Kuinka helppoa/vaikeaa on 35v+ akateemisen (tohtori) ja hyvässä työssä olevan sinkkunaisen löytää kelpo mies pääkaupunkiseudulta?

Vierailija kirjoitti:

Helposti. Akateemisista piireistä.köytyy tasoinen mies

Tämän palstan duunari- ja amispersutasoisille miehille tasokas nainen on tyhmä, kouluttamaton isotissinen 20 vuotias , hoikka, mutta persevä irtoripsihiusmeikkipossu, joka kuitenkin näyttää "luonnonkauniilta".

Korkeasti koulutetut, fiksut ja sivistyneet miehet arvostavat naisissa toisenlaisia ominaisuuksia, joista ap ei tiedä mitään, koska ap on työtön ja kouluttamaton , sosiaalituilla elävä mies.

Amisjannun tasoa ovat lähihoitajanaiset, kampasjat ja kosmetologit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amisjannun kanssa ei kannata suhteeseen alkaa.Niiden itsetunto ei kestä, että nainen on älykkäämpi, paremmin koulutettu ja tienaa enemmäm.

Amisjannu menee Viron maaseudulle ja nainen USA:han tai Ranskaan. Näin on ihan tilastollisesti.

Kertonee jotain?

Suomalaiset miehet eivät ole korkeassa kurssissa Virossa kännäysturismista johtuen. Virolaiset naiset eivät heitä huoli. Vironvenäläiset ehkä, ja sekin siitä syystä, että pääsevät pois .

Viro näyttää olevan top kolmosena. Onpa siellä paljon vironvenäläisiä 😳

AP ja muut naiset. Miesten suhteen kannattaa pitää taso korkeana. Kumpoanin valinta on yksi elämän tärkeimmistä valinnoista. Jos arvomasilmat eivät kohtaa, niin parisuhteessa on ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Mua jotenkin naurattaa nämä miesten kommentit; jos olet tohtori ja pitkä ja hoikka niin et kelpaa mutta kelpaat jos olet isotissinen J- Lo kopio, joka nielee ja ottaa kakkoseen!? Ööö... katsele ulkomailta niin saat älykkäämpää seuraa. Suomalaismiehet voit jättää kotiin tumputtamaan niille J-lon kuville.

Tämä on ihan totta. Itse löysin oman mieheni USAsta. Hänelle minun koulutukseni ja työni ja kunnianhimoni ja vakavaraisuuteni on hieno asia ja hän arvostaa niitä. Ja minä hänen. Sparraamme toisiamme paljon. Surullisen vähän näkee tällaista miesten suhtautumista vaimoonsa Suomessa, paitsi todellakin työpainotteisissa huippuakateemisissa piireissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amisjannun kanssa ei kannata suhteeseen alkaa.Niiden itsetunto ei kestä, että nainen on älykkäämpi, paremmin koulutettu ja tienaa enemmäm.

Amisjannu menee Viron maaseudulle ja nainen USA:han tai Ranskaan. Näin on ihan tilastollisesti.

Kertonee jotain?

Suomalaiset miehet eivät ole korkeassa kurssissa Virossa kännäysturismista johtuen. Virolaiset naiset eivät heitä huoli. Vironvenäläiset ehkä, ja sekin siitä syystä, että pääsevät pois .

Viro näyttää olevan top kolmosena. Onpa siellä paljon vironvenäläisiä 😳

Itseasiassa siellä on. Neuvostoliiton aikana näihin ei Venäläisiin maihin siirrettiin paljon Venäläistä väestöä. Tämähän on aina ollut kolonialistien normaalia toimintaa.🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan, tuon tohtoriuden mukana tulee perfektionistinen ylenkatsova luonne mukana useimmiten. Se on odotusarvo eikä välttämättä koske yksilöä mutta kukapa ottaisi riskin jos vaihtoehtoja on?

Tohtorius voi monelle miehelle olla vaaran merkki: kuiva, asiallinen ja etäinen voisivat olla määreitä, jotka sinua tuntematta tuntomerkkeihisi liitettäisiin. Ei just sitä, mitä useimmat miehet etsivät.

