varhaiskasvatus, katse työntekijöihin

" Minua ärsyttää eniten läpi paistava tekopyhyys kun työntekijä kertoo hymyillen lapsen päivästä, ja lapsi kotona kertoo miten ilkeästi kyseinen työntekijä puhuu/huutaa lapsille. Vanhemmille ollaan päivänpaisteena ja kun ovi sulkeutuu hymy hyytyy..."

Pihalla ollaan super-Nannyjä, mutta sisätiloissa Nasse-setä on hyvin hyvin vihainen?

Varsinkin kun alalla ihan oikeasti pyörii henkilöitä, joilla ei ole ensimmäistäkään ammattitutkintoa ylipäänsä mistään alalta suoritettu saati mitään kokemusta kasvatus-tai ohjausalalta,  osalla ei jukolauta edes suomenkieltä välttävästi hallussa, saattaa olla ettei osalla puolestaan ole hajuakaan kuinka lasten kanssa ollaan tai heille esim puhutaan. Rikosrekisteriäkään ei saa random-sijaisilta tarkistaa.

Ei ristus , miettikää nyt oikeasti.

Tein joskus lapseni kanssa henkilökunnalle kortteja joihin pyysin lapsen itse kertomaan hoitajista jotain kivoja asioita. Yhdestä lapsi ei keksinyt millään mitään hyvää. Sen jälkeen sitten avautui kertomaan millainen kyseinen hoitaja on. Kuulosti minun korvaan tyrannilta. Surullisinta oli, että lapseni oli ollut jo 3 vuotta kyseisessä ryhmässä ja vasta lähtemisvaiheessa kertoi minulle tästä. Lapseni on hyvin kiltti ja liiankin joustava lapsi. En vaan osannut kyseenalaistaa ikinä mitään kun hymyillen minulle asioista kerrottiin aina.

Varhaiskasvatuksessa on se huono puoli, että työntekijää harvoin arvostaa työnantajakaan. Ja ketjusta päätellen ei arvosta vanhemmatkaan. Mitäpä luulette? Pitääkö se työntekijöiden motiivia yllä? Varhaiskasvatuksessa on nyt tilanne, jossa ei kerkeä syödä, ei pitää taukoja, työilmapiiri on huono, edimies epäluotettava, työvuoroihin ei voi luottaa ja niitä pitää pyytää, vanhemmat vaativat asioita mitä ei pysty resurssien takia toteuttamaan, suunnitteluaikaa ei ole, vasukeskusteluja ei pysty pitämään, kun aikaa ei ole, lapset haastavia, siihen mihin ennen tarvittiin 3 tekijää per 21 lasta tarvitsis tänä päivänä 5 tekijää ym..ym.

             https://youtu.be/oy7I3NRgAeQ

Vierailija kirjoitti:

Tein joskus lapseni kanssa henkilökunnalle kortteja joihin pyysin lapsen itse kertomaan hoitajista jotain kivoja asioita. Yhdestä lapsi ei keksinyt millään mitään hyvää. Sen jälkeen sitten avautui kertomaan millainen kyseinen hoitaja on. Kuulosti minun korvaan tyrannilta. Surullisinta oli, että lapseni oli ollut jo 3 vuotta kyseisessä ryhmässä ja vasta lähtemisvaiheessa kertoi minulle tästä. Lapseni on hyvin kiltti ja liiankin joustava lapsi. En vaan osannut kyseenalaistaa ikinä mitään kun hymyillen minulle asioista kerrottiin aina.

Sellaisia lapset ovat. He joustavat ja sopeutuvat aikuisten määräämiin olosuhteisiin. On kammottavaa kuulla välillä puhuttavan että kyllä se lapsi pärjää siellä. Tottakai pärjää, lapsi pärjää myös mielestään väkivaltaisen aikuisen kanssa ja sopeutuu vaan myötäilemään tilanteissa. Sitten aikuisena ne tunnelukot iskee päälle kun lapsena niitä on kehitetty selviytymismenetelmiksi turvattomien aikuisten vuoksi.

Nasse-tädit valtaa varhaiskasvatus alaa?

Kaikenlaisia hoitsuja tullut nähtyä. . . Rankka ala vissiin.

