Kuolisitko lapsesi puolesta?

Kyllä! Ja on kaksi lasta. Todellakin. Haluan elää, pelkään jopa kuolemaa, koska lapset jäisivät orvoksi, mutta silti olisin koska vaan valmis kuolemaan lasten puolesta, jos olisi valinta tehtävä. Miehen puolesta... en olisi valmis kuolemaan.:( Rakastan miestäni, mutten niin paljoa kuin lapsia.

Mulla on aikuisena paremmat edellytykset huolehtia itsestäni yksin, kuin tuolla ainoalla lapsellani. En haluaisi jättää noin pientä maailmaan yksin, ennemmin jään itse.

[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 21:15"][quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 21:11"]

[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 20:47"]En. Olen ehkä outo, mutta olin jo synnyttäessä sitä mieltä, että jos jotain tapahtuu ja jompikumpi täytyy valita haluan säilyttää oman henkeni. [/quote] Synnytyksessä kylläkin pyritään aina ensisijaisesti säilyttämään vauvan henki, jos nyt tällainen hypoteettinen tilanne olisi. Ei sitä sinulta kysytä.

[/quote]
Eikä pyritä :D
[/quote]

Vaan miten menetellään, jos on joko tai -tilanne? Keneltä sitä voisi kysyä? Lapsen äidiltä? Isältä? Kuka voisi päättää moisesta? Kuka ottaisi vastuun? Kyllä syntyvän lapsen etu ja terveys on ensisijainen. Se, johtaako se käytännössä ikinä tällaisen äärimmäisen valinnan äärelle, on eri asia.

[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 22:03"][quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 21:13"][quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 21:11"]

[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 20:47"]En. Olen ehkä outo, mutta olin jo synnyttäessä sitä mieltä, että jos jotain tapahtuu ja jompikumpi täytyy valita haluan säilyttää oman henkeni. [/quote] Synnytyksessä kylläkin pyritään aina ensisijaisesti säilyttämään vauvan henki, jos nyt tällainen hypoteettinen tilanne olisi. Ei sitä sinulta kysytä.

[/quote]

Onko tämä totta? Mihin se perustuu? Aika pöyristyttävää, jos näin on.
[/quote]

Mun käsittääkseni näin on. Elämän ja kuoleman kysymykset on kyllä varmasti hyvin harvinaisia tällaisella asetelmalla, että tosiaan joko tai, ja että toisen elämä ja kuolema riippuisi nimenomaan toisen elämästä ja kuolemasta. Mutta sen ainakin tiedän varmasti, että syntyvän lapsen etu ja terveys on aina etusijalla kun valinnan paikka tulee. Olisiko paikalla ketään kätilöä tms jolla faktaa tästä?
[/quote]
Näin se ei ole. Äiti pelastetaan ensisijaisesti, sitten vasta vauva. Tosin melko hypoteettinen tilanne kyseessä. t lääkäri

[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 21:34"][quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 21:11"][quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 20:47"]En. Olen ehkä outo, mutta olin jo synnyttäessä sitä mieltä, että jos jotain tapahtuu ja jompikumpi täytyy valita haluan säilyttää oman henkeni.
[/quote]

Synnytyksessä kylläkin pyritään aina ensisijaisesti säilyttämään vauvan henki, jos nyt tällainen hypoteettinen tilanne olisi. Ei sitä sinulta kysytä.
[/quote]

Hätätilanteessa pyritään säilyttämään molempien henki. Jos tämä ei ole mahdollista, ensisijaisesti pelastetaan äiti.

T. Kätilö
[/quote]

Ai, sori kaikille, olin väärässä. Mä oon sitten ymmärtänyt jotain aivan totaalisen väärin. Mun mielestä aina painotetaan sitä, että vauvan paras on etusijalla vaikka äiti kuinka pitäisi leikellä palasiksi... Mutta se ei sitten päsekään näihin ääritapauksiin. Mihin se raja sitten vedetään?

Nuoremman puolesta kyllä, vanhempi on vaikeasti sairas monella tapaa, joten kuolisin hänen puolestaan vain jos hänen nykyiset vammansakin saataisiin sillä tavoin hoidettua.

