Kuolisitko lapsesi puolesta?

[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 22:17"]Onneksi mun ei tarvitse miettiä moista, kun EN omaa lapsia!:)
[/quote]

Mullakaan ei ole lapsia, mutta jos joskus saan, niin kyllä kuolisin hänen tai heidän puolestaan.

[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 20:44"]

En kuolisi enkä myöskään kokisi elämänmittaista syyllisyyttä. Keneltäkään ei voida moraalisesti edellyttää itsemurhaa missään tilanteessa.

[/quote]

Et taida olla kenenkään äiti...

[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 20:37"]

Kuvitellaan, että lapsesi olisi kuolemansairas, ja ainoa realistinen tapa pelastaa hänet olisi se, että luovutat hänelle oman sydämesi tai muun elimesi. Tämä operaatio tappaisi sinut varmuudella. Kuolisitko lapsesi puolesta?

[/quote]

Kuolisin. Silmää räpäyttämättä. Kenen tahansa heistä puolesta. Kenenkään muun puolesta en.

Kyllä tottakai kuolisin, mulla on kolme lasta, esikoinen on jo aikuinen tytär, ja nuorimmat on kaksospojat, jos toinen kaksosista olisi kuolemaisillaan, niin se ajatus olisi kauhea että erottaisin heidät toisistaan antamalla toisen kuolla, minä kuolisin ja mieheni ja tyttäreni kyllä pitäisi pojista huolta, vanhempani ja sisarukseni perheineen auttaisi. Ja tietysti myös jos minun pitäisi tyttäreni pelastaa, pelastaisin tietenkin, pojat eivät edelleenkään jäisi heitteille. Ja hyväksyisin myös sen jos oma äitini pelastaisi minut, koska tiedän että myös äidilleni lapset, ja lapsenlapset ovat tärkeimpiä. Ihmisten kuuluu lähteä tästä maailmasta siinä järjestyksessä kun ovat tänne tulleetkin.

Tyttäreni sanoi vajaa kolmevuotiaana, että hän ymmärtää miksi kaikkien pitää kuolla joskus, kasvien, eläinten ja ihmisten, siksi että jos kukaan ei kuolisi koskaan, ei uusia mahtuisi syntymään. Tyttäreni oli viisas jo lapsena :)

kyllä, eikä tarvinnut kauaa miettiä. niin olisi helpompi myös minulle.

En kuolisi.

Mulla ei lapsia (vielä) ole, mutta jos olisi niin kuolisin tottakai heidän/hänen puolestaan. Ei tarvitsisi edes kahta sekunttia miettiä. En käsitä joitakin vastaajia, jotka eivät kuolisi lapsensa puolesta? :o Voisin kuolla kenen tahansa sukulaiseni/läheiseni/ystäväni puolesta.

[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 21:11"][quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 20:47"]En. Olen ehkä outo, mutta olin jo synnyttäessä sitä mieltä, että jos jotain tapahtuu ja jompikumpi täytyy valita haluan säilyttää oman henkeni.
[/quote]

Synnytyksessä kylläkin pyritään aina ensisijaisesti säilyttämään vauvan henki, jos nyt tällainen hypoteettinen tilanne olisi. Ei sitä sinulta kysytä.
[/quote]

No eihän :D ota asioista selvää...

[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 22:17"]

Onneksi mun ei tarvitse miettiä moista, kun EN omaa lapsia!:)

[/quote]

Voi vittu, opettele ensin suomea, "en omaa lapsia" ...

Kuvitelpaaka sen lapsen tunteita jos kuulisi oman äitinsä sanovan että ei kuolisi lapsen puolesta

[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 20:37"]

Kuvitellaan, että lapsesi olisi kuolemansairas, ja ainoa realistinen tapa pelastaa hänet olisi se, että luovutat hänelle oman sydämesi tai muun elimesi. Tämä operaatio tappaisi sinut varmuudella. Kuolisitko lapsesi puolesta?

[/quote]

Tottakai jos se olisi mahdollista. Minulla nyt on vain esteenä syöpä mikä on este elimien luovittamiselle.

[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 21:54"]

[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 20:44"]En kuolisi enkä myöskään kokisi elämänmittaista syyllisyyttä. Keneltäkään ei voida moraalisesti edellyttää itsemurhaa missään tilanteessa. [/quote] Onko sinulla lapsia?

[/quote]

Vastasin tähän jo.

[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 23:02"]

[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 20:44"]

En kuolisi enkä myöskään kokisi elämänmittaista syyllisyyttä. Keneltäkään ei voida moraalisesti edellyttää itsemurhaa missään tilanteessa.

[/quote]

Et taida olla kenenkään äiti...

[/quote]

En olekaan. Olen isä.

[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 22:10"]

[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 21:34"][quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 21:11"][quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 20:47"]En. Olen ehkä outo, mutta olin jo synnyttäessä sitä mieltä, että jos jotain tapahtuu ja jompikumpi täytyy valita haluan säilyttää oman henkeni. [/quote] Synnytyksessä kylläkin pyritään aina ensisijaisesti säilyttämään vauvan henki, jos nyt tällainen hypoteettinen tilanne olisi. Ei sitä sinulta kysytä. [/quote] Hätätilanteessa pyritään säilyttämään molempien henki. Jos tämä ei ole mahdollista, ensisijaisesti pelastetaan äiti. T. Kätilö [/quote] Ai, sori kaikille, olin väärässä. Mä oon sitten ymmärtänyt jotain aivan totaalisen väärin. Mun mielestä aina painotetaan sitä, että vauvan paras on etusijalla vaikka äiti kuinka pitäisi leikellä palasiksi... Mutta se ei sitten päsekään näihin ääritapauksiin. Mihin se raja sitten vedetään?

[/quote]

Raja vedetään siihen että turhia tutkimuksia esimerkiksi ei tehdä jos nainen on raskaana (röntgen yms.) Mutta jos äidillä on hengenvaara (esim raju syöpä) äidin henki menee silloin edelle, ellei äiti toisin päätä.
Samoin esim kolaritilanteessa, jos ei voida pelastaa molempia pelastetaan silloin äiti. 
Vauva siis pyritään säästämään mahdollisimman pitkälle mutta aina se ei ole mahdollista, ja aina ei myöskään ehditä kysymään isältä esimerkiksi vaan on pakko toimia heti.

En sillä jos kuolisin vapaaehtoisesti (vaikkakin olosuhteiden pakosta) se olisi itsemurha --> joutuisin helvettiin.

Jos antaisin lapseni kuolla luonnollisesti pääsisi hän taivaaseen ja hänellä olisi hyvä olla. Sitten kun minusta aika jättäisi, niin pääsisin taas näkemään rakkaan rakkaimpani.

Kyllä epäröimättä.

Ei ole mitään eikä ketään, joka olisi tärkeämpi kuin lapseni.

Kyllä. Ainoa lapsemme.

Kyllä minäkin, hetkeäkään epäröimättä. Neljä lasta ja heillä mahtava isä.

en kuolisi

Kyllä, epäröimättä. Heillä on mahtava isä ja paljon läheisiä, tärkeitä ihmisiä elämässään tukena ja turvana.