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatuksessa on se huono puoli, että työntekijää harvoin arvostaa työnantajakaan. Ja ketjusta päätellen ei arvosta vanhemmatkaan. Mitäpä luulette? Pitääkö se työntekijöiden motiivia yllä? Varhaiskasvatuksessa on nyt tilanne, jossa ei kerkeä syödä, ei pitää taukoja, työilmapiiri on huono, edimies epäluotettava, työvuoroihin ei voi luottaa ja niitä pitää pyytää, vanhemmat vaativat asioita mitä ei pysty resurssien takia toteuttamaan, suunnitteluaikaa ei ole, vasukeskusteluja ei pysty pitämään, kun aikaa ei ole, lapset haastavia, siihen mihin ennen tarvittiin 3 tekijää per 21 lasta tarvitsis tänä päivänä 5 tekijää ym..ym.

Lisään tähän, että lasten halauksella ym. Työtä vielä ehkä jonkin aikaa jaksaa. Kaikki muu onkin sitten ihan kuraa.

Onneksi täällä tehtiin aloitus...

Nyt alkaa ilon ja onnen päivät varhaiskasvatuksessa 🙂🙃

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatuksessa on se huono puoli, että työntekijää harvoin arvostaa työnantajakaan. Ja ketjusta päätellen ei arvosta vanhemmatkaan. Mitäpä luulette? Pitääkö se työntekijöiden motiivia yllä? Varhaiskasvatuksessa on nyt tilanne, jossa ei kerkeä syödä, ei pitää taukoja, työilmapiiri on huono, edimies epäluotettava, työvuoroihin ei voi luottaa ja niitä pitää pyytää, vanhemmat vaativat asioita mitä ei pysty resurssien takia toteuttamaan, suunnitteluaikaa ei ole, vasukeskusteluja ei pysty pitämään, kun aikaa ei ole, lapset haastavia, siihen mihin ennen tarvittiin 3 tekijää per 21 lasta tarvitsis tänä päivänä 5 tekijää ym..ym.

Kyllä arvostan työntekijöitä. Niitä oikeasti hyviä. Eihän täällä kaikkia olekaan haukuttu, vain niitä jotka toimivat omalla tavallaan. Vai pitääkö hissutella ja silitellä päätä myös niillekin jotka toimivat meidän lasten kanssa miten heitä huvittaa. Mikään työolosuhde ei saisi muuttaa aikuista pelattavaksi lasten nähden. Jos näin käy, olisi hyvä miettiä alan vaihtoa.

PS. Kuten aloittaja sanoo, myös vanhemmista on tehty vastaavanlainen "valitetaan vanhemmista" juttu, joten miksi ei näinkin päin voisi tehdä?

" Olin sijaisena päiväkodissa. Vähiten koulutetut hoitivat suurelta osin ulkoilun, noin 2 h aamupäivällä + iltapäivällä vielä tunti pari + myös lepohetken, noin vajaat 2 h nukkarissa. Tästä syystä en kovasti osaa surkutella vakaopettajien kiirettä."

- - -

"Lastentarhanopettajaksi kouluttauduin.

En ole keksinyt itse sitä, että nykyään minusta on tehty vakaope. Tai sitä, että vakaopena joudun vääntämään varhaiskasvatussuunnitelman raporttia sen sijaan,

että olisin lasten kanssa."

- - -

"Kuulin tapauksesta (en tiedä onko faktaa vai fiktiota varmuudella) missä päiväkodissa oli toiminut about pari kautta lastentarhanopettaja, joka oli ollut siihen astisen pk-historian mainioin ja tykätyin. Aivan loistava lasten kanssa joille riitti aina aikaa. Kaikki -vanhemmat, työkaverit ja ennenkaikkea lapsiryhmä oli oli tyytyväinen.

Tottakai tämä taitava kasvattaja napattiin isomman palkan perässä muihin hommiin.

Silloin oli kuulemma paljastunut, että kahdelta toimintakaudelta oli vasut (varhaiskasvatussuunnitelmat) tekemättä, tai niitä ei ainakaan ollut löytynyt mistään. Ei muistitikulta, koneelta, papereita, mistään.

Seuraava lto oli ollut lievässä shokissa tajuttuaan tämän, ennenkuin alkoi kyseiseen urakkaan pikapikaa. . . Yksikään vanhempi saati työkaveri ei ollut valittanut.

Lieneekö satua koko juttu? Ihan takuulla satua, mielestäni.

Eihän nyt ilman vasuja (seikkaperäisiä varhaiskasvatussuunnitelmia) voi mitenkään pärjätä edes välttävästi lastenhoitotyössä."