Mikä on sillä lailla hassua, että useimmat miehet ovat itse kuivia, asiallisia ja etäisiä, eivätkä kiinnostaisi naisia, jotka ovat juuri jotain päinvastaista. Ihminen aina kuvittelee olevansa rento ja heittäytyvä, mutta suurin osa ei sitä ole todellakaan. Mutta eihän sitä omalla kohdalla koskaan tajua olevansa kuiva, asiallinen ja etäinen :D Mutta sivumennen sanoen, juuri tuntemani tohtorit, etenkin ne, jotka ovat vakivirassa yliopistossa, ovat nimenomaan kaikkea muuta kuin tuota mainitsemaasi - ilmeisesti valta ja vakaa asema vapauttaa jotkut ihmiset eikä tarvitse enää pingottaa ja todistella muille mitään, vaan saa jopa sooloilla oman mielensä mukaan.

Tohtorit saattavat olla työelämässä superasiallisia ja kuivia, mutta arkielämässä en ole ikinä tavannut värikkäämpiä, mielrnkiintoisempia, valovoimaisempia ja hauskempia ihmisiä. Äly nyt vaan on kiehtovaa ja seksikästä.

Minä olen. Yhtä kuivia ja omituisia ne ovat vapaallakin.

Tuo jolle vastasit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa on kirjoitti:

Sen perusteella mitä kerroit itsestästä, voin arvailla, mitä tarkoitat kunnon miehellä. Edellisestä teen johtopäätöksen, että äärettömän vaikeaa. Koulutetut miehet ovat pariutuneet jo paljon nuorempana. Lisäksi pääkaupunkiseudulla on enemmän naisia kuin miehiä ja akateemisia naisia hurjasti enemmän.

Jotkut ovat ja jotkut ei. Tunnen akateemisia 30+ miehiä, jotka ovat sinkkuja. Ovat toki olleet suhteessa aiemmin, mutta aina välillä ne suhteet päättyvät. Ja kyllä akateemiset, etenkin yliopistolliselle uralle tähtäävät miehet aika usein toivovat kumppaniltakin akateemisuutta.

En ole koskaan kuullut, että yksikään akateeminen kaverini olisi listannut naisten tärkeäksi ominaisuudeksi akateemisuuden. Sen edelle on aina mennyt ulkonäkö, luonne, yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat, huumorintaju ja moni muu asia. Akateemisuus on sitten tullut vähän kuin kaupanpäällisenä. Näin myös omalla kohdallani.

Tätä taustaa vasten on omituista, että naiset niin innoissaan korostavat akateemisuuttaan. Ilmeisesti siksi, että se on vaatinut heiltä paljon työtä ja he arvostavat sitä itse. Sitten on pettymys, kun muut eivät arvosta samoin.

Huoh... Tietenkään kukaan mies tai nainenkaan ei listaa tärkeimmäksi ominaisuudeksi akateemisuutta! Ei sellaista ole tässä väitettykään. Mutta tuntemani akateemiset ja yliopistolliselle uralle töhtäävät miehet toivovat silti mieluiten akateemisuutta, ja heille on vielä plussaa se. Ei se ykköskriteeri ole, mutta ei kai kukaan niin olettaisikaan. Esim. tutkijan uralle tähtäävä mies voi pitää jopa plussana, jos nainenkin on tutkija. Kyllä itse akateemiset ja omaan alaansa intohimoisesti suhtautuvat ihmiset arvostavat sitä, jos toisella on vastaavia kiinnostuksenkohteita. Ei se sitä tarkoita, että vain tuon perusteella kiinnostutaan toisesta suhdemielessä, mutta kyllä tuo monelle on pikemminkin hyvä ominaisuus ja plussaa. Eivät naisetkaan pidä miehen tärkeimpänä ominaisuutena akateemisuutta, vaikka sitä kumppanilta toivoisivatkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lika barn leka bäst. Yliopistolta, työpaikalta, kavereiden kautta. Minä ja minun ystäväni olemme löytäneet akateemiset miehrmme ja naisemme näin. Suurin osa pariutui jo opiskeluaikoina.

