Äitini, terveen viisikymppisen osallistuminen perhearkeeni

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 12:45"][quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 12:42"]

Oikeasti. Itsehän isovanhempi siinä menettää jos ei halua olla lastenlastensa kanssa. En tarkoita että mummon tai papan pitäisi koko ajan olla hoitamassa, mutta jos ei koskaan ole apua tarjoamassa, niin se osuu loppujen lopuksi isovanhempia omaan nilkkaan. Onhan se hieman surkeaa kun itsellä on ihanat muistot oman lapsuutensa mummolasta ja omat lapset ei tule sellaisia saamaan. Mutta minkäs teet? Et ole ap siis yksin tässä tilanteessa.

[/quote]

Mitä se isovanhempi menettää? Mikä on se asia, jota lapsen omat vanhemmat eivät halua kokea, vaan antavat sen isovanhempien koettavaksi?
[/quote]
Tuota, en nyt ihan saa ajatuksenjuoksustasi kiinni. Isovanhemmat tietysti menettää mahdollisuuden tutustua lapsenlapseen. Lapsenlapsi menettää yhteyden isovanhempaan ja mahdollisesti tunteen omista juurista. Tunteen siitä että tällainen on minun sukuni ja taustani. Vanhemmat eivät menetä mitään. Lastenhoidon voi aina järjestää jollain muulla tavoin, mutta tunnetta kuulumisesta sukupolvien ketjuun et voi ostaa. Varmaan siksi tämä aihe aina herättää tunteita. Ihmiset kokevat isovanhempien välinpitämättömyyden hylkäämisenä.

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 12:44"]

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 12:25"]

Minun äitini ei ole myöskään auttanut kuin satunnaisesti. Usein lasten synttäreitäni jättänyt väliin muiden menojen vuoksi. Nyt kun hän on yli 60 v. haluaisi, että nuo teinit alkaisivat käydä häntä tapaamassa. Hankala rakentaa tässä vaiheessa läheistä suhdetta kun sitä ei ole aiemmin rakentunut arjessa. 

Eli pointtini on, että omat valinnat seuraa. 

[/quote]

Isoisäni ei koskaan hoitanut minua. Kun olin pieni, hän oli joko töissä tai erilaisissa kokouksissa. Nyt hän on 75 v, käyn luonaan joka toinen sunnuntai ja juttelemme 3-4 tuntia. Äitini ei koskaan sanonut meille lapsille, että ukki on huono ihminen, koska ei tule meitä hoitamaan. Päinvastoin, äitini kunnioitti sitä, että isällään oli oma, runsas elämä.

Pointtini on se, että ihmissuhde ei edellytä hoitovastuuta!

PS. Joka toinen sunnuntai siellä käy siskoni ja joka torstai serkkuni. Eikö olekin kamalaa!

[/quote]Se on hienoa, että käyt ukin luona. En minäkään ole koskaan sanonut äitini olevan huono ihminen, mistä niin päättelit? Lapset eivät vaan koe mummoa läheiseksi koska ei ole yhteisiä jaettuja kokemuksia kovin paljoa. Minusta ukkisi on tässä se joka on menettänyt jotain tärkeää, mutta kokoukset ovat olleet hänelle se elämän sisältö. Kysyppä ukiltasi, mitä asioita hän nyt katuu elämässään? aika moni tuon ikäinen mies katuu sitä, että kaiken energiansa on antanut työelämälle aikoinaan.

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 12:57"]

Kaikki riippuu elämäntilanteesta. Kuten joku jo mainitsikin, niin miten töissäkäyvät isovanhemmat hoitavat sairaita lapsenlapsia?

[/quote]

Töissäkäyvilläkin on aikaa esim. laittaa rohkaiseva viesti, tuoda kotimatkalla herkkuyllätys, tarjoutua käymään apteekissa, soittaa mukava puhelu, tuoda valmisruokaa, jos lapsen perheessä on sairastelua kuten ap:lla. Vaikka ei ehtisi niitä lapsenlapsia hoitamaan, on muita tapoja osoittaa tukeaan.

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 13:05"]

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 12:57"]

Kaikki riippuu elämäntilanteesta. Kuten joku jo mainitsikin, niin miten töissäkäyvät isovanhemmat hoitavat sairaita lapsenlapsia?

[/quote]

Töissäkäyvilläkin on aikaa esim. laittaa rohkaiseva viesti, tuoda kotimatkalla herkkuyllätys, tarjoutua käymään apteekissa, soittaa mukava puhelu, tuoda valmisruokaa, jos lapsen perheessä on sairastelua kuten ap:lla. Vaikka ei ehtisi niitä lapsenlapsia hoitamaan, on muita tapoja osoittaa tukeaan.

