkelästi rappukäytävään.

Musta kajal ja musta tai violetti huulipuna. Eiii....

Hah voi ei nää on hirveitä. On se kumma, kun jotenkin aina on sokea mokilleen. Joskus pakko oikein miettiä, että teenkö tälläkin hetkellä vahingossa ja tietämättäni jotain hirveää, jota täytyy myöhemmin hävetä. Ei ainakaan tunnu siltä...

90-luvulla oli semmoista huulipunaa, joka oli puikossa keltaista mutta muuttui huulilla kirkkaan fuksiaksi. Lisäksi se oli jotain superstay -laatua. Aika maalattuna kuljin ysiluokan.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 18:28"]Kai tämä vaatepuoli menee vielä tuohon kauneuteen. Eli hame on jäänyt vessakäynnin jälkeen osittain sukkahousuihin takaa, ja olen sitten kävellyt ympäriinsä pikkarit vilkkuen...
[/quote]
Ai jäi! On ne kahtoneet että mikä pershirviö tuossa menee!

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 18:40"]Olin tekemässä lähtöä ja laitoin huulipunaa peilin edessä. Ehdin punata ylähuulen, mutta puhelin soi ja meikkituokioni katkesi. No, lähdin sitten puhelun jälkeen kaupungille - pelkkä ylähuuli punaisena... Ihmettelin miksi ihmiset katsovat niin pitkään, mutta ajattelin sen johtuvan siitä että olin yrittänyt panostaa kotona ulkonäkööni. Se häpeän tunne oli jotain niin lamaannuttava, kun vihdoin huomasin peilikuvani erään vaateliikkeen sovituskopissa ollessani. En ole juuri koskenut tämän jälkeen huulipunaan. 
[/quote]
Ai jai! On ne kahtoneet että mikä huulimonsteri Se tuossa lyllertää!

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 19:12"]En ollut sheivannut sääriä joten vedin sukkahousut jalkaan hameen kanssa. Eipä vaan käynyt mielessä että ne karvat voi puskea niiden sukkistenkin läpi. Grau!
[/quote]
Ai jai! On ne kahtoneet että mikä Jeti Se tuossa vaeltaa!

Työpaikalle saapuessani huomasin, että kenkäni olivat eri paria. Kyseessä mustat korolliset nilkkurit, toinen korko hitusen toista korkoa korkeampi, oli mukavaa viettää työpäivä ko. Kengät jalassa. Onneksi oli edes sama väri..

Haha, nää on hauskoja! :D

Minä tunnustaudun nyt edelleen lähellä 30 ikävuotta olevani gootti. Aika hillitty tosin, mutta on tähän matkalle mahtunut jos jonkinlaista mokaa... Ei oikeastaan ihmetytä, miksi meitä synkiöitä vähän katsotaan naureskellen, kun varsinkin se alkumatka saattaa olla varsin kivinen :D 

Kulmakarvojen piirtäminen. Olen aina vilpittömästi toivonut, että mulla ensinnäkin OLISI ne oikeat kulmakarvat. Mutta ei, niin perkeleen vaaleat ja harvat ovat luonnostaan, että käytännössä sama kun niitä ei olisi ollenkaan. Lasket mokaksi jo sen, että en meikannut niitä ennen 17 ikävuotta lainkaan. Voitte varmaan kuvitella täysmustiin pukeutuneen gööttimisun, silmät pandarajauksin tuhrittu, kalpea kuin kuolema, eikä kulmakarvoja ollenkaan. HAWT.

No sit tajusin ruveta piirtämään ne kulmakarvat. Kyllä taisin pari kertaa poistua ihmisten ilmoillekin niiden mustilla kajaaleilla taiteiltujen puolikaarten kanssa. Voi helevetti, onneksi niistä ajoista ei taida olla valokuvia. 

