naiset: kokemuksia haluttomuudesta selviämisestä

olkkarin... 
Ja ei kertaakaan ole ollut ns. velvollisuusseksiä. 

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 11:50"]

kurjaa teille. Meillä (ap) kuitenkin niin, että tarvittaessa olen tullut kotiin kolmeksi (kun vaimolla on ollut tosi raskasta) ja jättänyt työpäiviä väliin koska yrittäjänä tämä on mahdollista. En todellakaan ole jättänyt vaimoa yksin vaan olen paikalla paljon enemmän kuin normi työtä tekemällä pystyisin. Ja talo tulee meille kaikille, ei minulle. 

Petit siis koska koit miehesi hylänneen sinut ja tarpeesi. Heijastapa tuota kommenttiasi tähän ketjuun... 

Minä en ole pettämässä. 

[/quote]

No eihän se talonrakennus ja yrittäminen silloin kovin paljon voimia vie jos sieltä ehtii kolmeksi iltapäivällä kotiin. Vauvan kanssa olet kiinni 24/7 ja nukut huonosti. Sitä kun muutaman kuukauden (ja itse allergikon kanssa muutaman vuoden) kokeilee niin tunneli alkaa tuntua sysimustalta ja loppumattomalta. Miehen seksitoiveet ei siinä kurjuudessa todennäköisesti ole prioriteeteista suurimpia. Ja voi mennä aikaa, että vaimosi edes tajuaa mistä haluttomuus/väsymys oikeasti kumpuaa. Itselläni ainakin se näännyttävyys tuli jossain vaiheessa univajeen lisäksi siitä, että näköalat hävisivät kokonaan kun sitä väsymystä kesti ja kesti ja kesti enkä enää uskonut että se koskaan loppuisi. Pinnan alla piili koko ajan kasvava paniikki, joka olisi parhaiten lievittynyt sillä kun mies olisi vaan rauhallisesti ja kärsivällisesti jaksanut muistuttaa, että kaikki kyllä vielä muuttuu hyväksi ja vielä säkin nukut kulta joskus täyden yön ja heräät virkeänä!

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 11:28"]"Olisi tärkeää, että opettelisit luopumaan siitä ajatuksesta, että seksiä on oltava jatkuvasti."

Tämä ei ole yhtä helposti sanottu kuin tehty. Ja siihen liittyy aika paljon se, että kaikki muukin läheisyys on kortilla. Jalka- ja niskahieronnat on aika 6-0 nainen vastaanottavana osapuolena samoin kuin kaikki muukin välitön arkikoskettelu. 

Mutta on se aika vaikeaa olla torjuttu ja toisen halujen ulkopuolella. 
Kuitenkin ennen lasten syntymää molemmat sanoivat suoraan että hyvö seksielämä on hyvin tärkeää ja sen eteen pitää tehdä töitä ja että eriytymistä vastaan pitää taistella. En näe seksitöntä eloa ratkaisuna. En vaan usko että kestän sitä. 

Noi yleiset arvostuksen osoitus kommentit on tietysti hyviä muistutuksia ja varmasti aina voi parantaa sillä saralla. 
[/quote]

Ei pidä luopua. Meillä sama hellyyden kanssa, mies ottaa mutta ei anna. Seksiä saan kun pyydän ja silloin kun pyydän en anna vaihtoehtoja. Avioliitossa on molempien uhrauduttava, ei voi aina valita sitä itselle mieluisinta vaihtoehtoa.
Näin on nyt menty jo 8 vuotta, lapset kasvaa ja elämä muuttuu, mies ei vaan pysy perässä. Usein mietin onko tämä tällaista lopun ikää vai olisiko jotain muutakin tarjolla.

Ja 27 lisää, että en minäkään suunnitellut pettäväni, mutta kun tilaisuus tuli ja sai taas tuntea olonsa mukavaksi miehen kanssa (joka ei vaatinut mitään vaan jutteli kivasti ja ilman ilmiselvää agendaa), seksihalut palasivat kuin taikaiskusta. En tietenkään suosittele pettämistä, siksi yritänkin vaan kertoa miten sen ehkä voisi välttää. Ole mies ja läpsyttele naisen libido hereille, kyllä se sieltä löytyy kun en anna periksi.