Samanlainen tausta ja tietty samankaltaisuus on tärkeää. Todennäköisyys toistensa ymmärtämiseen kasvaa silloin merkittävästi. Liian samanlainen ei kuitenkaan välttämättä ole hyvä. Ainakin itse on tullut koettua, että samalla alalla tai työpaikassa = sitä on tavallaan töissä aina. Joillekin tietty sekin voi sopia.

Aijaa. Tunnen paljon lääkäripariskuntia, ovat olleet yhdessä.lääkiksestä lähtien. Hyvin näyttää sujuvan yhteiselo , vaikka samassa ammatissa ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lika barn leka bäst. Yliopistolta, työpaikalta, kavereiden kautta. Minä ja minun ystäväni olemme löytäneet akateemiset miehrmme ja naisemme näin. Suurin osa pariutui jo opiskeluaikoina.

Samanlainen tausta ja tietty samankaltaisuus on tärkeää. Todennäköisyys toistensa ymmärtämiseen kasvaa silloin merkittävästi. Liian samanlainen ei kuitenkaan välttämättä ole hyvä. Ainakin itse on tullut koettua, että samalla alalla tai työpaikassa = sitä on tavallaan töissä aina. Joillekin tietty sekin voi sopia.

Aijaa. Tunnen paljon lääkäripariskuntia, ovat olleet yhdessä.lääkiksestä lähtien. Hyvin näyttää sujuvan yhteiselo , vaikka samassa ammatissa ovat.

Luetunymmärtäminen nolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua jotenkin naurattaa nämä miesten kommentit; jos olet tohtori ja pitkä ja hoikka niin et kelpaa mutta kelpaat jos olet isotissinen J- Lo kopio, joka nielee ja ottaa kakkoseen!? Ööö... katsele ulkomailta niin saat älykkäämpää seuraa. Suomalaismiehet voit jättää kotiin tumputtamaan niille J-lon kuville.

Tämä on ihan totta. Itse löysin oman mieheni USAsta. Hänelle minun koulutukseni ja työni ja kunnianhimoni ja vakavaraisuuteni on hieno asia ja hän arvostaa niitä. Ja minä hänen. Sparraamme toisiamme paljon. Surullisen vähän näkee tällaista miesten suhtautumista vaimoonsa Suomessa, paitsi todellakin työpainotteisissa huippuakateemisissa piireissä.

Jenkeissä on huono sosiaaliturva ja alhainen verotus, joten puolison koulutuksella ja tuloilla on suurempi merkitys kuin Suomessa. Vai sitäkö te akateemiset naiset toivotte tännekin? Tosin aika harva akateeminen nainen pystyy jalostamaan korkean koulutuksen hyväksi palkaksi ja omaisuudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Tuo jolle vastasit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa on kirjoitti:

Sen perusteella mitä kerroit itsestästä, voin arvailla, mitä tarkoitat kunnon miehellä. Edellisestä teen johtopäätöksen, että äärettömän vaikeaa. Koulutetut miehet ovat pariutuneet jo paljon nuorempana. Lisäksi pääkaupunkiseudulla on enemmän naisia kuin miehiä ja akateemisia naisia hurjasti enemmän.

Jotkut ovat ja jotkut ei. Tunnen akateemisia 30+ miehiä, jotka ovat sinkkuja. Ovat toki olleet suhteessa aiemmin, mutta aina välillä ne suhteet päättyvät. Ja kyllä akateemiset, etenkin yliopistolliselle uralle tähtäävät miehet aika usein toivovat kumppaniltakin akateemisuutta.

En ole koskaan kuullut, että yksikään akateeminen kaverini olisi listannut naisten tärkeäksi ominaisuudeksi akateemisuuden. Sen edelle on aina mennyt ulkonäkö, luonne, yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat, huumorintaju ja moni muu asia. Akateemisuus on sitten tullut vähän kuin kaupanpäällisenä. Näin myös omalla kohdallani.

Tätä taustaa vasten on omituista, että naiset niin innoissaan korostavat akateemisuuttaan. Ilmeisesti siksi, että se on vaatinut heiltä paljon työtä ja he arvostavat sitä itse. Sitten on pettymys, kun muut eivät arvosta samoin.

