Meillä on miehen kanssa sopimus, että hoidan tulevan lapsen.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 18:17"]

Raskaus oli vahinko. Pohdimme keskeytystä, mutta en pystynyt siihen. Niinpä lupasin kantaa lapsesta kaiken vastuun.

[/quote]

Eiköhän se lapsi ole molempien yhteinen vahinko, eikä yksin sinun. Vastuu on miehenkin kannettava lapsestaan, vaikka ei niin huvittaisikaan. Todella keskeskasvuista käytöstä olettaa, että nainen huolehtii kaiken ja herra saa jatkaa huoletonta poikamieselämää.

Et ole kyllä täysin järjissäsi. Tulet vielä moneen kertaan huomaamaan, kuinka paljon tarvitsisit mieheltä tukea lapsen kanssa.

Eroa. Teet todella paljon haittaa lapsellesi, jos hänellä on kotona isä, joka ei osoita rakkautta tai hoida häntä. Et taida ymmärtää sitä vielä. No, äijä lähtee kyllä itsekin viimeistään kun huomaa että lapsi on sinulle ykkönen eikä sinua kiinnosta koskeakaan mieheen, joka ei häntä halunnut.

Olen miettinytkin eroa yhtenä vaihtoehtona. En voi miestä pakottaa huolehtimaan lapsesta. Mietin jopa jossain vaiheessa, ettei sitten tunnustaisi edes isyyttään. Ap

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 11:05"]

Olen miettinytkin eroa yhtenä vaihtoehtona. En voi miestä pakottaa huolehtimaan lapsesta. Mietin jopa jossain vaiheessa, ettei sitten tunnustaisi edes isyyttään. Ap

[/quote]

Tää ois parempi vaihtoehto. Oikeesti.

Vaikka olisikin vahinko ja enemmän sinun ratkaisusi, niin lapsihan on yhteinen. Jos miestä ei kiinnosta oman lapsensa hoitaminen olis suunniteltu tai ei, niin en katsoisi sellaista miestä. Vastuunkanto kyky on olematon. Ei kaikkia asioita elämässä voi suunnitella eikä valita muutenkaan, ne on vaan otettava vastaan. Eikä muuten arvosta pätkääkään sinua, jos laittaa sinut tuohon tilanteeseen yksin.

Teette kyllä todella väärin lasta kohtaan, jos aiotte elää suunnitelmanne mukaan. Millaista hänen elämänsä tulee olemaan, kun kotona on vai yksi oikea (ja varmasti väsynyt) vanhempi? Mitä antamastanne esimerkistä seuraa lapselle tulevaisuudessa? Hänhän voi luulla, että tapanne toimia on aivan ok, kun kerran kotona sellaista näkee.

Lapsella on oikeus kahteen huolehtivaan vanhempaan tai sitten siihen yhteenkin omaan vanhempaan, joka rakastaa ja huolehtii täysillä. Mutta vastuutonta sivustaseuraajaa ei kenenkään lapsen tarvitse vanhempanaan katsella! Mieluummin eroat siitä pojasta.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 19:31"]Tunnustaa kyllä isyyden. Taloudellisesta puolesta ei olla edes vielä oikein puhuttu. Ap
[/quote]

Sinähän sanoit että hoidat lapsen.

Se tarkoittaa sitä myös taloudellisesti.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 19:58"][quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 19:31"]Tunnustaa kyllä isyyden. Taloudellisesta puolesta ei olla edes vielä oikein puhuttu. Ap
[/quote]

Sinähän sanoit että hoidat lapsen.

Se tarkoittaa sitä myös taloudellisesti.
[/quote]

Totta

Jos tunnustaa isyyden, on elatusvelvollinen. Silloin kyseessä ei ole enää mikään vanhempien välinen sopimus, vaan lapsen oikeudet, ja ne turvaa laki.

Naista ei voi eikä saa pakottaa aborttiin. Fakta.

Vahinkoraskaus on teidän molempien vahinko, ei vain sinun. Kun lapsi syntyy, se on teidän molempien vastuulla laillisesti huolimatta paskoista diileistä joihin mies sinut syyllisti. Jos hän silti on sitä mieltä ettei halua olla oikea isä, hän on silti velvollinen rahallisesti.

