Äitini, terveen viisikymppisen osallistuminen perhearkeeni

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 13:37"]

huh huh mitä tekstiä...itse olen jo 44v ja lapset ovat jo aikuisia mutta ei ole vielä lastenlapsia. Parhaani mukaan olen aina lapsia auttanut esim.taloudellisesti mutta mitenkä tästä lähet esim.toiselle puolelle kaupunkia oletettuja lastenlapsia hoitamaan kun työpäivän jälkeen raahaudun neljän jälkeen kotiin ja vien ensin koiran ulos joka on mua koko päivän yksin odottanut...ainiin ja mulla ei ole omaa autoa...bussilla menee vajaa tunti per siivu lähimmän lapsen luokse...kyllä se ikävä kyllä näin arkisin se auttelu jää puheluihin/ tekstareihin..lomilla ja viikonloppuisin tietty eri asia jos mua pyydetään auttamaan...pyytämättä en tuppaudu kenenkään huusholliin.

[/quote] Minusta pointti ei ole se mitä kerroit vaan se ettei osoiteta välittämistä konkreettisesti. Kyllä kait nyt jokainen ymmärtää ettei työstä voi olla pois.

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 13:27"]

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 12:47"]Pitäisikö sen viiskymmpisen ottaa palkatonta lomaa töistä, jotta pääsisi siihen arkeen osallistumaan? [/quote] Ymmärrätkö tahallasi väärin? Se apu voi olla vaikka kaupassakäynti työpäivän jälkeen.

[/quote]

En, ajatteln vain omalta osaltani, ei onnistuisi, että äitini työpäivän päätteeksi kävisi kaupassa ja tulisi hoitamaan sairaita lapsiani, kyllä pitäisi ottaa palkatonta, jotta voisi tulla avukseni. Mahtaako ap:lla olla edes miestä apuna? Mulla ei sitäkään. Ihmettelen, että kaikki oletta, että sukulaiset asuvat samalla suunnalla...

Mulla on maailman paras äiti ja anoppi. Auttavat lasten hoidoissa paljon. Mies huoltaa mummojen autot ja minä jelpin sijoitus/vuokraus/talous asioissa. Papat ovat kuolleet.

Äitini kuoli ennenkin sain lapset, eikä ehtinyt autella. Anoppini sen sijaan oli aina käytettävissä kun lähdimme matkalle tms. Hän oli sitä mieltä että mummien velvollisuus on auttaa. Ja aion auttaa itsekin kun sen aika tulee. Olen 50+ ja toivon jo kovasti lastenlapsia. Nyt autan omia lapsiani vain taloudellisesti ja kannustamalla kaikin tavoin mitä keksin.

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 13:37"]

huh huh mitä tekstiä...itse olen jo 44v ja lapset ovat jo aikuisia mutta ei ole vielä lastenlapsia. Parhaani mukaan olen aina lapsia auttanut esim.taloudellisesti mutta mitenkä tästä lähet esim.toiselle puolelle kaupunkia oletettuja lastenlapsia hoitamaan kun työpäivän jälkeen raahaudun neljän jälkeen kotiin ja vien ensin koiran ulos joka on mua koko päivän yksin odottanut...ainiin ja mulla ei ole omaa autoa...bussilla menee vajaa tunti per siivu lähimmän lapsen luokse...kyllä se ikävä kyllä näin arkisin se auttelu jää puheluihin/ tekstareihin..lomilla ja viikonloppuisin tietty eri asia jos mua pyydetään auttamaan...pyytämättä en tuppaudu kenenkään huusholliin.

[/quote]

Joo, varmaan joskus vaikea tajuta, kuinka työlästä ja aikaavievää on bussilla ja muilla julkisilla matkustaa kylään, vaikka matkaa ei sinällään kovin paljon olisikaan. Minulla ei ole lapsenlapsia, mutta olen autellut erästä tuttua perhettä silloin tällöin. Matka pk-seudulla jostain Espoon perukoilta Helsingin perukoille vie hyvinkin 1,5 tuntia eli kolme tuntia illassa pelkästään matkoihin. 