Huoh... Tietenkään kukaan mies tai nainenkaan ei listaa tärkeimmäksi ominaisuudeksi akateemisuutta! Ei sellaista ole tässä väitettykään. Mutta tuntemani akateemiset ja yliopistolliselle uralle töhtäävät miehet toivovat silti mieluiten akateemisuutta, ja heille on vielä plussaa se. Ei se ykköskriteeri ole, mutta ei kai kukaan niin olettaisikaan. Esim. tutkijan uralle tähtäävä mies voi pitää jopa plussana, jos nainenkin on tutkija. Kyllä itse akateemiset ja omaan alaansa intohimoisesti suhtautuvat ihmiset arvostavat sitä, jos toisella on vastaavia kiinnostuksenkohteita. Ei se sitä tarkoita, että vain tuon perusteella kiinnostutaan toisesta suhdemielessä, mutta kyllä tuo monelle on pikemminkin hyvä ominaisuus ja plussaa. Eivät naisetkaan pidä miehen tärkeimpänä ominaisuutena akateemisuutta, vaikka sitä kumppanilta toivoisivatkin.

Omaan alaan intohimoisesti suhtautuvia ei löydy kuin akateemisista? 

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä koko ajan kysellään, onko kaunis, hoikka ja isorintainen? Kun katukuvaa katsoo, niin valtavasti parisuhteessa on naisia, jotka eivät ole kauniita ja joilla on ylipainoa, eikä rinnatkaan varmaan suurimmalla osalla ole minkään fantasiakuvaston mukaiset. Ärsyttävää trollaamista. Olisi kiva keskustella joskus asioista oikeasti, mutta nuo pelleilyvastaukset sabotoivat joka ketjua.

Sinä voit perustaa oman ketjun missä te miehet voitte keskustella siitä, miten ikävää on kun ette saa omaa seksilelunaista joka on isotissinen ja näyttää miss universumilta ja ottaa suuhun ja peräaukkoon ja joka aukkoon.

Samassa ketjussa voitte jakaa toisillenne laihdutusvinkejä, te Suomalaiset miehet olette nimittäin läskejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lika barn leka bäst. Yliopistolta, työpaikalta, kavereiden kautta. Minä ja minun ystäväni olemme löytäneet akateemiset miehrmme ja naisemme näin. Suurin osa pariutui jo opiskeluaikoina.

Samanlainen tausta ja tietty samankaltaisuus on tärkeää. Todennäköisyys toistensa ymmärtämiseen kasvaa silloin merkittävästi. Liian samanlainen ei kuitenkaan välttämättä ole hyvä. Ainakin itse on tullut koettua, että samalla alalla tai työpaikassa = sitä on tavallaan töissä aina. Joillekin tietty sekin voi sopia.

Näinpä. Hassu ketju, ihmeen paljon näitä trollien aloittamia ketjuja ilmestyy, ja ihmeesti ne pysyvät pinnalla. Takana oikea ongelma, hankaluus löytää kumppani? Jo vanhempana (60 v), akateemisena (FT, dos.) naisena en ole koekaan kokenut kumppanin löytämistä hankalaksi, tosin olen elänytkin lähinnä vain kahdessa pitkässä suhteessa, ensimmäisessä opiskeluaikaisen poikakaverin kanssa, eron jälkeen löytyi nykyinen aviomies.

Koulutus ei minusta ole etu eikä haitta kumppania valittaessa, äly taas tärkeä kriteeri. Harvempi pari on pidemmän päälle onnistuu jos älykkyydessä huima ero, jos toinen ei pysy mukana ajatuksenjuoksussa. Samalla alalla oleminen voi käydä tylsäksi, mutta jollain tasolla on kiva ymmärtää toisen työongelmia. Pelkkä akateemisuus ei siinä ole avaintekijä, esim. vähäisellä peruskoulutustasolla johtavaan asemaan noussut ihminen voi ymmärtää johtavassa asemassa olevan akateemisen työhaasteita paljon paremmin kuin perus lastentarhanope. Ja parisuhteen ongelmissa ei varmasti ne suurimmat haasteet löydy koulutustasoeroista vaan ihan luonteista: löytyykö joustoa, toisen lukukykyä, luotettavuutta, samanlaista huumorintajua jne. Mutta jokainenhan valitsee itselleen sopivan kumppanin, jotenkin vaan sääli miten hankalaksi se tuntuu menneen - vai vääristääkö palsta, kirjoittaako tänne vain ne hankalasti pariutuvat ihmiset?