Mun ryhmässä on aivan ihania pikkuisia, joiden kanssa haluaisin olla enemmän kuin pystyn. Aika vaan menee yhä enemmän niihin paperihommiin. Todellakin olisin senkin ajan läsnä lapsille. Teen niin tai näin, niin se on aina jostain pois ja haukut tulevat. Tässä ei vain voi voittaa.

Tiedän kyllä, että kaikki hoitajat/opettajat eivät

Ole ihania/ hyviä työssään, mutta toivoisin, että te vanhemmat ette haukkuisi meitä työntekijöitä, vaan iskisitte kyntenne ylemmälle taholle, päättäjiin, kansanedustajien. Olkaa mieluummin meille kanssa kulkijoina ja tukijoina.

Minua muuten saa sanoa tädiksi 😉

Vierailija kirjoitti:

tehdään me vanhempina kaikkemme, jotta saataisiin varhaiskasvatuksen tila näyttämään omassa mielessämme hyvältä .

Tehdään henkilökunnasta se pahis sen sijaan, että kyseenalaistaisimme vaikka leikkauksia ja työmäärän lisäämistä sellaiseksi, että se on pois lapsiltamme. 

Kyllä aika pahalta tuntuu lukea näitä. Viime viikko menty kolmen kasvattajan ryhmässä kahdella kasvattajalla. Ryhmässä siis 20 lasta ja kaksi aikuista koko päivän. Tämä tarkoittaa, että myöhään iltapäivällä ja aikaisin aamulla vain yksi kasvattaja. Voi kun olisikin aikaa valittaa. Kun ei ole aikaa tehdä edes sitä lain vaatimaa poikkeama ilmoitusta. Todella paljon kohdistuu opettajiin tätä vihaa, mutta omassa tiimissä ainakin opettaja joutuu tekemään ne kaikkein raskaimmat asiat: selittämään haasteita vanhemmille, jotka eivät usko omalla lapsella olevan mitään vaikeuksia, hoitamaan yhteistyön sosiaalitoimen, terapeuttien ym. kanssa, kirjaamaan kaiken ylös jne.

Useinhan myös väitetään, että opettajat näkevät ongelmia siellä missä niitä ei ole. Yleensä me lastenhoitajat näemme ihan samat ongelmat, mutta opettaja on se joka ne joutuu tuomaan esiin vanhemmille. Yhdessä tiiminä ne jutellaan ja mietitään miten tuetaan lapsia. Kun sitä on jatkuvasti töissä esimerkiksi 3-5-vuotiaiden parissa, niin alkaa kyllä hahmottamaan mitä 5-vuotiaalta voi odottaa. Sitten on näitä, jotka eivät vielä tuolloinkaan puhu ikätasoisesti, osaa pukea, osaa osallistua leikkiin, lyövät tai haukkuvat toisia yms. niin kyllähän ne on pakko tuoda esiin vanhemmille. Vanhemmat sitten suuttuvat opettajille ja päättävät, että kaikki johtuu yli-innokkaasta opettajasta. Ei käy kateeksi. Kokemusta on, kun olen yhden kauden tehnyt epäpätevänä opettajan sijaisuutta (vanhemmathan eivät tiedä kuka on epäpätevä ja kuka pätevä). Oli työurani kamalin vuosi, kun en saanut kunnon perehdytystä ja oikeasti ryhmässä oli aika isoja haasteita silloin, joihin olisi tarvinnut riittävän koulutuksen.

Sitten on näitä, jotka kirjoittelevat täälläkin ja valittavat kun omalle lapselle puhutaan ikävästi. Varmasti jossain näin onkin, mutta usein näissä se oma lapsi tekee kaikenlaista ei sallittua ja kun on kymmenen kertaa sanottu nätisti ja sitten sanotaan tiukemmin, niin lapsi valittaa kun tädit puhuvat ilkeästi. Ja valitettavan moni lapsi ei nykyään ole tottunut kuulemaan käskymuotosia lauseita ja tulkitsee ne ilkeydeksi. Kahdenkymmenen lapsen kanssa ei kuitenkaan voi alkaa jokaiselta kauniisti kyselemään, että istuttaisiinko nyt piirillä potkimatta ja häiritsemättä muita. Luulen, että monille vanhemmille tekisi hyvää nähdä, miten oma lapsi käyttäytyy siellä ryhmässä muiden lasten kanssa. Onneksi on ihania vanhempia. Otan paljon mieluummin haastavan lapsen ihanilla vanhemmilla kuin toisin päin. Se vaikuttaa nimittäin hyvin paljon omaan työhyvinvointiin, miten vanhemmat puhuvat meille ja käyttäytyvät meitä kohtaan. Kun kaikkemme yritämme senkin lapsen kanssa, joka haukkuu muita p-päiksi, potkii, huutaa ja häiriköi piirillä/toiminnassa, ei pysy hetkeäkään paikallaan, kokee aivan kaiken kiusaamiseksi tai kiusaa itse jne. Puristamme ne positiiviset ajatukset siitä lapsesta vaikka väkisin ja kerromme vanhemmille hänen vahvuuksistaan.

