Lapseni keskiarvo putoaa kokonaisen numeron verran

Yläasteen alottaminen tuo omat kuvionsa ja koulukin on erillaista ja uusia aineita ja laajempi opetus alkanut? :)

Ala-asteella vedetty arviointi hatusta ja yläasteellahan vasta alkaa "tieteellisempi" opetus, essee-vastaukset yms., koulusta loppuu leikki. Ei osaa vielä olla yläasteen oppilas. Siellä opiskellaan itseä eikä opettajaa varten.

Kuutosen opettaja on antanut numeroita helpolla

Meillä ihan sama homma, paitsi ettei ole kyllä lukenut kokeisiin niin hyvin ja muutenkaan ei panosta kouluun. Kiitettäviin mahdollisuus kotitalous, musa, liikunta, kuvis, käsityö. Edellisessä todistuksessa huonoin numero oli 8. Nyt tulee varmaan jopa kutosia, seiskoja ainakin paljon!

Minusta on hienoa, jos vanhempana reagoitte mahd. keskiarvon laskemiseen nyt, ettekä odota ihmeitä tai syytä koulua/ opettajaa. Tässä vaiheessa koulunueroille voi vielä jatkoa, oppivelvollisuuden jälkeistä aikaa  ajatellen tehdä jotain. Ja vaatii vanhemmilta mm. jämäkkää otetta ja nuoren puuhien seuraamista.  Yksittäsiä numeroita/ arvosanoja tärkeämpää on se, että nuorella säilyy mielenkiinto oppimista kohtaan, kun seiskalla alkaa jo viimeistäään murrosikä useimmilla puskea päälle ja nuori saattaa eristäytyä tai yrittää eristäytymistä tai vaihtoehtoisesti karata kokoa, tai paremmin kokeilla hieman että kuinka kauan saa olla ulkona kavreitten kans jne, jne. haasteita siis riittää  

Kuinka sitä voi ahkeraa. Entistä jämäkämmin seurata ilman että homma menee ahdisteluksi?

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 23:39"]

Kuutosen opettaja on antanut numeroita helpolla

[/quote]

Miksi?

Murrosikä, alkaa muut asiat kiinnostamaan opiskelua enemmän (vaikka kotona sitä ei myöntäisikään), kaikki hämmentää ja opettajia ja luokkatovereita on yleensä enemmän.

Yleensä tuossa iässä myös ryhmäpaineet kasvavat ja voi olla että luokassa/koulussa kiusataan paremmin menestyviä. Toisaalta myös lapsi voi päätyä kaveripiiriin, jossa opintoihin panostaminen on tosi noloa ja tässä tulee taas näyttämisen tarve.

Mulla oli aikoinaan toisin päin. Ala-asteen keskiarvo kuutosen keväällä oli tasan 7.0 ja seiskaluokan jouluna lukuaineiden ka. oli 8.5 ja seiskan keväällä jo 9.0.
Minulla syy oli koulun vaihto maalaiskunnan kyläkoulusta kuntakeskuksen isoon kouluun.
Yläasteella arviointia teki myös yhden opettajan sijasta monta opettajaa. Isossa koulussa arvioitiin muutenkin enemmän koululaista kuin koululaisen perhettä. Itsetunto ja minäkuva nousi kohisten.

Minä olin paikallisen kyläjuopontytär.

"Kuinka sitä voi ahkeraa. Entistä jämäkämmin seurata ilman että homma menee ahdisteluksi?" - Erinomaisen tärkeä ja hyvä kysymys, johon en "viisastellessani" huomannutkaan puuttua. Tässähän sitä hyvää ja esimerkillistä vanhemmuutta punnitaan!  Yritetäänpä maallikko pohjalta. Minusta kaikki lähtee siitä, että tiedätte vielä tässä vaiheessa, missä nuorenne kulkee. Mihin hän käyttää aikansa, mutta myös niin että säännöllisesti istutte alas ja katsotte mitä on tullut tehtyä ja mitä lähiaikoina tulee tehdä. Jos koulu ei luista niin tulisi katsoa kokonaisuutta, voisiko jostain tinkiä? pelaako nuori liikaa? Kuinka paljon nukkuu? Saako hän tarpeeksi hyvää ravintoa? Tapaako hän kavereitaan?   Onko hänellä kavereita? Millaisia haaveita hänellä on? Osaako hän itse nähdä,miksi koulunumerot ovat mahd. laskeneet? Mitä hän on ajatellut tehdä asialle?  Mitä hän odottaa teiltä? Mitä te odotatte häneltä?