Vierailija kirjoitti:

Tuo jolle vastasit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa on kirjoitti:

Sen perusteella mitä kerroit itsestästä, voin arvailla, mitä tarkoitat kunnon miehellä. Edellisestä teen johtopäätöksen, että äärettömän vaikeaa. Koulutetut miehet ovat pariutuneet jo paljon nuorempana. Lisäksi pääkaupunkiseudulla on enemmän naisia kuin miehiä ja akateemisia naisia hurjasti enemmän.

Jotkut ovat ja jotkut ei. Tunnen akateemisia 30+ miehiä, jotka ovat sinkkuja. Ovat toki olleet suhteessa aiemmin, mutta aina välillä ne suhteet päättyvät. Ja kyllä akateemiset, etenkin yliopistolliselle uralle tähtäävät miehet aika usein toivovat kumppaniltakin akateemisuutta.

En ole koskaan kuullut, että yksikään akateeminen kaverini olisi listannut naisten tärkeäksi ominaisuudeksi akateemisuuden. Sen edelle on aina mennyt ulkonäkö, luonne, yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat, huumorintaju ja moni muu asia. Akateemisuus on sitten tullut vähän kuin kaupanpäällisenä. Näin myös omalla kohdallani.

Tätä taustaa vasten on omituista, että naiset niin innoissaan korostavat akateemisuuttaan. Ilmeisesti siksi, että se on vaatinut heiltä paljon työtä ja he arvostavat sitä itse. Sitten on pettymys, kun muut eivät arvosta samoin.

Huoh... Tietenkään kukaan mies tai nainenkaan ei listaa tärkeimmäksi ominaisuudeksi akateemisuutta! Ei sellaista ole tässä väitettykään. Mutta tuntemani akateemiset ja yliopistolliselle uralle töhtäävät miehet toivovat silti mieluiten akateemisuutta, ja heille on vielä plussaa se. Ei se ykköskriteeri ole, mutta ei kai kukaan niin olettaisikaan. Esim. tutkijan uralle tähtäävä mies voi pitää jopa plussana, jos nainenkin on tutkija. Kyllä itse akateemiset ja omaan alaansa intohimoisesti suhtautuvat ihmiset arvostavat sitä, jos toisella on vastaavia kiinnostuksenkohteita. Ei se sitä tarkoita, että vain tuon perusteella kiinnostutaan toisesta suhdemielessä, mutta kyllä tuo monelle on pikemminkin hyvä ominaisuus ja plussaa. Eivät naisetkaan pidä miehen tärkeimpänä ominaisuutena akateemisuutta, vaikka sitä kumppanilta toivoisivatkin.

Jostain syystä naiset kuitenkin korostavat akateemisuutta suuremmalla innolla kuin akateemiset miehet. Mistä luulet eron johtuvan?

Syy moiseen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua jotenkin naurattaa nämä miesten kommentit; jos olet tohtori ja pitkä ja hoikka niin et kelpaa mutta kelpaat jos olet isotissinen J- Lo kopio, joka nielee ja ottaa kakkoseen!? Ööö... katsele ulkomailta niin saat älykkäämpää seuraa. Suomalaismiehet voit jättää kotiin tumputtamaan niille J-lon kuville.

Tämä on ihan totta. Itse löysin oman mieheni USAsta. Hänelle minun koulutukseni ja työni ja kunnianhimoni ja vakavaraisuuteni on hieno asia ja hän arvostaa niitä. Ja minä hänen. Sparraamme toisiamme paljon. Surullisen vähän näkee tällaista miesten suhtautumista vaimoonsa Suomessa, paitsi todellakin työpainotteisissa huippuakateemisissa piireissä.

Jenkeissä on huono sosiaaliturva ja alhainen verotus, joten puolison koulutuksella ja tuloilla on suurempi merkitys kuin Suomessa. Vai sitäkö te akateemiset naiset toivotte tännekin? Tosin aika harva akateeminen nainen pystyy jalostamaan korkean koulutuksen hyväksi palkaksi ja omaisuudeksi.