Kyllähän jokainen ymmärtää että jos välimatkaa on useampi sata km tai isovanhemmat ovat aina töissä (esim. yrittäjinä sen 12h/vrk), niin fyysisen avun antaminen on silloin hankalaa. Tässä varmasti puhutaan sellaisista tapauksista jossa noita esteitä ei ole. Niitäkin nimittäin on. Että kaikki muut riennot menevät omien lastenlasten ohi

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 13:27"]

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 12:47"]Pitäisikö sen viiskymmpisen ottaa palkatonta lomaa töistä, jotta pääsisi siihen arkeen osallistumaan? [/quote] Ymmärrätkö tahallasi väärin? Se apu voi olla vaikka kaupassakäynti työpäivän jälkeen.

Miksi se ap ei itse käy kaupassa työpäivänsä jälkeen? Käykö itse äidilleen kaupassa työpäivänsä jälkeen? Mitä on tämä ruikutus? Ja miksi se yhteys vanhempin ja isovanhempiin aina linkitetään siihen hyötyyn mikä heiltä saadaan. Eli jos et auta, ei sitten tulla kyläänkään. Onhan se mukavaa, että autellaan puolin ja toisin mutta mistä tulee se vaatimus, että on pakko tai on huono ihminen.

Minä autan vanhempiani tarvittaessa. He ovat auttanee lasten kanssa, mutta ei omien menojensa kustannuksella. Anoppi on tullut kaukaakin kylään pariksi päiväksi. Mutta meillä mitään näistä ei pidetä itsestään selvänä, eikä osoiteta mieltä, jos joku ei ehdi, jaksa tai vaan viitsi. Hätätilanteet on tietysti asia erikseen.

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 13:37"][quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 13:27"]

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 12:30"][quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 12:11"] Mun äiti 60v, on sitä sukupolvea joka hoiti lapsensa itse. Mulla ei oo vielä lapsia, mutta tiedän äitini kannan lapsenhoito asioihin: lapset hoidetaan itse, kun ne on itse tehtykkin. Tämä on mulle ok.   Toki äitini voisi varmaan joskus lapsia vahtia, mutta en oleta hänen heti juoksevan apuun kun joku sairastaa. Ja näin sen musta kuuluukin mennä. [/quote]Tällaiset asiat nousevat ihan eri tavalla pintaan sitten kun on niitä omia lapsia. Oletko tosiaan sitä mieltä, että tekstari on riittävää välittämistä? Minusta tekstari on juuri sitä passiivista aggressiota. Tapa välttää oikea kohtaaminen ja avun tarve. Kun lapsillani joskun on lapsia HALUAN auttaa heitä tarpeen mukaan, koska rakastan heitä. Ei aina tarvitse pärjätä yksin! [/quote] Kai hän joskus käy kylässä? Vai väitätkö, että ainoa yhteys on tekstiviestien kautta? Edelleen olen sitä mieltä, että on lapset on itse tehty, ne myös itse hoidetaan. Ja kyllä, minä lapseton olen tätä mieltä. Äitini hoiti meidät lapset itse, joten minäkin tulen hoitamaan sinne asti, kunnes päiväkoti-ikä koittaa (2-3v). Ja sitten tietysti tarvittaessa olemaan kotona, kun lapset sairastaa. T:11

Äitini ei käy kylässä, valitettavasti. Eikä myöskään kutsu meitä juurikaan koskaan kylään. Miksi kommentoit kun sinulla ei ole omaa kokemuspihjaa asiaan? Kyllä minullakin oli nuorena melko vahvoja mielipiteitä, varsinkin lasten kasvatuksesta ennen omien lasten syntymää.
[/quote]

Valitettavaa, että äitisi ei käy kylässä..olisiko peiliin katsomisen paikka? Ja ihan samanlainen oikeus mulla on kommentoida, kun kaikilla muillakin. Sille en taas voi mitään, jos se ei sua miellytä. Olen valmis hoitamaa lapseni itse, mikä on enemmän kun hyvä juttu lapsilleni. Ja olen ihan oikeasti tätä mieltä..äitini tuskin juoksee apuun kun ensimmäinen mahatauti-aalto iskee. Kannattaa miettiä mitkä on omat resurssit, ennen kun niitä lapsia hankkii.

