Lue keskustelun säännöt.
Olen vasta 25v ja nyt jo ymmärtänyt, että tämä elämä on täyttä hevonpskaa.
11.10.2021 |
Opiskelin vuosia ja pääsin kuin pääsinkin työelämään monen kieltävän vastauksen jälkeen "kun sulla tota kokemusta ei oikein ole". Piti muuttaa kaupunkiin, kun hommia ei oikein maalla ollut. Raadan pitkää päivää 5 päivänä viikossa, töiden jälkeen olen aivan loppu, illat menee maaten koomassa, koti jää retuperälle, kun en jaksa. Viikonloput nukun ja sitten tulee taas maanantai ja kaikki valveillaolo aika menee töiden tekemiseen ja palkasta ei jää paljon pskaakaan käteen kaiken muun jälkeen, en ennen tajunnutkaan kuinka kallis maa Suomi on. Ja sitten vingutaan, että pitäisi lapsia tehdä. Ja pskan marjat en tee yhtäkään, YHTÄKÄÄN. Missä välissä edes tapaisin ja tutustuisin potentiaaliseen kumppaniehdokkaaseen?
Tätäkö tämä elämä on vai pitääkö muuttaa muualle? Aloittaa alusta jossain muualla?
Kommentit (115)
Sepä se kun mikään ei riitä työnantajille, sukulaisille, perheelle.
Loppuun lypsettynä kaikkien palvelijana lopetin näitten kaikkien passaamisen kymmenisen vuotta sitten.
Siitäkös möykkä syntyi.
En välitä niistä ja niiden moralisoinnista siitä, että olen huono ihminen.
Onkohan se yleisempääkin toimintaa, että lytätään lytättyä törkeyksiin saakka.
Tosiaan kiitosta ei ole tullut, itseni unohtaen ollut orjana.
Tällaista se on. Perhe ja suku pahin, kun palvelu ei enää pelaa, enk ä edes kutsu heitä kylään, kun sylettää niin paljon.
Tsemppiä ap:lle aidosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyihminen masentuu ja uupuu, kun ei näe missään mitään mitään mieltä. Ei ole unelmia, eikä niitä toteuteta. Tehdään vain töitä palkan takia, joka menee elämiseen. Ei motivoi. Jokaisen pitää löytää se oma juttu, joka motivoi. Silloin jaksaa käydä töissäkin, kun sen rahan käyttää siihen, mitä oikeasti haluaa.
Näinhän se on mutta monille se jatkuva raataminen ei auta unelmien saavuttamisessa, ne vaan on ja pysyy liian kaukana vaikka kuinka puree hammasta ja tekee töitä niiden eteen.
Itselläni aika hyvin pullat uunissa. Pieni talo maalla, halpa vanha Corolla, tällä hetkellä opesijaisuus ja olen saanut maksettua tapissa olleet luottokortit veks ja nyt maksan loput opintolainat. Kuukausimenot alle 500€. Kun tämä pesti loppuu, aion tehdä jotain osa-aikaduunia, että saan tuon rahan kuussa ja elää rauhassa. Nimim. maisteri
Ihme vellihousuja tässä ketjussa. Luuletteko että muilla on jotenkin helpompaa?
Ja jos ap et halua lapsia niin se on ok, ei siitä kannata turhaa stressiä ottaa. Kodin jynssääminen ei myöskään ole pakollista, relaa vähän!
Jäin työttömäksi keväällä ja alkushokin jälkeen olen voinut fyysisesti ja henkisesti paremmin kuin koskaan. Yritän etsiä osa-aikaisen työn ja elän köyhästi, mieluummin niin kuin takaisin oravanpyörään. Kerron jo ihan ylpeänä, että olen työtön.
Työelämä on vedetty liian äärimmilleen, ihmiset ei enää jaksa. Stressistä ja masennuksesta seuraa luovuttaminen ja välinpitämättömyys. Nuoret on tämän jo tajunneet ennakolta, mutta nyt alkaa keski-ikäisetkin herätä.
Kohta ei löydy työntekijöitä, kun ihmisiä ei enää kiinnosta uhrata elämäänsä tekemällä muille, pienelle joukolle, voittoja, sitten seuraa pakkotoimet ja levottomuudet. Nähtäväksi jää, kuka voittaa.