[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 22:10"][quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 21:34"][quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 21:11"][quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 20:47"]En. Olen ehkä outo, mutta olin jo synnyttäessä sitä mieltä, että jos jotain tapahtuu ja jompikumpi täytyy valita haluan säilyttää oman henkeni.
[/quote]

Synnytyksessä kylläkin pyritään aina ensisijaisesti säilyttämään vauvan henki, jos nyt tällainen hypoteettinen tilanne olisi. Ei sitä sinulta kysytä.
[/quote]

Hätätilanteessa pyritään säilyttämään molempien henki. Jos tämä ei ole mahdollista, ensisijaisesti pelastetaan äiti.

T. Kätilö
[/quote]

Ai, sori kaikille, olin väärässä. Mä oon sitten ymmärtänyt jotain aivan totaalisen väärin. Mun mielestä aina painotetaan sitä, että vauvan paras on etusijalla vaikka äiti kuinka pitäisi leikellä palasiksi... Mutta se ei sitten päsekään näihin ääritapauksiin. Mihin se raja sitten vedetään?
[/quote]

Tuo on suorittajaäitien oma filosofia, ei yleinen käytäntö. Joku täällä vähän aikaa sitten kertoi imettävänsä niin antaumuksella yöt ja päivät läpeensä että on psykoosin partaalla väsymyksestä. Eli äiti repii itse itsensä, ei mikään lääkärien/sairaaloiden yleinen sääntö.

En tietenkään, oma henki on tärkein.

Onneksi mun ei tarvitse miettiä moista, kun EN omaa lapsia!:)

Kyllä, enkä epäröisi hetkeäkään. Tässä maailmassa on muutama ihminen joiden vuoksi antaisin henkeni hetkeäkään epäröimättä: lapseni, mieheni,siskoni ja siskoni lapset.

Tottakai.

Toisaalta lapsi saattaisi jäädä äidin sijaa sen syyllisyyden kanssa. Varsinkin jos omaa sisaruksia - "vein sisaruksiltani äidin". Tällainen käänteisajatus vaan.

[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 20:37"]

Kuvitellaan, että lapsesi olisi kuolemansairas, ja ainoa realistinen tapa pelastaa hänet olisi se, että luovutat hänelle oman sydämesi tai muun elimesi. Tämä operaatio tappaisi sinut varmuudella. Kuolisitko lapsesi puolesta?

[/quote] helppoa, yksi lapsi ja aivan varmasti kuolisin jotta lapseni saisi elää

Kuolisin.

Vaikea päätös. Ensimmäinen ajatukseni on "tietenkin!", mutta joa ajattelen pidemmällä tähtäimellä, millaista lapsen elämä olisi äidittömänä, niin saattaisin päätyä toisenlaiseen ratkaisuun. Riippuisi myös paljon lapsen iästä. Jos lapsi olisi jo teini tai nuori aikuinen, niin silloin minun olisi helpompi kuolla hänen puolestaan, mutta jos lapsi olisi vielä pieni ja hyvin kiinni minussa, niin en kestäisi ajatella lapsen tuskaa kuolemani jälkeen...:-(

Silmää räpäyttämättä. Vaikka on muita lapsia. Sisarukset joka tapauksessa menettäisivät joko sisarensa tai äitinsä ja heillä on myös isä ja paljon muita läheisiä. Mutta sen kuolevan lapsen elämä loppuisi ennen aikojaan enkä pystyisi pistämään omaa elämääni lapseni elämän edelle.

[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 22:31"]Vaikea päätös. Ensimmäinen ajatukseni on "tietenkin!", mutta joa ajattelen pidemmällä tähtäimellä, millaista lapsen elämä olisi äidittömänä, niin saattaisin päätyä toisenlaiseen ratkaisuun. Riippuisi myös paljon lapsen iästä. Jos lapsi olisi jo teini tai nuori aikuinen, niin silloin minun olisi helpompi kuolla hänen puolestaan, mutta jos lapsi olisi vielä pieni ja hyvin kiinni minussa, niin en kestäisi ajatella lapsen tuskaa kuolemani jälkeen...:-(
[/quote]

Toisaalta pieni lapsi sopeutuu helpommin ja unohtaa nopeammin.

Ajattelen omalle kohdalleni, niin en kestäisi elämää tietäen, että äitini on kuollut takiani. Olisi koko ajan syyllinen ja orpo olo. Antaisin lapsen kuolla ja päästä pois tästä paskasta maailmasta.

Ehdottomasti KYLLÄ!

Kyllä, vaikka tarkemmin mietittynä se olisi aika väärin jättää lapsi äidittömäksi..