Ei ne hyvät ja lämpimät välit isovanhempiin aina edellytä hoitovastuuta. Omat vanhempani asuivat 200 km päässä. Kun käytiin mummolassa, koko perhe oli mukana, eikä mummo joutunut lapsia hoitamaan. Oli kyllä jo aika iäkäskin. Miehen vanhemmat asuivat lähellä, mutta aika iäkkäitä hekin ja huonossa kunnossa joten ei ollut heistäkään lastenvahdeiksi, mutta lähes jokapäivä mies kävi lasten kanssa mummoa moikkaamassa.  Läheisiä ovat olleet ja lapset käyvät vieläkin mummolla kun ovat kotona käymässä. Oma äiti on jo kuollut.

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 11:48"]

on tekstaritoivotukset: tsemppiä sairasteluihin! koittakaa jaksaa! Voi harmi kun teillä sairastellaan! voi harmi kun teillä ei ole omaa aikaa, sitähän se on! jaksuja ja haleja!

[/quote]

Ihan otsikon perusteella kommentoin: MIKSI äitisi pitäisi osallistua sinun perheesi arkeen? Elät jo omaa elämääsi. Äidilläsi on todennäköisesti oma työ ja muita vastuita, omia harrastuksia ja ystäviä. Äitisi varmaankin auttaa, jos pyydät. Isovanhemmat eivät elätä lapsiasi ja sinua tai tee sinun kotitöitäsi.

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 13:52"]

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 13:37"][quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 13:27"] [quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 12:30"][quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 12:11"] Mun äiti 60v, on sitä sukupolvea joka hoiti lapsensa itse. Mulla ei oo vielä lapsia, mutta tiedän äitini kannan lapsenhoito asioihin: lapset hoidetaan itse, kun ne on itse tehtykkin. Tämä on mulle ok.   Toki äitini voisi varmaan joskus lapsia vahtia, mutta en oleta hänen heti juoksevan apuun kun joku sairastaa. Ja näin sen musta kuuluukin mennä. [/quote]Tällaiset asiat nousevat ihan eri tavalla pintaan sitten kun on niitä omia lapsia. Oletko tosiaan sitä mieltä, että tekstari on riittävää välittämistä? Minusta tekstari on juuri sitä passiivista aggressiota. Tapa välttää oikea kohtaaminen ja avun tarve. Kun lapsillani joskun on lapsia HALUAN auttaa heitä tarpeen mukaan, koska rakastan heitä. Ei aina tarvitse pärjätä yksin! [/quote] Kai hän joskus käy kylässä? Vai väitätkö, että ainoa yhteys on tekstiviestien kautta? Edelleen olen sitä mieltä, että on lapset on itse tehty, ne myös itse hoidetaan. Ja kyllä, minä lapseton olen tätä mieltä. Äitini hoiti meidät lapset itse, joten minäkin tulen hoitamaan sinne asti, kunnes päiväkoti-ikä koittaa (2-3v). Ja sitten tietysti tarvittaessa olemaan kotona, kun lapset sairastaa. T:11 Äitini ei käy kylässä, valitettavasti. Eikä myöskään kutsu meitä juurikaan koskaan kylään. Miksi kommentoit kun sinulla ei ole omaa kokemuspihjaa asiaan? Kyllä minullakin oli nuorena melko vahvoja mielipiteitä, varsinkin lasten kasvatuksesta ennen omien lasten syntymää. [/quote] Valitettavaa, että äitisi ei käy kylässä..olisiko peiliin katsomisen paikka? Ja ihan samanlainen oikeus mulla on kommentoida, kun kaikilla muillakin. Sille en taas voi mitään, jos se ei sua miellytä. Olen valmis hoitamaa lapseni itse, mikä on enemmän kun hyvä juttu lapsilleni. Ja olen ihan oikeasti tätä mieltä..äitini tuskin juoksee apuun kun ensimmäinen mahatauti-aalto iskee. Kannattaa miettiä mitkä on omat resurssit, ennen kun niitä lapsia hankkii?

