Äidiksi 43-vuotiaana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse sain lapsen 44 v. Ei ole mitään ongelmia ollut. Ei ollut siis ensimmäinen. Olen terve ja hoikka, kätilöiden mukaan synnytyksessä osaston ainoa normaalipainoinen äiti. Enemmän olisin huolissani yli 100 kg painavasta parikymppisestä, että kuinka vanhaksi elää.

Olen saanut esikoisen alle 30 -vuotiaana ja olin paljon väsyneempi tuolloin. Nyt sen tietää ja tajuaa, että se pikkulapsi vaihe on todella lyhyt. Turha hötkyily ja suorittaminen jäänyt pois tämän viimeisen kanssa.

No nyt en kyllä ihan usko, että kätilöt ovat oikeasti noin sanoneet tai että tilanne on edes ollut tuollainen :D On jo tilastollisesti epätodennäköistä, että olisit synnytysosaston ainoa normaalipainoinen.

Ikävä että et usko, mutta näin oli ja kyllähän totuuden näki ruokailussa, kun olimme kaikki yhdessä syömässä ja rupattelemassa. Se oli hirvittävän surullista Dibetesäitejä todella moni. Osastolla oli poikkeuksellisen rauhallista ja meitä oli koko ajan alle 10 äitiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse sain lapsen 44 v. Ei ole mitään ongelmia ollut. Ei ollut siis ensimmäinen. Olen terve ja hoikka, kätilöiden mukaan synnytyksessä osaston ainoa normaalipainoinen äiti. Enemmän olisin huolissani yli 100 kg painavasta parikymppisestä, että kuinka vanhaksi elää.

Olen saanut esikoisen alle 30 -vuotiaana ja olin paljon väsyneempi tuolloin. Nyt sen tietää ja tajuaa, että se pikkulapsi vaihe on todella lyhyt. Turha hötkyily ja suorittaminen jäänyt pois tämän viimeisen kanssa.

No nyt en kyllä ihan usko, että kätilöt ovat oikeasti noin sanoneet tai että tilanne on edes ollut tuollainen :D On jo tilastollisesti epätodennäköistä, että olisit synnytysosaston ainoa normaalipainoinen.

Ja vaikka olisitkin, niin et taatusti ole nähnyt mitään vaivaa normaalipainoisena pysymisen eteen, koska se on tullut synnyinlahjana. Näköjään pidät myös raskautumista 44-vuotiaana itsestäänselvänä, sekin kielii omahyväisyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Olet liian vanha. Oot eläkkeellä jo kun sun lapsella alkaa teinijuoksut.

Siis missä iässä ajattelet että ne lapsen ”teinijuoksut” alkaa? Tai missä iässä ajattelet ap:n jäävän eläkkeelle? Ei nyt ihan kyllä taida sun laskelmat täsmätä...

Jos vain onnistuu. Kovaa ajoa vaan makuuhuoneessa 👍

Vierailija kirjoitti:

Olisin päälle 60-vuotias, kun lapsi on 18-vuotta. Jos pysyn nuorekkaana ja nuoren näköisenä, ei ole ongelmaa.

Mitä väliä ulkonäöllä muka on?! Kummallisia kommentteja!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse sain lapsen 44 v. Ei ole mitään ongelmia ollut. Ei ollut siis ensimmäinen. Olen terve ja hoikka, kätilöiden mukaan synnytyksessä osaston ainoa normaalipainoinen äiti. Enemmän olisin huolissani yli 100 kg painavasta parikymppisestä, että kuinka vanhaksi elää.

Olen saanut esikoisen alle 30 -vuotiaana ja olin paljon väsyneempi tuolloin. Nyt sen tietää ja tajuaa, että se pikkulapsi vaihe on todella lyhyt. Turha hötkyily ja suorittaminen jäänyt pois tämän viimeisen kanssa.

No nyt en kyllä ihan usko, että kätilöt ovat oikeasti noin sanoneet tai että tilanne on edes ollut tuollainen :D On jo tilastollisesti epätodennäköistä, että olisit synnytysosaston ainoa normaalipainoinen.

Saati että hoitaja niin sanoisi, heillä ei ole mitään oikeutta kommentoida muiden potilaiden terveyttä toisille potilaille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytät 50, kun lapsesi menee kouluun. Haluatko lapsen vain ollaksesi tarpeellinen.

Niin. 19-vuotiaana lapsen saanut on 26-vuotias, kun lapsi menee kouluun. 27-vuotiaana lapsensa saanut on 34-vuotias, kun lapsi menee kouluun.

Haluavatko hekin lapsen vain ollakseen tarpeellisia?

-ei ap, ainoastaan näitä argumentteja ihmettelevä. Miten ihmeessä vanhemman ikä lapsen mennessä kouluun liittyy mihinkään?

