Ateistit miksi haluatte tulla haudatuksi kirkkomaalle?

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 11:30"]Toivoisin, että ruumiit saataisiin hyötykäyttöön kokonaisuudessaan ja ne vaikka poltettaisiin lämpöenergiaksi. Se olisi mahtavaa.

[/quote]

Helsingissä ainakin mahdollista.

http://www.hs.fi/kaupunki/a1305633894268

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 11:42"]

Seurakunnalla EI ole hautausmaamonopolia Suomessa. Toivoisin jonkun asteista tutustumista aiheeseen ennen argumentointia, Suomesta löytyy myös uskonnottomien hautausmaita, niihin vain ei jostain syystä kovaa tungosta näytä olevan.

[/quote]

Kun niitä uskonnottomien hautausmaita ei ole läheskään joka paikassa. Kuvitteletko, että Lapista lähetään viemään ruumista haudattavaksi esim. Tampereelle?

Laiskat eivät jaksa selvittää asiaa? Vaihtoehtojahan löytyy, polttaminen ja tuhkien sirottamknen lienee yksinkertaisinta, lahjoita ruumis lääketieteelle tai sitten anna haudata uskonnottomien hautausmaalle? Toinen, mikä ihmetyttää, on joidenkin ei uskovien halu mennä naimisiin kirkossa? Peukku teille, jotka ette usko, mutta jotka sitten ihan rehellisesti eroatte kirkosta.

Ei niitä uskonnottomien hautausmaita ole kovin monella paikkakunnalla. Ja sielläkin, missä on, ovat aika vähäisellä käytöllä. Eli useimmat ateistitkin haudataan joko siunattuun maahan tai poltetaan ja tuhkat levitellään esim. muistolehtoon. Aika harva taitaa tulla "haudatuksi" niin, niin kuin jotkut tuolla ylempänä uhoavat. He vievät samalla jäkeenjääneiltä mahdollisuuden käydä jossakin tietyssä paikassa muistelemassa.

Olette jokainen lukeneet lehtijuttuja pitkään kadonneina olleista ja luultavimmin kuolleista henkilöistä. Kuin heidän omaisiaan haastatellaan, niin hyvin usein tulee esille toive, että kadonnut löytyisi sitten vaikka kuolleena, että hänet tai se mitä hänestä on jäljellä saatetaan hautaan. Hauta on omaisille tärkeä paikka, jossa voi käydä muistelemassa edesmennyttä läheistä.

Olen pohtinut tätä hautaamisasiaa lapsesta lähtien. Alkusysäys tuli, kun olin tätini kanssa hautausmaalla ja hän halusi näyttää minulle yhden haudan. Se oli takimmaisen nurkan ulkopuolella, ei siis siunatussa maassa. Se oli itsemurhan tehneen hauta. Eli ainakaan siinä seurakunnassa ei itseltään hengen riistänyttä haudattu hautausmaahan. Nyt on toki sielläkin toisin. Sen sijaan ateistit ovat aina "kelvanneet" siunattuun maahan. Usein kai päätöksen tekevät vainajan omaiset. Harvoin omaisevat haluavat, että läheinen heitetään kuin raato kaatopaikalle, vaan haudataan - jos ei sitten siunatakaan - asiankuuluvin menoin ihmisyyttä kunnioittaen.

Villissä Lännessa, tai ainakin elokuvissa :), oli hieno hautaustapa; ruumis haudattiin tilan päärakennuksen lähelle.

Ei siinä kirkkoja ja pappeja tarvita.

1) en edes tiedä, missä olisi uskonnoton hautausmaa.

2) on kätevämpää tulla haudatuksi sukuhautaan, jossa lepää jo poikani ja aikanaan myös minä ja mieheni. Ei tarvitse sitten meitä muistelevien ravata monella eri hautuumaalla (eikä se uskonnoton hautuumaa ainakaan missään täällä lähitienoolla ole).

3) minun itseni kannalta on sinänsä aivan se ja sama, mihin minut haudataan, koska en kuitenkaan siitä enää mitään kuoltuani tiedä.