Kuten Marx jo asian näki: kapitalismi on jatkuvassa kasvun tavoittelussaan itsensä tuhoava järjestelmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni aika hyvin pullat uunissa. Pieni talo maalla, halpa vanha Corolla, tällä hetkellä opesijaisuus ja olen saanut maksettua tapissa olleet luottokortit veks ja nyt maksan loput opintolainat. Kuukausimenot alle 500€. Kun tämä pesti loppuu, aion tehdä jotain osa-aikaduunia, että saan tuon rahan kuussa ja elää rauhassa. Nimim. maisteri
Samat suunnitelmat minullakin, tosin eri alan ihminen. Siinä hyvässä tilanteessa vain että velkaa ei enää ole, asunto maksettu. Nyt olen opetellut elämään pienellä budjetilla, ja säästänyt niin paljon kuin pystyn myymällä turhaa tavaraa pois. Työnantajathan eivät tänä päivänä halua sitoutua työntekijöihin ja siksi tekevät vain mitättömiä sopimuksia. Aion vastata tähän ja teen vain pätkäsopimuksia, en suostu vakituiseen jos vaikka joku joskus haluaisi tarjotakin. Aion pitää itselläni mahdollisuuden päättää työvuoroista. Voihan se olla että tällaista työnantajaa ei enää löydy mutta aion kokeilla, sillä eläkeikään ei enää niin mahdottoman pitkä aika ole. Pärjään kyllä ja jos en pärjää, kuolen pois. Elämää olen nähnyt jo niin paljon, monelta kantilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näinhän se menee paholaisen hallitsemassa maailmassa. Kannattaa valita Jeesus, niin saat tarkoituksen elämään. En tosin voi luvata, että maalliset asiasi paranisivat lainkaan, mutta saat rauhan sisimpääsi, mitä jokainen ihminen kuitenkin etsii.
Vierailija kirjoitti:
Jäin työttömäksi keväällä ja alkushokin jälkeen olen voinut fyysisesti ja henkisesti paremmin kuin koskaan. Yritän etsiä osa-aikaisen työn ja elän köyhästi, mieluummin niin kuin takaisin oravanpyörään. Kerron jo ihan ylpeänä, että olen työtön.
Työelämä on vedetty liian äärimmilleen, ihmiset ei enää jaksa. Stressistä ja masennuksesta seuraa luovuttaminen ja välinpitämättömyys. Nuoret on tämän jo tajunneet ennakolta, mutta nyt alkaa keski-ikäisetkin herätä.
Kohta ei löydy työntekijöitä, kun ihmisiä ei enää kiinnosta uhrata elämäänsä tekemällä muille, pienelle joukolle, voittoja, sitten seuraa pakkotoimet ja levottomuudet. Nähtäväksi jää, kuka voittaa.
Kuten Marx jo asian näki: kapitalismi on jatkuvassa kasvun tavoittelussaan itsensä tuhoava järjestelmä.
Työttömyys tekee usein ihmiselle hyvää, ei ole aina pelkästään trauma tai stressitilanne. Pysähtyy miettimään mikä on itselle tärkeää. Tuossa on toinenkin hyvä puoli eli se että kun tulot on pienet on elämäkin ekologisempaa ja tätähän nyt joka paikassa vaaditaan, ilmastonmuutoksen estämistä ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, elämä voi päättyä milloin vaan ja loppuu kuitenkin jossakin vaiheessa. Kuoleman jälkeen emme palaa tänne enää koskaan. Se, että on ylipäätänsä elossa, on valtava ihme. Sitähän olisi voinut elää ja kuolla jo aikoja sitten? Sitähän olisi voinut syntyä vaikka 1700-luvulle ja kuolla 3 - vuotiaana kurkkumätään. Se, että elää tänään vuonna 2021 on valtava ihme. Elämästä kannattaa ottaa kaikki irti. Ei kukaan ole meille luvannut huomista. Mistä sä tykkäät? Mitä rakastat? Miten arjen pitäisi muuttua, jotta olisit onnellinen? Minkälaisesta työstä tykkäät? Elämä on asennoituskysymys. Kaikki on mahdollista. Elämä on myös suhteellista. Miljardit ihmiset elävät kehitysmaissa, tekevät ympäripyöreää päivää huonolla palkalla, kärsivät nälänhädästä, sodista, sairauksista. Meillä on Suomessa moni asia hyvin, se pitää vain nähdä.
Lihavoidussa kohdassa näen ongelman. Entä jos ei halua mitään?
Vierailija kirjoitti:
Ihme vellihousuja tässä ketjussa. Luuletteko että muilla on jotenkin helpompaa?