Sillä tavalla liittyy, että jos on vanhat vanhemmat, niin siitä saa lapsi kyllä kavereilta kuulla.

Mieheni vanhemmat olivat viisikymppisiä, kun mieheni aloitti koulun. Sai aina kuulla nälvimistä, että miksi asut isovanhempien kanssa, onko sun vanhemmat hylänneet sinut? Miksi mummo ja pappa tuo sinut kouluun jne...

Älä jaksa! Yli 40v äitejä on vaikka kuinka paljon! Ihan normaalia saada siinä iässä vauvoja! Ensisynnyttäjän keski-ikäkin on pitkälle yli 30v, ja jos useampia lapsia saa niib helposti ehtii neljänkympin yli viimeisen syntyessä. Nykypäivänä ei useimmista viisikymppisistä edes osaisi arvata ikää. Saman näköisiä 40v ja 50v. Sitäpaitsi alakoululaisten lasten silmissä kaikki yli 20v on vanhoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsella ei ainakaan olisi isovanhempia hoitoapuna. Moni pikkulapsen vanhempi turvaa heihin. Mutta et tietenkään sinä, koska olet teräsmuori. Oletko kysynyt miehesi mielipidettä vauvahaaveisiisi?

Miksei olisi? 43-vuotiaalla voi olla kuusikymppiset vanhemmat; jotkut on toki tuossa iässä niin väsyneitä, etteivät enää jaksa. Omat seitsenkymppiset vanhempani hoitavat välillä sisarusteni pieniä lapsia.

Ai vanhempasi eivät olekkaan tehneet sinua 43-vuotiaana. Miksiköhän?

1960-80-luvuilla vanha äiti oli kummajainen. Sitä ennen ja sen jälkeen se on ollut ihan normaali asia.

Boomereilla oli se tietty ”lapset on pakko tehdä pois alta” -asenne. Ehkä sota-ajan jälkeinen turvattomuus näkyi heidän vanhemmuudessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse sain lapsen 44 v. Ei ole mitään ongelmia ollut. Ei ollut siis ensimmäinen. Olen terve ja hoikka, kätilöiden mukaan synnytyksessä osaston ainoa normaalipainoinen äiti. Enemmän olisin huolissani yli 100 kg painavasta parikymppisestä, että kuinka vanhaksi elää.

Olen saanut esikoisen alle 30 -vuotiaana ja olin paljon väsyneempi tuolloin. Nyt sen tietää ja tajuaa, että se pikkulapsi vaihe on todella lyhyt. Turha hötkyily ja suorittaminen jäänyt pois tämän viimeisen kanssa.

No nyt en kyllä ihan usko, että kätilöt ovat oikeasti noin sanoneet tai että tilanne on edes ollut tuollainen :D On jo tilastollisesti epätodennäköistä, että olisit synnytysosaston ainoa normaalipainoinen.

Saati että hoitaja niin sanoisi, heillä ei ole mitään oikeutta kommentoida muiden potilaiden terveyttä toisille potilaille.

Mulle kätilö sanoi että harvoin näkee noin virkeää vastasyntynyttä, kun yleensä ovat puudutteista sekaisin. Itsekin olin että täh, voiko tommoista sanoa.

Olet, mutta isoäidiksi ehkä sovit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse sain lapsen 44 v. Ei ole mitään ongelmia ollut. Ei ollut siis ensimmäinen. Olen terve ja hoikka, kätilöiden mukaan synnytyksessä osaston ainoa normaalipainoinen äiti. Enemmän olisin huolissani yli 100 kg painavasta parikymppisestä, että kuinka vanhaksi elää.

Olen saanut esikoisen alle 30 -vuotiaana ja olin paljon väsyneempi tuolloin. Nyt sen tietää ja tajuaa, että se pikkulapsi vaihe on todella lyhyt. Turha hötkyily ja suorittaminen jäänyt pois tämän viimeisen kanssa.

No nyt en kyllä ihan usko, että kätilöt ovat oikeasti noin sanoneet tai että tilanne on edes ollut tuollainen :D On jo tilastollisesti epätodennäköistä, että olisit synnytysosaston ainoa normaalipainoinen.

Ja vaikka olisitkin, niin et taatusti ole nähnyt mitään vaivaa normaalipainoisena pysymisen eteen, koska se on tullut synnyinlahjana. Näköjään pidät myös raskautumista 44-vuotiaana itsestäänselvänä, sekin kielii omahyväisyydestä.

Mistä päättelet, että pidän raskautumista 44- v itsestäänselvänä? Pidän sitä mahdollisena. Oletpas ilkeä. Ehkäisyn jätin pois 4 vuotta aiemmin, että se siitä itsestäänselvyydestä. Ei kannata hyökätä ventovieraan ihmisen kimppuun, kun ei tiedä taustoja. Koen erittäin loukkaavana, että väität minun pitävän yhtään kenenkään raskautumista itsestäänselvänä kun se ei ole sitä edes 20-vuotiaalla.