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 11:50"]Ei niitä uskonnottomien hautausmaita ole kovin monella paikkakunnalla. Ja sielläkin, missä on, ovat aika vähäisellä käytöllä. Eli useimmat ateistitkin haudataan joko siunattuun maahan tai poltetaan ja tuhkat levitellään esim. muistolehtoon. Aika harva taitaa tulla "haudatuksi" niin, niin kuin jotkut tuolla ylempänä uhoavat. He vievät samalla jäkeenjääneiltä mahdollisuuden käydä jossakin tietyssä paikassa muistelemassa.

Olette jokainen lukeneet lehtijuttuja pitkään kadonneina olleista ja luultavimmin kuolleista henkilöistä. Kuin heidän omaisiaan haastatellaan, niin hyvin usein tulee esille toive, että kadonnut löytyisi sitten vaikka kuolleena, että hänet tai se mitä hänestä on jäljellä saatetaan hautaan. Hauta on omaisille tärkeä paikka, jossa voi käydä muistelemassa edesmennyttä läheistä.

Olen pohtinut tätä hautaamisasiaa lapsesta lähtien. Alkusysäys tuli, kun olin tätini kanssa hautausmaalla ja hän halusi näyttää minulle yhden haudan. Se oli takimmaisen nurkan ulkopuolella, ei siis siunatussa maassa. Se oli itsemurhan tehneen hauta. Eli ainakaan siinä seurakunnassa ei itseltään hengen riistänyttä haudattu hautausmaahan. Nyt on toki sielläkin toisin. Sen sijaan ateistit ovat aina "kelvanneet" siunattuun maahan. Usein kai päätöksen tekevät vainajan omaiset. Harvoin omaisevat haluavat, että läheinen heitetään kuin raato kaatopaikalle, vaan haudataan - jos ei sitten siunatakaan - asiankuuluvin menoin ihmisyyttä kunnioittaen.
[/quote]
Ovat vähäisellä käytöllä koska niiden kohderyhmä ei haluakaan tulla haudatuksi sinne.

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 11:53"]

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 11:50"]Ei niitä uskonnottomien hautausmaita ole kovin monella paikkakunnalla. Ja sielläkin, missä on, ovat aika vähäisellä käytöllä. Eli useimmat ateistitkin haudataan joko siunattuun maahan tai poltetaan ja tuhkat levitellään esim. muistolehtoon. Aika harva taitaa tulla "haudatuksi" niin, niin kuin jotkut tuolla ylempänä uhoavat. He vievät samalla jäkeenjääneiltä mahdollisuuden käydä jossakin tietyssä paikassa muistelemassa. Olette jokainen lukeneet lehtijuttuja pitkään kadonneina olleista ja luultavimmin kuolleista henkilöistä. Kuin heidän omaisiaan haastatellaan, niin hyvin usein tulee esille toive, että kadonnut löytyisi sitten vaikka kuolleena, että hänet tai se mitä hänestä on jäljellä saatetaan hautaan. Hauta on omaisille tärkeä paikka, jossa voi käydä muistelemassa edesmennyttä läheistä. Olen pohtinut tätä hautaamisasiaa lapsesta lähtien. Alkusysäys tuli, kun olin tätini kanssa hautausmaalla ja hän halusi näyttää minulle yhden haudan. Se oli takimmaisen nurkan ulkopuolella, ei siis siunatussa maassa. Se oli itsemurhan tehneen hauta. Eli ainakaan siinä seurakunnassa ei itseltään hengen riistänyttä haudattu hautausmaahan. Nyt on toki sielläkin toisin. Sen sijaan ateistit ovat aina "kelvanneet" siunattuun maahan. Usein kai päätöksen tekevät vainajan omaiset. Harvoin omaisevat haluavat, että läheinen heitetään kuin raato kaatopaikalle, vaan haudataan - jos ei sitten siunatakaan - asiankuuluvin menoin ihmisyyttä kunnioittaen. [/quote] Ovat vähäisellä käytöllä koska niiden kohderyhmä ei haluakaan tulla haudatuksi sinne.