Yhä tärkeämpää alkaa olla se, että nuori hoksaa, että hänen on itse kannettava vastuu teoistaan ja te vanhempana jaksatte olla tukena, mutta ei aina niin että te tiedätte oikean vastauksen. Nuoren on hyvä oppiakokemaan pettymyksiäkin, mutta kuitenkin tässä vaiheessa nuori tarvitsee myös tunteen siitä, että teihin vanhempina voi luottaa, jota osoitatte myös sillä että ette anna hänelle "liian helposti periksi" vaan jaksatte vaatia yhä useammin perusteluita, jotka nuoren tulisi itse pikkuhiljaa osata antaa. perustelemista voitte harjoitella ihan arkisissa asioissa. Esimerkiksi kysymällä nuorelta, että miksi hän pitää jostain tai miksi hän ei pidä jostakin. 

Ja vaikka nuoren kasvattamisessa huomaisi paljon menevän akaa vain joutavalta tuntuvaan asioiden tivaamiseen ja uteluihin niin kyllä kertaus on usein opintojen äiti ja edelleen muistakaa, myös toisinaan kehua, jostain nuortanne. Ei kehua perusteettomasti vaan jostain aidosta ja kertoa hänelle myönteisiä asioita. Huomatkaa ero kehutteko ja annattteko palautetta van lopputulosta vai , myössitä, että näette ja huomiotte nuorenne silloinkin kun hän yrittää, edes vähäsen.    

Ei vanheempana olo ole helppoa, siksi toivon voimia ja jaksamista. Pahoittelen, että tästä postauksesta taisi tulla vähän sekava.

"Kuutosen opettaja on antanut numeroita helpolla" - "Miksi?" - Tähän varmaan voi olla yhtä monta hyvää kuin huonoakin selitystä kuin on opettajia. Yksinkertaisin selitys on se, että opettaja on antanut hyvän numeron koska tuossa vaiheessa, niitä on vielä melko antaa vähän lepsusti. Aivan kuin ajateltaisiin että jos annan hyvän numeron niin oppilas voi päästä "parempaan asemaan" seuraavassa koulussa, kun eivät oleta hänen olevan mahd. häirikkö, josta saattaisi antaa kuvan heikko numero. Toisnaan ajattelen, että olisi paljon helpompi kerrata tässä vaiheessa jokin luokka vaikka kokonaan kuin se, että annetaan kaunisteltuja numeroita, kun saatetaan myös pelätä, että lapsen vanhemmat tulevat "lankoja pitkin" ja uhkailevat opettajaa tai pitävät häntä epäpätevänä, jollei heidän oma kullan -nupun todistuksessa ole kaikki numerot vähintään hyviä. Omassa kullan -nupussa ei voi olla mitään vikaa, saati vanhemmassa itsessään.

@11: vastaan ranskalaisilla viivoilla eli:

- nuori on joko kotona, treeneissä tai peleissä

- katso edellämainittu plus laske mukaan kymmenen tunnen unet ja kouluaika

- koulu luotaa muttei ilmeisesti kuin yhtä hyvin mutta mistään ei ole tässä vaiheessa varaa tinkiä

- pelaa varmasti liikaa jos sohvaperunoilta kysytään

- nukkuu edellämainitut kymmenisen tuntia

- saa ainakin ravitsemusterapeutin ja allergialääkärin mukaan juuri sopivaa ravintoa ikäisekseen

- tapaa kavereitaan milteipä päivittäin koska he löytyvät koulun ja harrastuksen parista

- haluaa tulla onnelliseksi aikuiseksi

- oli todella harmissaan kun sai biologian kokeesta seiskan ja totesi perehtyneenä liian vähän koealueeseen

- lukenee enemmän jatkossa kokeisiin

- nuori osaa ilmaista mielipiteitään ja pitää puolensa myös meitä vanhempiaan vastaan

- nuorta ei ole kasvatettu pumpulissa muttei myöskään nöyryyttämällä ja nyrkillä

"13" - Kuullostatte vähintäänkin vastuuntuntoisilta vanhemmilta. Hieno juttu ja mukava, myös lukea, että nuorenne itsekin taitaa "hieman" hahmottaa, että mistä koulunkäynnissä kiikastaa. - Sillä löytämällä ja hahmottamalla itse omat virheensä, niin on mahdollista edetä seuraavaksi niin ettei ainakaan kovin montaa kertaa toista samaa virhettä.