Yksi elämä elettävänä.

40 vuotiaana äidiksi ja 43 vuotiaana sairstuin vakavasti, mutten kuitenkaan hengenvaarallisesti.

Nyt lapsi jo teini ja järkevä päätös oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse sain lapsen 44 v. Ei ole mitään ongelmia ollut. Ei ollut siis ensimmäinen. Olen terve ja hoikka, kätilöiden mukaan synnytyksessä osaston ainoa normaalipainoinen äiti. Enemmän olisin huolissani yli 100 kg painavasta parikymppisestä, että kuinka vanhaksi elää.

Olen saanut esikoisen alle 30 -vuotiaana ja olin paljon väsyneempi tuolloin. Nyt sen tietää ja tajuaa, että se pikkulapsi vaihe on todella lyhyt. Turha hötkyily ja suorittaminen jäänyt pois tämän viimeisen kanssa.

No nyt en kyllä ihan usko, että kätilöt ovat oikeasti noin sanoneet tai että tilanne on edes ollut tuollainen :D On jo tilastollisesti epätodennäköistä, että olisit synnytysosaston ainoa normaalipainoinen.

Saati että hoitaja niin sanoisi, heillä ei ole mitään oikeutta kommentoida muiden potilaiden terveyttä toisille potilaille.

Siksi se kommentti mieleeni on jäänytkin, koska pidin keskustelua hieman omituisena. Liittyi yleiseen keskusteluun luomulapsista ja syistä miksi yhä nuoremmilla on ongelmia raskautumisen suhteen. Kätilöä kiinnosti tapahtuiko oma raskautumiseni luomusti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsella ei ainakaan olisi isovanhempia hoitoapuna. Moni pikkulapsen vanhempi turvaa heihin. Mutta et tietenkään sinä, koska olet teräsmuori. Oletko kysynyt miehesi mielipidettä vauvahaaveisiisi?

Miksei olisi? 43-vuotiaalla voi olla kuusikymppiset vanhemmat; jotkut on toki tuossa iässä niin väsyneitä, etteivät enää jaksa. Omat seitsenkymppiset vanhempani hoitavat välillä sisarusteni pieniä lapsia.

Niinpä. Ja 43-vuotiaana lapsensa saanut tuskin itse enää on omille lapsenlapsilleen kovin virkeä isovanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Olet, mutta isoäidiksi ehkä sovit.

Kaikki eivät pidä teiniäititiyttä tavoiteltavana asiana, kun se ihan tilastojen mukaan aiheuttaa sosioekonomisia ongelmia mm. alhaista koulutustasoa useassa polvessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsella ei ainakaan olisi isovanhempia hoitoapuna. Moni pikkulapsen vanhempi turvaa heihin. Mutta et tietenkään sinä, koska olet teräsmuori. Oletko kysynyt miehesi mielipidettä vauvahaaveisiisi?

Miksei olisi? 43-vuotiaalla voi olla kuusikymppiset vanhemmat; jotkut on toki tuossa iässä niin väsyneitä, etteivät enää jaksa. Omat seitsenkymppiset vanhempani hoitavat välillä sisarusteni pieniä lapsia.

Niinpä. Ja 43-vuotiaana lapsensa saanut tuskin itse enää on omille lapsenlapsilleen kovin virkeä isovanhempi.

Ai miten niin? 63 v kun lapsia on 20 ja eläkkeelle pääsee ca 68 -vuotiaana. Minulla on 78 v. anoppi jota ei millään tavalla voi sanoa väsyneeksi eikä sen kavereitaan.

Siis onko jengi jo ihan kuollutta 6-kymppisenä? Täh. Minulla on siinä tapauksessa erikoinen lähipiiri ja tutut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsella ei ainakaan olisi isovanhempia hoitoapuna. Moni pikkulapsen vanhempi turvaa heihin. Mutta et tietenkään sinä, koska olet teräsmuori. Oletko kysynyt miehesi mielipidettä vauvahaaveisiisi?

Miksei olisi? 43-vuotiaalla voi olla kuusikymppiset vanhemmat; jotkut on toki tuossa iässä niin väsyneitä, etteivät enää jaksa. Omat seitsenkymppiset vanhempani hoitavat välillä sisarusteni pieniä lapsia.

Niinpä. Ja 43-vuotiaana lapsensa saanut tuskin itse enää on omille lapsenlapsilleen kovin virkeä isovanhempi.

Harvoinpa arvostellaan nuoria äitejä siitä, että eivät ehdi harrastaa isovanhemmuutta kun ovat kiireisimmillään työelämässä saadessaan lapsenlapsia.