Olet niin naivi että en viitsi edes jatkaa tätä keskustelua kanssasi enempää. 

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 13:39"]

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 13:35"]

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 13:05"]

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 12:57"]

Kaikki riippuu elämäntilanteesta. Kuten joku jo mainitsikin, niin miten töissäkäyvät isovanhemmat hoitavat sairaita lapsenlapsia?

[/quote]

Töissäkäyvilläkin on aikaa esim. laittaa rohkaiseva viesti, tuoda kotimatkalla herkkuyllätys, tarjoutua käymään apteekissa, soittaa mukava puhelu, tuoda valmisruokaa, jos lapsen perheessä on sairastelua kuten ap:lla. Vaikka ei ehtisi niitä lapsenlapsia hoitamaan, on muita tapoja osoittaa tukeaan.

[/quote]

En nyyt viitsi tehdä 150 km koukkausta..sori vaan. Kaikki miesttä eivät asu lähellä toisiaan.

[/quote] Ihmeellisiin asioihin takerrutaan täällä. Taitaa olla sulla huono omatunto kun et viitsi omien lastesi perheitä auttaa.

[/quote]

Lapset järjestäköön se elämänsä niin, ettei tarvitse koko ajan apua rutista. Voi vähän miettiä mikä on tärkeää ja karsia sen mukaan tekemisiään. Ei niin, että loput sitten sysätään omille vanhemmille, kun ei muka jaksa eikä ehdi. Vähän järkeä ja karsimista niihin kotitöihin ja lastenhoitoon.

Ap siis odottaa äitinsä osaavan lukea ajatuksia.

Viiskymppinen isoäiti on todennäköisesti vielä työelämässä mukana. Mitä hänen pitäisi tajuta tehdä? Ottaa vapaata duunistaan ja tulla hoitamaan, kuka tyttären perheestä nyt sitten sattuukin olemaan kipeänä?  Viettämään vapaat illat ja viikonloput tyttären perhettä hoitaen? Vai vastata tyttären sairausraportointiin "vai niin, ei meillä vaan..."?

Jos toivot apua, sano se ääneen äidillesi. Jos se sopii, hieno homma. Ellei sovi, voi voi - elä sen kanssa. 

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 13:51"][quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 13:27"]

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 12:47"]Pitäisikö sen viiskymmpisen ottaa palkatonta lomaa töistä, jotta pääsisi siihen arkeen osallistumaan? [/quote] Ymmärrätkö tahallasi väärin? Se apu voi olla vaikka kaupassakäynti työpäivän jälkeen.

Miksi se ap ei itse käy kaupassa työpäivänsä jälkeen? Käykö itse äidilleen kaupassa työpäivänsä jälkeen? Mitä on tämä ruikutus? Ja miksi se yhteys vanhempin ja isovanhempiin aina linkitetään siihen hyötyyn mikä heiltä saadaan. Eli jos et auta, ei sitten tulla kyläänkään. Onhan se mukavaa, että autellaan puolin ja toisin mutta mistä tulee se vaatimus, että on pakko tai on huono ihminen.