T. Hoitaja

Taitaa olla provo, kun esittelet itsesi sekä lastenohjaajana että "päiväkodin lh" eli lähärinä, jotka on kaksi aivan eri asiaa. Mutta jatkakaa toki kun alkuun pääsitte...

T. Varhaiskasvatuksen lastenhoitaja eli lähihoitaja

Vierailija kirjoitti:

" Olin sijaisena päiväkodissa. Vähiten koulutetut hoitivat suurelta osin ulkoilun, noin 2 h aamupäivällä + iltapäivällä vielä tunti pari + myös lepohetken, noin vajaat 2 h nukkarissa. Tästä syystä en kovasti osaa surkutella vakaopettajien kiirettä."

- - -

"Lastentarhanopettajaksi kouluttauduin.

En ole keksinyt itse sitä, että nykyään minusta on tehty vakaope. Tai sitä, että vakaopena joudun vääntämään varhaiskasvatussuunnitelman raporttia sen sijaan,

että olisin lasten kanssa."

- - -

"Kuulin tapauksesta (en tiedä onko faktaa vai fiktiota varmuudella) missä päiväkodissa oli toiminut about pari kautta lastentarhanopettaja, joka oli ollut siihen astisen pk-historian mainioin ja tykätyin. Aivan loistava lasten kanssa joille riitti aina aikaa. Kaikki -vanhemmat, työkaverit ja ennenkaikkea lapsiryhmä oli oli tyytyväinen.

Tottakai tämä taitava kasvattaja napattiin isomman palkan perässä muihin hommiin.

Silloin oli kuulemma paljastunut, että kahdelta toimintakaudelta oli vasut (varhaiskasvatussuunnitelmat) tekemättä, tai niitä ei ainakaan ollut löytynyt mistään. Ei muistitikulta, koneelta, papereita, mistään.

Seuraava lto oli ollut lievässä shokissa tajuttuaan tämän, ennenkuin alkoi kyseiseen urakkaan pikapikaa. . . Yksikään vanhempi saati työkaveri ei ollut valittanut.

Lieneekö satua koko juttu? Ihan takuulla satua, mielestäni.

Eihän nyt ilman vasuja (seikkaperäisiä varhaiskasvatussuunnitelmia) voi mitenkään pärjätä edes välttävästi lastenhoitotyössä."

Kyllä niitä vasuja tarvitaan. Ja ne vasut eivät ole se työn kuormittavin osa, vaan aivan muut turhanpäiväiset kirjaamiset. Jokainen alalla tietää, että paljon muuta rasittavaa kirjattavaa kuin ne kaksi kertaa vuodessa pidetyt vasut. Usein se on myös vanhemmille tilaisuus vihdoin päästä puhumaan ilman kiirettä ja kuulla, kenen kanssa oma lapsi leikkii ja miten on päässyt porukkaan mukaan.

Vasuista valittavat eniten vanhemmat, jotka pitävät turhana tulla juttelemaan lapsen asioista sen puolisen tuntia syksyllä ja keväällä. Nämä samat vanhemmat eivät ole pääsääntöisesti kiinnostuneita siitä, mitä oma lapsi tekee sen kahdeksan tunnin ajan, ja näiden samojen vanhempien mielestä se oma lapsi osaa jo kaiken osattavan eikä tee mitään väärin. Tästäkin kirjoituksesta huomaa, että kyseessä on joku päiväkodin tädille vasuissa suuttunut vanhempi, joka on kehittänyt kivan tarinan. Kun kerta kaikkiaan ne vasut eivät ole se työn aikaavievin ja turhin asia, vaikka tietyssä vaiheessa syksyä ja kevättä aikaa vievätkin.