[/quote]

Ole onnellinen, jos sun ja miehes vanhemmat asuvat noin lähellä teitä, että tuo on mahdollista, ei päde moneen muuhun. Mun mielestä on hyvä, että edes tsemppiviestiä laittelee!

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 12:03"]

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 11:56"]

Äitisi on teidät lapset isoiksi hoitanut, ei hänellä ole mitään velvollisuutta juosta tukka putkella teille, jos sinä tai joku mukuloista aivastaa pari kertaa. Sinäkin olet osasi valinnut, joten hoida perheesi. Äidilläsi on vihdoin oma elämä, kun perhe on hoidettu. Miksi hän ei saisi elää sitä ja nauttia siitä.

[/quote]

No yleensä sitä haluaa auttaa lastaan... Ja toisekseen, hän on sitä sukupolvea, joka hoidetti lapsensa omilla vanhemmillaan. Onko nyt oikeasti niin, että on oivan moraalisesti oikein, että yksi sukupolvi ei hoitanut omia lapsiaan, eikä hoida nyt lastenlapsiaan (edes silloin tällöin, toisin kuin omat vanhempansa), koska "on omansa jo hoitaneet"? Miksi yksi sukupolvi sai elää ja nautti silloin kun lapset oli pieniä Ja nyt kun lapsenlapset ova pieniä? 

Ei-ap, joka on tarvinnut - ja saanut, muutaman kerran hoitoapua äidiltään, jonka äiti vuorostaan hoiti omaa lapsenlastaan (eli minua) lähes 1/3 tämän lapsuudesta.

[/quote]Minä olen samaa ikäpolvea kuin äitisi ja olen ihan itse hoitanut 4 lastani. En kertaakaan saanut apua mistään. Jokainen hoitakoon lapsensa  itse.Ei sellaista" ikäpolvea" olekkaan joka ei itse olisi lapsiaan hoitanut.

Mun äiti on hoitokodissa eikä tajua enää mistään mitään. Olisin onnellinen, jos laittaisikin viestiä. Tai osaisi edes puhua. Kutsu äitisi kylään ja kerro huolesi hänelle. Mistä hän muuten tietää, että tarvitset apua. Onpahan tuo kuitenkin hengessä mukana. 

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 12:45"]

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 12:42"]

Oikeasti. Itsehän isovanhempi siinä menettää jos ei halua olla lastenlastensa kanssa. En tarkoita että mummon tai papan pitäisi koko ajan olla hoitamassa, mutta jos ei koskaan ole apua tarjoamassa, niin se osuu loppujen lopuksi isovanhempia omaan nilkkaan. Onhan se hieman surkeaa kun itsellä on ihanat muistot oman lapsuutensa mummolasta ja omat lapset ei tule sellaisia saamaan. Mutta minkäs teet? Et ole ap siis yksin tässä tilanteessa.

[/quote]

Mitä se isovanhempi menettää? Mikä on se asia, jota lapsen omat vanhemmat eivät halua kokea, vaan antavat sen isovanhempien koettavaksi?

[/quote]

Isovanhemmat menettävät mahdollisuuden erityiseen ihmissuhteeseen, joka kasvaisi lasten kasvun mukana.

Toinen kommenttisi meni yli ymmärryksen, joten siihen en sano mitään.

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 12:57"]

Kaikki riippuu elämäntilanteesta. Kuten joku jo mainitsikin, niin miten töissäkäyvät isovanhemmat hoitavat sairaita lapsenlapsia?

[/quote]

Ehdotus: jos samassa pitäjässä asutaan, voi tuoda ruokaa tai auttaa muuten _töiden jälkeen_. Ai niin, suomalaisten isoäitien työpäivähän kestää 12 tuntia.

Niimpä. Minun vanhemmat kehuvat hoitaneen lapset itse, ilman apua, eivätkä käyneet omien sanojensa mukaan missään. Me lapset kuitenkin vietettiin kesällä mummolassa monta viikkoa, oltiin yökylässä mummolassa ainakin kerran kuussa ja mummo hoitanut kahta nuorinta sisarusta kotona vanhempien ollessa töissä. Että äkkiä ne asiat vaan unohtuu.
Nyt ollessaan itse isovanhempia eivät ehdi auttamaan, koska nyt on sitä kuuluisaa omaa aikaa. Ja se on ihan fine, mutta onko se ihan oikeasti niin paljon vaadittu, että auttaisi joskus vaikka viemällä lapset puistoon tai pulkkamäkeen?

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 12:24"]

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 12:05"]

Lähettelet sitten aikanaan myös tsemppiviestejä äidillesi, kun vanhuudenvaivojaan valittelee.