Muutenhan tuollaisella ei tee paskaakaan. Sinuna antaisin sen pari päivää synnytyksestä aikaa tulla tolkkuihinsa ja jos muutosta ei tapahdu, potkisin pihalle ja ottaisin yhteyttä lakimieheen.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 09:49"][quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 09:33"]Hei aloittaja, minuakin kaikki tutut ja tuntemattomat pelotteli miten kamalan raskasta ja vaikeaa vauvan hoito on ja miten siitä ei selviydy. Tämä on todella ilkeää eikä todellakaan koko todellisuus. Se rakkauden määrä lasta kohtaan + hormonit auttaa kummasti. Kyllä näistä selviää. Pyydä apua joltain luotettavalta läheiseltä päiväsaikaan, jotta saat nukuttua ja levättyä. Oman vauvan kanssa oleminen on ihanaa, ei lainkaan sellaista mitä täällä palstalla maristaan.
[/quote]

Katsos kun kaikki eivät koe sitä noin, samalla tavalla kun sinä. Joillekin ne rakkaushormoonit ei riitä siihen, että jaksaa hoitaa lapsen yksin samalla kun katsoo, että mies löhöää sohvalla ja käyttäytyy itsekin kuin lapsi.
[/quote]

Jos sinulla menee elämä perseelleen niin onko se hyvä syy pelotella ja maalata pirua ensimmäistä lastaan odottavalle, joka varmaan muutenkin pyörittelee kaiken maailman kysymyksiä päässään?

Surullisintahan tuo on lapselle! Miettikää miltä tuntuu isompana, kun hän tajuaa, että isänsä ei halua hoitaa häntä ollenkaan :(

Toivottavasti se isukki heltyy kun vauva syntyy ja osallistuu vauvansa hoitoon.

Lapsiparka. Miettikää miltä teistä tuntuisi, jos isä olisi ignoorannut täysin. Meinaakohan ap:n mies että parisuhdekin hoituu niin kuin aina ennenkin...

up

Haukkukaa vaan. Mä en pystynyt tekemään aborttia ja tiedän, että pystyn lapsen hoitamaan ja häntä rakastamaan. Mies pysyy mukana tai saa lähteä. Tässä ollaan, muuta ei enää voi. ap

Siinäpä hyvä malli perheestä lapselle...voi voi.

Mulle on epäselvää miksi mies tunnustaa isyyden? Sehän joutuu silloin vastuuseen siitä lapsesta.

Miten miehen vanhemmat on asiaan suhtautuneet tai omat vanhempasi? Tietävätkö sopimuksestanne? Onko sulla mahdollisuus turvaverkkoihin tilanteen niin sattuessa?

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 14:14"]

Haukkukaa vaan. Mä en pystynyt tekemään aborttia ja tiedän, että pystyn lapsen hoitamaan ja häntä rakastamaan. Mies pysyy mukana tai saa lähteä. Tässä ollaan, muuta ei enää voi. ap

[/quote]

Kyllä me sun ratkaisu pitää lapsi ymmärretään ja tiedetään että pystyt siihen taatusti. Kannattaa nyt kerätä tukiverkkoa ympärille, lapsen kanssa pärjääminen ei tarkoita mitään totaaliyksinpärjäämistä eikä sellaista kannata ihanteeksi ottaakaan. Omat vanhemmat, läheiset ystävät jne kannattaa nyt pitää lähellä, koska helponkin lapsen kanssa tulee vaikeita jaksoja, esim. sairastumiset. Perusperheessä silloin mies hoitaa kauppareissut ja vaihtaa vuoroa äidin kanssa, mutta sun pitää saada se mies korvattua jollakulla muulla. Mutta on se enemmänkin kuin mahdolllista.

Se mitä tässä haukutaan on miehesi. Toinen on tuo teidän sopimuksenne. Se ei ole hyvä ratkaisu. Jos te eroatte jossain vaiheessa, voit edelleen pärjätä yhtä hyvin (tai paremmin) lapsen kanssa, mutta jos miehellä on isyys tunnustettuna se voi mennä rumaksi. Miksi tunnustaa jos kerta ei halua koko lasta, eikö olisi vain luonnollista että silloin sä olet lapsen yksinhuoltaja? Jos mies on isä, mutta ei ole kertaakaan lasta millään tasolla hoitanut, niin mikä isä tai huoltaja se sellainen on?

Toisaalta jos lähdet nyt, mies todennäköisesti tulee järkiinsä jos on tullakseen, ja saatte parisuhdeasianne selvitettyä ennen lapsen syntymää. Sä voit ottaa päävastuun vauvasta, ja todennäköisesti otat joka tapauksessa, mutta tiukkoja tilanteita varten tarvitset itsellesi läheisiä ihmisiä joihin tukea. Onko sulla ihmisiä, jotka voi tulla sun luokse hyvin lyhyellä varoitusajalla auttamaan? Mahdollisesti usein? Onko sulla jotain ihmistä, joka on sitoutunut sun vauvaan sun lisäksi, esim. isovanhempia?

Mitä miehen vanhemmat ajattelevat asiasta? Auttavatko he?