Ja jos ap et halua lapsia niin se on ok, ei siitä kannata turhaa stressiä ottaa. Kodin jynssääminen ei myöskään ole pakollista, relaa vähän!
Sinäkö olet sitten se kuuluisa ihailtu sankari joka kuolee saappaat jalassa juuri viikko ennen kuin kauan odotettu eläke olisi alkanut? :D Tai sydäri vie ja elämä jää elämättä, lapset kasvattamatta ja lapsenlapset näkemättä. Ikävä tuottaa pettymys mutta kaltaisillesi ei pystytetä patsaita eikä kehuta muistotilaisuudessa miten oli hieno mies/nainen vaan surkutellaan kun hukkasi elämänsä työntekoon. Ei myöskään lue kenenkään hautakivessä että tämän rouvan kotona ei nähty koskaan villakoiria sängynalla :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin työttömäksi keväällä ja alkushokin jälkeen olen voinut fyysisesti ja henkisesti paremmin kuin koskaan. Yritän etsiä osa-aikaisen työn ja elän köyhästi, mieluummin niin kuin takaisin oravanpyörään. Kerron jo ihan ylpeänä, että olen työtön.
Työelämä on vedetty liian äärimmilleen, ihmiset ei enää jaksa. Stressistä ja masennuksesta seuraa luovuttaminen ja välinpitämättömyys. Nuoret on tämän jo tajunneet ennakolta, mutta nyt alkaa keski-ikäisetkin herätä.
Kohta ei löydy työntekijöitä, kun ihmisiä ei enää kiinnosta uhrata elämäänsä tekemällä muille, pienelle joukolle, voittoja, sitten seuraa pakkotoimet ja levottomuudet. Nähtäväksi jää, kuka voittaa.
Kuten Marx jo asian näki: kapitalismi on jatkuvassa kasvun tavoittelussaan itsensä tuhoava järjestelmä.
Työttömyys tekee usein ihmiselle hyvää, ei ole aina pelkästään trauma tai stressitilanne. Pysähtyy miettimään mikä on itselle tärkeää. Tuossa on toinenkin hyvä puoli eli se että kun tulot on pienet on elämäkin ekologisempaa ja tätähän nyt joka paikassa vaaditaan, ilmastonmuutoksen estämistä ym.
Tämä on ollut opettavaista myös mun suurelle egolle. Alan jo olla välittämättä mitä muut mun tekemisistä ajattelee ja en mieti mikä työ kuulostaisi "hienolta".
Muutamalle masennuksesta vihjailleelle, mitä sillä diagnoosilla sitten tekee? Kysyn vilpittömästi. Lääkkeet pilaa s.ksielämän, terapiassa sais ongelmiaan ruotia varmaan vuositolkulla ja se maksaa älyttömästi. Hyvän terapeutin löytäminen on haastavaa ja itse koen ongelmallisena sen, ettei esimerkiks ps.kede.literapiaa noteerata täällä hoitomuotona. Luonnonlääkkeistä puheenollen, on ihan tosijuttu et avllakin spämmätyn yrtin käyttäminen blokkaa kaikki mahdollisuudet hoitoon. Itse en käytä, mutta nihkeilen siitä ettei lääketiede halua oikeesti auttaa ihmisiä. Ja kun se ongelma on kaikenlisäksi muualla kuin siellä pääkopassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme vellihousuja tässä ketjussa. Luuletteko että muilla on jotenkin helpompaa?
Ja jos ap et halua lapsia niin se on ok, ei siitä kannata turhaa stressiä ottaa. Kodin jynssääminen ei myöskään ole pakollista, relaa vähän!Sinäkö olet sitten se kuuluisa ihailtu sankari joka kuolee saappaat jalassa juuri viikko ennen kuin kauan odotettu eläke olisi alkanut? :D Tai sydäri vie ja elämä jää elämättä, lapset kasvattamatta ja lapsenlapset näkemättä. Ikävä tuottaa pettymys mutta kaltaisillesi ei pystytetä patsaita eikä kehuta muistotilaisuudessa miten oli hieno mies/nainen vaan surkutellaan kun hukkasi elämänsä työntekoon. Ei myöskään lue kenenkään hautakivessä että tämän rouvan kotona ei nähty koskaan villakoiria sängynalla :D
No en ole, miten voitkin noin väärin tulkita! Minähän nimenomaan kehotin ap:tä relaamaan, kuten itsekin teen. Mutta ruikuttajia en vaan jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme vellihousuja tässä ketjussa. Luuletteko että muilla on jotenkin helpompaa?