Up

Olen tämän läpikäynyt ja nykyisen tilanteeni huomioonottaen olen tähän ehkä väärä ihminen vastaamaan, tai toisaalta, ehkä juuri siksi voisin toimia varottavana esimerkkinä, miten ei kannata toimia.

meillä oli sama tilanne ja vuosien kuluessa vain paheni, molempien aikuisten elämä alkoi pyöriä miehen seksitarpeiden ympärillä. Mies ei koskaan ymmärtänyt, että olisin halunnut haluta miestäni. Miehen käytös oli kuitenkin niin loukkaavaa, että tunsin menettäväni osittain ihmisarvoni. Koska en halunnut niin usein kuin mies (min. 3krt vko), mies käytti runsaasti pornoa ja erilaisissa keskusteluissa tai chateissä viihtyi hyvin kuin myös pettämissivustoilla jne. IRL-elämässä täysin estoitta flirttaili muille ja pää kääntyili niin että niskat naksui, minun seurani ei mitenkään vähentänyt hänen tarvettaan huomioida kaikkia muita kauniita naisia, katseilla ja sanallisesti kommentoiden. Kaikenkaikkiaan tunnelma kotona oli aina hyvin "kaksimielinen",keskusteli mies sitten kenen kanssa tahansa mistä tahansa. Kaikki perusasiat mies käänsi tavallisessa puheessa seksiin. Jos sanoin alakavani leipomaan, mies saattoi sanoa "hänkin haluaa leipoa, leivotaanko yhdessä" jne. ja hoki tuota samaa lausetta ehkä 10-30 kertaa samalla kun minä liotin hiivaa lämpimaan maitoon, lapset pyöri kotosalla nurkissa kavereineen, eli tuollaista seksin tunkemista kaikkiin etenkin sellaisiin tilanteisiin, missä todellisuudessa jopa toteuttaminen olisi hankalaa. Aloin pikkuhiljaa näkemään mieheni yhä enemmän ja enemmän vastenmielisenä ja irstaana elostelijana. Seksuaalisuuteni ei kadonnut, mutta seksuaaliset tunteet miestäni kohtaan kuolivat täysin. Harrastin seksiä mielummin "yksin ja salaa mieheltäni", en ikinä pettänyt miestäni enkä edes katsellut muita miehiä (en halunnut olla samanlainen kuin mieheni). Harrastin seksiä mieheni kanssa "pakosta", vain silloin kun koin, että muutoin edessä on niin hirveä riita, että koko perhe kärsii.

Eroonhan tämä johti. Näin parin vuoden jälkeen olen saanut takaisin ne sseksuaaliset haluni, mitkä avioliitossa tunsin kadottaneeni.

Tämän tarinan saattelemana ainoa ohjeeni on; päädyt sitten mihin korjaustapoihin tahansa, anna vaimosi tuntea, että juuri hän on se, joka herättää halusi ja juuri hän on se, jonka kanssa haluat halusi tyydyttää. Ja reilumpaa on ottaa asia silloin tällöin puheeksi avoimesti ja täysin oikeilla sanoilla kuin että ripotella seksinhalun "herättelijöitä" siihen perusarkeen niin, että aina saa "pelätä" kaikessa kanssakäymisessä tilanteen päättyvän tavalla tai toisella jommankumman mielipahaan seksin puutteesta.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 12:16"]

Olen tämän läpikäynyt ja nykyisen tilanteeni huomioonottaen olen tähän ehkä väärä ihminen vastaamaan, tai toisaalta, ehkä juuri siksi voisin toimia varottavana esimerkkinä, miten ei kannata toimia.