[/quote]

Tämä oli hyvä :)

[/quote]

Vanhuudenvaivat on vähän eri asia kuin se, että terve parhaassa iässä oleva aikuinen ei selviä lapsistaan ja normaalista elämästä valittamatta. Jos ap:n äiti sairastuisi nyt, lähtisikö hän heti auttamaan? Vai valittaisiko, ettei voi kun ei ehdi mutta tsemppiä vaan paranemiseen.

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 12:24"]

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 12:05"]

Lähettelet sitten aikanaan myös tsemppiviestejä äidillesi, kun vanhuudenvaivojaan valittelee.

[/quote]

Tämä oli hyvä :)

[/quote

Joo, niin oli. Kosto se on kun kourii! Naiset ovatkin kovia kostamaan, ainakin toisille naisille "kokemansa" vääryydet. Yleensä anoppi on ensimmäinen, jolle kostetaan. Nykyään on näemmä oma äiti sitten jonossa seuraava!

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 12:30"][quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 12:11"]

Mun äiti 60v, on sitä sukupolvea joka hoiti lapsensa itse. Mulla ei oo vielä lapsia, mutta tiedän äitini kannan lapsenhoito asioihin: lapset hoidetaan itse, kun ne on itse tehtykkin. Tämä on mulle ok.

Toki äitini voisi varmaan joskus lapsia vahtia, mutta en oleta hänen heti juoksevan apuun kun joku sairastaa. Ja näin sen musta kuuluukin mennä.

[/quote]Tällaiset asiat nousevat ihan eri tavalla pintaan sitten kun on niitä omia lapsia. Oletko tosiaan sitä mieltä, että tekstari on riittävää välittämistä? Minusta tekstari on juuri sitä passiivista aggressiota. Tapa välttää oikea kohtaaminen ja avun tarve. Kun lapsillani joskun on lapsia HALUAN auttaa heitä tarpeen mukaan, koska rakastan heitä. Ei aina tarvitse pärjätä yksin!
[/quote]

Kai hän joskus käy kylässä? Vai väitätkö, että ainoa yhteys on tekstiviestien kautta? Edelleen olen sitä mieltä, että on lapset on itse tehty, ne myös itse hoidetaan. Ja kyllä, minä lapseton olen tätä mieltä. Äitini hoiti meidät lapset itse, joten minäkin tulen hoitamaan sinne asti, kunnes päiväkoti-ikä koittaa (2-3v). Ja sitten tietysti tarvittaessa olemaan kotona, kun lapset sairastaa.

T:11

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 12:47"]Pitäisikö sen viiskymmpisen ottaa palkatonta lomaa töistä, jotta pääsisi siihen arkeen osallistumaan?
[/quote]
Ymmärrätkö tahallasi väärin? Se apu voi olla vaikka kaupassakäynti työpäivän jälkeen.

No minut hoiti isoäiti, mutta elime maalla ja menin siinä maatalon hoidon sivussa. Omasta puolestani voi sanoa. Että ei minusta nyt viittä kymppiä lähentyvänä olen lasten lasten hoitajaksi, koska työ, luottamustoimet  ja lisäopiskelu imevät niin paljon energiaa. Jos vielää viikonloput olisin lapsia hoitamassa päätyisin lataamoon tai mullan alle.

50 v:t ovat vielä täysin työeläm pyörityksessa mukana, että ei siinä ainakaan keskellä viikkoa pysty auttamaan vai sairastellaanko teillä vain viikonloppuisin?

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 13:05"]

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 12:57"]

Kaikki riippuu elämäntilanteesta. Kuten joku jo mainitsikin, niin miten töissäkäyvät isovanhemmat hoitavat sairaita lapsenlapsia?

[/quote]

Töissäkäyvilläkin on aikaa esim. laittaa rohkaiseva viesti, tuoda kotimatkalla herkkuyllätys, tarjoutua käymään apteekissa, soittaa mukava puhelu, tuoda valmisruokaa, jos lapsen perheessä on sairastelua kuten ap:lla. Vaikka ei ehtisi niitä lapsenlapsia hoitamaan, on muita tapoja osoittaa tukeaan.

[/quote]

En nyyt viitsi tehdä 150 km koukkausta..sori vaan. Kaikki miesttä eivät asu lähellä toisiaan.