Minä autan vanhempiani tarvittaessa. He ovat auttanee lasten kanssa, mutta ei omien menojensa kustannuksella. Anoppi on tullut kaukaakin kylään pariksi päiväksi. Mutta meillä mitään näistä ei pidetä itsestään selvänä, eikä osoiteta mieltä, jos joku ei ehdi, jaksa tai vaan viitsi. Hätätilanteet on tietysti asia erikseen.
[/quote]
Käsitin niin, että kyse oli siitä että lapset ja koko perhe on sairaana. Joten silloin on suuri apu siitä että joku käy vaikka kaupassa.

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 13:40"]

Meillä myös täysin samanlaista välinpitämättömyyttä. En edes kaipaa hoitoapua, vaan toivon että lapsilla olisi mummu joka haluaisi viettää aikaa heidän kanssaan. Kävisi kylässä ja vaikka olisi joku yhteinen harrastus, kävisivät puistossa, kirjastossa, kahvilassa tai muuta yhteistä tekemistä. Lapset eivät enää juuri kysele mummusta. Surullista, varsinkin kun välimatkaa vain 30km. Toisaalta mummu käy omaa äitiään katsomassa vain kerran viikossa, ja sekin tuntuu niin vaikealta. Ja lähekkäin asuvat myös. Olen ajatellut, että useimmilla perheillä isovanhemmat mukana lastelasten arjessa. Näin meidän ystävillä ja tuttavilla. Tästä ketjusta nyt huomasin, että tämä onkin yleisempää. Surullista.

[/quote]

Odotat, että äitisi tulee, käy ja vie lapsia. Voisit itse viedä lapset säännöllisesti kylään äidillesi. Kuinka monella oikeasti on joku yhteinen harrastus isovanhempien kanssa? Onko sinulla itselläsi.

Äitini, terve 46-vuotias työssäkäyvä ihminen, kasvatti neljä lasta ilman omien tai appivanhempien apua. Näin omaa pikkulapsiarkea aloittelevana 23-vuotiaana olen samaa mieltä: kun lapsi on ollut "pakko" saada niin siitä kannetaan vastuu itse.

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 13:58"]

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 13:51"][quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 13:27"] [quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 12:47"]Pitäisikö sen viiskymmpisen ottaa palkatonta lomaa töistä, jotta pääsisi siihen arkeen osallistumaan? [/quote] Ymmärrätkö tahallasi väärin? Se apu voi olla vaikka kaupassakäynti työpäivän jälkeen.   Miksi se ap ei itse käy kaupassa työpäivänsä jälkeen? Käykö itse äidilleen kaupassa työpäivänsä jälkeen? Mitä on tämä ruikutus? Ja miksi se yhteys vanhempin ja isovanhempiin aina linkitetään siihen hyötyyn mikä heiltä saadaan. Eli jos et auta, ei sitten tulla kyläänkään. Onhan se mukavaa, että autellaan puolin ja toisin mutta mistä tulee se vaatimus, että on pakko tai on huono ihminen. Minä autan vanhempiani tarvittaessa. He ovat auttanee lasten kanssa, mutta ei omien menojensa kustannuksella. Anoppi on tullut kaukaakin kylään pariksi päiväksi. Mutta meillä mitään näistä ei pidetä itsestään selvänä, eikä osoiteta mieltä, jos joku ei ehdi, jaksa tai vaan viitsi. Hätätilanteet on tietysti asia erikseen. [/quote] Käsitin niin, että kyse oli siitä että lapset ja koko perhe on sairaana. Joten silloin on suuri apu siitä että joku käy vaikka kaupassa.

[/quote]

Sellainen on hätätilanne. Meillä oli koko perhe sairaana, siis kunnon kuumeessa ja pienin alta vuoden. Anoppi tuli kauempaa muutamaksi päiväksi hoitamaan (oli jo eläkkeellä).