T. Hoitaja

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla provo, kun esittelet itsesi sekä lastenohjaajana että "päiväkodin lh" eli lähärinä, jotka on kaksi aivan eri asiaa. Mutta jatkakaa toki kun alkuun pääsitte...

T. Varhaiskasvatuksen lastenhoitaja eli lähihoitaja

Tämähän tässä taas oli se pääasia.

Ettei vain "varhaiskasvatus"-liite unohdu.

Ei ihme ettei oikeisiin epäkohtiin pääse pureutumaan alalla kun kaltaisesi ovat titteleihin takertuvina jarruina ettei keskustelu pääse raknetavasti etenemään. Saati alkua pidemmälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Olin sijaisena päiväkodissa. Vähiten koulutetut hoitivat suurelta osin ulkoilun, noin 2 h aamupäivällä + iltapäivällä vielä tunti pari + myös lepohetken, noin vajaat 2 h nukkarissa. Tästä syystä en kovasti osaa surkutella vakaopettajien kiirettä."

- - -

"Lastentarhanopettajaksi kouluttauduin.

En ole keksinyt itse sitä, että nykyään minusta on tehty vakaope. Tai sitä, että vakaopena joudun vääntämään varhaiskasvatussuunnitelman raporttia sen sijaan,

että olisin lasten kanssa."

- - -

"Kuulin tapauksesta (en tiedä onko faktaa vai fiktiota varmuudella) missä päiväkodissa oli toiminut about pari kautta lastentarhanopettaja, joka oli ollut siihen astisen pk-historian mainioin ja tykätyin. Aivan loistava lasten kanssa joille riitti aina aikaa. Kaikki -vanhemmat, työkaverit ja ennenkaikkea lapsiryhmä oli oli tyytyväinen.

Tottakai tämä taitava kasvattaja napattiin isomman palkan perässä muihin hommiin.

Silloin oli kuulemma paljastunut, että kahdelta toimintakaudelta oli vasut (varhaiskasvatussuunnitelmat) tekemättä, tai niitä ei ainakaan ollut löytynyt mistään. Ei muistitikulta, koneelta, papereita, mistään.

Seuraava lto oli ollut lievässä shokissa tajuttuaan tämän, ennenkuin alkoi kyseiseen urakkaan pikapikaa. . . Yksikään vanhempi saati työkaveri ei ollut valittanut.

Lieneekö satua koko juttu? Ihan takuulla satua, mielestäni.

Eihän nyt ilman vasuja (seikkaperäisiä varhaiskasvatussuunnitelmia) voi mitenkään pärjätä edes välttävästi lastenhoitotyössä.""

- - -

"Kyllä niitä vasuja tarvitaan. Ja ne vasut eivät ole se työn kuormittavin osa, vaan aivan muut turhanpäiväiset kirjaamiset. Jokainen alalla tietää, että paljon muuta rasittavaa kirjattavaa kuin ne kaksi kertaa vuodessa pidetyt vasut. "

- - -

"Vasuja tarvitaan, okei. Mutta avaatko hieman mitä pitää sisällään nämä viittaamaasi "muut turhanpäiväiset kirjaamiset" sekä "muuta rasittavaa kirjaamista"? Kiinnostaisi varmaan alasta tietämätöntä. Kiitos.

- - - 

Nämä työntekijöiden haukkujat voisivat mennä kokeilemaan miten " hauskaa" työnteko siellä on.

Vierailija kirjoitti:

Nämä työntekijöiden haukkujat voisivat mennä kokeilemaan miten " hauskaa" työnteko siellä on.

Kyllä kaikista asioista pitää voida keskustella.

Eivät ne asialliset ja hyvät työntekijät siitä loukkaannu tai ota jotain kritiikkiä  henkilökohtaisesti itseään koskevaksi.

Kun oliskin aikaa edes purnata...

Vois kyllä sanoa, että loppujen lopuksi ne varhaiskasvatussuunnitelmat ja muut ovat oikeastaan aika turhia. (En sanonut tuota🤫)

Lasten kanssa oleminen ja yhdessä tekiminen ja oppiminen on paljon kivempaa ja antoisampaa ja ne keskustelut vanhempien kanssa kyllä voisi pitää ilman sitä paperityötä.