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 13:27"]

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 12:30"][quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 12:11"] Mun äiti 60v, on sitä sukupolvea joka hoiti lapsensa itse. Mulla ei oo vielä lapsia, mutta tiedän äitini kannan lapsenhoito asioihin: lapset hoidetaan itse, kun ne on itse tehtykkin. Tämä on mulle ok.   Toki äitini voisi varmaan joskus lapsia vahtia, mutta en oleta hänen heti juoksevan apuun kun joku sairastaa. Ja näin sen musta kuuluukin mennä. [/quote]Tällaiset asiat nousevat ihan eri tavalla pintaan sitten kun on niitä omia lapsia. Oletko tosiaan sitä mieltä, että tekstari on riittävää välittämistä? Minusta tekstari on juuri sitä passiivista aggressiota. Tapa välttää oikea kohtaaminen ja avun tarve. Kun lapsillani joskun on lapsia HALUAN auttaa heitä tarpeen mukaan, koska rakastan heitä. Ei aina tarvitse pärjätä yksin! [/quote] Kai hän joskus käy kylässä? Vai väitätkö, että ainoa yhteys on tekstiviestien kautta? Edelleen olen sitä mieltä, että on lapset on itse tehty, ne myös itse hoidetaan. Ja kyllä, minä lapseton olen tätä mieltä. Äitini hoiti meidät lapset itse, joten minäkin tulen hoitamaan sinne asti, kunnes päiväkoti-ikä koittaa (2-3v). Ja sitten tietysti tarvittaessa olemaan kotona, kun lapset sairastaa. T:11

Äitini ei käy kylässä, valitettavasti. Eikä myöskään kutsu meitä juurikaan koskaan kylään. Miksi kommentoit kun sinulla ei ole omaa kokemuspihjaa asiaan? Kyllä minullakin oli nuorena melko vahvoja mielipiteitä, varsinkin lasten kasvatuksesta ennen omien lasten syntymää.

huh huh mitä tekstiä...itse olen jo 44v ja lapset ovat jo aikuisia mutta ei ole vielä lastenlapsia. Parhaani mukaan olen aina lapsia auttanut esim.taloudellisesti mutta mitenkä tästä lähet esim.toiselle puolelle kaupunkia oletettuja lastenlapsia hoitamaan kun työpäivän jälkeen raahaudun neljän jälkeen kotiin ja vien ensin koiran ulos joka on mua koko päivän yksin odottanut...ainiin ja mulla ei ole omaa autoa...bussilla menee vajaa tunti per siivu lähimmän lapsen luokse...kyllä se ikävä kyllä näin arkisin se auttelu jää puheluihin/ tekstareihin..lomilla ja viikonloppuisin tietty eri asia jos mua pyydetään auttamaan...pyytämättä en tuppaudu kenenkään huusholliin.

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 13:35"]

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 13:05"]

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 12:57"]

Kaikki riippuu elämäntilanteesta. Kuten joku jo mainitsikin, niin miten töissäkäyvät isovanhemmat hoitavat sairaita lapsenlapsia?

[/quote]

Töissäkäyvilläkin on aikaa esim. laittaa rohkaiseva viesti, tuoda kotimatkalla herkkuyllätys, tarjoutua käymään apteekissa, soittaa mukava puhelu, tuoda valmisruokaa, jos lapsen perheessä on sairastelua kuten ap:lla. Vaikka ei ehtisi niitä lapsenlapsia hoitamaan, on muita tapoja osoittaa tukeaan.

[/quote]

En nyyt viitsi tehdä 150 km koukkausta..sori vaan. Kaikki miesttä eivät asu lähellä toisiaan.

[/quote] Ihmeellisiin asioihin takerrutaan täällä. Taitaa olla sulla huono omatunto kun et viitsi omien lastesi perheitä auttaa.

Meillä myös täysin samanlaista välinpitämättömyyttä. En edes kaipaa hoitoapua, vaan toivon että lapsilla olisi mummu joka haluaisi viettää aikaa heidän kanssaan. Kävisi kylässä ja vaikka olisi joku yhteinen harrastus, kävisivät puistossa, kirjastossa, kahvilassa tai muuta yhteistä tekemistä. Lapset eivät enää juuri kysele mummusta. Surullista, varsinkin kun välimatkaa vain 30km. Toisaalta mummu käy omaa äitiään katsomassa vain kerran viikossa, ja sekin tuntuu niin vaikealta. Ja lähekkäin asuvat myös.

Olen ajatellut, että useimmilla perheillä isovanhemmat mukana lastelasten arjessa. Näin meidän ystävillä ja tuttavilla. Tästä ketjusta nyt huomasin, että tämä onkin yleisempää. Surullista.

Oikeasti, lapsenlapsiin luodaan suhde vain hoitamalla niitä? Ymmärrän tän ruikutuksen vain jos on täysin totaalikieltäytyjä kylässä käymiseen ja soitteluun ja muuhun sosiaallisiin kanssakäymisiin puolin ja toisin.