meillä oli sama tilanne ja vuosien kuluessa vain paheni, molempien aikuisten elämä alkoi pyöriä miehen seksitarpeiden ympärillä. Mies ei koskaan ymmärtänyt, että olisin halunnut haluta miestäni. Miehen käytös oli kuitenkin niin loukkaavaa, että tunsin menettäväni osittain ihmisarvoni. Koska en halunnut niin usein kuin mies (min. 3krt vko), mies käytti runsaasti pornoa ja erilaisissa keskusteluissa tai chateissä viihtyi hyvin kuin myös pettämissivustoilla jne. IRL-elämässä täysin estoitta flirttaili muille ja pää kääntyili niin että niskat naksui, minun seurani ei mitenkään vähentänyt hänen tarvettaan huomioida kaikkia muita kauniita naisia, katseilla ja sanallisesti kommentoiden. Kaikenkaikkiaan tunnelma kotona oli aina hyvin "kaksimielinen",keskusteli mies sitten kenen kanssa tahansa mistä tahansa. Kaikki perusasiat mies käänsi tavallisessa puheessa seksiin. Jos sanoin alakavani leipomaan, mies saattoi sanoa "hänkin haluaa leipoa, leivotaanko yhdessä" jne. ja hoki tuota samaa lausetta ehkä 10-30 kertaa samalla kun minä liotin hiivaa lämpimaan maitoon, lapset pyöri kotosalla nurkissa kavereineen, eli tuollaista seksin tunkemista kaikkiin etenkin sellaisiin tilanteisiin, missä todellisuudessa jopa toteuttaminen olisi hankalaa. Aloin pikkuhiljaa näkemään mieheni yhä enemmän ja enemmän vastenmielisenä ja irstaana elostelijana. Seksuaalisuuteni ei kadonnut, mutta seksuaaliset tunteet miestäni kohtaan kuolivat täysin. Harrastin seksiä mielummin "yksin ja salaa mieheltäni", en ikinä pettänyt miestäni enkä edes katsellut muita miehiä (en halunnut olla samanlainen kuin mieheni). Harrastin seksiä mieheni kanssa "pakosta", vain silloin kun koin, että muutoin edessä on niin hirveä riita, että koko perhe kärsii.

Eroonhan tämä johti. Näin parin vuoden jälkeen olen saanut takaisin ne sseksuaaliset haluni, mitkä avioliitossa tunsin kadottaneeni.

Tämän tarinan saattelemana ainoa ohjeeni on; päädyt sitten mihin korjaustapoihin tahansa, anna vaimosi tuntea, että juuri hän on se, joka herättää halusi ja juuri hän on se, jonka kanssa haluat halusi tyydyttää. Ja reilumpaa on ottaa asia silloin tällöin puheeksi avoimesti ja täysin oikeilla sanoilla kuin että ripotella seksinhalun "herättelijöitä" siihen perusarkeen niin, että aina saa "pelätä" kaikessa kanssakäymisessä tilanteen päättyvän tavalla tai toisella jommankumman mielipahaan seksin puutteesta.

[/quote]

Lisään vielä, tämä oli vain yksi osa aikanaan eroon johtaneista syistä, ei todellakaan pääsyy,

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 12:26"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 12:16"]

Olen tämän läpikäynyt ja nykyisen tilanteeni huomioonottaen olen tähän ehkä väärä ihminen vastaamaan, tai toisaalta, ehkä juuri siksi voisin toimia varottavana esimerkkinä, miten ei kannata toimia.

meillä oli sama tilanne ja vuosien kuluessa vain paheni, molempien aikuisten elämä alkoi pyöriä miehen seksitarpeiden ympärillä. Mies ei koskaan ymmärtänyt, että olisin halunnut haluta miestäni. Miehen käytös oli kuitenkin niin loukkaavaa, että tunsin menettäväni osittain ihmisarvoni. Koska en halunnut niin usein kuin mies (min. 3krt vko), mies käytti runsaasti pornoa ja erilaisissa keskusteluissa tai chateissä viihtyi hyvin kuin myös pettämissivustoilla jne. IRL-elämässä täysin estoitta flirttaili muille ja pää kääntyili niin että niskat naksui, minun seurani ei mitenkään vähentänyt hänen tarvettaan huomioida kaikkia muita kauniita naisia, katseilla ja sanallisesti kommentoiden. Kaikenkaikkiaan tunnelma kotona oli aina hyvin "kaksimielinen",keskusteli mies sitten kenen kanssa tahansa mistä tahansa. Kaikki perusasiat mies käänsi tavallisessa puheessa seksiin. Jos sanoin alakavani leipomaan, mies saattoi sanoa "hänkin haluaa leipoa, leivotaanko yhdessä" jne. ja hoki tuota samaa lausetta ehkä 10-30 kertaa samalla kun minä liotin hiivaa lämpimaan maitoon, lapset pyöri kotosalla nurkissa kavereineen, eli tuollaista seksin tunkemista kaikkiin etenkin sellaisiin tilanteisiin, missä todellisuudessa jopa toteuttaminen olisi hankalaa. Aloin pikkuhiljaa näkemään mieheni yhä enemmän ja enemmän vastenmielisenä ja irstaana elostelijana. Seksuaalisuuteni ei kadonnut, mutta seksuaaliset tunteet miestäni kohtaan kuolivat täysin. Harrastin seksiä mielummin "yksin ja salaa mieheltäni", en ikinä pettänyt miestäni enkä edes katsellut muita miehiä (en halunnut olla samanlainen kuin mieheni). Harrastin seksiä mieheni kanssa "pakosta", vain silloin kun koin, että muutoin edessä on niin hirveä riita, että koko perhe kärsii.