[/quote]

Väärin. Omaiset ja vainaja itsekin on ehkä toivonut hautaamista ihan kotipaikkakunnalle jolloin myös haudan hoito ja vainajan muistaminen on helppoa. 

Kyllä minä niin mieleni pahoitan jos kristinusko katoaa ja joudun ateistien tai islamistien hautausmaassa pitämään luitani.

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 11:09"]Niin. Miksi edelleen kirkkoon kuulumattomat haudataan useimmat uskovien hautausmaille vaikka näitä uskonnottomien hautausmaitahan löytyy?
Vai eikö uskottomuus kestäkään hautaan asti, käännytti kirkkoon kuolinvuoteella?
[/quote]

No en todellakaan halua tulla haudatuksi kirkkomaalle.

Minut tuhkataan ja tuhkat ripotellaan luvalliseen paikkaan, metsään tai mereen.

t. agnostikko joka ei kuulu kirkkoon

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 11:09"]

Niin. Miksi edelleen kirkkoon kuulumattomat haudataan useimmat uskovien hautausmaille vaikka näitä uskonnottomien hautausmaitahan löytyy? Vai eikö uskottomuus kestäkään hautaan asti, käännytti kirkkoon kuolinvuoteella?

[/quote]

Mulla on alustava hautaussuunnitelma yöpöydän laatikossa. Tuhkaus ja tuhkan ripottelu mereen. Terv: Ateisti

Minulle on ihan sama, kuolleena voin kuunnella pappien lätinöitä ja lojua kirkon pihalla. Luultavasti sukulaiset haluavat käytännöllisyyssyistä haudata minut asuinpaikan lähelle ja täällä on vain kirkkomaita. Tai sitten polttavat, jos siltä tuntuu.

- Ihminen kuolee yleensä vanhuusiällä, yli 70-vuotiaana. Valtaosa sen ikäisistä kuuluu vieläkin kirkkoon. Kirkosta eroajat ovat useinmiten nuorempaa sukupolvea, joilla puolestaan on elinaikaa jäljellä vielä vuosikymmeniä.

- Iäkkäämpi ihminen saattaa tuntea suurempaa tarvetta perinteiden vaalimiseen kuin nuoremmat polvet. Kirkkomaahan hautaaminen on yksi perinne. Moni ikäihminen haluaa kenties tulla haudatuksi sukuhautaan tai jo aiemmin kuolleen puolisonsa vierelle, vaikka nämä haudat siunatulla maalla sijaitsevatkin.

- Nykyinen hautaustoimilaki, jonka mukaan seurakunnat ovat velvollisia ylläpitämään myös tunnustuksettomia hauta-alueita, on varsin nuori, tullut voimaan vasta vuonna 2007. Moni ihminen ei yksinkertaisesti tiedä, että tällainen mahdollisuus on olemassa, kaiketi jopa omassa kotikunnassakin.

- Tunnustuksettomalle hautausmaalle kirkkoon kuulumatonta vainajaa ei myöskään haudata, elleivät omaiset sitä erikseen osaa pyytää. Ja kaikin paikon seurakunnat eivät varsinaisesti niiden olemassaolosta myöskään mainosta. Joten mikäli vainaja itse taikka hänen lähimmät omaisensa eivät tiedä mahdollisuudesta tunnusttuksettomaan hauta-alueeseen, eikä seurakunnan työntekijöistä kukaan siitä heille kerro, ei hautapaikkaa sellaiselta osata myöskään pyytää.

- Jotkut kokevat tunnustuksettoman hautausmaan olevan ns. "murhamaata". Entisaikoina murhaajat ja rikolliset haudattiin kirkkomaan aitojen ulkopuolelle siunaamattomaan maahan, jota kansankielellä kutsuttiin monesti mm. "murhamaaksi". Se siis oli eräänlainen rangaistus rikoksesta vielä kuoleman jälkeenkin, ja omaisille suuri häpeä. Tämän ajatuksen jäljet kaiketi näkyvät vieläkin ja osa haluaa siksi hautasijaa siunatulta maalta.