Vaatemokia tuli varsinkin sillon alkuaikoina myös: kaikenmaailman rimpsut ja rensselit toki piti olla, verkkoa ja meshiä, kahta numeroa liian isot Demonian kaninkarvabuutsit (kaverilta ostetut) ja raita-, pallo-, ja ruutukuosit kaikki sekaisin. SAMASSA ASUSSA. Apua, posket punehtuu häpeästä kun ajattelenkin... 

Jossain vaiheessa innostuin mielettömästi shokkiväreistä hiuksissa. En osannut valita pinkin, sinisen ja vihreän väliltä, niin läväytin sit kaikkea kuontalooni. Pääni näytti joltain krapulaisen yksisarvisen dagen efter -tuotokselta.

Mutta kaikista pahin on kyllä se, kun joskus pikkusta vajaa parikymppisenä koin jonkun ikäkriisin. Tuumasin, että kai tässä täytyy ruveta aikuistumaan, eli pukeutumaan kuin "aikuinen". Ostin siihen aikaan valtavirtamuodissa olleita vaatteita trendiväreissä (vaaleat farkut, lepakkopaidat, me semmoset Niken streetlenkkarit). Vaalensin hiuksenikin, koska eihän aikuisilla nyt mitään korpinmustaa goottipörröä ole. Jotain pari kuukautta sitä kesti, ja joka hetki niissä vetimissä tuntui niin VÄÄRÄLTÄ. Mahtoi olla kanssaihmisistä mielenkiintoista kattella sitä mun epämukavaa kiemurtelua ja itseni piilottelua, itsetunto meni ihan pohjalukemiin :C Onneksi järkiinnyin ja palasin takaisin omaan tyyliini.

Voi että, näitä riittää! Mun äiti ei ole koskaan ollut ns. esteettinen ihminen, eli ei oikein ymmärrä mitkä värit ja/tai muodot sopivat toistensa kanssa.. Puhumattakaan muodista tai meikkaamisesta. Seiskaluokalla kuljin ylläni myrkynvihreä poolo, kirkkaanpunainen huppari siinä päällä ja jalassa kauhtuneet tummanruskeat sammarit. Tukan laittoon en koskaan saanut myöskään mitään kauneusvinkkejä, joten luonnonkiharan tukkani kampasin joka aamu jolloin se näytti aivan lampaan turkilta=aivan kamalalta. Onneksi itse olen enemmänkin kiinnostunut esteettisistä asioista, vaatteista, sisutuksesta jne. joten nykyään pyrin tuollaiset mokat välttämään. Äitiini viittasin sikäli, koska hän meille pienenä vaatteet teki/osti, ja tottakai tyttölapsi alkuun äidistään mallia ottaa kauneus-ja pukeutumisasioissa.

14-vuotiaana haaveilin siilistä nähtyäni sellaisen erittäin kauniilla ja tummalla lehtimallilla. Kampaaja suostui leikkaamaan vain 2-3cm mittaiseksi ja lopputulos värjättiiin punaiseksi. Oli ihan kamalan näköinen ja vähän miehekäs perunanenäisellä tytöllä.

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 11:39"]

Mulla on näitä miljoona enkä koskaan opi. Hiusvärikokeilut kotona ja myöhemmin kampaajalle korjaamaan.. (ei se tummanuskea sovi vaaleahiuksiselle, tai mulle ainakaan) Väärä meikkivoide.. Millon se oranssi/liian tumma/ liian vaalea tai rasvottaa tai kuivattaa liikaa ihoa (vaikka olisin asiantuntijalta saanut neuvoa). Vasta kuukausi sitten opin näistä ihon pohjasävyistä. Vaatteet.. Menin häihin balleriinoissa (näin ei kuulemma saa tehdä, kun naisilla pitää olla korkkarit). Olen usein muutenkin rennoissa vaatteissa, kun muut on täydessä tällingissä koruineen kaikkineen vaikka vaan jos käydään kahvilla ystävien kanssa. Ei siinä mitään, mutta ei kiinnosta laittautua aina.

[/quote]

Kyllä balleriinoissa saa mennä häihin, totta kai.