Eroonhan tämä johti. Näin parin vuoden jälkeen olen saanut takaisin ne sseksuaaliset haluni, mitkä avioliitossa tunsin kadottaneeni.

Tämän tarinan saattelemana ainoa ohjeeni on; päädyt sitten mihin korjaustapoihin tahansa, anna vaimosi tuntea, että juuri hän on se, joka herättää halusi ja juuri hän on se, jonka kanssa haluat halusi tyydyttää. Ja reilumpaa on ottaa asia silloin tällöin puheeksi avoimesti ja täysin oikeilla sanoilla kuin että ripotella seksinhalun "herättelijöitä" siihen perusarkeen niin, että aina saa "pelätä" kaikessa kanssakäymisessä tilanteen päättyvän tavalla tai toisella jommankumman mielipahaan seksin puutteesta.

[/quote]

Lisään vielä, tämä oli vain yksi osa aikanaan eroon johtaneista syistä, ei todellakaan pääsyy,

[/quote]

Tuolloin vihjailu onkin varmasti ahdistavaa, mutta sun miehesi on kyllä ollut inhottava ja täysi tolvana. Ei kukaan tuollaisesta tykkää. Mutta jos se parisuhde ja kunioitus on muuten kunnossa, niin pitää sitä seksiä saada vähän näkyviin, muuten se kuolee kokonaan. Niinhän se on, että jos pientä viritystä on ilmassa niin seksiäkin tulee helpommin harrastettua. Jos ollaan pitkän aikaa ilman seksiä, niin sen aloittaminen on paljon hankalampaa.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 12:01"]

 Ole mies ja läpsyttele naisen libido hereille, kyllä se sieltä löytyy kun en anna periksi.

[/quote]

Juuri tähän kaipasin apua. Miehisyyden puutteesta tuskin on kyse. Mutta siis kuinka "läpsytellä"?

31 ymmärrän, mutta en usko, että aiheutan tuolla tavalla paineita. Pornoakaan en katso nykyisin ja yleisesti onnistun olemaan olematta törppö. Tiedostan täysin että väärällä tavalla asian jatkuva esiin nostaminen on ikävää ja kaikkea muuta kuin rakentavaa. Toisaalta uskon että jossain aiemmin mainittu neuvo, että ekasta ei sanasta ei saisi aina luovuttaa on varmastikin myös joskus ihan osuva neuvo. Alkaa vaan myös olla oma itsetunto aika pirstaleina toistuvista torjunnoista. 
Pelkään aika paljon sitä tilannetta, että itse luovuttaisin. Minusta siitä ei seruaa mitään muuta kuin kämppäkaveruus ja rakkauden kuihtuminen. Kaveruus on ihan kivaa, mutta elämäni rakkauden kanssa haluan jotain muuta. 

Kehu häntä niin seksikkääksi, että on vaike pitää näppejä erossa.