Ohis: Suomesta tapahtuu ns. aivovuotoa siksikin, että täällä monilla tohtoreilla ja tutkijoilla palkka on aivan surkea. Sinnittelyä apurahasta toiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Mua jotenkin naurattaa nämä miesten kommentit; jos olet tohtori ja pitkä ja hoikka niin et kelpaa mutta kelpaat jos olet isotissinen J- Lo kopio, joka nielee ja ottaa kakkoseen!? Ööö... katsele ulkomailta niin saat älykkäämpää seuraa. Suomalaismiehet voit jättää kotiin tumputtamaan niille J-lon kuville.

Noin kommentoineille lienee ollut tärkeää kärjistää, että he etsivät naisesta sitä, että nainen on nainen.

Harva etsii tohtoria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua jotenkin naurattaa nämä miesten kommentit; jos olet tohtori ja pitkä ja hoikka niin et kelpaa mutta kelpaat jos olet isotissinen J- Lo kopio, joka nielee ja ottaa kakkoseen!? Ööö... katsele ulkomailta niin saat älykkäämpää seuraa. Suomalaismiehet voit jättää kotiin tumputtamaan niille J-lon kuville.

Tämä on ihan totta. Itse löysin oman mieheni USAsta. Hänelle minun koulutukseni ja työni ja kunnianhimoni ja vakavaraisuuteni on hieno asia ja hän arvostaa niitä. Ja minä hänen. Sparraamme toisiamme paljon. Surullisen vähän näkee tällaista miesten suhtautumista vaimoonsa Suomessa, paitsi todellakin työpainotteisissa huippuakateemisissa piireissä.

Teet johtopäätöksiä oman elämäsi perusteella, mutta tilastot taitavat kertoa jotain muuta. Kuinka paljon akateemiset naiset jäävät kotiin Suomessa vs USAssa perheen perustamisen jälkeen? Paljonko niasia johtavissa asemissa? Sparraako miehesi sinua jatkamaan töissä sen jälkeen kun saatte lapsia, onko valmis jäämään pitkille perhevapaille? Hienoa kun olet omaan elämääsi tyytyväinen mutta yleistäminen yhteiskuntien eroihin ei ehkä kovin onnistunut.

Syy moiseen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua jotenkin naurattaa nämä miesten kommentit; jos olet tohtori ja pitkä ja hoikka niin et kelpaa mutta kelpaat jos olet isotissinen J- Lo kopio, joka nielee ja ottaa kakkoseen!? Ööö... katsele ulkomailta niin saat älykkäämpää seuraa. Suomalaismiehet voit jättää kotiin tumputtamaan niille J-lon kuville.

Tämä on ihan totta. Itse löysin oman mieheni USAsta. Hänelle minun koulutukseni ja työni ja kunnianhimoni ja vakavaraisuuteni on hieno asia ja hän arvostaa niitä. Ja minä hänen. Sparraamme toisiamme paljon. Surullisen vähän näkee tällaista miesten suhtautumista vaimoonsa Suomessa, paitsi todellakin työpainotteisissa huippuakateemisissa piireissä.

Jenkeissä on huono sosiaaliturva ja alhainen verotus, joten puolison koulutuksella ja tuloilla on suurempi merkitys kuin Suomessa. Vai sitäkö te akateemiset naiset toivotte tännekin? Tosin aika harva akateeminen nainen pystyy jalostamaan korkean koulutuksen hyväksi palkaksi ja omaisuudeksi.

1. Thaimaa

2. Venäjä

3. Viro

Kuka tässä raahaa ja mitä? Noista maista tulee konservatiivisia naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo jolle vastasit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa on kirjoitti:

Sen perusteella mitä kerroit itsestästä, voin arvailla, mitä tarkoitat kunnon miehellä. Edellisestä teen johtopäätöksen, että äärettömän vaikeaa. Koulutetut miehet ovat pariutuneet jo paljon nuorempana. Lisäksi pääkaupunkiseudulla on enemmän naisia kuin miehiä ja akateemisia naisia hurjasti enemmän.

