Sinä aikuinen, jonka lapsuudenkoti on vielä olemassa

Omakotitalo, jossa vanhempani asuvat edelleen. Vanha huoneeni yläkerrassa on lähes entisellään kuten sen jätin. Olen 48 -vuotias.

Omakotitalo, vanhemmat ovat jo hyvin iäkkäitä (80+) ja ovat olleet naimisissa pitkälti yli 50 vuotta. Käyn heidän luonaan aina kun tarvitsevat apua. Ovat kuitenkin suht omatoimisia vielä.

Asun kilometrin päässä lapsuudenkodistani, omakotitalo kaupunkialueella. Kahdeksankymppiset vanhempani asuvat siellä edelleen, mutta en tiedä kuinka kauan enää. Käyn vähintään viikottain. Itse olen 52 v.

Olen 29. Molemmat vanhempani asuvat siellä, lapsista ei enää ketään. Nuorin sisko viettää kesiä siellä (opiskelupaikkakunta toisella puolella maata), kuten minäkin vielä pari vuotta sitten tein. Asun vartin matkan päässä sieltä ja poikkean käymään kerran tai pari viikossa. Omilla avaimilla sisään vaikka ilmoitankin tulostani. Jääkaapilla käyn ja kahvia keittässsä kysyn ottaako joku muukin.

Lapsuudenkoti oli kerrostalovuokra-asunto. Ei asu vanhemmat enää siellä mutta talo on olemassa. Joskus kuljen siitä ohi lapsuutta muistellen. N33

Omakotitalo. Se on noin puolen kilometrin päässä ja vanhempani asuvat siinä vielä. Voin mennä sinne, jos itse haluan ja tottakai aina silloin tällöin käynkin, mutta ei se ole enää minun kotini, ei ole ollut enää yli 25 vuoteen.

Jos/kun se menee myyntiin aikanaan, niin toivon, että siihen muuttaa joku ihana perhe, joka rakastaa sitä taloa ja isoa pihaa samalla tavalla kuin minäkin aikanaan. Taloon ei ole kuitenkaan enää mitään sen kummempia tunnesiteitä, vaan se on vanhempieni kaiken talo ja istutukset pihalla ovat vanhempieni sinne aikanaan laittamia. Pihalla on kyllä "minun vaahterani", mutta sekään ei ole tärkeä. Olen 48 vuotias, vanhempani ovat noin 80 vuotiaita virkeitä vanhuksia.

Talossa asuu siskoni perheineen, voin käydä siellä aina kun haluan. Toki on kohteliasta ensin kysyä siskolta, sopiiko, että tulen käymään. Kahdesti vuodessa suunnilleen sinne suunnistan.

Luultavasti lapsuuden kotini joita on kaksi (joissa siis elin lapsuuteni ja nuoruuteni) ovat olemassa, mutta toisesta muutettiin toiseen kun olin 6-vuotias eli reilu 30 vuotta sitten. Sen jälkeen en ole siellä käynyt. Toisestakin minä ja vanhemmat muutimme hiukan yli 20 vuotta sitten samaan aikaan pois, vanhemmat omaan yhteiseen omakotitaloon ja minä yksin kerrostaloyksiöön. Siinäkään lapsuudenkodissa en ole käynyt sen jälkeen kun sieltä muutin.

Kerrostalo, vanhempani muuttivat taloon kun se valmistui 1965. Vuonna 1976 muuttivat talon sisällä isompaan huoneistoon. Asuvat edelleen tuossa huoneistossa.

Omakotitalo, vanhemmat asuvat edelleen. Oma huoneeni on aikalailla samanlainen, kuin pois muuttaessani.

Saan perheeni kanssa tulla kylään niin pitkäksi aikaa kuin haluan ja milloin vain. Sama koskee sisaruksiani. Täysi ylöspito.

N48

Olen 30 v. ja vanhempani asuvat yhä edelleen lapsuudenkodissani. Huoneeni on siellä yhä entisellään. Vierailen siellä ehkä n. kerran kuussa. Ihana miljöö, peltoa ja metsää. Ihana rauha. Ja tietysti ihanat muistot.

Äitini asuu siellä vielä, kerrostaloasunto.

Saan käydä halutessani.

N60

Isäni asuu lapsuudenkodissani, äiti on kuollut. Korona-aikana en ole käynyt, isä ei halua vieraita. Muuten tulee käytyä kahvilla muutaman kerran vuodessa. Matkaa on jonkin verran, eikä isä oikein pidä lapsistani tai puolisostani, joten ei ole kovin tervetullut olo. Omakotitalo, olen 40 +.

Vanhempani asuvat yhdessä lapsuuskodissani. Omakotitalo. Voin käydä milloin vain. Olen 40-vuotias.

Toisaalta omien lasteni lapsuudenkoti on 400km päässä ja olivat alle 5-vuotiaita, kun muuttivat sieltä pois. Senkin jälkeen on muutettu pari kertaa.

Omakotitalo, myytiin juuri vuosi sitten isän kuoleman jälkeen, kun 80v äiti muutti kerrostaloon. Olen tyytyväinen, että saatiin myydyksi. Iso ok talo muuttotappiokunnassa, joten vähän jännitti jääkö mätänemään käsiin.

Olen 51v. Kiva ajatella, että talo sai uudet asukkaat ja elämää ympärilleen. Itse muutin tuolta talosta ja paikkakunnalta heti lukion jälkeen.

Olen 34, lapsuudenkoti on tallella ja pikkuvelikin asuu vielä vanhempien kanssa siellä. Asutaan aika kaukana, joten käydään suht harvakseltaan, mutta aina ollaan tervetulleita. Talo on iso, ja rakkaille lapsenlapsille on varattu/säästetty tekemistä ja tarvikkeita, joten on helppo käydäkin.

Usein lomilla kokoonnutaan kaikki sisarusten kanssa lapsuudenkotiin.

Omakotitalo, vanhemmat asuvat siellä edelleen. Olen 37-vuotias ja asun samassa kaupungissa perheeni kanssa. Minulla on avaimet vanhemmilleni (ollut aina 7-vuotiaasta lähtien) ja saan mennä ja tulla vapaasti. Aina kyllä ilmoitan jos olen tulossa tai käyn hakemassa sieltä jotain jos ovat poissa kotoa. Eivät he itse ole pyytäneet ilmoittamista mutta pelkään nappaavani heidät petipuuhista tai muista hommista mitä en halua todistaa :D.

Käydään kylässä/syömässä noin pari kertaa kuussa, useammin piipahdan viemässä/hakemassa lapsia mummolaan kylään. Lapsemme käyvät noin kerran viikossa kylässä vanhemmillani.

Kaunis, ajatuksella rakennettu ja sisustettu omakotitalo suloisine puutarhoineen jossa kukaan ei enää asu ja joka on pilannut elämäni vaikka se ei ollut tarkoitus.

Omakotitalo.

Porukat edelleen yhdessä

Talo remontoitiin noin 15vuotta sitten perusteellisesti, et on samaa, mutta ei silti. Yläkertaan tuli lisää huoneita ja enemmän tilaa.

Käyn kotona pari kertaa kuukaudessa.

Vanhemmat ovat lähellä 70ikää ja tarvitsevat joissakin asioissa jo apua.

Ikää itsellä 40vuotta

Omakotitalo. Omistan sen, mutta siellä on vuokralaiset. Käyn siellä silloin tällöin, hassu tunne kun ovat tapetoineet ja sisustaneet ihan omannäköisekseen.