Ap, ei tähän ole mitään oikeita, helppoja vastauksia. Omista kokemuksista kirjoitin tänne aikaisemmin ketjun, olet saattanut sen lukeakin jos muutama kuukausi sitten olet seksittömyyttä jo miettinyt. Itse sain aika paljon neg. palautetta siitä miten ratkaisin tilanteen. http://www.vauva.fi/keskustelu/4253867/ketju/onnellisen_parisuhteen_salaisuus_paljon_a_niin_mies_on_onnellinen

En tiedä miksi esim. kommentoija 11 oma aloitteellisuus ei onnistunut ollenkaan ja minulla se toimi. Ehkä siihen ei ole mitään yhtä selitystä muuta kuin että ihmiset on erilaisia. Meillä siitä pahimmasta seksielämän solmusta on jo aikaa, ja uusi vauva ja imetys ei ole vienyt haluja vaan päinvastoin. Me aletaan nyt olla siinä vaiheessa missä 11 kertoi olleensa ennen kuin seksi alkoi elpyä, eli harjoitellaan niitä tunnepuolen yhteysjuttuja, seksi on sujunut jo pitkään ilmankin. Minusta se 11 kommentti kuulostaa kohtuuttomalta, että pitäisi opetella luopumaan ja olemaan ottamatta henkilökohtaisesti sitä läheisyyden ja huomion olemattomuutta ja ymmärtää että se toinen voi olla erilainen ja vaatia aikaa.

Tai siis, helppo ratkaisuhan se olisi, mutta... Yhtä lailla kai mies voisi sanoa että yritä sinä luopua siitä ajatuksesta, että minua kiinnostaisi mikään psyykkinen maailma ja kannustava puhe. Tai no juu, toki siitä ajatuksesta varmaan joutuukin luopumaan että seksiä olisi oltava jatkuvasti että asiat on hyvin, se on totta. Elämässä ja parisuhteessa on muutakin hyviä asioita eikä seksi ole ihmisoikeus, mutta jos kaikki läheisyys ja huomiointi on loppu tai yksipuolista ja seksiäkin satunnaisesti, niin ongelmahan toki selviää sillä että toinen sammuttaa toiveensa ja kaipuunsa.

Mutta oli miten oli, en usko että sinulla lopulta on paljonkaan mahdollisuuksia "korjata" tuota asiaa yksipuolisesti. Vaimon täytyisi haluta itsekin aktivoitua. Miten se onnistuu, pitääkö vain odotella että vauva-aika loppuu ja lapsi menee hoitoon ja vaimo alkaa havahtua että oliko sitä muutakin elämää, tai pitääkö alkaa tosissaan riidellä niin että toinen vähän pelästyy ja alkaa ajatella pitäisikö itsekin tehdä jotakin suhteen eteen. Jotkut ehkä menee entistä enemmän lukkoon siitä, jos suhteen jatkuvuus on vaakalaudalla, toiset ehkä terästäytyy ja alkaa tuntea voimakkaammin. Jos alat riidellä, niin tee se niin kuin kommentoija 5 kirjoitti, että vaimolle ei saa missään tapauksessa tulla ajatusta että olet vain nukkunut huonosti ja vonkaat ja kärtät p#!!ua, vaan että tarvitset rakkautta juuri häneltä ja elämä on todella synkkää ilman sitä.

Ehkä se seksi kannattaa ottaa kokonaan pois agendalta, ettei tule vonkausefektiä. Jos ihminen voi siitä vahingoittua, että kokee painostusta seksiin, niin varmaankin vahinko on huomattavasti pienempi jos puheenaiheena on vaikka ne suudelmat tai halaukset tai silitykset.

Tuo kuulostaa minusta jotenkin oudolta, että jos hänellä on niin rankkaa vauvan kanssa, että sinun pitää useamminkin tehdä töissä vajaata päivää ja tulla auttamaan kotitöissä jne., niin miten hänellä on voimia hoitaa jouluostoksia ja sellaista. Onko vaimosi sen luonteinen, että kärsivällisyys ei riitä puuduttaviin juttuihin tai univajeisena ei kestä kotona, mutta virkistyy sitten kuitenkin siitä shoppailusta ja muille asioiden järjestämisestä?