Ja jos ap et halua lapsia niin se on ok, ei siitä kannata turhaa stressiä ottaa. Kodin jynssääminen ei myöskään ole pakollista, relaa vähän!Sinäkö olet sitten se kuuluisa ihailtu sankari joka kuolee saappaat jalassa juuri viikko ennen kuin kauan odotettu eläke olisi alkanut? :D Tai sydäri vie ja elämä jää elämättä, lapset kasvattamatta ja lapsenlapset näkemättä. Ikävä tuottaa pettymys mutta kaltaisillesi ei pystytetä patsaita eikä kehuta muistotilaisuudessa miten oli hieno mies/nainen vaan surkutellaan kun hukkasi elämänsä työntekoon. Ei myöskään lue kenenkään hautakivessä että tämän rouvan kotona ei nähty koskaan villakoiria sängynalla :D
No en ole, miten voitkin noin väärin tulkita! Minähän nimenomaan kehotin ap:tä relaamaan, kuten itsekin teen. Mutta ruikuttajia en vaan jaksa.
mitä ruikuttamista se nyt on jos kertoo ajatuksiaan ja tuntemuksiaan. Toisten työ voi olla äärimmäisen rasittavaa, vaikka sinulla ei olisikaan. Sitäpaitsi jos joskus haluaisi ottaa kotitöissä vähän löysemmin, aina löytyy joku halveksivasti tuhahteleva joka kertoo että kyllä MINÄ ainakin ihan helposti jaksan sitä ja tätä vielä 12h työpäivän jälkeenkin.
No. Elämä on valintoja. Itse olen 38 v. Aamulla menen töihin noin 9.15. Sitten istun kymppiin kahvilla. Sen jälkeen vessassa käynti ja sitten onkin aika miettiä mihin ravintolaan lounaalle. Iltapäivällä muutama tunti töitä ja kolmelta kotiin. Palkka 5,5k. Ja kyllä. Olen tehnyt töitä kuin hullu päästäkseni tähän, mutta kun osaaminen on riittävän korkealla voi itse määrittää työehtonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme vellihousuja tässä ketjussa. Luuletteko että muilla on jotenkin helpompaa?
Ja jos ap et halua lapsia niin se on ok, ei siitä kannata turhaa stressiä ottaa. Kodin jynssääminen ei myöskään ole pakollista, relaa vähän!Sinäkö olet sitten se kuuluisa ihailtu sankari joka kuolee saappaat jalassa juuri viikko ennen kuin kauan odotettu eläke olisi alkanut? :D Tai sydäri vie ja elämä jää elämättä, lapset kasvattamatta ja lapsenlapset näkemättä. Ikävä tuottaa pettymys mutta kaltaisillesi ei pystytetä patsaita eikä kehuta muistotilaisuudessa miten oli hieno mies/nainen vaan surkutellaan kun hukkasi elämänsä työntekoon. Ei myöskään lue kenenkään hautakivessä että tämän rouvan kotona ei nähty koskaan villakoiria sängynalla :D
No en ole, miten voitkin noin väärin tulkita! Minähän nimenomaan kehotin ap:tä relaamaan, kuten itsekin teen. Mutta ruikuttajia en vaan jaksa.
Aphän sanoo että ei jaksa töiden jälkeen tehdä mitään eli työ on se joka vie voimat, ei mikään siivoaminen.
Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa… (joku vanha biisi)
Täsmälleen samaa mieltä, olen viiskymppinen. Ihan turhaa raataa hullun lailla rahan eteen, opiskella hienoja tutkintoja ja tehdä uraa. Mitä sekin tarjoaa? Ensin raadat 8h ittes kipeeksi että saat ylennyksen ja pääset raatamaan 10-12h joka päivä. Miksi? Rahan takia, ja sillä pienemmälläkin summalla olis pärjännyt. Ei ehdi elämästä nauttia ja harrastaa, pitää yhteyttä ystäviin, aina töissä, stressissä ja väsynyt. Mitä ihmisen elämää sekin muka on? Joka paikkaa kolottaa jo viiskymppisenä ja elämää edessä pahimmillaan vielä 40 vuotta, ei ne kivutkaan siitä helpota. Itselläni nyt suunnitelmissa ostaa talo ja puutarha jostain syrjemmästä ja elää mahdollisimman omavaraista elämää. Työtä vain riittävästi, ei liikaa. Ihan sama mitä se on, kunhan ei tule stressiä, simppeleimmät työt on fyysisesti raskaita mutta henkisesti helppoja.