Jotkut ovat ja jotkut ei. Tunnen akateemisia 30+ miehiä, jotka ovat sinkkuja. Ovat toki olleet suhteessa aiemmin, mutta aina välillä ne suhteet päättyvät. Ja kyllä akateemiset, etenkin yliopistolliselle uralle tähtäävät miehet aika usein toivovat kumppaniltakin akateemisuutta.

En ole koskaan kuullut, että yksikään akateeminen kaverini olisi listannut naisten tärkeäksi ominaisuudeksi akateemisuuden. Sen edelle on aina mennyt ulkonäkö, luonne, yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat, huumorintaju ja moni muu asia. Akateemisuus on sitten tullut vähän kuin kaupanpäällisenä. Näin myös omalla kohdallani.

Tätä taustaa vasten on omituista, että naiset niin innoissaan korostavat akateemisuuttaan. Ilmeisesti siksi, että se on vaatinut heiltä paljon työtä ja he arvostavat sitä itse. Sitten on pettymys, kun muut eivät arvosta samoin.

Huoh... Tietenkään kukaan mies tai nainenkaan ei listaa tärkeimmäksi ominaisuudeksi akateemisuutta! Ei sellaista ole tässä väitettykään. Mutta tuntemani akateemiset ja yliopistolliselle uralle töhtäävät miehet toivovat silti mieluiten akateemisuutta, ja heille on vielä plussaa se. Ei se ykköskriteeri ole, mutta ei kai kukaan niin olettaisikaan. Esim. tutkijan uralle tähtäävä mies voi pitää jopa plussana, jos nainenkin on tutkija. Kyllä itse akateemiset ja omaan alaansa intohimoisesti suhtautuvat ihmiset arvostavat sitä, jos toisella on vastaavia kiinnostuksenkohteita. Ei se sitä tarkoita, että vain tuon perusteella kiinnostutaan toisesta suhdemielessä, mutta kyllä tuo monelle on pikemminkin hyvä ominaisuus ja plussaa. Eivät naisetkaan pidä miehen tärkeimpänä ominaisuutena akateemisuutta, vaikka sitä kumppanilta toivoisivatkin.

Omaan alaan intohimoisesti suhtautuvia ei löydy kuin akateemisista? 

Voi apua....erilainen koulutus- erilainrn muu tausta. Arvomaailma, elämäntavat , perhetausta on yleenssä täysin erilaisia ja sen huomaa arjessa ja aiheuttaa ristiriitoja.

Vierailija kirjoitti:

Syy moiseen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua jotenkin naurattaa nämä miesten kommentit; jos olet tohtori ja pitkä ja hoikka niin et kelpaa mutta kelpaat jos olet isotissinen J- Lo kopio, joka nielee ja ottaa kakkoseen!? Ööö... katsele ulkomailta niin saat älykkäämpää seuraa. Suomalaismiehet voit jättää kotiin tumputtamaan niille J-lon kuville.

Tämä on ihan totta. Itse löysin oman mieheni USAsta. Hänelle minun koulutukseni ja työni ja kunnianhimoni ja vakavaraisuuteni on hieno asia ja hän arvostaa niitä. Ja minä hänen. Sparraamme toisiamme paljon. Surullisen vähän näkee tällaista miesten suhtautumista vaimoonsa Suomessa, paitsi todellakin työpainotteisissa huippuakateemisissa piireissä.

Jenkeissä on huono sosiaaliturva ja alhainen verotus, joten puolison koulutuksella ja tuloilla on suurempi merkitys kuin Suomessa. Vai sitäkö te akateemiset naiset toivotte tännekin? Tosin aika harva akateeminen nainen pystyy jalostamaan korkean koulutuksen hyväksi palkaksi ja omaisuudeksi.

Ohis: Suomesta tapahtuu ns. aivovuotoa siksikin, että täällä monilla tohtoreilla ja tutkijoilla palkka on aivan surkea. Sinnittelyä apurahasta toiseen. 

Totta tuokin. Suomessa ei tohtoriutta arvosteta kuin akateemisissa piireissä ja ne on parisuhdemarkkinoihin verrattuna pienet. Silti moni tohtori yrittää sillä itseään ylentää.