Minusta kuulostaa siltä, että vaimo luottaa siihen että olette nyt tuoreena perheenä ikään kuin automaattisesti yhdessä, tavallaan seläkkäin kääntyneinä ulkomaailmaan päin ja molemmat tahoillaan hoitaa asiat niin että teidän perheen suhde ulkomaailmaan on hyvä. Ja sinä haluaisit että olisitte enempi kääntyneinä toisianne kohti ja hoitaisitte keskinäistä suhdettanne ja sen jälkeen uusin voimin vasta niitä ulkosuhteita. Vaimon näkökulmasta se toisiinne päin kääntyminen ja toistenne huomioiminen olisi pois niistä voimavaroista joilla niitä (vaimon mielestä) pakollisia ulkopuolisia asioita hoidetaan. Kun ei tarvitse ajatella sitä toista, niin jaksaa paremmin ajatella kaikkea muuta. Ja vaimo ajattelee, että joskus sitten kun ulkopuoliset paineet hellittää ja tästä pahimmasta päästään (jos teillä on vauva, talo, kaksi yritystä, niin onhan siinä jo ihan hulluna asioita), niin ehditte paremmin huomioida toisianne. Tämä on enemmän ok jos ne ulkopuoliset paineet on todellisia, esimerkiksi lapsen sairaus tai joku tällainen kaiken nielevä asia, mutta silloinkin olisi hyvä jos välillä kohdattaisiin se selän takana seisova taisteluparikin. Ja vaikka olisi kiireitä, niin kyllähän niitä kohtaamisia arjessa tulee väkisinkin, se ehkä vaatii vähän yritystä että saa niihin lämpöä ja eloa, mutta kyllähän siitä myös saa sitten voimia ja hyvää oloa itsellekin.

Vauvan voi ajatella tässä yhdeksi ulkopuoliseksi asiaksi, vaimon huomio menee varmaankin paljon siihen ja samoin noihin muihin asioihin jotka naisille on tärkeitä mutta miehille ei ehkä niinkään. Mutta oikeastihan jokainen äiti täällä tietää, että vauvaan saa upotettua niin paljon aikaa ja huomiota kuin vain haluaa ja vauvan suhteen voi höyrähtää niin, että vaikka tosiaan ei olisi aikaa eikä jaksamista, alkaa askarrella söpöjä jalanjälkijoulukortteja koko suvulle ja naapureille ja se on olevinaan tosi tärkeä asia. Saattaa jopa ajatella, että kun miehellä on aikaa tehdä tuota tilinpäätöstä tai renkaanvaihtoa niin minäpä virkkaan lippuviirin vauvan huoneeseen ja tapetoin seinän ja järjestän äiti-vauva-kutsut huomiselle ja leivon pasteijat ja täytekakun. Jotka on kivoja asioita tehdä jos jaksaa, mutta jos molempien aika ja voimat on kortilla, niin pitäisi ehkä levätä silloin kun voi ja jos puolisolla on pakollisia kiireitä, niin joskus olla saatavilla myös kun puolisolla on hetki aikaa.

Teillä on prioriteetit eri järjestyksessä.

37, kiitos vastauksesta. 

Tuo minun joustavuus työn suhteen oli vaan kommentti toisen kirjoittajan olettamukseen, että en ikinä ole läsnä ja itse aiheuttanut tukalan tilanteen. Kotona jouduin ex-tempore enemmän ravaamaan kun vauva oli pienempi ja äidillä mehut oikeasti tiukemmalla (minkä täysin ymmärrän). Tuo lepotilanne on parantunut aika paljon ja siksi toivoisinkin että energiaa alkaisi suhteeseenkin löytyä. 

Kyllä voi olettaa ihan evoluutionkin kannalta, että miehelle seksi on tärkeämpää. Testosteroni ja DHEA, joita molempia on miehellä enemmän, vastaavat elimistössä seksistä, lisääntymisen halusta ja siitä, että "tekee mieli". Naisen elimistö on pitkään raskauden jälkeen menopaussi tilassa eli hormonitoiminta on ihan minimissään. Tällä varmistetaan vauvasta huolehtiminen, imetys ja se, että raskaaksi ei välttämättä tulla heti, kun vauva on pieni. Evoluution kehitystä siis. Tästä voi myös johtua se haluttomuus, kuten joku kertoikin aiemmin.