- Läheskään kaikki uskonnottomat eivät halua tulla haudatuksi hautausmaalle lainkaan, eivät edes tunnustuksettomalle sellaiselle. Moni toivoo polttohautusta ja tuhkien sirottelua luontoon, mereen, johonkin itselle rakkaaseen kohteeseen tms. Omasta suvusta on kuollut kaksi kirkosta eronnutta henkilöä. Kumpaakaan ei haudattu mihinkään, vaan heidät tuhkattiin ja tuhkat siroteltiin sukumme maille, heidän synnyinsijoilleen. Sinne toivoisin myös omien tuhkieni päätyvän, kun minusta aika jättää. Hautapaikkaa en missään nimessä halua, miltään hautausmaalta.

- Vainajan hautaa aina hänen omaisensa, joten heistä riippuu pitkälti hautapaikkakin. Kaikki eivät kunnioita vainajan toiveita, kaikki eivät niistä ole tietoisiakaan. Harva pappi myöskään kieltäytyy siunaamasta kirkkoon kuulumatonta vainajaa hautaan, jos tämän omaiset siunausta toivovat eikä vainaja ole esim. hautaustestamentissa selkeästi ilmaissut toisenlaista toivetta.

Tässä olisi muutama vastaus aloittajan kysymyksiin. Henkilökohtaisesti uskon, että valtaosa kirkkoon kuulumatomista ei halua tulla haudatuksi kirkkomaahan, mutta valtaosa meistä kirkkoon kuulumatomista olemme elossa edelleen ja jopa varsin nuorta porukkaa. Jospa me saadaan nyt ensin elää tämä elämämme sen loppuun saakka ja katsotaan vasta sitten, miten suuri osuus meistä nimenomaisesti on sinne siunatulle kirkkomaalle toivonut ;)

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 11:09"]

Niin. Miksi edelleen kirkkoon kuulumattomat haudataan useimmat uskovien hautausmaille vaikka näitä uskonnottomien hautausmaitahan löytyy? Vai eikö uskottomuus kestäkään hautaan asti, käännytti kirkkoon kuolinvuoteella?

[/quote]

Pyyhin perseeni taikauskollanne. Minut poltetaan ja tuhkat saa heittää vaikka mereen.

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 12:07"]

- Ihminen kuolee yleensä vanhuusiällä, yli 70-vuotiaana. Valtaosa sen ikäisistä kuuluu vieläkin kirkkoon. Kirkosta eroajat ovat useinmiten nuorempaa sukupolvea, joilla puolestaan on elinaikaa jäljellä vielä vuosikymmeniä.

- Iäkkäämpi ihminen saattaa tuntea suurempaa tarvetta perinteiden vaalimiseen kuin nuoremmat polvet. Kirkkomaahan hautaaminen on yksi perinne. Moni ikäihminen haluaa kenties tulla haudatuksi sukuhautaan tai jo aiemmin kuolleen puolisonsa vierelle, vaikka nämä haudat siunatulla maalla sijaitsevatkin.

- Nykyinen hautaustoimilaki, jonka mukaan seurakunnat ovat velvollisia ylläpitämään myös tunnustuksettomia hauta-alueita, on varsin nuori, tullut voimaan vasta vuonna 2007. Moni ihminen ei yksinkertaisesti tiedä, että tällainen mahdollisuus on olemassa, kaiketi jopa omassa kotikunnassakin.

- Tunnustuksettomalle hautausmaalle kirkkoon kuulumatonta vainajaa ei myöskään haudata, elleivät omaiset sitä erikseen osaa pyytää. Ja kaikin paikon seurakunnat eivät varsinaisesti niiden olemassaolosta myöskään mainosta. Joten mikäli vainaja itse taikka hänen lähimmät omaisensa eivät tiedä mahdollisuudesta tunnusttuksettomaan hauta-alueeseen, eikä seurakunnan työntekijöistä kukaan siitä heille kerro, ei hautapaikkaa sellaiselta osata myöskään pyytää.