Joten jos vain jokainen eläisi omalle ydinperheelle sopivaa arkea, huolehtimatta huomisesta tai painostamatta omia lapsiaan perheenlisäykseen. Ihanaahan se on, jos mummo saa nähdä lapsenlapsia ja vielä hoitaakin, mutta se ei ole mummon itsensä suunniteltavissa. Parempi vaikka tehdä itse se iltatähti kuin sälyttää asia toisten niskoille.

Et ole. Olet sopivan ikäinen äidiksi. Minä synnytin nuorimman lapsemme 42-vuotiaana ja raskausaika, synnytys, imetys ja lapsivuodeaika sujuivat hyvin. Lapsi on kouluikäinen. Ja itse tehdään kaikki, hoidetaan lapset ja hoidetaan koti. Meillä ei ole mitään tukiverkkoja nyt eikä tukiverkkoja ole ollut aiemminkaan.

Todella törkeitä kommentteja "Jos on vanhat vanhemmat, niin siitä saa lapsi kyllä kavereilta kuulla". Ei pidä paikkaansa. Tärkeintä vanhemmuudessa on se, että äiti ja isä huolehtivat lapsistaan, ei vanhemman ikä.

Toinen voivottelun aihe on "Voivoti, voivoti, kun lapsella on sitten niin iäkkäät isovanhemmat tai isovanhemmat ovat kuolleet." On hyvä tiedostaa, että ne isovanhemmat eivät todellakaan pelasta kenenkään vanhemman lastenhoitoa, lastenkasvatusta, perhettä ja perhe-elämää. On turha suunnitella omaa elämäänsä, että pyydän apua ja ne isoäidit ja isoisät auttavat aina tarvittaessa. Eivät auta, eri syistä. Oma apu on paras apu!

Joten KYLLÄ - äidiksi 43-vuotiaana ja vanhempanakin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsella ei ainakaan olisi isovanhempia hoitoapuna. Moni pikkulapsen vanhempi turvaa heihin. Mutta et tietenkään sinä, koska olet teräsmuori. Oletko kysynyt miehesi mielipidettä vauvahaaveisiisi?

Miksei olisi? 43-vuotiaalla voi olla kuusikymppiset vanhemmat; jotkut on toki tuossa iässä niin väsyneitä, etteivät enää jaksa. Omat seitsenkymppiset vanhempani hoitavat välillä sisarusteni pieniä lapsia.

Niinpä. Ja 43-vuotiaana lapsensa saanut tuskin itse enää on omille lapsenlapsilleen kovin virkeä isovanhempi.

Harvoinpa arvostellaan nuoria äitejä siitä, että eivät ehdi harrastaa isovanhemmuutta kun ovat kiireisimmillään työelämässä saadessaan lapsenlapsia.

Joten jos vain jokainen eläisi omalle ydinperheelle sopivaa arkea, huolehtimatta huomisesta tai painostamatta omia lapsiaan perheenlisäykseen. Ihanaahan se on, jos mummo saa nähdä lapsenlapsia ja vielä hoitaakin, mutta se ei ole mummon itsensä suunniteltavissa. Parempi vaikka tehdä itse se iltatähti kuin sälyttää asia toisten niskoille.

Niinpä. Tutkimusten mukaan vanhempana saatujen lasten koulumenestys on tyypillisesti parempaa kuin nuorena saatujen lapsien Toisekseen näillä ns. vanhemmilla on usein myös vakiintunut työura ja paremmat tulot eli lasten kanssa ei tarvitse kitkutella joka asiasta. Hyvä taloudellinen tilanne on myös yksi rasite pois parisuhteesta. Heasrissa muistaakseni uutisoitiin tästä tutkimustuloksesta.

Vierailija kirjoitti:

No et ole. Mun äiti oli 42 ja isä 46 kun synnyin. Olen aina tykännyt siitä että on vanhat vanhemmat. Itsekin varmaan jos haluan lapsen niin noin 40 vuotiaana.

Sama täällä! Äitini oli 43 kun synnyin ja isä 36 kun synnyin. Yläasteella oli mukavaa kun äiti oli jo osa aika eläkkeellä ja joinakin päivinä äiti oli kotona keittämässä kahvit kun pääsin kotiin. Ammattikouluiässä äitini jäi jo eläkkeelle kokonaan. On mukavaa kun ei tarvitse äidinkin kanssa koittaa sovittaa työaikoja yhteen (niin kuin kaikkien kaverien kanssa joilla on viikonloppuina töitä kun itsellä vapaata) vaan voin pistäytyä käymässä aina kun itselläni on vapaata. Ainoa harmi mikä korkeammasta iästä on se, että jos itse haluan myös jättää lapsen hankkimisen vanhemmalle iälle, äitini on jo sen verran vanha ettei kerkeä olemaan kovin kauaa lapseni elämässä. Olin 10-vuotias kun mummoni kuoli n. 85 vuotiaana.

N26