Ok, mutta jos vaimo ei itse koe fyysistä halua ja luottaa siihen, että olet vierellä joka tapauksessa, niin hänhän tosiaan suuntaa sen lisääntyneen energian tehostaakseen niitä ulkopuolisia suhteita, koska näkee että se on nyt just hyödyllisempää. Ehkä se on lapsellista, että alkaisit itse "pihdata", mutta ehkä sinun pitäisi joka tapauksessa ottaa rohkeammin esille ne omat tarpeesi ja että mietit esim. että et kestäisi enää toista vauva-aikaa.

Täällä yksi täysin haluton vaimo. En tiedä yhtään, mikä tähän auttaisi, haluaisin haluta mutta olen niin poikki että en oo halunnut lainkaan 1,5 vuoteen. En itseäni enkä toista. Minua eniten puhutteli tämä kommentti joltain joka oli ollut samassa tilanteessa:

"Pinnan alla piili koko ajan kasvava paniikki, joka olisi parhaiten lievittynyt sillä kun mies olisi vaan rauhallisesti ja kärsivällisesti jaksanut muistuttaa, että kaikki kyllä vielä muuttuu hyväksi ja vielä säkin nukut kulta joskus täyden yön ja heräät virkeänä!"

Onko teillä sukulaisia auttamassa vauvan ja kodinhoidon kanssa?

Lapsi on vasta 7kk ja teillä sentään on ollut seksiä.

Minä imetin lasta vuoden ja se lapsen jatkuva iholla oleminen täytti kaikki läheisyyskiintiöt. En myöskään tuntenut itseäni muuta kuin väsyneeksi ja likaiseksi (maitoa ja puklua vaatteilla). Seksi oli vihonviimeinen asia mielessä. Tärkeintä oli nukkuminen, syöminen (imettäminen vie valtavasti energiaa), raitis ilma ja keskusteluseura.

Meille tuli ero muista syistä, mutta jos ei olisi tullut, niin nyt vasta 1,5 vuoden jälkeen kroppani alkaa tuntua taas omalta. Hormonit ovat hiljalleen palautuneet normaalitasolle, vaikka siihenkin tarvitsen lääkehoitoa. Nyt voisin kuvitella, että seksi olisi taas vakituisena osana elämää. Ei yhtään aiemmin.

Mistä selvisi, että tarvitset lääkehoitoa hormonien palautumiseen?

Se vielä, tämä on ehkä itsestään selvyys naisille mutta ei välttämättä miehille, että jos nainen ei halua seksiä, mutta tietää että mies haluaisi, nainen on passiivinen sellaisten huomionosoitusten suhteen, jotka mies voisi mieltää seksiin liittyviksi. Ja sitten, kun nainen tosiaan kuitenkin tietää että mies tarvitsisi jotakin, nainen tarjoutuu joskus just vaikka hierottavaksi ja ajattelee että se on miehellekin edes jotenkin tyydyttävää. Tai sanoo jotain juuri että näytät hyvältä, ehkä sellaisessa tilanteessa kun seksiä ei voisi ollakaan. Minusta sinun kannattaisi kertoa selvemmin mitä haluat, esim. että nuo ei ole ainakaan yksinään sinulle hyviä juttuja, vaan haluaisit että nainen vaikka tulisi halaamaan tai suutelisi kunnolla. Yritä ehkä suhtautua siihen asiaan pragmaattisesti, jos nainen haluaa ja voi panostaa tuon verran, niin jospa kompromissi toistaiseksi olisi se että se hänen panostus olisi suunnattu sinun kannalta parhaalla mahdollisella tavalla.

Jos teet selväksi että et halua nyt seksiä niin kauan kuin hänkään ei kerran halua, et yritä viedä tilannetta pidemmälle jne. vaan nuo hänen aloitteellaan tehtynä olisi sinulle tärkeitä että jaksat arkea, niin ei ole väärin aiheuttaa pientä huonoa omaatuntoa jos toinen laiminlyö selkeitä ja ihan helposti toteutettavia toiveita. Voi hyvin käydä niin, että jos nainen jonkun aikaa rauhassa keskittyy siihen että tulee koskettamaan tai pussailemaan oma-aloitteisesti, että ne seksihalutkin sieltä nousee kunhan et torpedoi niitä etenemällä itse ohi hänen halujen. Niin kauan kun ei ole juuri ollenkaan kosketusta, on epätodennäköistä että halutkaan lähtee nousuun, IMHO.

t. 37