- Jotkut kokevat tunnustuksettoman hautausmaan olevan ns. "murhamaata". Entisaikoina murhaajat ja rikolliset haudattiin kirkkomaan aitojen ulkopuolelle siunaamattomaan maahan, jota kansankielellä kutsuttiin monesti mm. "murhamaaksi". Se siis oli eräänlainen rangaistus rikoksesta vielä kuoleman jälkeenkin, ja omaisille suuri häpeä. Tämän ajatuksen jäljet kaiketi näkyvät vieläkin ja osa haluaa siksi hautasijaa siunatulta maalta.

- Läheskään kaikki uskonnottomat eivät halua tulla haudatuksi hautausmaalle lainkaan, eivät edes tunnustuksettomalle sellaiselle. Moni toivoo polttohautusta ja tuhkien sirottelua luontoon, mereen, johonkin itselle rakkaaseen kohteeseen tms. Omasta suvusta on kuollut kaksi kirkosta eronnutta henkilöä. Kumpaakaan ei haudattu mihinkään, vaan heidät tuhkattiin ja tuhkat siroteltiin sukumme maille, heidän synnyinsijoilleen. Sinne toivoisin myös omien tuhkieni päätyvän, kun minusta aika jättää. Hautapaikkaa en missään nimessä halua, miltään hautausmaalta.

- Vainajan hautaa aina hänen omaisensa, joten heistä riippuu pitkälti hautapaikkakin. Kaikki eivät kunnioita vainajan toiveita, kaikki eivät niistä ole tietoisiakaan. Harva pappi myöskään kieltäytyy siunaamasta kirkkoon kuulumatonta vainajaa hautaan, jos tämän omaiset siunausta toivovat eikä vainaja ole esim. hautaustestamentissa selkeästi ilmaissut toisenlaista toivetta.

Tässä olisi muutama vastaus aloittajan kysymyksiin. Henkilökohtaisesti uskon, että valtaosa kirkkoon kuulumatomista ei halua tulla haudatuksi kirkkomaahan, mutta valtaosa meistä kirkkoon kuulumatomista olemme elossa edelleen ja jopa varsin nuorta porukkaa. Jospa me saadaan nyt ensin elää tämä elämämme sen loppuun saakka ja katsotaan vasta sitten, miten suuri osuus meistä nimenomaisesti on sinne siunatulle kirkkomaalle toivonut ;)

[/quote]

Hyvin tyhjentävä vastaus ap valopäälle.

En halua. Mutta Suomessa on vain vähän muita paikkoja mihin tuhkat voi laittaa.

Haluaisin että mun tuhkat siroitellaan mereen. Silloin mun rakkaat muistaa mut aina kun näkevät meren

Olen ateisti. Kun kuolen, toivon että jos elimilleni on käyttöä, ne luovutetaan niitä tarvitseville. Tämän jälkeen sukulaiseni saavat tehdä ruumiilleni mitä haluavat. Minulle sillä ei ole siinä vaiheessa enää mitään merkitystä, poltetaanko ruumiini ja sirotellaan jonnekin vai haudataanko hautausmaalle. Jos omaisista tuntuu siltä, että jokin muistelupaikka pitää hautausmaalla olla, senkun hautaavat hautausmaalle.

En halua tulla haudatuksi kirkkomaalle. Tuhkataan ja heitetään vaikka mereen

Se delannut ateisti ei kauheasti saa vaikuttaa asiaan. Mä haluaisin että tuhkat siroteltaisiin mereen.

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 11:18"][quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 11:12"]

Minä en halua. Minä haluan että minut poltetaan ja tuhkat heitetään pois ilman mitään rituaaleja. En myöskään halua että tuhkia luovutetaan sukulaisille. En halua elämässäni aiheuttaa muille vaivaa, enkä halua sitä kuollesssanikaan tehdä. Haluan että minut poltetaan koska ajatus siitä että ruumiinin mätänee matojen keskellä on sietämätön.

[/quote]

Ruumiin mätäneminen ja maatuminen on luonnollisin tapa poistua... Mikään muu eläinlaji ei polta vainajien ruumiita.
[/quote]
Juu ei polta, vaan kuolleet syödään.