Luen todella järkyttyneenä ja surullisena tätä ketjua. Miksi Suomessa ajatellaan näin voimakkaasti, että pitää pärjätä ja jaksaa vain yksin tai ydinperheen kesken. Tällaista ei todellakaan ole monessa muussa maassa. Minä ajattelen, että se olisi lasten etu, että olisi monta aikuista arjessa. Vieläpä eri ikäisiä jakamassa elämänkokemustaan. Niin moni tuntuu ajattelevan, että on hyvä äiti kun pystyy ja jaksaa hoitaa lapsensa yksin ilman apua. Ei sen pitäisi olla niin. Ei ihmisten kuulu olla yksin ja pärjätä. Voi kun kaikilla olisi perhe ja ystäviä ympärillä ja tehtäisiin asioita yhdessä toinen toistaan auttaen.

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 13:53"]Ei ne hyvät ja lämpimät välit isovanhempiin aina edellytä hoitovastuuta. Omat vanhempani asuivat 200 km päässä. Kun käytiin mummolassa, koko perhe oli mukana, eikä mummo joutunut lapsia hoitamaan. Oli kyllä jo aika iäkäskin. Miehen vanhemmat asuivat lähellä, mutta aika iäkkäitä hekin ja huonossa kunnossa joten ei ollut heistäkään lastenvahdeiksi, mutta lähes jokapäivä mies kävi lasten kanssa mummoa moikkaamassa.  Läheisiä ovat olleet ja lapset käyvät vieläkin mummolla kun ovat kotona käymässä. Oma äiti on jo kuollut.
[/quote]
Ei tietenkään mitään hoitovastuuta edellytä. Mutta jos ei mitään fyysisiä tai henkisiä rajoituksia ole hoitamiseen, eikä kuitenkaan koskaan hoida, niin on se minusta vähän omituista ja tunnekylmää. Enkä nyt puhu mistään joka viikonlopun hoitovuorosta, vaan esim. kerran tai kaksi vuodessa.

On muuten jännä, että meidän vanhempia autettiin aikanaan aika paljon. Mieheni meni pienenä jo isovanhemmille hoitoon kun hänen äitinsä palasi työelämään nopeasti. Muutenkin lapset olivat paljon hoidossa heti pienestä lähtien ja isovanhemmat osallistuivat paljon. Koululaisina mieheni meni koko kesäksi toiselle mummolleen kauemmaksi. Siis KOKO kesäksi. Kuka edes raaskii lähettä lapsensa koko kesäksi pois?

Nämä samat mieheni vanhemmat ovat nyt isovanhempia ja hyvä jos näkevät lapsenlapsiaan. Kylässä eivät käy. Hoitavatkin vain hyvin harvoin, pyydämmekin hyvin harvoin, mutta niistä ehkä 1/5 suostuvat. Eli hoitavat lapsiamme ehkä kerran kahdessa-kolmessa kuukaudessa. On jotenkin pöyristyttävää kuinka huonosti he auttavat sihen nähden kuinka paljon heitä on autettu. Anoppi aina toteaa, että kannattaiko lapsia tehdä niin paljon ja niin pienellä ikäerolla, jos toteamme, että ei ole hoitopaikkaa. Sinäänsä aika outo kommentti, kun emme saisi sen koommin yhdelleekään lapselle hoitajaa. 

Omat vanhempani ihan samanlaisia. Äitini on sanonutkin, että "omat lapseni olen hoitanut, en minä toisten lapsia ala hoitamaan". Outo asenne. Minä olen lähinnä ihmeissäni siitä kuinka vähän on kiintynyt lapsenlapsiinsa ja toisaalta ihmekös tuo kun ei koskaan heitä näe. Syyllistetään kyllä siitä, että emme käy heillä kylässä (kaksiossa) mutta itse eivät vaivaidu koskaan tänne meille kylään. 

Outo sukupolvi! Sen olen päättänyt, että itse aijon osallistua lapsenlapsieni elämään ja luoda heidän kanssaan läheiset välit ja auttaa lapsiani lastenhoidossa parhaani mukaan. Ja teen sen jopa erittäin mielelläni.