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 23:37"]Ala-asteella vedetty arviointi hatusta ja yläasteellahan vasta alkaa "tieteellisempi" opetus, essee-vastaukset yms., koulusta loppuu leikki. Ei osaa vielä olla yläasteen oppilas. Siellä opiskellaan itseä eikä opettajaa varten.
[/quote]

Eipä vedetään arvioita hatusta. Meillä on erittäin tarkka ja ankara arviointi. Edes jatkuvasti 10 kokeista vetävä saattaa saada jopa 8 todistukseen vaikka tunnilla osaava ja aktiivinen, vähän poissaoloja ja tehtävät aina tehtynä. Esseitä on kirjoitettu jo 4 - luokalta.

"Mulla oli aikoinaan toisin päin. Ala-asteen keskiarvo kuutosen keväällä oli tasan 7.0 ja seiskaluokan jouluna lukuaineiden ka. oli 8.5 ja seiskan keväällä jo 9.0. Minulla syy oli koulun vaihto maalaiskunnan kyläkoulusta kuntakeskuksen isoon kouluun. Yläasteella arviointia teki myös yhden opettajan sijasta monta opettajaa. Isossa koulussa arvioitiin muutenkin enemmän koululaista kuin koululaisen perhettä. Itsetunto ja minäkuva nousi kohisten. Minä olin paikallisen kyläjuopontytär." - Ilahduttavaa lukea tämäkin postaus. Liian usein saa kuulla, että kuinka opettajat ovat antaneet alaluokilla tai pahimmassa tapauksessa koko kouluhistorian ennen lukioon tai ammattikouluun menoa numeroita aivan mielivaltaisesti niin, että ne antavat nuorelle liian helposti kuvan siitä, että hän osaa ja hallitsee asian (perustan) ja mahdolliset puutteet puutteet paljastuvat vasta lukiossa tai ammattikoulussa, jolloin kertaaminen on jo paljon vaikeampaa. - Toisaalta viestisi oli, myös surullista luettavaa, koska oli numerot liian ylä tai alakanttiin annettu, niin ei voi välttyä ajattelemasta sitä, että edelleen kouluissa saatetaan antaa arvosanoja ennen kaikkea kasvo -kertoimen mukaan. Pitäisiköhän järjestää oppivelvollisuuden aikanakin samanlaisia valtakunnalllisia "ponnistuksia" -kuin mitä ylppärit ovat? Vai tosiko tällaiset koetukset vain lisää ei toivottua eriarvoisuutta?

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 01:01"]

"13" - Kuullostatte vähintäänkin vastuuntuntoisilta vanhemmilta. Hieno juttu ja mukava, myös lukea, että nuorenne itsekin taitaa "hieman" hahmottaa, että mistä koulunkäynnissä kiikastaa. - Sillä löytämällä ja hahmottamalla itse omat virheensä, niin on mahdollista edetä seuraavaksi niin ettei ainakaan kovin montaa kertaa toista samaa virhettä.

[/quote]

Ainoa virheemme meillä vanhemmilla on se, etten minä ole syntyperäinen suomalainen.

Minä sain aikanaan ala-asteella helposti hyviä numeroita. Olin luokanopettajan lempilapsi, hän kun oli äitini ystävä lapsuudesta saakka. Ylä-asteella ei sitten hyvät arvosanat yhtä helposti irronneetkaan, kun oli monta opettajaa arvioimassa. Itse koen että useamman open arvio on luotettavampi mittari kuin vain yhden.

Yläkouluissa opettajat voivat arvioida oppilaita paineettomammin kun lahjuksia ei tungeta lukukauden lopussa.

2